Louhinnan energiamix 2026: soihtukaasu, ydinvoima ja hukkalämpö

Energiamix nousi taas louhinnan kuumimmaksi kysymykseksi

Kryptolouhinnan energiankäyttö nousi taas otsikoihin, kun Maailmanpankki julkaisi 23. kesäkuuta tuoreen arvionsa maailman kaasunsoihdutuksesta. Raportin mukaan öljykentillä poltettiin vuonna 2025 hukkaan noin 167 miljardia kuutiometriä maakaasua, mikä vastaa arviolta 54 miljardin dollarin energiaa ja oli jo kolmas peräkkäinen kasvuvuosi. Maailmanpankin tiedote ei mainitse louhintaa sanallakaan, mutta juuri tämä taivaalle palava energia on tehnyt soihtukaasusta yhden alan nopeimmin kasvavista voimanlähteistä.

Samalla keskustelu siitä, mistä Bitcoinin ja muiden proof of work -verkkojen sähkö tulee, on muuttunut sävyltään. Enää kyse ei ole pelkästä kulutuksen suuruudesta vaan energiamixistä: kuinka suuri osa tehosta tulee uusiutuvista lähteistä, ydinvoimasta tai muuten hukkaan menevästä energiasta. Käymme tässä jutussa läpi tuoreimmat luvut, soihtukaasun nousun, Ethereumin täysin erilaisen ratkaisun, Suomen erityisroolin sekä sen, mitä MiCA-sääntely louhijoilta ja palveluntarjoajilta jo vaatii.

Mitä energiamix tarkoittaa louhinnassa ja stakingissa

Energiamix tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mistä lähteistä verkon käyttämä sähkö on tuotettu: kivihiilestä, maakaasusta, vesivoimasta, tuulesta, auringosta vai ydinvoimasta. Bitcoin perustuu proof of work -konsensukseen, jossa louhijat kilpailevat laskentateholla (hashrate) ja kuluttavat siksi suuria määriä sähköä ympäri vuorokauden. Olennaista on, että sama kulutus voi tarkoittaa hyvin erilaista hiilijalanjälkeä riippuen siitä, millä sähköllä koneet pyörivät. Sama laitekanta voi siis olla joko ilmasto-ongelma tai osa ratkaisua sen mukaan, mihin se sijoitetaan.

Staking on aivan toinen tarina. Proof of stake -verkoissa, kuten Ethereumissa Mergen jälkeen, lohkot vahvistetaan lukitsemalla pääomaa eikä polttamalla sähköä, ja yksittäinen validaattori pyörii käytännössä tavallisella palvelimella. Siksi energiamixin painopiste on lähes kokonaan proof of work -ketjuissa ja ennen kaikkea Bitcoinissa, kun taas staking on poistanut itsensä energiakeskustelusta lähes tyystin. Tämän eron hahmottaminen on koko aiheen ydin: mining-klusterissa puhutaan käytännössä kahdesta täysin eri energiaprofiilista.

Nykytila on myös historian tulos. Kun louhinta keskittyi vielä muutama vuosi sitten Kiinaan, suuri osa tehosta tuli kivihiilestä sadekauden ulkopuolella. Kiinan louhintakiellon jälkeen toiminta siirtyi Yhdysvaltoihin, Pohjoismaihin ja muille halvan tai ylijäämäisen energian alueille, mikä on osaltaan nostanut kestävän energian osuutta. Energiamix ei siis ole vakio vaan liikkuu sen mukana, minne laitteet milloinkin kannattaa sijoittaa.

Bitcoinin sähkönkulutus numeroina

Cambridgen yliopiston alainen Cambridge Centre for Alternative Finance arvioi Bitcoinin vuotuiseksi sähkönkulutukseksi noin 138 terawattituntia, mikä on alle 0,6 prosenttia maailman sähköntuotannosta. Verkon päästöiksi se arvioi noin 39,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Luvut perustuvat CCAF:n ylläpitämään CBECI-indeksiin ja keväällä 2025 julkaistuun laajaan toimialaraporttiin, joka pohjaa 49 louhintayrityksen kyselyvastauksiin 23 maasta. Laitekannan tehostuminen on samalla hillinnyt kulutuksen kasvua, sillä uudet louhintalaitteet tuottavat selvästi enemmän laskentatehoa samalla sähköllä kuin muutama vuosi sitten.

