NFT-rojaltisota 2026: kuka enää maksaa tekijänpalkkiot?

NFT-rojalti oli koko digitaalisen taiteen kultakauden lupaus: tekijä asettaa älysopimukseen esimerkiksi viiden tai kymmenen prosentin palkkion, ja joka kerta kun teos vaihtaa jälkimarkkinalla omistajaa, osa rahasta valuu takaisin tekijälle. Ikuisesti, automaattisesti, ilman levy-yhtiötä tai galleriaa välissä. Tätä pidettiin yhtenä koko NFT-idean vahvimmista perusteluista. Vuosina 2022 ja 2023 lupaus kuitenkin murtui julkisesti ja rumasti, kun NFT-pörssit kävivät keskenään hintasotaa, jossa aseena käytettiin juuri tekijänpalkkioita.

Lopputulos oli tekijöiden kannalta karu. Analytiikkayhtiö Nansenin mukaan NFT-tekijöille maksetut rojaltit romahtivat noin 98 prosenttia: tammikuun 2022 huipun noin 250 miljoonasta eurosta (269 miljoonaa dollaria) kuukaudessa alle neljään miljoonaan euroon heinäkuussa 2023, kertoi CoinDesk. Tässä analyysissä käydään läpi, miksi rojalteja on teknisesti mahdoton pakottaa, miten Blur, OpenSea, Magic Eden ja Yuga Labs ajautuivat avoimeen sotaan, mitä ERC-721C-standardi todella muutti ja millaiselta rojaltimaailma näyttää vuonna 2026, kun iso raha on siirtynyt jälleenmyyntipalkkioista brändiin ja lisensointiin.

Mitä NFT-rojaltit oikeasti ovat

NFT-rojalti (englanniksi useimmiten creator earnings tai creator fee) tarkoittaa prosenttiosuutta, jonka teoksen tekijä saa aina kun kyseinen NFT myydään jälkimarkkinalla. Ensimyynnistä eli mintistä tekijä saa luonnollisesti koko tuoton, mutta rojaltin idea on nimenomaan siinä, että myös kaikki myöhemmät kaupat tuottavat tekijälle tuloa. Tyypillinen taso vakiintui viiteen ja kymmeneen prosenttiin myyntihinnasta, ja monet suuret kokoelmat asettivat sen tarkalleen 5 prosenttiin tai 7,5 prosenttiin.

Tekninen kehys tälle on Ethereumin standardi nimeltä EIP-2981 (ERC-2981), joka hyväksyttiin vuonna 2020. On tärkeää ymmärtää, mitä standardi tarkalleen tekee: se kertoo markkinapaikalle koneluettavassa muodossa, kuinka suuri rojalti kuuluu maksaa ja kenelle. Se on ikään kuin hintalappu, joka roikkuu teoksessa. Standardi ei kuitenkaan siirrä senttiäkään itse. Kuten ERC-2981-dokumentaatiossa todetaan suoraan, standardi ainoastaan signaloi rojaltitiedot eikä pakota niiden maksamista. Maksun toteuttaminen jää täysin markkinapaikan vastuulle, ja juuri tästä koko rojaltisota kumpuaa.

Käytännössä rojalti oli siis pitkään sosiaalinen sopimus, ei laki. Niin kauan kuin kaikki suuret pörssit kunnioittivat sitä vapaaehtoisesti, järjestelmä toimi ja tekijät saivat rahansa. Ongelma syntyi sinä hetkenä, kun yksikin merkittävä toimija päätti tehdä rojaltista valinnaisen kilpailuedun nimissä. Silloin kohtelias suositus paljastui juuri siksi, mitä se aina oli ollut: suositukseksi.

Rojaltin perisynti: miksi lohkoketju ei osaa pakottaa maksua

Moni olettaa, että koska NFT elää lohkoketjussa, myös rojaltin pitäisi olla lohkoketjun pakottama. Näin ei kuitenkaan ole, ja syy on yllättävän arkinen. NFT-sopimuksen näkökulmasta omistajanvaihdos on pelkkä siirto osoitteesta toiseen, tuttavallisemmin funktio transferFrom. Sopimus ei tiedä, onko kyseessä myynti, lahja, oman lompakon välinen siirto vai vakuuden asettaminen lainaa varten. Koska ketju ei näe kauppahintaa eikä maksun perustetta, se ei voi vetää rojaltia jokaisesta siirrosta ilman, että myös aidot ei-kaupalliset siirrot rangaistaisiin.

