Beam Node 2026: validaattorin katetalous vs louhinta ja staking

BEAM-token on käyttäytynyt syksyllä 2026 kuin pieni kasvuosake: kurssi on noussut jyrkästi, vaikka itse peliketjulla tapahtuu vähän. Sen tarinan kerroimme jo erikseen. Tämä juttu kysyy kovemman kysymyksen: jos riisutaan pois tokenin heilunta ja kassan arvonnousu, kannattaako Beamin oman infrastruktuurin pyörittäminen? Toisin sanoen, onko Beam Node -validaattori aito tuottobisnes, ja miten sen talous vertautuu kahteen tunnettuun verrokkiin, Bitcoin-louhintaan ja Ethereum-stakingiin?

Kysymys ei ole akateeminen. Beam on gaming-ketju, jonka koko lupaus nojaa siihen, että taustalla pyörii riittävän hajautettu ja riittävän kannattava validaattorijoukko. Jos nodejen tuotto tulee pääosin säätiön tukiaisista eikä verkon omasta käytöstä, se kertoo ketjun terveydestä enemmän kuin mikään kurssikäyrä. Käydään läpi, mitä validaattori oikeasti panttaa, mitä se maksaa, mistä palkkiot tulevat ja mihin malli asettuu suhteessa louhintaan ja stakingiin.

Miksi node-talous on Beamin oikea kysymys

Lähtötilanne lukuina. CoinGeckon mukaan BEAM maksoi lokakuun 19. päivä noin 0,002675 euroa (noin 0,00299 dollaria) ja oli noussut vuorokaudessa reilut kahdeksan prosenttia. Liikkeessä olevalla 51,3 miljardilla tokenilla markkina-arvo on noin 137 miljoonaa euroa ja täysin laimennettu arvo (FDV) 58,47 miljardin maksimitarjonnalla noin 156 miljoonaa euroa. 24 tunnin vaihto oli lähes 10 miljoonaa euroa. Huippunoteerauksestaan (0,04416 dollaria maaliskuussa 2024) token on yhä yli 90 prosenttia alempana, mutta kesäkuun 2026 pohjasta reilusti plussalla.

Nyt se toinen puoli. Beamin oman ketjun DeFi-TVL on DefiLlaman mukaan vain noin 1,26 miljoonaa dollaria (noin 1,1 miljoonaa euroa), kun huippu maaliskuussa 2024 oli yli 13 miljoonaa. Markkina-arvo on siis yli satakertainen siihen pääomaan nähden, joka ketjulla tällä hetkellä oikeasti makaa. Juuri tästä syystä validaattoritalous on kiinnostavampi mittari kuin kurssi: se kertoo, kannattaako ketjun turvaaminen silloinkin, kun spekulaatio vaimenee.

Mikä Beam on ja mihin validaattoreita tarvitaan

Beam syntyi Merit Circle -yhteisöstä, joka aloitti vuonna 2021 play-to-earn-killana ja kääntyi sittemmin infrastruktuurin rakentajaksi. Nykyään projektia hallinnoi Beam-säätiö, ja ketju on gaming-fokusoitu Avalanche-L1 (aiemmin subnet). BEAM on ketjun natiivi kaasutoken: se on ainoa hyväksytty maksu siirtomaksuihin, joten jokainen peli, sovellus ja käyttäjä tarvitsee BEAMia edes maksaakseen transaktionsa. Tämä on tokenin konkreettisin käyttötarkoitus.

Toisin kuin yhden toimijan ylläpitämä palvelinketju, Beam nojaa validaattoreihin, jotka tuottavat lohkot, vahvistavat transaktiot ja pitävät ketjun käynnissä. Avalanchen Etna-päivitys (ACP-77, aktivoitiin joulukuussa 2024) muutti tämän talouden perusteellisesti. Aiemmin jokaisen subnet-validaattorin piti lukita 2 000 AVAX ja validoida myös Avalanchen pääverkko. Etnan jälkeen ACP-77 teki ketjuista itsenäisiä L1-verkkoja, jotka maksavat pääverkolle vain pienen jatkuvan maksun eivätkä enää validoi pääverkkoa. Käytännössä oman L1:n pyörittämisen kynnys romahti, mikä on juuri se syy, miksi Beamin kaltaiset pelikohtaiset ketjut ovat ylipäätään mahdollisia.

