Lattiahinta oraakkelina: Tensor ja Solanan NFT-lainat 2026

Yhdeksäntenä marraskuuta 2026 Coinbase sulki TNSR-kaupan. Sama yhdysvaltalaispörssi, joka vuotta aiemmin osti Tensorin sisarsovelluksen Vector.funin ja palkkasi sen perustajat, poisti nyt saman ekosysteemin tokenin kaupankäyntilistaltaan Coinbase.comissa, Coinbase Exchangessa ja Coinbase Primessä. TNSR painui tuoreeseen kaikkien aikojen pohjaan, noin 0,023 dollariin, eli yli 98 prosenttia alle huhtikuun 2024 huippunsa. Uutiskärki on houkutteleva, mutta se vie huomion väärään lukuun.

Solanan NFT-markkinalle paljon tärkeämpi numero ei ole tokenin hinta vaan lattiahinta: halvin hinta, jolla kokoelman NFT:n saa ostettua juuri nyt. Se kuulostaa viattomalta tilastolta, mutta vuonna 2026 lattiahinnasta on tullut oraakkeli. Se ratkaisee, kuinka paljon voit lainata JPEGiä vastaan, ja ennen kaikkea sen, milloin lainasi likvidoidaan. Tensor, Solanan johtava NFT-kauppapaikka, ei vain näytä tätä lukua. Se myy sitä.

Tässä jutussa katsomme Tensoria kulmasta, jota harva huomaa: ei kauppapaikkana eikä TNSR-tokenin kautta, vaan hintakerroksena, joka pyörittää koko Solanan NFT-rahoitusta. Käymme läpi, miten NFT-laina toimii, miksi lattiahinta on surkea oraakkeli, mitä tapahtui, kun oraakkeleita Solanalle syöttänyt Switchboard sammui syyskuussa, ja miksi kutistuva markkina tekee tästä rakenteesta vaarallisemman, ei turvallisemman.

Tensor ei ole pelkkä kauppapaikka, vaan hintakerros

Tensor tunnetaan Solanan ammattimaisimpana NFT-kauppapaikkana, kokonaisvolyymiltaan noin kahden miljardin dollarin ja yli 30 000 kokoelman alustana (Solana Compass). Markkinaosuudesta se käy jatkuvaa kamppailua Magic Edenin kanssa; molemmat pitävät hallussaan karkeasti puolet Solanan NFT-volyymista, vaikka CoinGeckon TNSR-sivu yhä toistaa vanhentunutta markkinointilukua, jonka mukaan Tensorin kautta kulkisi 60-70 prosenttia volyymista.

Vähemmän näkyvä, mutta rakenteellisesti tärkeämpi osa Tensoria on sen infrastruktuuri. Yhtiö avasi Breakpoint 2024 -tapahtumassa koko viiden protokollan ekosysteeminsä avoimeksi lähdekoodiksi ja käynnisti kehittäjäapurahat. Tärkein näistä palasista rahoituksen kannalta on Tensorin NFT-hintaoraakkeli, jota se kuvaa omissa dokumenteissaan palveluna, joka ”rakennettiin keskusteltuaan NFT-protokollien kanssa, jotka kipeästi tarvitsivat NFT:n lattiahintaoraakkelia NFT-lainojen ja lattiaindeksien taustalle” (Tensorin dokumentaatio).

Toisin sanoen: Tensor huomasi, että NFT-rahoitus tarvitsee luotettavan hintalähteen, ja alkoi myydä sitä. Oraakkeli kattaa sekä Solanan että Ethereumin NFT:t, joten Solanalla rakennettu lainasovellus voi nojata vaikka Ethereum-puolen CryptoPunksin tai BAYC:n hintoihin. Kauppapaikka ansaitsee kaupankäyntipalkkioista, mutta hintakerros tekee Tensorista jotain enemmän: se on osa Solanan NFT-talouden putkistoa, ei vain yksi kauppapaikka muiden joukossa.