Todellinen raha liikkuu siis markkinapaikan omassa sopimuksessa, ei NFT:n sopimuksessa. Kun ostaja maksaa ja myyjä saa rahansa, tuo tapahtuma tehdään pörssin älysopimuksessa, ja juuri se sopimus voi halutessaan ohjata rojaltin tekijälle. Jos pörssi päättää olla ohjaamatta, tai jos kaksi käyttäjää tekevät kaupan kokonaan pörssin ulkopuolella suoraan lompakosta lompakkoon, rojaltia ei kerry lainkaan. Tämä rakenteellinen tosiasia on koko sodan alkulähde: rojalti on aina ollut markkinapaikkojen hyvän tahdon varassa.

Sama aukko selittää myös, miksi rojalteja voi kiertää ilman mitään erikoistemppuja. Kaksi osapuolta voi sopia kaupasta yksityisesti, siirtää NFT:n nimellisellä nollahinnalla ja hoitaa maksun erikseen, jolloin mikään sopimus ei tulkitse siirtoa myynniksi. Samaa logiikkaa hyödynnettiin myös wash-kaupassa, jossa treidaaja myy NFT:n käytännössä itselleen keinotekoisen volyymin luomiseksi. Rojaltin kannalta lopputulos on aina sama: jos ketju ei tunnista tapahtumaa myynniksi, siitä ei voi periä palkkiota.

Tästä seuraa myös kiusallinen taloudellinen logiikka. Rojalti on ostajalle kustannus, joka nostaa efektiivistä hintaa. Jos yksi pörssi tarjoaa saman NFT:n ilman rojaltia ja toinen rojaltin kanssa, rationaalinen kauppias siirtyy halvempaan. Näin syntyy kilpajuoksu pohjalle, jossa jokainen pörssi joutuu harkitsemaan rojaltista luopumista pysyäkseen kilpailukykyisenä. Juuri tämä dynamiikka räjähti käsiin vuonna 2022.

Nollarojaltin houkutus: Sudoswap ja X2Y2 avaavat sodan

Ensimmäiset laukaukset ammuttiin jo ennen Bluria. Kesällä 2022 markkinoille tuli sudoAMM, automaattisen markkinatakaajan (AMM) malliin rakennettu NFT-kauppapaikka, joka ei perinyt tekijänpalkkioita lainkaan. Idea oli tuoda NFT-kauppaan likviditeettialtaiden logiikka, ja sivuvaikutuksena rojaltit jäivät kokonaan pois. Samaan aikaan kilpailijat kuten X2Y2 ja LooksRare alkoivat kokeilla mallia, jossa rojalti oli ostajalle vapaaehtoinen tai jonka tekijä voi asettaa nollaan.

Näiden alustojen viesti kauppiaille oli yksinkertainen: sama teos, matalampi hinta. Volyymikeskeisille treidaajille, jotka kääntävät kymmeniä NFT:itä päivässä, muutaman prosentin rojalti on merkittävä kustannus, joka syö katteen. Kun edes yksi uskottava paikka tarjosi nollarojaltin, paine muihin pörsseihin kasvoi välittömästi. Tekijöiden ja keräilijöiden yhteisö jakautui kahtia: toiset pitivät rojaltia moraalisena velvollisuutena, toiset teknisenä jäänteenä, jota kukaan ei voi pakottaa.

Tässä vaiheessa sota oli vielä kahakointia. Suuret volyymit pysyivät OpenSealla, joka peri edelleen rojaltit ja otti oman 2,5 prosentin palkkionsa. Todellinen mullistus tarvitsi toimijan, joka yhdistäisi nollapalkkiot, aggressiivisen token-porkkanan ja ammattikauppiaan työkalut. Lokakuussa 2022 sellainen ilmestyi.

Blur muuttaa pelin: airdrop, 0,5 prosenttia ja tradereiden valta

Blur avautui lokakuussa 2022 ja mullisti markkinan muutamassa kuukaudessa. Se ei ollut suunnattu satunnaiselle keräilijälle vaan ammattitreidaajalle: nopea käyttöliittymä, koko kokoelman kattavat tarjoukset (collection bids), reaaliaikainen analytiikka ja nolla kaupankäyntipalkkio. Ratkaisevin ase oli kuitenkin massiivinen BLUR-tokenin airdrop, jonka pisteitä käyttäjät keräsivät listaamalla ja tarjoamalla NFT:itä alustalla.

Blurin todellinen oivallus oli tehdä NFT:istä lähes vaihdettavan kaltaisia kauppatavaroita. Koko kokoelman kattavat tarjoukset ja niin sanotut bid-poolit toivat välitöntä likviditeettiä, mikä houkutteli suursijoittajia ja algoritmisia kauppiaita. Kun palkkiopisteitä kertyi nimenomaan tarjousten tekemisestä, syntyi kokonainen pistetalous, jossa tekijänpalkkio oli vain yksi kustannus muiden joukossa. Tässä ympäristössä muutaman prosentin rojalti näytti auttamatta vanhanaikaiselta hidasteelta.