Markkinatilanne värittää keskustelua. Bitcoin vaihtaa tätä kirjoitettaessa omistajaa noin 52 600 euron hinnalla, ja kurssi on CoinGeckon mukaan laskenut viimeisen kuukauden aikana lähes 19 prosenttia. Kun lohkopalkkiot ovat puoliintuneet ja kurssi heiluu, louhijoiden katteet ohenevat, mikä pakottaa hakemaan halvinta mahdollista sähköä. Juuri tämä taloudellinen paine ohjaa energiamixiä usein voimakkaammin kuin yksikään ympäristötavoite.

Kestävän energian osuus on jo enemmistö, mutta luvuista kiistellään

Cambridgen keväällä 2025 julkaiseman selvityksen mukaan 52,4 prosenttia Bitcoinin louhinnan sähköstä tulee kestävistä lähteistä, kun mukaan lasketaan sekä uusiutuvat että ydinvoima. Pelkän uusiutuvan energian osuus on 42,6 prosenttia. Cambridge Judge Business Schoolin mukaan suurin yksittäinen energialähde on silti yhä maakaasu, kun taas kivihiilen rooli on kutistunut selvästi vuosikymmenen alkuun verrattuna.

Lukuihin on syytä suhtautua kriittisesti. Selvitys perustuu kyselyyn, eikä se siten kata koko verkkoa, ja louhinta on maantieteellisesti hyvin keskittynyttä: pelkästään Yhdysvallat vastaa raportoiduista volyymeista noin kolmea neljäsosaa ja Kanada noin seitsemää prosenttia. Toiset arviot, kuten Digiconomistin indeksi, päätyvät selvästi korkeampaan kulutukseen ja synkempään päästöprofiiliin. Koska hajautetun ja osin anonyymin verkon energiamixiä ei voi mitata suoraan, kaikki luvut ovat mallinnettuja arvioita. Suunta on kuitenkin pysynyt samana: kestävän energian osuus on noussut vuosi vuodelta.

Soihtukaasu ja stranded energy: hukasta hashratea

Yksi nopeimmin kasvavista energialähteistä on kaasu, joka muutoin poltettaisiin taivaalle ilman mitään hyötyä. Maailmanpankin tuoreimman soihdutusraportin mukaan vuonna 2024 soihdutettiin 151 miljardia kuutiometriä kaasua, mikä vapautti noin 389 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja oli korkein taso sitten vuoden 2007; vuonna 2025 määrä kipusi jo 167 miljardiin kuutiometriin. Cambridgen mukaan tällainen stranded-kaasu kattaa noin 3,3 prosenttia louhinnan energiamixistä ja pyörittää runsaan 500 megawatin verran laskentakapasiteettia.

Logiikka on suoraviivainen. Öljykentillä syntyy kaasua, jolle ei ole putkea eikä ostajaa, joten se poltetaan soihdussa. Kentälle tuotu, konttiin pakattu louhintalaitteisto voi sen sijaan muuttaa saman kaasun laskentatehoksi paikan päällä, jolloin metaani palaa hallitummin ja kokonaispäästöt jäävät avointa soihtua pienemmiksi. ”Nyt soihdutettava kaasu voitaisiin ottaa talteen teollisuuden ja yritysten voimanlähteeksi, luoda työpaikkoja ja vahvistaa energian saatavuutta”, totesi Maailmanpankin energiajohtaja Demetrios Papathanasiou.

Sama joustavuus tekee louhinnasta kiinnostavan myös sähköverkoille. Louhija voi sammuttaa laitteensa sekunneissa kysynnän ollessa kovimmillaan ja käynnistää ne taas, kun sähköä on ylitarjontaa. Teksasissa louhijat leikkasivat myrsky Elliottin aikana joulukuussa 2022 yli 1,5 gigawatin kuorman muutamassa minuutissa ja auttoivat pitämään osavaltion verkon pystyssä. Tällainen kysyntäjousto voi tuoda louhijoille tuloa myös silloin, kun itse louhinta ei juuri kannata, ja se sitoo energiamixin entistä tiukemmin sähkömarkkinaan.