Mikä lattiahinta oikeasti on, ja miksi se on huono oraakkeli

Lattiahinta on yksinkertaisimmillaan kokoelman halvin aktiivinen myyntitarjous. Jos halvin myynnissä oleva Mad Lads -NFT on 30 SOL, kokoelman lattia on 30 SOL. Luku on helppo ymmärtää, ja juuri siksi se on päätynyt kaikkialle: se on NFT:n epävirallinen kurssi, jota sijoittajat seuraavat samaan tapaan kuin osakekurssia.

Ongelma on, että lattiahinta on surkea oraakkeli juuri niihin tarkoituksiin, joihin sitä käytetään. Se perustuu yhteen ainoaan lukuun, markkinan ohuimpaan kohtaan: halvimpaan myyjään. Yksi myyjä voi listata yhden NFT:n alakanttiin ja romauttaa koko kokoelman virallisen lattian. Toinen voi ostaa oman NFT:nsä itseltään korkealla hinnalla ja nostaa sitä. Lattia ei kerro, kuinka monta ostajaa tuolla hinnalla oikeasti on, eikä sitä, saako tuhannen kappaleen position myytyä romauttamatta hintaa.

Lattia myös kätkee kokoelman sisäisen hajonnan. Harvinaiset piirreyhdistelmät voivat olla moninkertaisia lattiaan nähden, kun taas valtaosa kokoelmasta makaa lähellä pohjaa. Yksi lattialuku pakataan silti koko kokoelman vakuusarvoksi, mikä tarkoittaa, että harvinaista yksilöä aliarvioidaan ja tavallista yliarvioidaan. Lainaprotokollalle tämä on piilevä riski: se lainaa lattiaa vastaan, mutta vakuudeksi voi päätyä kokoelman heikoin kappale, koska lainanottaja valitsee, minkä NFT:n lukitsee.

Perinteisessä rahoituksessa vakuuden arvo nojaa likvidiin markkinaan, jossa on paljon ostajia ja myyjiä. NFT-markkinassa yhden kokoelman koko päivävolyymi voi olla muutama kymmenen kauppaa. Kun tällaisen markkinan yksittäinen, helposti liikuteltava luku nostetaan oraakkeliksi, joka määrää lainojen vakuusarvot ja likvidaatiot, rahoitusjärjestelmä rakennetaan hiekalle. Tämä ei ole teoreettinen huoli vaan täsmälleen se mekanismi, joka kaatoi ensimmäisen suuren NFT-lainaprotokollan, kuten jäljempänä näemme.

Älykäs lattiahinta: kun algoritmi arvioi JPEGin

Tensor tietää, että pelkkä lattiahinta on liian hauras rahoituksen pohjaksi, ja siksi se tarjoaa hienostuneemman version: älykkään lattiahinnan (smart floor price). Tensorin dokumentaation mukaan se on ”vankka versio tavallisesta lattiahinnasta, suunniteltu erityisesti rahoituskäyttöön kuten NFT-lainaukseen”, ja se määritellään hinnaksi, jonka ostajat ovat valmiita maksamaan mistä tahansa kokoelman NFT:stä (Tensorin dokumentaatio).

Käytännössä älykäs lattiahinta on koneoppimismalli, joka arvioi kokoelman käyvän hinnan noin puolen tunnin välein ja yrittää suodattaa pois selvät häiriöt: yksittäisen alihintaisen listauksen, epäilyttävät itsekaupat ja harvinaisten yksilöiden vinouttaman keskiarvon. Se on parannus raakaan lattiaan, ja juuri sellaista protokollat kaipasivat.

Mutta algoritmi ei poista perusongelmaa, se vain siirtää sen. Jos pohjadata on ohutta ja manipuloitua, älykäskin malli arvioi manipuloidusta datasta. Koneoppimismalli antaa luvulle auktoriteetin tunnun, näennäisen objektiivisen hinnan, jonka taakse lainaprotokolla voi piiloutua, mutta se on edelleen arvio markkinasta, jossa kourallinen toimijaa voi liikuttaa hintaa. Oraakkelin laatu ei koskaan ylitä sen syötteen laatua, ja NFT-markkinan syöte on ohutta. Sama kysymys vaivaa jokaista reaalimaailman kohteita ketjuun tuovaa hanketta, ja olemme käsitelleet sitä erikseen RWA-NFT:n oraakkeliongelmaa koskevassa jutussamme.

