DeGodsin verokone 2026: kun jokainen vaihto on luovutus

DeGodsin lattiahinta kertoo yhden tarinan: se ei liiku. Lokakuun 2026 alussa halvin Solana-DeGod vaihtoi omistajaa noin 4,01 SOL:n hinnalla, CoinGeckon mukaan noin 487 dollaria eli vajaat 435 euroa, ja koko 6 239 kappaleen kokoelmaa piti hallussaan vain 306 lompakkoa (CoinGecko). Kauppoja syntyi vuorokaudessa kymmenen, ja kokoelman laskennallinen markkina-arvo oli painunut noin kolmeen miljoonaan dollariin, kauas vuoden 2023 huipuista.

Mutta pysähtynyt lattia ei tarkoita, että verottaja olisi menettänyt kiinnostuksensa. Pikemminkin päinvastoin. DeGods on kahdessa vuodessa muuttunut kuvakokoelmasta koneeksi, joka tuottaa verotapahtumia lähes jokaisesta liikkeestä: NFT:n voi vaihtaa 550 000 $DEGOD-rahakkeeseen ja takaisin, DeadGods-poltot tuhoavat kappaleita, DUST-staking jakoi aikanaan palkkioita ja silta siirtää saman kuvan ketjulta toiselle. Suomen tuloverolaissa useimmat näistä liikkeistä ovat luovutuksia. Tässä jutussa katsotaan, miksi epälikvidikin blue-chip-NFT voi silti olla verokone, ja miten Verohallinto sen näkee.

Kuollut lattia, elävä verokone

Vuonna 2026 NFT-markkinassa on taas liikettä, mutta elpyminen on valikoivaa. CryptoSlaten mukaan kasvu tulee hyötypohjaisista kohteista, kuten urheilusta, lipuista ja peleistä, kun taas klassiset profiilikuvakokoelmat ovat jääneet jälkeen: esimerkiksi Bored Ape Yacht Clubin kappale, joka maksoi yli 74 ETH vuonna 2021, oli enää noin 9 ETH:n arvoinen, lähes 87 prosentin pudotus (CryptoSlate). DeGods on tämän jaon väärällä puolella. Ethereum-, Solana- ja Bitcoin-versiot elävät toisistaan erillään, eikä mikään niistä ole seurannut Ethereumin profiilikuvien nousua.

Omistajalle tästä seuraa epämukava asetelma. Nousua ei juuri ole, joten myyntivoittoja on vaikea saada; silti lähes jokainen tekninen liike voi laukaista veroseuraamuksen. Suomessa verotuksen kannalta ei ole väliä, tuntuuko kauppa ”oikealta” myynniltä vai pelkältä tekniseltä siirrolta. Ratkaisevaa on, realisoituuko omaisuuden arvo. DeGodsin tapauksessa se realisoituu usein, ja monesti ilman että käteistä liikkuu lainkaan. Juuri tämä tekee kokoelmasta oppikirjaesimerkin siitä, miten kryptovarojen rahoitteistaminen ja verotus törmäävät.

Mistä DeGodsin verotapahtumat syntyvät

DeGodsin ympärille on rakennettu poikkeuksellisen monta tapaa liikuttaa arvoa, ja lähes jokainen niistä on potentiaalinen verotapahtuma. Keskeisin on syyskuussa 2024 julkistettu SPL-404-rakenne: DeLabs toi markkinoille $DEGOD-rahakkeen, ja yksi DeGod-NFT vastaa 550 000 $DEGOD-yksikköä molempiin suuntiin. Vaihdosta peritään 3,33 prosentin maksu (SolanaFloor; Oak Research). Sisarkokoelma y00ts muuntuu 120 000 $DEGODiksi ja vanha DUST-token poltetaan, molemmat vain yhteen suuntaan.

Rakenteen päälle tulevat vanhat mekaniikat. DeadGods-päivityksessä omistaja polttaa DeGodin ja 1 000 DUSTia saadakseen harvinaisemman DeadGodin, joka tuplaa staking-tuoton. DUST puolestaan oli Solana-token, jota staketut DeGodsit louhivat päivittäin, kunnes emissiot päättyivät helmikuussa 2023 (CoinGecko). Kolmen ketjun malli taas syntyi vuoden 2022 lopulla alkaneesta muutosta, jossa NFT:t siirrettiin yksisuuntaisella Wormhole-sillalla polttamalla ne yhdellä ketjulla ja lyömällä uudelleen toisella (Decrypt). Jokainen osto, myynti ja silloittaminen maksetaan lisäksi SOL:ssa, ETH:ssa tai BTC:ssä, ja myös se on verotuksen kannalta luovutus.