Node-Token: ERC-721-lisenssi, joka polttaa BEAMia

Beamin validointimallin erikoisin osa on Node-Token. Se on Beamin dokumentaation mukaan ERC-721-standardin mukainen token eli teknisesti NFT, ja sellainen vaaditaan, jotta node voi ylipäätään validoida verkkoa. Node-Tokeneilla ei ole ylärajaa eikä lyöntiaikaa: niitä voi luoda lisää, mutta lyöntimaksu maksetaan BEAMina. Jokainen uusi lisenssi siis kuluttaa BEAMia ja luo tokenille kysyntää, mikä on säätiön tietoinen tapa sitoa validaattorien määrä natiivitokenin käyttöön.

Koska lisenssi on NFT, se on periaatteessa siirrettävissä ja kaupattavissa kuten mikä tahansa ERC-721. Tämä tekee node-oikeudesta omaisuuserän, jolla on jälkimarkkina, aivan kuten pelien kosmeettisilla NFT:illä. Ero on, että Node-Tokenin arvo ei synny keräilystä vaan siitä tuotto-oikeudesta, jonka se avaa. Se on lähempänä taksilupaa kuin kuvaa. NFT-markkinoiden yleinen oppi pätee silti: ohut jälkimarkkina tarkoittaa, että lisenssistä voi olla vaikea päästä eroon käypään hintaan juuri silloin, kun haluaisi, saman likviditeettiongelman, joka on vaivannut koko NFT-kaupan kenttää rojaltisotien jäljiltä.

Panoksen anatomia: 20 000 BEAMista 200 miljoonaan

Validaattorin panos on kaksiosainen. Yhteen nodeen pitää sitoa vähintään yksi Node-Token ja vähintään 20 000 BEAMia, ja ylärajana on 1 000 Node-Tokenia ja 200 miljoonaa BEAMia nodea kohden. Tässä piilee ensimmäinen yllätys suomalaiselle lukijalle: nykykurssilla 20 000 BEAMin vähimmäispanos on vain noin 54 euroa. Pelkkä BEAM-panos ei siis ole se, mikä sitoo pääomaa, vaan Node-Tokenin hankinta ja laitteiston pyörittäminen. Ylärajalla 200 miljoonaa BEAMia vastaa noin 535 000:ta euroa, joten haitari yhden noden sisällä on valtava.

Kaikkien ei tarvitse pyörittää omaa palvelinta. Beam sallii delegoinnin, jossa BEAMin tai Node-Tokenin haltija voi osoittaa panoksensa toisen operoimalle nodelle ja saada osan palkkioista ilman omaa rautaa. Tämä muistuttaa Ethereumin staking-pooleja ja on käytännössä ainoa realistinen reitti tavalliselle sijoittajalle, sillä oman noden tekninen kynnys on silti olemassa. Laitteistovaatimukset ovat maltilliset mutta eivät olemattomat: dokumentaatio listaa kahdeksaa AWS-vCPU:ta vastaavan prosessorin, 16 gigatavua RAMia, teratavun tallennustilaa ja vakaan viiden megabitin yhteyden. Itse ketjun datakoko on vielä pieni, luokkaa 50 gigatavua.

Avalanchen jatkuva maksu: 1,33 AVAX kuussa

Jokaisen Beamin validaattorin pitää maksaa Avalanchen pääketjulle (P-chain) jatkuvaa maksua, jonka perustaso on ACP-77:n myötä noin 1,33 AVAX kuukaudessa validaattoria kohden. Summaa voi säätää hallinnolla, mutta suuruusluokka on tarkoituksella matala: Avalanche halusi tehdä oman L1:n pyörittämisestä tilauspalvelun kaltaista eikä raskasta pääomalukitusta. Beamin dokumentaatio toteaa suoraan, että Beam-säätiö aikoo kattaa nämä kulut granteilla ja yhteisöehdotuksilla. Toisin sanoen operaattorin yksi kovista kuluista ei välttämättä jää operaattorin itsensä maksettavaksi lainkaan.

Tämä kertoo Avalanchen laajemmasta strategiasta. Ava Labsin Chief Business Officer John Nahas on kuvannut TheStreetille gaming-lohkoketjujen ihanteeksi ”blockchain on the backend”, eli ketjun pitäisi olla pelaajalle näkymätön tausta, ei markkinointikikka. Validaattorit ovat juuri sitä näkymätöntä putkistoa. Mitä halvempi ja huomaamattomampi putkisto on, sitä helpompi pelistudion on rakentaa sen päälle. Mutta sama logiikka tarkoittaa, että putken ylläpitäjän oma tuotto jää ohueksi, ellei päällä oleva liikenne kasva.