Näin NFT-laina toimii Solanalla

NFT-laina kääntää kokoelman vakuudeksi. Haltija lukitsee NFT:n ja saa vastineeksi SOLia; lainanantaja ansaitsee korkoa. Solanalla tämän markkinan rakensi suurelta osin Sharky, jota kuvataan maailman ensimmäiseksi vakuusvarastottomaksi (escrowless) tilauskirjapohjaiseksi NFT-lainaprotokollaksi. Sharkyn oman ilmoituksen mukaan sen kautta on kulkenut noin 95 prosenttia kaikista Solanan NFT-lainoista SOL-volyymilla mitattuna kahden vuoden aikana (Solana Compass).

Vakuusvarastottomuus tarkoittaa, että NFT ei siirry erilliseen talletussopimukseen vaan jää lainanottajan omaan lompakkoon, jossa älysopimus lukitsee sen lainan ajaksi. Tilauskirjamalli taas antaa lainanantajien kilpailla ehdoilla: kuka tarjoaa suurimman lainan parhaalla korolla. Laina-aste (LTV) yltää tyypillisesti enintään noin 80 prosenttiin lattiahinnasta (SolanaFloor), ja juuri tässä oraakkeli astuu kuvaan: sekä myönnettävän lainan koko että likvidaatioraja lasketaan lattiahinnasta.

Jos lattia putoaa tarpeeksi, laina menee veden alle ja likvidoidaan: lainanantaja saa NFT:n, lainanottaja menettää sen. Sharkyssä on myös erikoinen käsite nimeltä positiivinen laiminlyönti, jossa lainanottajan on edullisempaa jättää laina maksamatta, koska lainattu summa ylittää NFT:n romahtaneen arvon. Alla olevaan taulukkoon on koottu NFT-lainan keskeiset käsitteet.

Kuka lainaa ja miksi: vipua, likviditeettiä ja korkoa

Jotta ymmärtää, miksi lattiahintaoraakkelin riskit ovat oikeita eivätkä pelkkää teoriaa, kannattaa katsoa, keitä NFT-lainan kaksi osapuolta ovat. Lainanottaja on tyypillisesti haltija, joka ei halua myydä NFT:tään mutta tarvitsee käteistä: hän lukitsee kokoelmakappaleensa ja saa SOLia, jolla voi käydä muuta kauppaa, osallistua uuteen mintiin tai yksinkertaisesti vapauttaa pääomaa myymättä positiotaan. Osa ottaa lainan juuri ostaakseen lisää samaa kokoelmaa, eli rakentaa vipua NFT:n päälle.

Lainanantaja taas etsii tuottoa. NFT-lainojen korot ovat olleet korkeita, usein kymmeniä prosentteja vuositasolla, koska riski on suuri ja laina-ajat lyhyitä, viikkojen luokkaa. Tilauskirjamallissa lainanantajat jättävät tarjouksia tiettyä kokoelmaa vastaan, ja paras tarjous voittaa. Lainanantaja ottaa tietoisen vedon: jos lainanottaja maksaa takaisin, hän saa korkonsa; jos ei, hän saa NFT:n, jonka hän toivoo olevan lainaa arvokkaampi.

Koko sopimus lepää siis yhden oletuksen varassa: että NFT:n arvo likvidaatiohetkellä on suunnilleen se, mitä oraakkeli väittää. Lainanottaja rakentaa vipua tuon luvun varaan, lainanantaja hinnoittelee riskinsä sillä, ja älysopimus ratkoo riidan sen perusteella. Kun molemmat osapuolet ja koodi nojaavat samaan ohueen lukuun, lattiahinnan heikkous ei ole reunahuomautus vaan koko rakenteen keskikohta. Juuri siksi on tärkeää, kuka luvun tuottaa ja miten se tuodaan ketjuun, mihin palaamme seuraavaksi.

Switchboard sammui, ja oraakkelin putki katkesi

Tässä kohtaa juttu saa tuoreen ja vähän huomatun käänteen. Tensorin dokumentaatio neuvoo tuomaan NFT:n lattiahinnan ketjuun Solanalla nimenomaan Switchboard-oraakkelin kautta: kehittäjä luo Switchboardilla oman syötteen ja kytkee siihen Tensorin lattiahinta-API:n. Switchboard oli vuosia Solanan vakiintunut, luvaton oraakkeliverkko, joka markkinoi itseään kaiken oraakkelina ja sopi juuri sellaiseen erikoisdataan, jota suuret hintaverkot eivät natiivisti kantaneet, kuten NFT:iden lattiahintoihin.

