Louhintakate 2026: bitcoin romahti alle tuotantokustannuksen
Bitcoin putosi alle 57 000 dollarin ensi kertaa kahteen vuoteen. JPMorganin mukaan louhinta maksaa noin 86 000 dollaria kolikolta, joten kate painui monella pakkaselle.
Lauantaina 21. marraskuuta 2026 bitcoinin hinta painui hetkellisesti noin 55 100 dollariin (noin 50 200 euroa), alemmas kuin kertaakaan sitten syyskuun 2024. Vuorokaudessa johdannaismarkkinoilta likvidoitiin pakkomyynteinä yli 2,1 miljardia dollaria, ja yhden tunnin sisällä suli noin 416 miljoonaa dollaria futuuripositioita (Bloomingbit, mlq.ai). Pudotus oli osa laajempaa riskipakoa: nousevat Yhdysvaltain valtionlainojen korot, haukkamaisemmaksi kääntynyt Fed, teknologiaosakkeiden myyntiaalto ja bitcoin-ETF:ien ulosvirtaukset.
Louhijalle romahdus on muutakin kuin punaisia numeroita salkussa. Se on suora isku siihen, kannattaako koneita ylipäätään pitää päällä. Kun bitcoinin markkinahinta painuu sen tuotantokustannuksen alle, louhintakate (ero siitä mitä kolikon tuottaminen maksaa ja mitä siitä saa) kääntyy monella pakkaselle. JPMorganin marraskuisen arvion mukaan keskimääräinen tuotantokustannus on noin 86 000 dollaria kolikolta, eli yli 30 000 dollaria lauantain hinnan yläpuolella. Tämä juttu avaa, mitä louhintakate tarkoittaa, miksi se on juuri nyt koko syklin kovimmassa stressitestissä ja mitä se merkitsee suomalaisittain: halvan pohjoismaisen sähkön mutta heinäkuussa kiristyneen sähköveron maassa.
Mikä louhintakate on, ja miksi siitä puhutaan juuri nyt
Louhintakate on yksinkertainen idea mutta petollinen yksityiskohdissaan. Se on erotus siitä, paljonko yhden bitcoinin louhiminen maksaa ja paljonko se on markkinassa arvoltaan. Käytännössä katteita on kolme, ja ne kertovat eri tarinan. Bruttokate vertaa louhintatuloa pelkkään sähkölaskuun. Kassakate (cash cost) lisää mukaan muut juoksevat kulut, kuten henkilöstön, vuokrat, poolimaksut ja ylläpidon, mutta jättää ulos poistot. All-in-kate ottaa mukaan myös laitteiston poiston, eli sen että ASIC-louhin kuluu loppuun muutamassa vuodessa ja koko investointi pitää ansaita takaisin.
Ero kassakatteen ja all-in-katteen välillä on se kohta, jossa moni louhija näyttää voitolliselta ja on silti tappiolla. Yhtiö voi tuottaa bitcoinin halvemmalla kuin sen hetkinen markkinahinta pelkän sähkön osalta ja silti polttaa pääomaa, kun kalliin kaluston poisto lasketaan mukaan. Juuri tätä eroa kannattaa pitää mielessä, kun louhijat raportoivat »tuotantokustannuksiaan»: luku riippuu täysin siitä, mitä siihen on laskettu mukaan. Sama yhtiö voi kehua halvasta kassakustannuksesta ja kirjata samalla neljänneksellä tappion.
Marraskuussa 2026 kysymys ei ole akateeminen. Bitcoinin hinta on painunut tasolle, jolla myös kassakate on monella pakkasella, ei vain all-in-kate. Se on harvinaista. Suuren osan vuodesta 2026 louhijat elivät maailmassa, jossa kaivaminen kannatti sähkön osalta mutta ei poistojen jälkeen; nyt hinta on pudonnut niin alas, että osalla verkosta pelkkä sähkölasku ylittää kolikon arvon. Se on se hetki, jolloin koneita aletaan sammuttaa, ja juuri siksi louhintakate on tällä viikolla koko alan kuumin luku.