Ethereum ja staking poistivat itsensä energiayhtälöstä

Toinen suuri ketju ratkaisi koko energiakysymyksen täysin eri tavalla. Ethereum siirtyi syyskuussa 2022 proof of work -mallista proof of stakeen niin sanotussa Mergessä. Ethereumin oma dokumentaatio arvioi siirron pudottaneen verkon energiankulutuksen noin 99,95 prosentilla, ja jo vuonna 2021 säätiö ennakoi juuri tämän suuruusluokan säästöä. Riippumattomat mittaukset päätyivät jopa suurempaan, lähes 99,99 prosentin pudotukseen.

Käytännössä Ethereumin turvaaminen ei enää vaadi louhintaa lainkaan vaan lukittua pääomaa. Verkkoa vahvistaa beaconcha.in-palvelun mukaan noin 1,1 miljoonaa validaattoria, ja stakettuna on noin 35,9 miljoonaa ETH:ta eli liki 29 prosenttia liikkeellä olevasta tarjonnasta. Vuotuinen tuotto staketulle ETH:lle pyörii noin 3,3 prosentin tienoilla. Energiamixin kannalta proof of stake on eri kokoluokan ilmiö: suurenkin validaattorisalkun sähkönkulutus vastaa lähinnä tavallista konesalia, joten staking ei käytännössä kasvata sitä energiamäärää, jonka mixiä tässä mitataan. Tämä on myös syy siihen, miksi proof of stake -varat näyttävät MiCA-tiedonannoissa vain murto-osan proof of work -ketjujen energialuvuista.

Suomi on louhinnan energiamixin erikoistapaus

Suomi tarjoaa lähes oppikirjamaisen esimerkin siitä, miltä matalapäästöinen energiamix voi näyttää. Sähköstä iso osa tulee ydinvoimasta ja vesivoimasta, ja Olkiluoto 3:n 1 600 megawatin reaktori on huhtikuusta 2023 lähtien painanut päästökerrointa entisestään alas. Kylmä ilmasto pienentää jäähdytyksen tarvetta, ja maan kattava kaukolämpöverkko tarjoaa jotain, mitä harvalla louhintamaalla on: valmiin asiakkaan louhinnan hukkalämmölle.

Tämä ei jää teoriaksi. Grist-lehden mukaan louhintayhtiö MARA lämmittää hukkalämmöllään noin 80 000 suomalaisen koteja: laitteiden läpi kierrätetty vesi tulee ulos 50-78 asteisena ja syötetään suoraan olemassa olevaan kaukolämpöverkkoon. Yhtiö kertoo välttäneensä reilun puolentoista vuoden aikana lähes 5 000 tonnin kasvihuonekaasupäästöt. Muita toimijoita ovat esimerkiksi Terahash Energy ja Hashlabs, jotka kytkevät louhintaa kaukolämpöön eri puolilla maata.

Toimialaa seuraavan Hashrate Indexin mukaan juuri yhdistelmä halpaa vähäpäästöistä sähköä ja hukkalämmön myyntiä tekee Suomesta houkuttelevan louhintamaan. Malli ei ole täysin ongelmaton, sillä louhinta kilpailee samasta sähköstä muun teollisuuden ja kotitalouksien kanssa, mikä voi pahentaa hintapiikkejä. Hukkalämmön talteenotto siirtää silti keskustelua puhtaasta kulutuksen määrästä kohti energian kokonaishyötysuhdetta, mikä on Suomelle luonteva kilpailuetu.

Tekoäly kilpailee louhinnan kanssa samasta sähköstä

Energiamixiä ei voi enää tarkastella irrallaan muusta sähkönkysynnästä. Tekoälyn ja konesalien nopea kasvu on nostanut puhtaan ja vakaan sähkön hintaa juuri niillä alueilla, joilla louhintakin viihtyy: halvan vesivoiman äärellä Pohjoismaissa, ydinvoiman lähellä sekä ylijäämätuulen alueilla. Moni entinen tai nykyinen louhija on alkanut vuokrata kapasiteettiaan tai kokonaisia konesaleja tekoälylaskennalle, koska siitä maksetaan usein selvästi enemmän kuin pelkistä lohkopalkkioista.