Rojaltien osalta Blur alkoi mallilla, jossa tekijänpalkkio oli käytännössä valinnainen, ja asettui myöhemmin vähintään 0,5 prosentin tasolle. Airdropin mekaniikka kannusti kauppiaita hienovaraisesti: enemmän palkintopisteitä sai, jos asetti rojaltin korkeammaksi kuin minimi, mutta rakenne suosi silti volyymia ja matalia kustannuksia. Kilpailu OpenSean kanssa muuttui pian avoimeksi sodaksi, kun Blur ohjeisti käyttäjiään estämään OpenSean, jotta nämä voisivat maksimoida airdrop-pisteensä, raportoi nftnow.

Blurin nousu oli raju. Muutamassa kuukaudessa se ohitti OpenSean Ethereum-NFT:iden kauppavolyymissä, joskin osa volyymistä oli token-porkkanan ruokkimaa wash-tyyppistä edestakaista kauppaa. Tekijöiden kannalta olennaista oli, että markkinajohtajaksi nousi alusta, jonka koko liiketoimintamalli perustui rojaltien minimointiin. Kuka tahansa, joka haluaa syvemmän katsauksen pörssien strategisiin eroihin, löytää sen NFT-pörssien aikajanasta ja valintaoppaasta.

OpenSean Operator Filter: pakko koodilla ja antautuminen 2023

OpenSea yritti vastata Blurin haasteeseen teknisellä aseella. Marraskuussa 2022 se julkaisi Operator Filter -työkalun, käytännössä koodinpätkän, jonka tekijä saattoi liittää kokoelmansa sopimukseen. Työkalu ylläpiti mustaa listaa markkinapaikoista, jotka eivät pakottaneet rojalteja, ja esti kaupankäynnin niissä. Ajatus oli nerokas mutta yksipuolinen: jos kokoelma haluaa rojaltinsa, se voi teknisesti sulkea Blurin ja Sudoswapin ulos.

Malli osoittautui kuitenkin hauraaksi. Se vaati tekijöiltä toimenpiteitä, se aiheutti kitkaa keräilijöille, ja Blur löysi tapoja kiertää suodatin muun muassa hyödyntämällä Seaport-protokollaa. Helmikuussa 2023 OpenSea joutui perääntymään: se laski kaupankäyntipalkkionsa väliaikaisesti nollaan ja alkoi käsitellä rojalteja valinnaisina niissä kokoelmissa, joita myös rojaltivapaissa pörsseissä kaupattiin. Enforcement muuttui käytännössä valinnaiseksi.

Lopullinen antautuminen tuli elokuussa 2023. OpenSea ilmoitti ajavansa Operator Filterin alas 31. elokuuta 2023 ja siirtyvänsä vapaaehtoisiin tekijänpalkkioihin kaikissa uusissa kokoelmissa, uutisoi The Art Newspaper. Vanhojen ja ei-Ethereum-ketjujen kokoelmien osalta pakotus jatkui siirtymäajan helmikuun 2024 loppuun. Toimitusjohtaja Devin Finzerin mukaan työkalu ei ollut saanut toivottua vaikutusta eikä yksipuolinen pakottaminen toiminut ilman koko ekosysteemin tukea, kirjoitti Cointelegraph. Markkinajohtajan luovuttua rojaltien pakottamisesta viesti tekijöille oli selvä. Pörssien strategiat erkanivat pysyvästi toisistaan, mitä käsitellään tarkemmin NFT-pörssien identiteettikriisiä ruotivassa jutussa.

Luvut puhuvat: lähes 98 prosentin romahdus

Rojaltisodan hinta näkyy suoraan tilastoissa. Nansenin analyysin mukaan tekijöille maksetut rojaltit kutistuivat murto-osaan huippuvuosista. Ne, jotka olivat rakentaneet liiketoimintansa oletukselle jatkuvasta jälkimarkkinatulosta, näkivät tulovirran kuivuvan lähes kokonaan alle puolentoista vuoden aikana. Alla oleva taulukko kokoaa keskeiset luvut, jotka CoinDesk ja Nansen raportoivat (euromäärät ovat suuntaa antavia muunnoksia dollareista).