Marraskuun romahdus: bitcoin alle 57 000 dollarin
Lauantaina 21. marraskuuta bitcoin kävi Coinbasessa noin 55 100 dollarissa, ensimmäistä kertaa alle 57 000 dollarin (noin 52 000 euroa) sitten syyskuun 2024 (Coindoo). Kuukaudessa hinta oli menettänyt noin 30 prosenttia, ja marraskuun alun yli 80 000 dollarin tasolta pudotus oli jyrkkä. Romahdus ei jäänyt kryptoon: se seurasi samaa riskipakoa, joka painoi teknologiaosakkeita ja ohjasi rahaa Yhdysvaltain valtionlainoihin.
Vipuvelan purku kiihdytti liikettä. Taustalla vaikuttivat nousevat korot, haukkamaisemmaksi kääntynyt Fed, osakemarkkinoiden lasku ja bitcoin-ETF:ien suuret ulosvirtaukset. Hinta, joka oli pitänyt 80 000 dollarin tuntumassa läpi lokakuun, antoi periksi parissa viikossa. Pakkomyynnit ruokkivat itseään: kun vakuudet eivät enää riittäneet, positioita suljettiin väkisin, mikä painoi hintaa lisää ja laukaisi uusia likvidaatioita.
Louhijalle merkitystä ei ole pelkällä hinnalla vaan sillä, mihin hinta asettuu suhteessa tuotantokustannukseen. 55 000 dollarin bitcoin on louhijalle eri asia kuin sijoittajalle: se määrittää suoraan, tuottaako kone enemmän kuin se kuluttaa. Ja tällä tasolla vastaus on yhä useammalle ei. Juuri siksi hinnan romahdus on louhintakatteen kannalta eri luokan tapahtuma kuin tavallinen korjausliike; se työntää osan verkosta kassavirtatappiolle, ei vain kirjanpidolliseen tappioon.
JPMorgan: louhinta maksaa 86 000, hinta on 55 000
JPMorganin analyytikko Nikolaos Panigirtzoglou arvioi keskiviikkona 18. marraskuuta julkaistussa muistiossa bitcoinin keskimääräiseksi tuotantokustannukseksi noin 86 000 dollaria (noin 78 000 euroa) kolikolta (Cryptonews). Kun muistio julkaistiin, bitcoin kävi noin 65 000 dollarissa, eli jo silloin reilut 20 000 dollaria kustannuksen alla. Perjantaina hinnan pudotessa alle 60 000 dollarin aukko leveni yli 26 000 dollariin, ja lauantain pohjilla se oli yli 30 000 dollaria. Toisin sanoen koko sektorin keskimääräinen louhija tuotti kolikon, joka oli markkinassa reilusti halvempi kuin sen valmistaminen.
Panigirtzoglou varoitti, että levenevä kuilu voi pakottaa korkean kustannuksen louhijat myymään bitcoin-varantojaan kerätäkseen käteistä, pitääkseen toiminnan pystyssä tai siirtyäkseen tekoälybisnekseen, mikä puolestaan lisää myyntipainetta (The Block). Logiikka on itseään ruokkiva: hinta alas, louhijat myyvät, hinta alas lisää. Sama analyytikko on aiemmin tiivistänyt mekanismin: »Kun bitcoin käy tuotantokustannuksensa alapuolella, korkeamman kustannuksen louhijat sammuttavat koneensa, hashrate laskee ja vaikeustaso sopeutuu alaspäin.» (TFTC)
Yksi varaus on tärkeä. 86 000 dollaria on keskiarvo, ja se kätkee valtavan hajonnan. JPMorgan itse huomauttaa, että kustannukset vaihtelevat rajusti yhtiöittäin sähkön hinnan, laitteiston ja rahoitusjärjestelyjen mukaan, eikä luku päde jokaiseen louhijaan. Halvan sähkön ja uuden kaluston toimija voi tuottaa kolikon selvästi halvemmalla; vanhalla kalustolla ja kalliilla verkkosähköllä kustannus voi olla tätäkin korkeampi. Juuri tämä hajonta ratkaisee, kuka selviää romahduksesta ja kuka sammuttaa koneensa ensimmäisenä.