Switchboard Technology Labs ilmoitti 19. syyskuuta 2026, että kaikki sen toteutukset ovat välittömästi vanhentuneita ja että kaikki palvelut päättyvät 25. syyskuuta. Aikaa siirtyä muualle annettiin kuusi päivää. Sulkeminen kosketti suoraan Solanan suuria DeFi-protokollia, kuten Kaminoa, Jitoa, MarginFia ja Driftiä, joilla oli yhteensä lähes kolmen miljardin dollarin varat kiinni (Solana Compass). Tiimi mainitsi kolme syytä: tekoälytyökalut, jotka halvensivat oraakkeleiden rakentamista itse, karhumarkkina, joka kuihdutti budjetteja, ja suorat datasuhteet, jotka vähensivät välikäden tarvetta.

Isot lainaprotokollat ehtivät vaihtaa oraakkelinsa. Mutta NFT:n lattiahinta on juuri sitä erikoisdataa, jota valtavirran hintaverkot eivät kanna, ja Switchboard oli se putki, jonka Tensorin omat ohjeet olettivat. Kun putki katkesi, ohut ja manipuloitavissa oleva luku ei muuttunut yhtään vankemmaksi, ja sen ketjuun tuova rata jäi aiempaa harvempien ja hauraampien ratkaisujen varaan. Rahoituksen pohja ei vahvistunut vaan ohentui samaan aikaan, kun markkina muutenkin kuivui.

Switchboardin lähtö myös keskitti Solanan oraakkelimarkkinan harvempiin käsiin, kun valtaosa vakavaraisista protokollista siirtyi käyttämään jäljelle jäänyttä suurta hintaverkkoa. Tavallisille kryptoille, kuten SOL tai USDC, vaihtoehtoja riittää, mutta NFT:n lattiahinta on kapean kysynnän erikoistuote, jonka ylläpito ei kiinnosta montaa toimijaa kuihtuvalla markkinalla. Juuri ne hintasyötteet, joiden varassa NFT-laina seisoo, ovat siis vähiten houkuttelevia tuottaa, ja se on rakenteellinen heikkous, ei ohimenevä häiriö.

BendDAO ja NFT-markkinan ensimmäinen likvidaatiokaskadi

Miksi tämä kaikki on vaarallista, nähtiin jo elokuussa 2022 Ethereumissa. BendDAO oli tuolloin suosituin NFT-vakuuslainaprotokolla, ja se oli myöntänyt lainoja etenkin Bored Ape Yacht Clubin apinoita vastaan. Kun BAYC:n lattia putosi 19. elokuuta noin 62,8 ETH:iin, kymmeniä apinoita ajautui likvidaatiorajan tuntumaan.

Seurasi talletuspako. Lainaajat yrittivät vetää ETH:nsa ulos yhtä aikaa, mutta pooli oli lähes sataprosenttisesti lainattu ulos, joten rahaa ei ollut nostettavaksi. Muutamassa päivässä BendDAO:n ETH-pooli tyhjeni yli 16 000 ETH:sta lähes nollaan (ChainCatcher). Noin 272 arvokasta NFT:tä oli likvidaatiorajalla tai sen tuntumassa, ja uhan alla oli kymmenien miljoonien dollarien edestä sinisiru-NFT:itä. Fortune nimesi episodin osuvasti subprimate-kriisiksi (Fortune).

Kaskadi vältettiin vain hätätoimilla. BendDAO:n hallinto äänesti 25. elokuuta kiireellisistä parametrimuutoksista: likvidaatiokynnystä laskettiin, huutokauppa-aikaa muutettiin ja laina-asteita säädettiin, jotta pakkomyynnit eivät laukeaisi ketjureaktiona. Tapaus on NFT-rahoituksen perustarina, koska se näytti juuri sen, mitä ohut lattiahintaoraakkeli tekee paineessa: se muuttuu kiihdyttimeksi.