Luvut kätkevät sisäänsä myös suuren eriarvoisuuden. Vaikka kokonaissumma romahti, muutamat suuret projektit keräsivät edelleen valtaosan jäljelle jääneistä rojalteista. Nansenin datan mukaan Yuga Labs oli kerännyt kokoelmillaan yhteensä lähes 150 miljoonaa euroa (166 miljoonaa dollaria) rojalteja ja Azuki johdannaisineen yli 54 miljoonaa euroa. Pienemmille tekijöille todellisuus oli toinen: monille rojaltitulo painui käytännössä nollaan, koska heidän teoksensa joko eivät päätyneet jälkimarkkinalle tai niitä kaupattiin rojaltivapaissa pörsseissä.

Yuga Labs ja mustalistojen strategia

Bored Ape Yacht Clubin takana oleva Yuga Labs nousi rojaltien puolustajien symboliksi. Kun rojaltivapaat pörssit söivät sen tulovirtaa, Yuga siirtyi hyökkäykseen ja alkoi estää rojaltivapaat markkinapaikat suoraan älysopimustasolla. Tammikuussa 2023 julkaistussa Sewer Pass -mintissä yhtiö esti kaupankäynnin ainakin Blurissa, Sudoswapissa, LooksRaressa ja NFTX:ssä, raportoi The Block. Yuga Labsin edustaja perusteli linjaa suoraan: yhtiö on aina ollut luova edellä toimiva talo, ja sen mielestä tekijänpalkkioita on suojeltava.

Periaatteellisuudella oli hintansa. Kun kauppiaat siirtyivät Bluriin ja rojaltit muuttuivat valinnaisiksi, myös Yugan tulot sukelsivat. The Blockin mukaan yhtiön rojaltitulot putosivat noin 8 miljoonasta eurosta (8,7 miljoonaa dollaria) vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä noin 2,3 miljoonaan euroon (2,5 miljoonaa dollaria) kolmannella neljänneksellä, kun Blurin matala palkkio jyräsi markkinaa. Elokuussa 2023, OpenSean luovuttua pakotuksesta, Yuga ja OpenSea erosivat teiltään ja Yuga suuntasi selkeästi rojaltit pakottavien pörssien pariin.

Yugan tapaus tiivistää koko sodan dilemman. Tekijä voi periaatteessa pakottaa rojaltinsa sulkemalla ulos rojaltivapaat pörssit, mutta silloin se luopuu likviditeetistä ja volyymistä, jotka nekin ovat rahaa. Valinta ei ole moraalin ja rahan välillä vaan kahden erilaisen rahavirran välillä: rojaltit tiukalla kontrollilla tai kauppavolyymi vapaalla markkinalla.

Solanan rinnakkaissota: Magic Eden, Metaplex ja Tensor

Sama sota käytiin myös Solanassa, hieman eri asein. Lokakuussa 2022 Solanan silloinen markkinajohtaja Magic Eden siirtyi valinnaisiin rojalteihin ja poisti oman 2 prosentin palkkionsa, kun rojaltivapaat tulokkaat kuten Hadeswap ja Solanart olivat alkaneet syödä sen osuutta. Uudessa mallissa ostaja saattoi valita, maksaako täyden rojaltin, puolet vai ei mitään, uutisoi Decrypt. Käytännössä tämä toi saman kilpajuoksun Solanaan.

Solanan vastaus oli kuitenkin teknisesti kunnianhimoisempi kuin Ethereumin. Metaplex kehitti ohjelmoitavan NFT:n (programmable NFT eli pNFT) standardin, joka julkaistiin pääverkossa alkuvuodesta 2023 ja jonka avulla kokoelmat saattoivat tehdä myynnin rojaltivapaissa pörsseissä käytännössä mahdottomaksi, kuten Decrypt kuvasi. Samaan aikaan Magic Eden julkaisi oman Open Creator Protocol -työkalunsa, joka mahdollisti rojaltien pakottamisen sitä käyttäville kokoelmille.

Kilpailu ei silti pysähtynyt. Vuoden 2023 aikana ammattikauppiaille suunnattu Tensor nousi haastamaan Magic Edenin ja otti ajoittain enemmistön Solanan NFT-volyymistä, raportoi Decrypt. Kuvio oli tuttu Ethereumista: token-kannustimet ja matalat kustannukset houkuttelivat volyymin, ja rojaltit jäivät jälleen puristuksiin. Solana osoitti, että vahvempi tekninen pakotus on mahdollinen, mutta myös siellä markkina palkitsi ennen kaikkea likviditeettiä.