Palkkiot: primary, secondary ja 80/20-jako

Palkkiomekaniikka on dokumentoitu, joskin ilman euromääräisiä tuottolukuja. Pääpiirteet: verkon keräämät kaasumaksut ohjataan palkkiosopimukseen, validaattoreilta kysytään uptime, ja täyden palkkion saa node, jonka käytettävyys on vähintään 80 prosenttia. Sen alle jäävien palkkio putoaa lineaarisesti. Palkkiot jaetaan jaksoissa (epoch), joiden pituus on noin 30,44 vuorokautta ja jotka alkoivat huhtikuussa 2025.

Palkkioita on kahta lajia. Primary-palkkiot jakautuvat BEAM-panoksen painon mukaan. Secondary-palkkioissa on sen sijaan kiinteä jako: 80 prosenttia menee panostettujen Node-Tokenien painon mukaan ja 20 prosenttia panostetun BEAMin mukaan. Node-Token on siis selvästi palkitumpi osa panosta kuin itse BEAM, mikä on johdonmukaista: lisenssi on niukempi ja kalliimpi hankkia. Olennaista lukijan kannalta on kuitenkin se, mitä dokumentaatiosta puuttuu: julkaistua vuosituottoa (APR), emissioaikataulua tai konkreettisia palkkioesimerkkejä ei anneta. Tuotto on siis lähtökohtaisesti läpinäkymätön, mikä on jyrkkä ero sekä louhintaan että Ethereum-stakingiin, joissa tuotto on julkinen ja lähes reaaliaikainen.

Mitä validaattori oikeasti ansaitsee: karkea mallinnus

Koska julkaistua APR:ää ei ole, tehdään karkea haarukointi ylhäältä alas. Validaattorin orgaaninen palkkio tulee kaasumaksuista, ja kaasumaksut syntyvät transaktioista. Kun ketjun koko lukittu arvo on noin 1,26 miljoonaa dollaria ja aktiviteetti on ohutta, ketjun tuottamien siirtomaksujen summa on väistämättä pieni, luokkaa joka kattaisi korkeintaan muutaman palvelimen kuukausivuokran, ei kymmenien operaattorien tuottoja. Tämä ei ole arvaus Beamin tuloista vaan suora seuraus siitä, että L1:n kaasumaksut ovat vain murto-osa senteistä ja transaktioita on vähän.

Jos orgaaninen maksuvirta on pieni, mistä palkkiot sitten tulevat? Vastaus on dokumentaatiossa itsessään: granteista ja yhteisöehdotuksista, eli säätiön kassasta. Käytännössä Beam Node -tuotto on tänä päivänä suurelta osin subventiota, ei verkon oman käytön tuottamaa kassavirtaa. Pääomaa operaattorilta sitoutuu vähän euroissa (20 000 BEAMia on noin 54 euroa), mutta Node-Tokenin hankinta, palvelimen vuokra ja oma aika ovat todellisia kuluja. Nettotuotto riippuu siis kahdesta asiasta, joihin operaattori ei voi vaikuttaa: paljonko säätiö jakaa ja mikä on BEAMin euromääräinen arvo palkkiohetkellä.

Louhinta vertailukohtana: hashprice ja vaikeustaso

Bitcoin-louhinta on puhtain esimerkki infrastruktuurin tuottobisneksestä, koska siinä tuotto on sekä orgaaninen että julkisesti mitattava. Mittari on hashprice: kuinka monta dollaria yksi petahash laskentatehoa tuottaa vuorokaudessa. Lokakuun 18. päivä hashprice oli noin 35,34 dollaria petahashilta vuorokaudessa (noin 32 euroa), kun se kaksi päivää aiemmin oli 36,75 ja kävi syyskuussa toistuvasti yli 40 dollarin. Louhijan tulo ei tule tukiaisista vaan lohkopalkkiosta ja siirtomaksuista, jotka markkina hinnoittelee joka hetki.

Louhinnan talous on myös armottoman läpinäkyvä kulupuolella. Vaikeustaso nousi lokakuussa 5,92 prosenttia 140,58 biljoonaan, mikä oli vuoden 2026 kolmanneksi suurin kiristys, ja seuraavan säädön (noin 28. lokakuuta) odotettiin nostavan sitä vielä yli 14 prosenttia. Koko verkon hashrate on palannut yli 1 000 exahashin eli yhden zettahashin tasolle. Jokainen vaikeustason nousu syö louhijan katetta, ja juuri tämä kiristyvä kate on ajanut suuret louhijat etsimään tuloja tekoälylaskennasta. Olennaista vertailun kannalta: louhijan tuoton ja kulun voi laskea julkisista luvuista milloin tahansa. Beam Node -operaattori ei voi.