Refleksiivisyys: kun lasku ruokkii laskua

BendDAO:n opetus tiivistyy yhteen sanaan, joka kannattaa painaa mieleen: refleksiivisyys. NFT-laina sitoo vakuuden arvon ja likvidaation samaan lukuun, lattiahintaan, ja kun tuo luku kääntyy laskuun, syntyy itseään ruokkiva kierre.

Kierre menee näin. Lattia laskee, jolloin osa lainoista ylittää likvidaatiorajan. Protokolla myy pakolla näiden lainojen vakuus-NFT:t markkinaan. Pakkomyynnit painavat lattiaa alemmas, mikä työntää seuraavan lainakerroksen rajan yli, mikä laukaisee lisää pakkomyyntejä. Mitä ohuempi markkina, sitä rajumpi kierre, koska jo muutama pakkomyynti liikuttaa ohutta lattiaa paljon.

Tämä on sama dynamiikka kuin perinteisen rahoituksen marginaalikutsuissa, mutta ilman niitä jarruja, joita vakiintuneilla markkinoilla on: ei kaupankäynnin keskeytyksiä, ei likviditeettiä takaavia markkinatakaajia, ei keskuspankkia viimekätisenä lainanantajana. On vain älysopimus, joka lukee lattiahintaa ja toteuttaa säännön. Kun oraakkeli kääntyy laskuun ohuessa markkinassa, koodi tekee juuri sen, mihin se on ohjelmoitu, ja juuri se pahentaa romahdusta.

Ero tavalliseen kryptovakuuslainaan on olennainen. Kun lainaat stablecoinia ETH:ta vastaan, vakuutesi hinta tulee syvältä, maailmanlaajuiselta markkinalta, jossa käydään kauppaa miljardeilla joka päivä, eikä yksittäinen toimija sitä juuri horjuta. NFT-lainassa vakuuden hinta tulee kokoelmasta, jonka koko päivävaihto voi olla pienempi kuin yksi ainoa lainasumma. Sama rahoitusrakenne, joka toimii syvällä markkinalla, muuttuu ohuella markkinalla vaaralliseksi, koska oraakkelin takana ei ole riittävästi aitoa kauppaa kantamaan sitä.

Lattiahinta on hyökättävä luku

Refleksiivisyys on vaarallista jo luonnostaan, mutta pahinta on, että joku voi laukaista sen tahallaan. Kun rahoitus nojaa ohueen, helposti liikuteltavaan lukuun, lattiahinnan manipulointi ei ole koodivirheen hyväksikäyttöä vaan taloudellinen hyökkäys: säännöt toimivat juuri niin kuin on tarkoitus, mutta syöte on väärennetty.

Hyökkäyksiä on kaksi perusmuotoa. Ensimmäisessä hyökkääjä pumppaa lattian keinotekoisen korkealle, esimerkiksi käymällä kauppaa itsensä kanssa tai ostamalla oman varastonsa, ottaa sitten pumpattua arvoa vastaan maksimilainan ja katoaa; lainanantaja jää pitelemään NFT:tä, joka on oikeasti murto-osan arvoinen. Toisessa hyökkääjä romauttaa lattian myymällä spot-markkinaan, pakottaa kohteena olevan lainan likvidaatioon ja poimii NFT:n halvalla. Molemmissa ase on sama: oraakkeli, joka lukee ohutta markkinaa.

Ajatellaan kokoelmaa, jonka lattia on 10 SOL ja jonka päivävolyymi on vain kourallinen kauppoja. Hyökkääjä ostaa muutaman halvan kappaleen ja listaa niitä itselleen 20 SOL:iin tai käy kauppaa kahden oman lompakkonsa välillä, kunnes älykäskin lattia seuraa perässä. Nyt hän ottaa 80 prosentin laina-asteella 16 SOL lainaa NFT:tä vastaan, joka oikealla markkinalla on 10 SOL. Hän ei maksa takaisin. Lainanantaja saa NFT:n, jonka todellinen arvo on selvästi lainaa pienempi, ja hyökkääjä on kotiuttanut erotuksen. Koko temppu nojaa siihen, että lattiaa oli halpa liikuttaa.