Solanan malli tarjosi silti tekijöille jotain, mitä Ethereumin markkina ei pitkään aikaan tarjonnut: standardin, joka teki rojaltin ohittamisen aidosti hankalaksi. Haittapuolena oli, että ohjelmoitavat NFT:t sitoivat kokoelmat tiukemmin tiettyihin sopimuksiin ja työkaluihin, mikä herätti kysymyksiä yhteentoimivuudesta. Tässäkin toistui koko sodan perusjännite: mitä vahvempi pakotus, sitä vähemmän vapautta jää keräilijälle ja markkinalle.

ERC-721C: Limit Breakin tekninen vastaus

Jos rojaltia ei voi pakottaa vanhalla standardilla, ehkä tarvitaan uusi standardi. Tähän tarttui peliyhtiö Limit Break, joka esitteli Creator Token Contracts -sopimusperheen ja sen tunnetuimman osan, ERC-721C-standardin. Ideana on laajentaa tavallista ERC-721:tä siirtosäännöillä: tekijä määrittää, minkä sopimusten tai operaattoreiden kautta NFT:tä ylipäätään saa siirtää. Jos pörssi ei maksa rojaltia, sen kautta ei voi kaupata, koska siirto estyy koodissa.

Tämä kääntää asetelman päälaelleen. Aiemmin tekijä saattoi vain toivoa, että pörssi kunnioittaa rojaltia; ERC-721C:llä tekijä voi teknisesti sulkea rojaltivapaat pörssit ulos, eivätkä ne voi tehdä asialle mitään. Limit Breakin toimitusjohtaja Gabriel Leydon tiivisti ajatuksen suorasukaisesti todeten, että pörssit voi nyt oikeasti estää eikä niillä ole keinoa kiertää sitä, kuten Lucky Trader siteerasi. Merkittävää oli myös se, että OpenSea, joka oli luopunut omasta Operator Filteristään, alkoi tukea ERC-721C:tä: valinta oli siirtynyt pörssiltä takaisin tekijälle.

Teknisesti ERC-721C nojaa erilliseen maksuprosessoriin ja siirtoturvakäytäntöihin, jotka määrittelevät sallitut operaattorit. Tekijä voi valita, salliiko hän kaikki siirrot, vain tietyt pörssit vai ainoastaan rojaltin maksavat sopimukset. Sama kehys mahdollistaa myös hienojakoisemmat säännöt, kuten sallittujen maksuvaluuttojen rajaamisen. Juuri tämä joustavuus teki standardista houkuttelevan sekä taideprojekteille että peleille, joille esineiden hallinta on liiketoiminnan ydin.

ERC-721C:stä tuli nopeasti tosiasiallinen standardi uusissa kokoelmissa, ja sen ympärille rakentui myös kokonaisia pörssejä, jotka lupasivat kunnioittaa tekijän sääntöjä. Standardi ei kuitenkaan ole taikasauva. Se toimii vain uusissa kokoelmissa, ei takautuvasti vanhoissa sinisiruprojekteissa, ja tiukka siirtokontrolli herättää myös periaatteellista kritiikkiä: onko NFT enää täysin omistajansa, jos tekijä voi rajoittaa, missä sitä saa myydä. Tämä jännite omistajuuden ja tekijänoikeuden välillä jää elämään.

Rojaltista brändiin: Pudgy Penguins ja IP-tulojen malli

Sodan kenties tärkein opetus ei ole tekninen vaan liiketaloudellinen. Fiksuimmat projektit lakkasivat taistelemasta muutaman prosentin jälkimarkkinarojaltista ja alkoivat rakentaa tuloja kokonaan ketjun ulkopuolelle: lisensointiin, tavaramerkkeihin, leluihin ja mediaan. Tässä esimerkkinä loistaa Pudgy Penguins, joka on kasvanut NFT-kokoelmasta kuluttajabrändiksi.

Sama logiikka näkyy laajemmin koko toimialalla. Kun jälkimarkkinarojaltista tuli epävarma, arvokkaimmat kokoelmat alkoivat myydä oikeuksia, tuotteita ja kokemuksia, joita mikään pörssi ei voi ohittaa. Osa siirtyi jäsenyyksiin ja tilausmalleihin, osa lisensoi hahmojaan peleihin ja mainoksiin. Rojaltisota siis pakotti alan kypsymään: pelkkä kuva lohkoketjussa ei riitä liiketoiminnaksi, vaan tarvitaan brändi, jolla on kysyntää myös kryptokuplan ulkopuolella.