Ethereum-staking ja SSV: tuoton puristus

Toinen verrokki on proof-of-stake-staking, jonka selkein mittari on Ethereum. Lokakuun 19. päivä verkon staking-APR oli noin 2,56 prosenttia, ja panostettua ETH:ia oli 43,94 miljoonaa eli noin 35 prosenttia koko tarjonnasta lähes 868 000 validaattorin kesken. MEV-tulot mukaan lukien hyvin hoidetun noden all-in-tuotto asettuu karkeasti 3,3 ja 3,8 prosentin välille. Tuotto on tässäkin orgaaninen: se tulee protokollan emissiosta ja verkon maksuista, ei yksittäisen säätiön harkinnanvaraisista tukiaisista.

Ethereumin tuotto on viime vuosina puristunut, koska panostetun ETH:n määrän kasvu laimentaa palkkiot yhä useamman validaattorin kesken. Tämä on terveen, kilpaillun tuottomarkkinan ongelma, aivan toisenlainen kuin Beamin tilanne, jossa tuoton suuruutta ei edes julkaista. Operaattoritasolla staking muistuttaa Beamia enemmän kuin louhinta: esimerkiksi SSV:n kaltaisissa hajautetun validoinnin verkoissa operaattorin kate rakentuu samalla logiikalla kuin louhijalla, kiinteistä kuluista ja vaihtelevista palkkioista. Erona on, että SSV-operaattori veloittaa palvelustaan läpinäkyvän maksun ja staking-tuotto on julkinen; Beam-operaattorin tuoton määrää viime kädessä säätiön budjetti.

Kolme tuottomallia vierekkäin

Kun louhinta, Ethereum-staking ja Beam Node asetetaan vierekkäin, erot eivät ole niinkään tekniikassa vaan siinä, mistä raha tulee ja kuinka läpinäkyvää se on. Taulukko tiivistää vertailun.

Subventoitu tuotto vastaan orgaaninen tuotto

Tästä pääsemme jutun ytimeen. Louhijan ja Ethereum-validaattorin tuotto on orgaanista: se syntyy siitä, että verkkoa oikeasti käytetään. Beam Node -operaattorin tuotto on nykytilassa suurelta osin subventoitua: se syntyy siitä, että säätiö päättää jakaa kassastaan palkkioita pitääkseen validaattorit mukana, kunnes (tai jos) pelit tuovat ketjulle oikeaa liikennettä. Nämä ovat perustavasti eri asioita riskin kannalta.

Kuinka kauan subventio voi jatkua? Siihen vastaa kassa. Beam-säätiön treasury-raportin mukaan kassan arvo oli kesäkuun 2026 lopussa noin 148,6 miljoonaa dollaria, josta peräti 69,5 prosenttia oli venture-sijoituksia, 20,7 prosenttia käteistä ja vain 9,8 prosenttia likvidejä kryptovaroja. Suurin yksittäinen erä oli 49 miljoonan dollarin omistusosuus Dreamcashissä, säätiön omassa kaupankäyntisovelluksessa. Toisin sanoen kassa on käytännössä riskipääomarahasto, jonka maksuvalmius lepää käteisen ja muutaman likvidin erän varassa. Uudempaa, kolmannen vuosineljänneksen raporttia ei ollut vielä julkaistu tätä kirjoitettaessa.

Rahaston logiikka näkyy myös siinä, miten johto puhuu. Beam Venturesin strategiajohtaja Mark Borsten tiivisti joulukuussa 2024 julkistetun 150 miljoonan dollarin Abu Dhabi -rahaston tavoitteen näin: ”At Beam Ventures, one thing drives us above all else: innovation.” Innovaatiorahaston prioriteetti on tuottaa sijoituksillaan, ei maksaa validaattoripalkkioita loputtomiin. Siksi node-subvention kestävyys on aito kysymys: se kilpailee samasta kassasta kuin ventureihin suunnattu pääoma, ja sen reaaliarvo heiluu BEAMin euromääräisen kurssin mukana.