Alla oleva taulukko kokoaa, miten tavallisimmat DeGods-toiminnot kohtelevat omistajaa Suomen verotuksessa. Käydään jokainen tarkemmin läpi seuraavissa luvuissa.

NFT on Suomessa omaisuutta: luovutusvoiton perusmekaniikka

Verohallinto käsittelee kryptovaroja ja NFT:itä tuloverolain mukaisena omaisuutena. Kun omaisuutta luovutetaan, erotus luovutushinnan ja hankintamenon välillä on luovutusvoittoa tai -tappiota, ja voitto on pääomatuloa. Pääomatulon vero on 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta (Verohallinto). Olennaista on, että luovutus ei tarkoita vain myyntiä euroiksi.

Verohallinnon syventävä ohje kryptovarojen verotuksesta toteaa suoraan, että verotettava luovutus syntyy myös silloin, kun kryptovaroja vaihdetaan toisiin kryptovaroihin tai niillä maksetaan hyödykkeistä ja palveluista (Verohallinto). Tämä on koko jutun kannalta ratkaiseva lähtökohta: NFT:n vaihtaminen rahakkeeksi, rahakkeen vaihtaminen takaisin ja jopa verkkomaksun suorittaminen kryptolla ovat kaikki luovutuksia. Verovapaata liikkumavaraa on vähän: luovutusvoitot ovat verottomia vain, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. DeGods-aktiivilla tuo raja ylittyy nopeasti.

Jokainen vaihto on luovutus: SPL-404 ja $DEGOD

SPL-404-rakenne muutti DeGodsin luonteen. Ennen kokoelma oli joukko yksilöitäviä NFT:itä; nyt saman esineen voi muuntaa 550 000 kappaleeksi vaihdantakelpoista $DEGOD-rahaketta ja takaisin. Verotuksen kannalta tämä ei ole saman asian siirtelyä muodosta toiseen, vaan kaksi erillistä luovutusta. Kun DeGod-NFT muunnetaan rahakkeeksi, NFT katsotaan luovutetuksi: sen luovutushinta on saadun $DEGOD-erän käypä arvo muuntohetkellä, ja tätä verrataan NFT:n hankintamenoon. Kun rahake muunnetaan takaisin NFT:ksi, luovutetaan $DEGOD-yksiköt, ja uusi NFT saa hankintamenokseen niiden arvon.

Tämä tuntuu monesta omistajasta epäintuitiiviselta, koska kuva pysyy samana. Verohallinto on kuitenkin linjannut asian yksiselitteisesti: kryptovarojen vaihtaminen toisiin kryptovaroihin on luovutus, ja voitto tai tappio lasketaan euroissa tapahtumahetken arvosta (Verohallinto). Sillä, että vaihto tapahtuu ”saman projektin sisällä”, ei ole merkitystä. Käytännössä SPL-404-mallissa jokainen edestakainen muunto on kaksi verotapahtumaa.

Miksi tällainen rakenne ylipäätään tehtiin? DeGodsin perustaja Rohun Vora (verkossa Frank DeGods) on puolustanut siirtymää kärkkäästi: hän on luonnehtinut NFT:ien perinteistä harvinaisuusmallia ”kommunistiseksi” ja todennut, että lattiahinta optimoi pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan (The Defiant). Tavoite oli tehdä kokoelmasta likvidi rahake taideyksilöiden sijaan; samalla rahake-käänne teki jokaisesta muunnosta verotapahtuman. Likviditeetti ja verovelvollisuus kulkevat tässä käsi kädessä.

Maksu kryptolla on myös luovutus: palkkiot, gas ja 3,33 prosentin siivu

Moni unohtaa, että verotapahtuma ei vaadi vastapuolta, joka maksaa euroja. Verohallinnon ohje toteaa, että luovutus realisoituu myös silloin, kun kryptovaroilla maksetaan hyödykkeistä tai palveluista, ja että verkkomaksut eli transaktiopalkkiot kuuluvat saman kohtelun piiriin (Verohallinto). DeGodsissa tämä osuu suoraan SPL-404:n 3,33 prosentin maksuun: se maksetaan kryptovaroilla, joten maksuun käytettyjen yksiköiden arvonmuutos realisoituu samalla.