Juuri siksi volyymin aitous on NFT-rahoituksen ydinkysymys. Boston Universityn tutkimus arvioi, että NFT-markkinoilla noin 38 prosenttia kaupoista ja jopa 60 prosenttia arvosta kantaa pesukaupan (wash trading) merkkejä (Boston University). Tutkimuksen tekijä, professori Gerry Tsoukalas, muotoilee ongelman ytimen näin: ”Yksi ydinongelmista on, että lohkoketjumarkkinat tekevät äärimmäisen helpoksi luoda illuusion kysynnästä. Se mikä näyttää aidolta markkinatoiminnalta, voi monesti olla samoja toimijoita käymässä kauppaa itsensä kanssa.” Jos pohjavolyymi on osin keinotekoista, myös siitä laskettu lattia on osin keinotekoinen, ja sama koskee sen päälle rakennettua lainaa.

Puolustukset: TWAP, aliarvostus ja aikaikkunat

Protokollat eivät ole avuttomia, ja Tensorin älykäs lattiahinta on itsessään yksi vastatoimi. Keinoja on useita, mutta niillä kaikilla on sama rajoite: ne nostavat hyökkäyksen hintaa, eivät poista sitä.

Yleisin suoja on aikapainotettu keskihinta (TWAP), jossa oraakkeli ei lue hetkellistä lattiaa vaan esimerkiksi tunnin tai vuorokauden keskiarvoa. Se pakottaa hyökkääjän pitämään manipuloidun hinnan pystyssä pidempään, mikä maksaa enemmän. Toinen keino on aliarvostus (haircut), jossa lainaa myönnetään selvästi alle lattian, jolloin pieni heilahdus ei heti laukaise likvidaatiota. Kolmas on hidastus: huutokauppa-ajan pidentäminen ja likvidaatiorajojen varovaisuus, täsmälleen ne työkalut, joihin BendDAO turvautui hätäkokouksessaan.

Mikään näistä ei kuitenkaan korjaa perusasiaa: kohde-etuus on epälikvidi ja sen hinta nojaa harvoihin kauppoihin. TWAP:n voi yhä manipuloida, jos markkina on kyllin ohut ja hyökkääjä kyllin kärsivällinen; aliarvostus vain siirtää rajaa; hidastus antaa aikaa mutta ei estä kaatumista, jos hinta oikeasti romahtaa. Puolustukset ostavat aikaa ja nostavat kustannusta, mutta ohuen markkinan oraakkelista ei saa vankkaa pelkällä matematiikalla.

Kutistuva markkina tekee oraakkelista entistä huonomman

Kaikki edellä sanottu pahenee, kun markkina kuivuu, ja juuri niin on käynyt. Solanan NFT-rahoitus on kutistunut murto-osaan huipustaan: Sharkyn lukittu kokonaisarvo (TVL) on painunut reiluun 700 000 dollariin (DefiLlama). Koko Solanan NFT-lainamarkkina mahtuu siis alle miljoonaan dollariin. Mitä ohuempi markkina, sitä harvempiin kauppoihin lattiahinta nojaa, ja sitä halvemmaksi sen liikuttaminen käy. Oraakkeli ei siis parane markkinan hiipuessa, vaan heikkenee.

Samaan aikaan hintakerroksen talous rapautuu. Tensorin oma token TNSR on dokumenttien mukaan puhtaasti hallintotoken: ei takaisinostoa, ei osinkoa, ei automaattista palkkioiden läpivirtausta haltijalle (Tensorin tokenomics). Kun Coinbase sulki TNSR-kaupan 9. marraskuuta 2026, token ei siis menettänyt kassavirtaa, jota sillä ei ollut, vaan likviditeettiä ja legitimiteettiä; pörssi kuvasi toimea rutiininomaiseksi listausstandardien tarkistukseksi ilman hankekohtaista syytä, ja kaupankäynti oli jo sitä ennen rajattu vain rajahintatoimeksiantoihin (TokenPost). TNSR painui uutisen myötä tuoreeseen kaikkien aikojen pohjaan.