BEAMin hinta, refleksiivisyys ja kestävyys

Subventoidussa mallissa on sisäänrakennettu refleksiivisyys. Palkkiot maksetaan BEAMina, joten validaattorin euromääräinen tuotto riippuu BEAMin kurssista. Kun token nousee, kuten syksyllä 2026, saman BEAM-määräisen palkkion euroarvo nousee ja node näyttää yhtäkkiä kannattavammalta, vaikka ketjun oma käyttö ei olisi muuttunut lainkaan. Kun token laskee, sama palkkio kutistuu. Nousu houkuttelee uusia validaattoreita ja Node-Tokenien lyöjiä, mikä kuluttaa BEAMia ja voi tukea kurssia, mutta kierre toimii myös toiseen suuntaan.

Tämä on tärkeä ero louhintaan. Louhijankin tulo heiluu Bitcoinin hinnan mukana, mutta sen takana on silti verkon oma, maksava kysyntä: lohkotila, josta käyttäjät oikeasti kilpailevat. Beamin node-palkkion takana on toistaiseksi pääosin säätiön päätös. Jos halutaan tietää, milloin Beam Node muuttuu subventoidusta tuotosta orgaaniseksi, oikea mittari ei ole kurssi vaan ketjun maksuvirta: nouseeko siirtomaksujen summa tasolle, joka kattaa validaattorien palkkiot ilman kassan tukea.

Riskit suomalaiselle operaattorille ja sijoittajalle

Käydään riskit läpi konkreettisesti, ensin operaattorin ja sitten sijoittajan näkökulmasta. Lista ei ole kattava, mutta se kattaa olennaisimmat.

• Subvention loppuminen: jos säätiö leikkaa grantteja, orgaaninen maksuvirta ei nykytasolla korvaa niitä.
• BEAM-kurssi: palkkiot ja panos ovat BEAMissa, joten euroarvo voi pudota nopeasti.
• Node-Tokenin likviditeetti: ERC-721-lisenssistä voi olla vaikea päästä eroon käypään hintaan.
• Uptime-vaatimus: alle 80 prosentin käytettävyys leikkaa palkkiota lineaarisesti, joten palvelinongelmat maksavat heti.
• Keskittymisriski: jos validaattoreita on vähän ja ne nojaavat samaan subventioon, ketjun turvan hajautus on heikompi kuin tokenin markkina-arvo antaa ymmärtää.

Sijoittajalle käytännön kysymys on jo se, miten BEAMiin ylipäätään pääsee käsiksi. Token listautuu usealla pörssillä tunnuksella BEAMX erotuksena samannimisestä, täysin eri Mimblewimble-pohjaisesta yksityisyyskolikosta, joten tunnus ja sopimusosoite kannattaa tarkistaa huolella. BEAM ei ole suurimpien länsipörssien listoilla samalla tavalla kuin vaikkapa Bitcoin, mikä on tuttu ilmiö gaming- ja NFT-tokeneille: muistutamme Tensorin TNSR-tokenista, jonka Coinbase jätti listaamatta päämarkkinalleen. Ohut pörssikate tarkoittaa suurempaa hintaheiluntaa ja heikompaa likviditeettiä.

Kannattaa myös muistaa, että tokenin kurssi ja ekosysteemin menestys eivät ole sama asia. Beamin perustaja ja Chief Growth Officer Marco van den Heuvel on sanonut Decryptille Beamin olevan ”a key piece of the gaming jigsaw”, osa pelaamisen palapeliä. Se on hyvä muistutus siitä, mihin arvon pitäisi lopulta kiinnittyä: pelien vetovoimaan, ei node-palkkioiden tai tokenin kurssin heiluntaan. Sijoittaja, joka ostaa BEAMia validaattorituoton toivossa, ottaa oikeasti kantaa siihen, tuleeko ketjulle pelaajia.

Sääntelypuoli on Suomessa suoraviivainen mutta syytä tuntea. Noden pyörittäminen tai BEAMin panostaminen ei sinänsä ole luvanvaraista rahoituspalvelua, eikä Finanssivalvonta valvo validointia teknisenä toimintana. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalveluntarjoajia (CASP), kuten pörssejä ja säilytyspalveluja; Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhimmistä. Jos taas Beamin ekosysteemiin kytketään johdannaisia, kuten Dreamcashin perp-tuotteet, ne ovat rahoitusvälineitä MiFID II:n piirissä, eivät MiCAn. Verotuksessa staking- ja node-palkkiot ovat Verohallinnon linjan mukaan veronalaista tuloa saantihetken arvosta, ja myöhempi myynti voi synnyttää erillisen luovutusvoiton tai -tappion.