CoinDeskin tutkimuksen mukaan Pudgy Penguinsin vuosiliikevaihto on noussut yli 46 miljoonaan euroon (yli 50 miljoonaa dollaria), ja tulot syntyvät fyysisistä tuotteista, lisensoinnista ja sisällöstä eivätkä NFT-kaupasta, kuvaa CoinDeskin analyysi. Pehmoleluja on myyty miljoonia kappaleita, ja niitä on myynnissä isoissa vähittäisketjuissa. Olennaista on IP-malli: OverpassIP:n kautta NFT:n haltija voi lisensoida oman pingviininsä fyysisiin tuotteisiin ja saada niistä jatkuvaa rojaltia. Näin rojalti siirtyy kokonaan pois pörssien armoilta ja aidosti tekijän ja haltijan käsiin.

Malli on niin toimiva, että sitä on kutsuttu Web3-Disneyksi, ja se on inspiroinut monia muitakin kokoelmia siirtymään kohti brändiä ja tuotelisensointia. Suomalaiselle lukijalle tarkempi kuvaus Pudgy Penguinsin muodonmuutoksesta ja PENGU-tokenista löytyy jutusta Pudgy Penguins ja PENGU 2026: NFT:stä brändiksi ja ETF-jonoon. Ydinviesti on selvä: kun jälkimarkkinarojalti on epävarma, kestävä tulo syntyy immateriaalioikeuksista, ei myyntikohtaisesta palkkiosta.

Pelialan poikkeus: miksi peli-NFT:t pitävät rojaltit hengissä

Yksi ryhmä välttyi rojaltisodan pahimmilta vaikutuksilta lähes kokonaan: pelit. Kun peli hallitsee omaa talouttaan ja usein omaa markkinapaikkaansa tai jopa omaa ketjuaan, se voi pakottaa rojaltit tavalla, joka on avoimessa taidemarkkinassa mahdotonta. Pelinkehittäjä päättää, missä pelin esineitä saa kaupata, ja voi rakentaa rojaltin suoraan pelin sisäiseen talouteen.

Hyvä esimerkki on Immutable, jonka zkEVM-ketju ja työkalut on suunniteltu peleille ja jotka tukevat protokollatason rojalttien pakottamista. Kehittäjän näkökulmasta tämä on ratkaiseva ero: peliesineen jokainen jälleenmyynti voidaan ohjata tuottamaan tuloa pelille ja sen taloudelle. Sijoittajan kannalta kysymys on toki mutkikkaampi, ja sitä on puitu jutussa Immutable ja IMX 2026: kannattaako lapiokauppa sijoittajalle.

Peliesineiden rojalti kytkeytyy myös laajempaan kysymykseen pelitokenien kestävyydestä. Moni play-to-earn-talous on kaatunut siihen, että tulot perustuivat uusien pelaajien rahaan eivätkä aitoon kysyntään, ilmiö jota käsitellään jutussa GameFi-tokenomiikka 2026: miksi useimmat pelitokenit romahtavat. Rojalti voi olla pelitaloudelle terve tulonlähde vain, jos itse peli tuottaa aitoa kysyntää esineilleen. Muuten rojalti on vain vero kuolevan talouden viimeisistä kaupoista.

Sääntely: MiCA, jälleenmyyntikorvaus ja Finanssivalvonta

Voisiko rojaltin turvata lailla? Euroopassa on periaatteessa olemassa taiteilijan jälleenmyyntikorvaus, tunnetummin ranskalaisittain droit de suite. EU:n direktiivi 2001/84/EY takaa kuvataiteilijalle osuuden alkuperäisteoksen jälleenmyynnistä, kun kauppa tehdään taidemarkkinan ammattilaisen kautta. Se on kiehtova rinnastus NFT-rojaltiin, mutta soveltuvuus digitaaliseen teokseen on oikeudellisesti kiistanalaista.

Ongelma on määritelmällinen. Oikeuskirjallisuudessa NFT tulkitaan usein teoksen edustukseksi lohkoketjussa eikä itse alkuperäisteokseksi, jolloin lakisääteinen jälleenmyyntikorvaus ei suoraan sovellu. Lisäksi jos tekijä itse mintaa teoksen ja älysopimus takaa prosenttiosuuden maksun, tilanne poikkeaa perinteisestä galleriakaupasta, jota direktiivi säätelee. Toistaiseksi EU:n jälleenmyyntikorvaus ei siis tarjoa NFT-tekijälle sellaista automaattista turvaa, jota moni toivoisi.