Kyse ei ole pelkästä tokenin kurssista vaan siitä, kuka ylipäätään ylläpitää hintakerrosta kutistuvassa markkinassa. Kun kauppapaikan kannustimet ohenevat ja oraakkelin putket katkeilevat, rahoituksen perustasta tulee hauraampi juuri silloin, kun sen pitäisi olla vankimmillaan. Alla TNSR:n ja Magic Edenin ME-tokenin tilanne 11. marraskuuta 2026.

Luvut: CoinGecko (TNSR) ja CoinGecko (ME).

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle NFT-haltijalle

Suomalaiselle sijoittajalle NFT-laina on ennen kaikkea verokysymys ja itsesäilytyskysymys. MiCA-asetuksen alla NFT:t on pääosin rajattu sääntelyn ulkopuolelle, mutta ESMA soveltaa sisältö ennen muotoa -periaatetta: jos NFT on tosiasiassa suuri sarja keskenään vaihdannaisia osia, se voidaan luokitella kryptovaraksi. Tätä uniikin ja vaihdannaisen rajanvetoa olemme käsitelleet erikseen NFT:n ja arvopaperin rajaa koskevassa jutussamme. TNSR on kryptovarana MiCAn piirissä, ja sitä koskevat johdannaiset kuuluvat MiFID II:n alle. Finanssivalvonta valvoo Suomessa kryptopalveluntarjoajia (CASP), ei lohkoketjuprotokollaa itseään; luvaton NFT-lainaprotokolla jää suurelta osin tämän valvontaperimetrin ulkopuolelle, vaikka sen käyttöliittymä tai portti voi tulla arvioiduksi (Finanssivalvonta).

Vero on konkreettisempi. Verohallinto kohtelee NFT:n luovutusta pääomatulona: voitosta maksetaan 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta, ja hankintameno-olettama on 20 prosenttia alle kymmenen vuoden omistuksessa. Olennaista on, että myös NFT:n vaihto toiseen kryptovaraan on veronalainen luovutus, kun taas pelkkä siirto omien lompakoiden välillä ei ole (Verohallinto). Tämän jutun kannalta tärkein nyanssi on tämä: likvidaatio on luovutus. Jos lattia romahtaa ja NFT:si pakkomyydään vakuutena, verottaja näkee realisoituneen luovutuksen, vaikka et itse painanut myyntinappia.

Käytännön esimerkki: oletetaan, että lukitsit NFT:n, jonka hankit aikanaan kahdella SOL:lla, ja otit sitä vastaan lainan. Lattia romahtaa, laina likvidoituu, ja NFT siirtyy lainanantajalle sen hetkisellä, selvästi alemmalla arvolla. Verottajan silmissä tämä on luovutus, jonka tulos lasketaan luovutushinnan ja hankintamenon (tai hankintameno-olettaman) erotuksena. Jos luovutusarvo jää hankintahinnan alle, syntyy vähennyskelpoinen luovutustappio; jos se ylittää hankintahinnan, syntyy verotettava voitto, vaikka et koskaan nähnyt myynnistä euroakaan käteisenä. Pakkomyynnin verokohtelu kannattaa siis miettiä ennen lainan ottamista, ei vasta sen jälkeen.

Käytännön tarkistuslista NFT-lainaa harkitsevalle: selvitä, mistä protokolla lukee lattiahinnan ja käyttääkö se raakaa vai aikapainotettua lukua; katso kokoelman todellinen päivävolyymi ja ostajien määrä, ei vain lattialukua; muista, että laina nojaa likviditeettiin, joka voi kadota yössä; ja pidä mielessä, että pakkomyynti on sinulle verotapahtuma. NFT vakuutena ei ole sama asia kuin NFT seinällä.

Oraakkeliongelma on isompi kuin Tensor

Lattiahinta oraakkelina ei ole vain Tensorin pulma. Se on sama ongelma, joka toistuu kaikkialla, missä epälikvidi kohde yritetään tuoda ketjuun rahoituksen vakuudeksi. Tokenisoidussa kiinteistössä kysymys on, mikä kertoo asunnon todellisen arvon reaaliaikaisesti; yksityisessä luotossa taas se, onko lainan takana oikeasti tuottava saatava. Olemme käsitelleet näitä samoja kysymyksiä niin tokenisoidun kiinteistön kuin yksityisen luoton NFT-rakenteiden kohdalla, ja aina pohjalla on sama oraakkeli: joku lukee ketjun ulkopuolisen arvon ja syöttää sen älysopimukselle, joka uskoo sitä sokeasti.