Hashprice ennätysalhaalla ja kaksoispuristus
Louhijan tulopuolta mitataan yhdellä luvulla, hashpricella. Se kertoo, paljonko yksi yksikkö laskentatehoa tuottaa päivässä, ja se ilmaistaan yleensä dollareina petahashilta sekunnissa (PH/s) vuorokaudessa. Kaava on suoraviivainen: noin 144 lohkoa päivässä kertaa (lohkopalkkio plus siirtomaksut) kertaa bitcoinin hinta, jaettuna verkon kokonaishashratella. Kaksi muuttujaa liikkuu: bitcoinin hinta ja verkon vaikeustaso. Hashprice on käytännössä louhijan palkka yhdestä yksiköstä työtä, ja se tiivistää koko tulopuolen yhteen numeroon.
Marraskuussa molemmat muuttujat kääntyivät louhijaa vastaan. Vielä kuun alussa hashprice oli noin 33 dollaria PH/s vuorokaudessa; 20. marraskuuta se oli pudonnut 28,58 dollariin ja 21. marraskuuta noin 26,20 dollariin, mikä on kaikkien aikojen alin taso (DCForecasts). Euroissa se on noin 23,90 euroa petahashilta päivässä. Luku on murto-osa siitä, mitä se oli vuosi sitten, kun hashprice liikkui 50 dollarin paremmalla puolella. Louhijan palkka on siis puolittunut vuodessa, vaikka koneet tekevät saman työn.
Pahempaa on, että lasku tulee kahdelta suunnalta yhtä aikaa. Tätä voi kutsua kaksoispuristukseksi. Ensin bitcoinin hinta romahti, mikä leikkasi tulon suoraan. Samaan aikaan verkon vaikeustaso teki rajun liikkeen: 14. marraskuuta se putosi 9,13 prosenttia tasolle 134,82 biljoonaa, vuoden kolmanneksi suurin lasku, kun heikoimmat koneet sammuivat (Pickaxe). Lasku olisi normaalisti hyvä uutinen louhijalle, koska se nostaa hashpricea. Mutta hinnan romahdus söi hyödyn moninkertaisesti, ja nyt vaikeustaso on jo kääntymässä takaisin ylös.
Vaikeustaso on verkon termostaatti
Bitcoinin vaikeustaso toimii kuin termostaatti. Protokolla säätää sitä noin kahden viikon välein niin, että lohkoja syntyy keskimäärin yksi kymmenessä minuutissa riippumatta siitä, kuinka paljon laskentatehoa verkossa on. Kun koneita sammuu, vaikeus laskee ja jäljelle jääneet louhijat saavat suuremman siivun palkkiosta. Kun koneita palaa päälle, vaikeus nousee ja siivu pienenee. Mikään muu toimiala ei säädä omaa tuottavuuttaan automaattisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Tämä tekee louhintakatteesta poikkeuksellisen. Pitkällä aikavälillä verkko kilpailee katteen pois kohti marginaalituottajan kustannusta: niin kauan kuin kaivaminen on voitollista, uutta tehoa tulee mukaan, vaikeus nousee ja kate kapenee. Panigirtzoglou’n lause kuvaa mekanismia alaspäin, mutta se toimii myös ylöspäin. Marraskuun lopussa, kun sammutetut koneet alkoivat palata verkkoon, se ennakoi noin 8,47 prosentin nousua vaikeustasoon arviolta 27. marraskuuta, mikä veisi sen takaisin lähelle 146 biljoonaa (KuCoin).