Sama koskee gas-maksuja. Jokainen osto, myynti, muunto ja silloittaminen vaatii verkkomaksun SOL:ssa, ETH:ssa tai BTC:ssä, ja jokainen näistä on periaatteessa pieni luovutus, jossa maksetun kryptomäärän arvo lasketaan euroiksi ja verrataan sen hankintamenoon. Yksittäin summat ovat mitättömiä, mutta aktiivisella käyttäjällä niitä kertyy kymmeniä tai satoja vuodessa.

Tästä seuraa kirjanpidollinen painajainen. Jokaiselle tapahtumalle tarvitaan euromääräinen arvo oikealla hetkellä, ja 1 000 euron verovapausraja lasketaan luovutushintojen yhteissummasta, ei voitosta. Kourallinen muuntoja ja gas-maksuja riittää ylittämään rajan, jolloin koko vuoden luovutukset tulevat ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Epälikvidin ja käytännössä arvottoman tuntuisen NFT:n ympärillä voi siis syntyä täysin verovelvollinen tapahtumavirta, vaikka omistaja ei nostaisi euroakaan.

Hankintameno-olettama: 20 vai 40 prosenttia

Suomen verotuksessa on omaisuuden luovutuksille erityispiirre, jota kryptosijoittaja usein tarvitsee: hankintameno-olettama. Todellisen hankintamenon sijaan luovutusvoitto voidaan laskea käyttämällä oletettua hankintamenoa, joka on 20 prosenttia luovutushinnasta, jos omaisuus on omistettu alle kymmenen vuotta, ja 40 prosenttia, jos se on omistettu vähintään kymmenen vuotta (Verohallinto). Olettamaa käytettäessä todellista hankintamenoa tai kulujakaan ei voi enää vähentää erikseen.

DeGods-omistajalle tämä on merkityksellistä kahdesta syystä. Ensinnäkin alkuperäiset kappaleet lyötiin lokakuussa 2021, joten vuonna 2026 ne on omistettu alle kymmenen vuotta ja olettama on 20 prosenttia. Toiseksi monen omistajan todellinen hankintameno on kadonnut ketjuloikkien, airdropien ja muuntojen sekaan; silloin 20 prosentin olettama on turvasatama, jonka voi aina vaatia ilman tositteita.

Olettama ei kuitenkaan ole aina edullisin. Se auttaa, kun todellinen hankintameno on pieni tai tuntematon. Jos DeGod lyötiin kolmella SOL:lla (tuolloin noin 450 dollaria eli suunnilleen 390 euroa), ja se vaihdetaan nyt rahakkeeksi noin 430 euron arvosta, 20 prosentin olettama antaisi hankintamenoksi vain noin 86 euroa ja veronalaiseksi voitoksi noin 344 euroa. Todellinen hankintameno 390 euroa jättäisi voitoksi vain noin 40 euroa. Pudonneen omaisuuden kohdalla todellinen hankintameno voittaa siis usein olettaman, ja huippuhinnalla ostaneelle ero on vielä suurempi.

DUST, staking ja tuotto joka verotetaan heti

DeGodsin talouteen kuului pitkään staking: lukittu DeGod louhi DUST-tokenia päivittäin. Verotuksessa tällaiset palkkiot eivät ole verovapaita. Verohallinto kohtelee proof of stake -palkkioita pääomatulona, joka verotetaan saantihetken käyvästä arvosta, ja sama arvo muodostaa palkkiona saatujen kryptovarojen hankintamenon myöhempää luovutusta varten (Verohallinto). Louhinta eli proof of work -tuotto taas on ansiotuloa. Logiikka on sama kuin perinteisessä ETH-stakingin tuotossa: palkkio on tuloa sillä hetkellä, kun se saapuu lompakkoon.

DUSTin kohdalla tämä on nyt lähinnä historiallinen mutta opettavainen ongelma. Emissiot päättyivät helmikuussa 2023, ja token on sittemmin romahtanut yli 99 prosenttia toukokuun 2022 huipustaan (CoinGecko). Moni stakeri sai siis DUSTia tuloksi aikana, jolloin sillä oli korkea arvo, ja maksoi siitä pääomatuloveron, mutta tokenin myöhempi arvonlasku ei ole automaattisesti vähennyskelpoinen. Verotus osui tuloon korkealla arvolla, mutta tappion saa hyödyksi vain realisoimalla.