Mitä seurata seuraavaksi

Node-talouden terveyttä kannattaa seurata muutamasta konkreettisesta signaalista. Ensinnäkin kolmannen vuosineljänneksen treasury-raportti: se paljastaa, kuinka paljon kassaa on palanut ja mihin, ja kertoo välillisesti subvention liikkumavarasta. Toiseksi Horizon-päivitys ja permissionless-PoS:n eteneminen, joka määrittää, kuinka avoimeksi ja hajautetuksi validaattorijoukko oikeasti muuttuu. Kolmanneksi, ja tärkeimpänä, ketjun maksuvirta ja aktiivisten osoitteiden kehitys: vasta kasvava orgaaninen käyttö tekee node-tuotosta kestävää.

Lyhyt yhteenveto. Beam Node on teknisesti matalan kynnyksen tapa osallistua gaming-L1:n turvaamiseen, ja sen euromääräinen pääomavaade on pieni. Mutta tuotto on tänä päivänä läpinäkymätöntä ja suurelta osin säätiön subventoimaa, ei verkon oman käytön tuottamaa. Louhinnassa ja Ethereum-stakingissa tuotto on orgaanista ja julkista; Beamissa se on lupaus siitä, että pelit joskus tuovat liikenteen. Se voi toteutua, mutta sijoittajan ja operaattorin on syytä tietää, kumpaa korttia hän pelaa.

Usein kysytyt kysymykset

Kannattaako Beam Node -validaattorin pyörittäminen?

Teknisesti kynnys on matala: vähimmäispanos on yksi Node-Token ja 20 000 BEAMia, mikä on nykykurssilla noin 54 euroa, ja laitteistovaatimukset ovat maltilliset. Tuotto on kuitenkin läpinäkymätöntä, koska julkaistua APR:ää ei ole, ja se on tänä päivänä suurelta osin Beam-säätiön subventoimaa eikä verkon oman käytön tuottamaa. Kannattavuus riippuu säätiön granttien jatkumisesta ja BEAMin kurssista.

Paljonko Beam Node -validaattori maksaa?

Vähimmäispanos on 20 000 BEAMia (noin 54 euroa lokakuun 2026 kurssilla) ja vähintään yksi Node-Token, jonka lyöntimaksu maksetaan BEAMina. Lisäksi tulevat palvelinkulut (dokumentaatio suosittaa kahdeksaa vCPU:ta, 16 gigatavua RAMia ja teratavun levyä) sekä Avalanchen jatkuva maksu, noin 1,33 AVAX kuukaudessa. Beam-säätiö on ilmoittanut aikovansa kattaa AVAX-maksun granteilla.

Mikä Beam Node -Token on?

Beam Node -Token on ERC-721-standardin mukainen token eli NFT, joka vaaditaan Beam-verkon validointiin. Niitä voi luoda rajattomasti ilman takarajaa, ja lyöntimaksu maksetaan BEAMina, mikä luo kysyntää natiivitokenille. Koska lisenssi on NFT, se on periaatteessa kaupattavissa, mutta sen jälkimarkkina on ohut.

Miten Beam Node eroaa Bitcoin-louhinnasta?

Bitcoin-louhinnassa tuotto on orgaaninen ja julkisesti mitattava hashpricen kautta, ja se tulee lohkopalkkiosta ja siirtomaksuista. Beam Node -palkkio tulee nykytilassa pääosin säätiön granteista, koska ketjun oma maksuvirta on pieni, eikä sen vuosituottoa julkaista. Louhinnan pääkulu on sähkö, Beam-noden lähinnä palvelin ja pieni AVAX-maksu.

Onko gaming-BEAM sama token kuin BEAM-yksityisyyskolikko?

Ei. Gaming-Beam (onbeam.com, Avalanche, Merit Circlen perua) ja Mimblewimble-pohjainen yksityisyyskolikko BEAM (beam.mw) ovat täysin eri projekteja, joilla sattuu olemaan sama nimi. Sekaannusten välttämiseksi gaming-token listataan monella pörssillä tunnuksella BEAMX. Tarkista aina sopimusosoite ennen ostoa.

Kirjoittaja: Aleksi Virtanen, HOGE Wiren kryptotoimittaja. Juttu on taustoittava analyysi, ei sijoitusneuvontaa.