Tämä on myös syy, miksi osa Solanan omista rakentajista suhtautuu koko ilmiöön kyynisesti. Solanan perustaja Anatoly Yakovenko tyrmäsi NFT:t ja memecoinit jyrkästi todeten, että ne ovat ”digitaalista roskaa, jolla ei ole mitään sisäistä arvoa” (Cointelegraph). Jos kohteella ei ole vakaata sisäistä arvoa, sen varaan rakennettu laina on vielä hauraampi kuin kohde itse.

Tensorin perustaja Richard Wu on itse ollut suorapuheinen siitä, mikä NFT-markkinaa oikeasti liikuttaa. Jo vuonna 2023 hän totesi, että ”parempaan tai huonompaan, spekulaatio on yksi harvoista tuote-markkinasovituksista, joita kryptossa tällä hetkellä näemme” (Solana Compass). Tensorin hintakerros on tämän ajatuksen looginen pääte: jos NFT:t ovat spekulaatiokohteita, niille tarvitaan hinta, jota vastaan voi lainata ja käydä vipukauppaa. Lattiahinta oraakkelina on se rakenne, joka muuttaa keräilyn rahoitukseksi. Ongelma on, että rahoitus perii perustakseen luvun, jota ei koskaan tarkoitettu kantamaan sen painoa, ja juuri nyt, kun Coinbase vetäytyy ja oraakkelin putket katkeilevat, tuo perusta on hauraampi kuin aikoihin.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on NFT:n lattiahinta?

Lattiahinta on kokoelman halvin aktiivinen myyntitarjous eli halvin hinta, jolla kokoelman NFT:n saa juuri nyt ostettua. Sitä käytetään NFT:n epävirallisena kurssina, ja NFT-lainoissa se määrää sekä lainan koon että likvidaatiorajan. Koska se nojaa yhteen myyjään, se on herkkä manipulaatiolle ja ohuen markkinan heilahteluille.

Voiko NFT:tä käyttää lainan vakuutena Solanalla?

Kyllä. Solanalla NFT-lainoja välittää etenkin Sharky, jossa NFT lukitaan älysopimuksella omaan lompakkoon ja vastineeksi saa SOLia. Laina-aste yltää tyypillisesti enintään noin 80 prosenttiin lattiahinnasta, ja jos lattia putoaa likvidaatiorajan alle, vakuus-NFT pakkomyydään. Markkina on kuitenkin kutistunut murto-osaan huipustaan.

Miksi lattiahinta on huono oraakkeli?

Koska se perustuu yhteen lukuun ohuessa markkinassa: halvimpaan myyjään. Yksittäinen kauppa voi nostaa tai romauttaa lattian, joten sitä on halpa manipuloida. Kun lainojen vakuusarvot ja likvidaatiot lasketaan tällaisesta luvusta, pienikin liike voi laukaista pakkomyyntien ketjun, kuten BendDAO:ssa elokuussa 2022.

Miksi Coinbase keskeytti TNSR-kaupan?

Coinbase keskeytti TNSR:n ja Balancerin (BAL) kaupan 9. marraskuuta 2026 osana rutiininomaista listausstandardien tarkistusta eikä ilmoittanut hankekohtaista syytä. Kyseessä on keskeytys, ei täysi poistolistaus: varat ja nostot säilyvät, mutta kaupankäynti Coinbasen alustoilla loppuu. TNSR painui uutisen myötä kaikkien aikojen pohjaan.

Maksetaanko NFT:n pakkomyynnistä veroa Suomessa?

Verohallinto kohtelee NFT:n luovutusta pääomatulona, ja myös vakuutena olevan NFT:n pakkomyynti eli likvidaatio on veronalainen luovutus, vaikka et itse tekisi myyntiä. Voitosta maksetaan 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Pelkkä siirto omien lompakoiden välillä ei ole luovutus.

Marcus Okafor on HOGE Wiren vanhempi toimittaja, joka seuraa Solanan NFT-markkinoita ja ketjurahoitusta.