DeadGods-poltto mutkistaa kuvaa entisestään. Päivityksessä poltetaan DeGod ja 1 000 DUSTia. DUSTin luovuttaminen polttoon on luovutus, mutta oman omaisuuden vapaaehtoinen tuhoaminen ei yleensä synnytä puhdasta, vähennyskelpoista luovutustappiota samalla tavalla kuin myynti vastapuolelle. Rajanveto on tulkinnanvarainen, ja juuri siksi jokaisesta poltosta kannattaa säilyttää tarkat tiedot.

FIFO ja miten SPL-404 muuttaa NFT:n luonteen

Yksittäinen NFT on yksilöitävä esine: tiedät tarkalleen, minkä kappaleen myit ja mitä siitä maksoit. Keskenään samanlaisten kryptovarojen kohdalla tilanne on toinen. Kun luovutetaan osa samanlaisista yksiköistä, Verohallinto soveltaa lähtökohtaisesti fifo-periaatetta: ensiksi hankitut katsotaan ensiksi luovutetuiksi, ellei muuta osoiteta (Verohallinto).

SPL-404 muuttaa juuri tätä. Niin kauan kuin omistat yksilöidyn DeGodin, fifo ei pure. Mutta heti kun muunnat sen 550 000 $DEGOD-yksiköksi, sinulla on kasa keskenään samanlaista rahaketta, ja niiden myöhempi luovutus noudattaa fifoa. Jos $DEGODia on tullut useasta lähteestä, esimerkiksi NFT:n muunnosta, y00tsin muunnosta ja Raydium-ostosta eri aikoina ja eri hinnoilla, hankintameno määräytyy hankintajärjestyksen mukaan. Rahoitteistaminen ei siis vain lisännyt verotapahtumia, vaan muutti omaisuuden luonteen yksilöitävästä taide-esineestä fifo-ohjatuksi rahake-eräksi, jonka seuranta on olennaisesti vaikeampaa.

Tappio jonka voit vähentää vain jos realisoit

Tähän asti juttu on korostanut verotapahtumien syntyä. Entä tappiot? Moni DeGods-omistaja istuu ison realisoitumattoman tappion päällä, jos osti korkealla. Ongelma on, että Suomessa pelkkä arvonlasku ei ole vähennyskelpoinen. Verohallinto edellyttää todellista luovutusta: jos kryptovara vain menettää arvoaan lompakossa tai katoaa petoksen tai varkauden takia, menetystä ei voi vähentää (Verohallinto). Realisoitu luovutustappio sen sijaan vähennetään luovutusvoitoista ja muusta pääomatulosta, ja sitä voi hyödyntää viitenä seuraavana vuonna.

Tästä syntyy DeGodsin paradoksi. Vähennyskelpoisen tappion saa vain myymällä tai vaihtamalla, mutta lattia on ohut: Solana-puolella kauppoja on noin kymmenen vuorokaudessa ja omistajia 306, Ethereum-puolella kauppoja saattaa olla yksi. Paksua ostolaitaa, johon purkaa positio, ei ole. SPL-404-muunto tarjoaa teknisen realisointireitin (muunto on luovutus), mutta silloinkin $DEGODin hinta on sitä, mitä ohut markkina maksaa. Lisää taustaa dynamiikasta antaa analyysimme blue-chip-NFT:iden hautausmaasta.

Päälle tulee psykologia. Käyttäytymistaloustieteessä ilmiö tunnetaan dispositiovaikutuksena: sijoittajat realisoivat voittonsa herkästi mutta pitävät tappiollisia positioita liian kauan. Terrance Odeanin laaja tutkimus yhdysvaltalaisten sijoittajien kaupoista osoitti juuri tämän taipumuksen (Odean, UC Berkeley). DeGods-omistaja saattaa siis jäädä kahden loukun väliin: tappiota ei realisoida, koska siitä luopuminen tuntuu tappion myöntämiseltä, eikä sitä siksi koskaan saa verohyödyksi.