Entä kryptosääntely? EU:n MiCA-asetus rajaa aidot, ainutlaatuiset ja ei-vaihdettavissa olevat NFT:t pääosin soveltamisalansa ulkopuolelle, joskin suursarjat, paloitellut NFT:t ja rahoitusinstrumenteiksi tulkittavat tapaukset voidaan vetää takaisin sääntelyn piiriin, kuten ESMA linjaa. Suomessa Finanssivalvonta valvoo MiCAn mukaisia kryptovarapalvelun tarjoajia, ja siirtymäaika päättyy heinäkuun alussa 2026. Rojaltit itsessään ovat kuitenkin sopimus- ja tekijänoikeudellinen kysymys, eivät finanssisääntelyä, joten Finanssivalvonta ei ratkaise sitä, maksaako pörssi tekijänpalkkion. Käytännössä tekijän suoja jää siis edelleen tekniikan ja sopimusten varaan, ei viranomaisen.

Yhdysvalloissa tilanne on vielä hajanaisempi. Liittovaltiotasolla ei ole yhtenäistä taiteilijan jälleenmyyntikorvausta, ja aiemmat yritykset säätää sellainen ovat kaatuneet. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös valtaosa maailman NFT-kaupasta tapahtuu ympäristössä, jossa rojalti on puhtaasti tekninen ja sopimuksellinen kysymys eikä lakisääteinen oikeus. Tekijän johtopäätös on karu mutta selkeä: jos haluat varmuuden, se on rakennettava koodiin, ei lainsäätäjän varaan.

Tilanne 2026: OS2, SEA-token ja uusi tasapaino

Missä sota on nyt? Rintamalinjat ovat asettuneet jonkinlaiseen epävakaaseen tasapainoon. OpenSea rakensi itsensä uudelleen OS2-alustaksi, laski kaupankäyntipalkkionsa 2,5 prosentista noin 0,5 prosenttiin ja siirtyi aggregaattoriksi, joka kokoaa useiden pörssien tarjonnan. Yhtiö vahvisti myös oman SEA-tokeninsa, jonka lanseeraus ajoittui vuoden 2026 alkupuolelle ja josta puolet kokonaistarjonnasta on varattu yhteisölle, raportoi CoinDesk.

Aggregaattorimalli muutti myös rojaltien dynamiikkaa. Kun OpenSea ja muut kokoavat tarjonnan useilta alustoilta, ostaja näkee halvimman hinnan riippumatta siitä, mikä taustapörssi kaupan toteuttaa, ja rojalti määräytyy sen mukaan, mitä kyseinen reitti tukee. Tekijälle tämä tarkoittaa, ettei pelkkä läsnäolo isolla alustalla takaa palkkiota, vaan ratkaisevaa on kokoelman oma tekninen pakotus. Markkina on siirtynyt maailmaan, jossa rojalti on kokoelman ominaisuus, ei pörssin lupaus.

Rojaltien osalta tilanne on vakiintunut, joskaan ei tekijän kannalta ihanteellisesti. Toimialadatan mukaan yli 80 prosenttia uusista NFT-sopimuksista sisältää jonkinlaisen automaattisen rojaltilogiikan, mutta vain noin 60-70 prosenttia jälkimarkkinakaupoista maksaa rojaltin luotettavasti, ja täysin rojaltivapaat julkaisut ovat noin 15 prosenttia uusista kokoelmista. Keskimääräinen rojaltitaso on asettunut noin kuuteen prosenttiin, kokoaa CoinLawin tilastokatsaus. Toisin sanoen rojalti elää, mutta vain niille, jotka valitsevat pakottavan standardin ja pakottavan pörssin.

Markkina itsessään elpyi vuonna 2026, ainakin huipulla. Sinisiruksi luetut kokoelmat nousivat keväällä 2026, kun esimerkiksi Bored Apen pohjahinta kipusi noin 23 000 euroon ja CryptoPunksin noin 68 000 euroon, vaikka kokonaisvolyymi jäi selvästi buumivuosista, raportoi Bitcoin.com News. Elpyminen keskittyi kuitenkin harvoille huippukokoelmille, mikä korostaa saman eriarvoisuuden logiikkaa kuin rojalteissa: raha kasautuu pienelle joukolle brändejä. Alla oleva taulukko tiivistää pörssien rojaltilinjat vuonna 2026.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle tekijälle ja keräilijälle

Käytännön johtopäätökset ovat melko selkeitä. Jos olet tekijä, älä rakenna toimeentuloasi pelkän jälkimarkkinarojaltin varaan, koska et voi luottaa siihen, että pörssit maksavat sen. Jos rojalti on sinulle tärkeä, julkaise kokoelma pakottavalla standardilla (ERC-721C Ethereumissa tai pNFT Solanassa) ja harkitse kuratoituja, rojaltit pakottavia pörssejä kuten SuperRarea. Vielä kestävämpää on kuitenkin rakentaa tulot immateriaalioikeuksien, lisensoinnin ja brändin ympärille, kuten menestyneimmät kokoelmat ovat tehneet.