Ilmiöllä on kaksi puolta. Yhtäältä se siirtää halvinta vähäpäästöistä sähköä pois louhinnasta ja voi pidemmällä aikavälillä muokata koko energiamixiä, kun louhijat joutuvat tyytymään kalliimpaan tai likaisempaan tehoon. Toisaalta sama infrastruktuuri hyödyttää molempia käyttötapoja: kysyntäjousto, hukkalämmön talteenotto ja sijoittautuminen ylijäämäenergian äärelle ovat yhtä lailla tekoälykonesalien kuin louhinnan valtteja, ja moni opittu temppu siirtyy suoraan alalta toiselle.

Sijoittajan kannattaa seurata, kuinka moni pörssilistattu louhija ilmoittaa siirtävänsä tehoa tekoälyyn ja millä katteella. Se kertoo sekä yhtiön tulonlähteiden hajautuksesta että siitä, että puhtaasta sähköstä käydään alalla yhä kovempaa kilpailua. Energiamixin kannalta kyse on lopulta samasta niukasta resurssista, josta kilpailevat nyt louhinta, tekoäly ja kaikilta osin sähköistyvä yhteiskunta; se, kuka maksaa eniten, määrää mihin puhtain sähkö lopulta ohjautuu.

Sääntely pakottaa läpinäkyvyyteen: MiCA ja Finanssivalvonta

Energiamix ei ole enää pelkkä imagokysymys vaan myös sääntelyn kohde. EU:n MiCA-asetus toi kryptovaroille omat kestävyystiedonantonsa, ja komission delegoitu asetus (EU) 2025/422 täsmentää, miten energiatiedot on raportoitava. ESMAn mukaan jokaisesta kryptovarasta on ilmoitettava vähintään konsensusmekanismin vuotuinen sähkönkulutus kilowattitunteina.

Jos kulutus ylittää 500 000 kilowattituntia vuodessa, raportointivelvoite laajenee. Tällöin on kerrottava muun muassa uusiutuvan energian osuus, energiaintensiteetti tapahtumaa kohden sekä konsensusmekanismin kasvihuonekaasupäästöt. Käytännössä tämä koskee kaikkia merkittäviä proof of work -ketjuja ja pakottaa palveluntarjoajat keräämään juuri sitä energiamix-dataa, jota tässä jutussa käsitellään.

Suomessa valvonnasta vastaa Finanssivalvonta, joka myöntää kryptovarapalvelujen toimiluvat ja valvoo MiCA:n noudattamista. Asetusta on sovellettu vaiheittain: osa säännöksistä tuli voimaan kesäkuussa 2024 ja palveluntarjoajien toimilupavaatimukset joulukuussa 2024. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa, että energialuvut löytyvät jatkossa yhä useammin virallisista white paper -dokumenteista eivätkä pelkästään yritysten omista tiedotteista.

Mitä louhijan ja sijoittajan kannattaa seurata

Energiamix on muuttumassa pehmeästä markkinointitarinasta kovaksi liiketoiminta- ja sääntelykysymykseksi. Loppuvuonna 2026 kannattaa pitää silmällä etenkin seuraavia asioita:

• Kestävän osuuden kehitys: jatkaako Cambridgen mittaama 52,4 prosenttia nousuaan vai tasaantuuko se.
• Soihtukaasun rooli: kasvava globaali soihdutus tarjoaa louhinnalle lisää halpaa energiaa, mutta myös päästöriskin, jos metaani ei pala puhtaasti.
• Kysyntäjousto: tuovatko sähköverkkojen joustosopimukset louhijoille uutta tuloa myös Pohjoismaissa.
• Hukkalämmön liiketoiminta: leviääkö Suomen kaukolämpömalli laajemmin muihin kylmiin maihin.
• MiCA-raportointi: alkavatko palveluntarjoajat julkaista vertailukelpoisia energialukuja, joihin sijoittaja voi aidosti luottaa.

Mikään näistä ei ole sijoitusneuvo, ja kryptomarkkinan heilunta voi muuttaa louhinnan kannattavuuden nopeasti suuntaan tai toiseen. Energiamix kertoo silti yhä enemmän siitä, ketkä louhijat selviävät seuraavasta karhumarkkinasta. Vahvoilla ovat ne, joilla on halvin ja vähäpäästöisin sähkö sekä toinen tulonlähde hukkalämmöstä tai verkkopalveluista, liikkuipa kurssi sitten ylös tai alas.

Kirjoittaja toimii HOGE Wiren vanhempana toimittajana ja seuraa louhinnan ja stakingin energiakysymyksiä.