Kolmen ketjun ongelma: silta, burn-and-mint ja verovelvollisuus

DeGods elää kolmella ketjulla: Solanassa, Ethereumissa ja Bitcoinissa Ordinals-kirjoituksina. Siirtymät ketjujen välillä tehtiin yksisuuntaisella Wormhole-sillalla, joka polttaa NFT:n yhdellä ketjulla ja lyö vastaavan toisella (Decrypt). Verotuksellisesti tämä on harmaata aluetta. Jos silloittaminen tulkitaan omaisuuden vaihtamiseksi toiseen, se on luovutus; jos taas saman esineen tekniseksi muodonmuutokseksi, ei välttämättä. Verohallinto ei ole julkaissut nimenomaista linjausta saman NFT:n ketjujen välisestä siirrosta, joten varovainen omistaja dokumentoi sillan tapahtumat ja arvot ja varautuu siihen, että ne voidaan katsoa luovutuksiksi.

Jokaisella ketjulla on lisäksi oma hintansa, oma likviditeettinsä ja oma euromääräinen hankintamenonsa. Kokoelma on hajonnut kolmeen erilliseen markkinaan, mikä tekee kokonaiskuvan ja hankintamenojen seurannasta työlästä. Alla lokakuun 2026 alun tilannekuva.

Luvut ovat CoinGeckon ja Forbesin seurantadataa; Bitcoin-setin tiedot päivittyvät harvoin, joten ne kannattaa lukea suuntaa-antavina (CoinGecko; Forbes). Huomaa paradoksi: harvinaisimmalla ketjulla (Bitcoin, vain 535 kappaletta) on korkein lattia ja enemmän omistajia kuin 6 239 kappaleen Solana-setillä. Verottajalle tällä ei ole väliä; jokaisen ketjun luovutukset lasketaan euroissa omine hankintamenoineen.

Laskuesimerkki euroissa

Kootaan langat yhteen kuvitteellisella esimerkillä. Luvut ovat havainnollistavia eivätkä veroneuvontaa; jokaisen kannattaa tarkistaa oma tilanteensa Verohallinnon ohjeesta tai veroasiantuntijalta. Vertaillaan kolmea omistajaa: alkuperäistä lyöjää, huippuhinnalla ostanutta myyjää ja huippuhinnalla ostanutta, joka ei myy.

Alkuperäinen lyöjä sai DeGodin lokakuussa 2021 kolmella SOL:lla, tuolloin noin 390 eurolla. Jos hän muuntaa sen nyt $DEGODiksi noin 430 euron arvosta, syntyy noin 40 euron luovutusvoitto ja siitä noin 12 euron pääomatulovero. Huippuvuosina ostanut on toisessa asemassa: Ethereum-puolen lattia oli elokuussa 2023 hetkellisesti noin 8,7 ETH ennen romahdusta (Decrypt), eli karkeasti 14 000 euroa. Jos hän myy tai vaihtaa kappaleen nyt noin 450 eurolla, realisoituu noin 13 550 euron luovutustappio, jonka voi vähentää pääomatuloista viiden vuoden ajan. Jos hän ei tee mitään, vähennystä ei tule, koska pelkkä arvonlasku ei riitä.

Esimerkki näyttää verokoneen ytimen. Voitot ja maksut realisoituvat heti ja ovat verotettavia, mutta suurin erä, tappio, jää jumiin, ellei omistaja aktiivisesti myy tai vaihda. Asetelma on yksisuuntainen: ylöspäin verotetaan nopeasti, alaspäin helpotus vaatii teon, jota ohut markkina ja psykologia molemmat jarruttavat.

Verohallinto näkee enemmän kuin ennen: DAC8, CARF ja MiCA

Pitkään kryptovoittojen ilmoittamatta jättäminen oli käytännössä vähäriskistä, koska verottajalla ei ollut automaattista näkymää ketjuille. Se aika on päättymässä. EU:n DAC8-direktiivi ja OECD:n CARF-kehys tuovat kryptovaroille saman automaattisen raportoinnin, joka pankeilla on jo. Velvoitteet tulivat voimaan 1. tammikuuta 2026, kryptopalveluntarjoajat keräävät tietoja EU-asiakkaistaan vuoden 2026 alusta, ja ensimmäinen automaattinen tietojenvaihto veroviranomaisten välillä on aikataulutettu 30. syyskuuta 2027 vuoden 2026 tiedoista (Euroopan komissio).