• Tekijä: valitse pakottava standardi ja pakottava pörssi, jos rojalti on prioriteetti.
• Tekijä: rakenna kestävä tulo brändistä ja lisensoinnista, älä pelkästä jälkimarkkinasta.
• Keräilijä: rojaltivapaa pörssi on halvempi ostaa mutta voi olla eettisesti kiistanalainen.
• Keräilijä: pakottava kokoelma voi rajoittaa, missä NFT:tä saa myöhemmin myydä.
• Molemmat: pörssin palkkio ja rojalti ovat eri asioita, tarkista molemmat ennen kauppaa.

Keräilijän kannattaa muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin rojaltivapaa pörssi on ostohetkellä halvempi, mutta rojaltin maksamatta jättäminen on eettisesti kiistanalaista, koska se ohittaa alkuperäisen tekijän. Toiseksi pakottavaa standardia käyttävä NFT voi rajoittaa, missä sen voi myöhemmin myydä, mikä vaikuttaa likviditeettiin. Verotuksen osalta Suomessa NFT-kaupan voitot ovat lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa, joten omat kaupat kannattaa dokumentoida huolellisesti Verohallinnon ohjeiden mukaisesti. Rojaltisota ei ole ohi, mutta sen jälkeen markkina on aiempaa realistisempi: rojalti on nyt valinta ja tekninen ratkaisu, ei itsestäänselvyys.

Frequently Asked Questions

Maksavatko NFT-pörssit tekijänpalkkiot vuonna 2026?

Suurin osa yleispörsseistä (OpenSea, Blur, Magic Eden) tekee rojalteista vapaaehtoisia, joten tekijä saa täyden palkkion vain, jos kokoelma pakottaa sen älysopimustasolla esimerkiksi ERC-721C-standardilla tai jos teosta myydään rojaltit pakottavassa pörssissä kuten SuperRaressa. Arvioiden mukaan noin 60-70 prosenttia jälkimarkkinakaupoista maksaa rojaltin, ja keskimääräinen taso on asettunut noin kuuteen prosenttiin.

Mikä on ERC-721C ja pakottaako se rojaltit?

ERC-721C on Limit Breakin kehittämä NFT-standardi, joka lisää kokoelmalle siirtosääntöjä: tekijä voi sallia siirrot vain sellaisten sopimusten kautta, jotka maksavat rojaltin. Näin rojaltista tulee koodin pakottama sääntö eikä pelkkä kohtelias suositus. Se ei toimi takautuvasti vanhoihin kokoelmiin, mutta suuri osa uusista kokoelmista käyttää sitä.

Miksi OpenSea lopetti rojaltien pakottamisen?

OpenSea otti käyttöön Operator Filter -työkalun marraskuussa 2022, mutta kilpaileva Blur kiersi sen ja vei kauppavolyymit. Elokuussa 2023 OpenSea ilmoitti ajavansa työkalun alas ja siirtyvänsä vapaaehtoisiin tekijänpalkkioihin uusissa kokoelmissa. Toimitusjohtaja Devin Finzerin mukaan yksipuolinen pakottaminen ei ollut saanut toivottua vaikutusta ilman koko ekosysteemin tukea.

Kuuluuko NFT-taiteilijalle EU:n jälleenmyyntikorvaus?

EU:n jälleenmyyntikorvausdirektiivi (2001/84/EY) takaa kuvataiteilijalle osuuden alkuperäisteoksen jälleenmyynnistä, mutta sen soveltuminen NFT:hin on oikeudellisesti epäselvää. NFT tulkitaan usein teoksen edustukseksi eikä itse teokseksi, ja jos tekijä itse mintaa teoksen ja älysopimus hoitaa maksun, lakisääteinen korvaus ei todennäköisesti sovellu. MiCA-asetus taas rajaa aidot NFT:t sääntelynsä ulkopuolelle.

Miten tekijä voi varmistaa saavansa rojaltit?

Varmimmat keinot ovat julkaista kokoelma rojaltit pakottavalla standardilla (ERC-721C tai Solanan pNFT), valita rojaltit pakottava markkinapaikka ja rakentaa tulot jälkimarkkinan sijaan brändiin ja lisensointiin, kuten Pudgy Penguins on tehnyt. Pelkkään EIP-2981-signaaliin ei kannata luottaa, koska se ei pakota ketään maksamaan.

Kirjoittaja on HOGE Wiren vanhempi toimittaja, joka seuraa NFT-markkinoita, lohkoketjustandardeja ja digitaalisen omaisuuden sääntelyä.