Käytännössä tämä tarkoittaa, että säännellyn palveluntarjoajan kautta tehdyt DeGods-kaupat, muunnot ja fiat-nostot alkavat virrata Verohallinnolle, joka täsmää ne veroilmoitukseen. Kaikkea ei tavoiteta: puhtaasti ketjun päällä tehdyt DEX-vaihdot ja SPL-404-sopimuksen muunnot omasta lompakosta eivät kulje palveluntarjoajan kautta. Mutta suunta on selvä, ja vastuu ilmoittamisesta on joka tapauksessa verovelvollisella itsellään. Kryptovaroja ei esitäytetä veroilmoitukseen, joten jokainen luovutus ja palkkio on ilmoitettava oma-aloitteisesti. Sama ilmoitusvastuu koskee staking-tuloja, olipa kyse DUSTista tai kotivalidaattorin ETH-palkkioista.

Finanssivalvonta, sijoittajansuoja ja MiCA

Verovelvoitteet ovat vahvat, mutta sijoittajansuoja on ohut, ja tämä epäsuhta on DeGods-omistajan syytä ymmärtää. Suomessa kryptovarapalveluja valvoo MiCA-asetuksen nojalla Finanssivalvonta, ja Suomen kansallinen siirtymäaika kryptopalveluille päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä (Finanssivalvonta). Finanssivalvonta on toistuvasti muistuttanut, että kryptovarat ovat korkeariskisiä, etteivät ne kuulu sijoittajien korvausrahaston piiriin eikä MiCA-suoja ulotu EU- ja ETA-alueen ulkopuolelle.

NFT:t jäävät MiCA-sääntelyn ulkopuolelle silloin, kun ne ovat aidosti ainutkertaisia, mutta $DEGOD-rahake on vaihdantakelpoinen kryptovara, joka osuu suoraan asetuksen piiriin, ja laajan sarjan osia voidaan pitää tosiasiassa korvattavina. Käytännön johtopäätös omistajalle on karu: jos muunto, silta tai markkinapaikka pettää, oikeussuoja on heikko, mutta verovelvollisuus tapahtumista säilyy. Toisin sanoen huono kauppa voi tuottaa sekä tappion että veroseuraamuksen ilman, että kumpaakaan vastaan on vahvaa suojaa.

Näin pidät DeGods-verotuksen hallinnassa

Verokone ei ole syy paniikkiin, vaan kirjanpitoon. Alla tiivis muistilista DeGods-omistajalle, joka haluaa välttää ikävät yllätykset.

• Kirjaa jokainen osto, myynti, muunto, poltto ja silloitus euromääräisellä arvolla tapahtumahetkellä.
• Muista, että vaihto rahakkeeksi, maksu palvelusta ja gas-maksu ovat kaikki luovutuksia.
• Seuraa hankintamenoa ketju- ja tokenikohtaisesti; $DEGOD noudattaa fifo-periaatetta.
• Käytä 20 prosentin hankintameno-olettamaa, jos todellinen hankintameno on tuntematon tai hyvin pieni, mutta vertaa sitä aina todelliseen hankintamenoon.
• Realisoi tappio tietoisesti, jos haluat vähennyksen; pelkkä arvonlasku ei riitä, ja realisoidun tappion saa hyödyntää viitenä vuonna.
• Pidä mielessä 1 000 euron verovapausraja: se lasketaan luovutushintojen summasta, ei voitosta.
• Ilmoita itse; kryptovaroja ei esitäytetä, ja DAC8-data lisää verottajan näkyvyyttä vuodesta 2026 alkaen.

Lopputulema on paljon laajempi kuin yksi kokoelma. DeGods osoittaa, mitä tapahtuu, kun keräilykohde rahoitteistetaan: likviditeetti, rahake ja silta tuovat mukanaan verotapahtumia, vaikka itse kuva seisoisi paikallaan. Toisin kuin lunastettavilla keräily-NFT:illä, joiden takana on fyysinen esine (kuten Courtyardin holviin lukituilla korteilla), DeGodsilla ei ole kassavirtaa eikä lunastusarvoa, vain markkina ja mekaniikat. Sijoittajalle opetus on selkeä: ennen kuin painat muunto- tai silloitusnappia, muista että Verohallinnolle se voi olla luovutus, vaikka sinulle se tuntuisi pelkältä klikkaukselta.