Louhijan kannalta tämä on julma yhdistelmä. Hinta on pohjalla, mutta vaikeustaso on nousemassa, eli sama hashprice kutistuu entisestään vaikka bitcoin ei liikkuisi lainkaan. Verkko ottaa takaisin osan siitä helpotuksesta, jonka marraskuun 14. päivän lasku antoi. Juuri siksi louhintakatteen toipuminen on aina lainassa: jokainen piikki on ehdollinen sille, että hinta juoksee vaikeustasoa nopeammin. Kun hinta laskee ja vaikeus nousee yhtä aikaa, molemmat hashpricen muuttujat painavat samaan suuntaan.
Kolme katetta: brutto, kassa ja all-in
Katteiden ero näkyy parhaiten esimerkissä. Riot Platforms, yksi alan suurimmista pörssiyhtiöistä, raportoi kolmannen vuosineljänneksen tuotantokustannuksekseen 39 265 dollaria bitcoinilta ilman poistoja, selvästi alle sen arvon jonka se kolikoista sai (Riot Platforms). Pelkän kassan osalta Riot oli siis reilusti voitollinen, ja yhtenä syynä oli sen poikkeuksellisen halpa sähkö, nettohinnaltaan vain 3,2 senttiä kilowattitunnilta. Mutta kun poistot lasketaan mukaan, all-in-kustannus nousi 78 805 dollariin kolikolta, yli sen keskimääräisen arvon jonka louhittu bitcoin neljänneksellä toi.
Toisin sanoen sama yhtiö, samalla neljänneksellä, oli kassavirtana voitollinen mutta kirjanpidollisesti tappiollinen. Riotin kassakustannus oli noin 55 prosenttia tuotantoarvosta, all-in-kustannus noin 111 prosenttia. Tämä on louhintakatteen koko juoni yhdessä esimerkissä: se, kumpi luku on »totuus», riippuu siitä, haluaako mitata selviääkö kone päivästä vai maksaako koko investointi itsensä takaisin. Marraskuun hinnoilla, jotka ovat selvästi Q3:n keskiarvon alapuolella, molemmat luvut näyttäisivät vielä synkemmiltä.
| Kate | Mitä sisältää | Riotin Q3 2026 | Tulkinta |
|---|---|---|---|
| Bruttokate | Louhintatulo miinus pelkkä sähkö | sähkön nettohinta 3,2 snt/kWh | Positiivinen halvalla sähköllä |
| Kassakate | Sähkö, ylläpito ja poolimaksut, ei poistoja | 39 265 $ / kolikko (noin 55 % tuotantoarvosta) | Voitollinen kassavirtana |
| All-in-kate | Kassakustannus plus laitteiston poisto | 78 805 $ / kolikko (noin 111 % tuotantoarvosta) | Tappiollinen kirjanpidossa |
| Tuotantoarvo | Louhitun bitcoinin keskiarvo neljänneksellä | 70 855 $ / kolikko | Vertailukohta |
Riot ja MARA: kun voittorivi valehtelee
Jos Riotin luvut kertovat katteen anatomiasta, MARA Holdingsin kolmas neljännes kertoo, miten voittorivi voi johtaa harhaan. MARA raportoi 632,1 miljoonan dollarin (noin 576 miljoonan euron) nettovoiton, 1,28 dollaria laimennettua osaketta kohden, kun vuotta aiemmin voitto oli 123,1 miljoonaa (SEC-ilmoitus). Otsikko näyttää käänteeltä. Todellisuudessa lähes koko voitto on kirjanpidollinen: 885,3 miljoonaa dollaria siitä on bitcoin-omistusten realisoitumaton markkina-arvon nousu, jonka uusi kirjanpitostandardi (ASU 2023-08) sallii tulouttaa, vaikka kolikoita ei myyty (Crypto Briefing).
Oikea louhinnan kate löytyy muualta. MARAn liikevaihto putosi 35 prosenttia 164,2 miljoonaan dollariin, se louhi 2 247 bitcoinia ja sen oma tuotantokustannus oli noin 39 674 dollaria kolikolta kapealla, vain omaa halpaa sähköä laskevalla määritelmällä. Kun bitcoin itse kääntyi laskuun, sama markkina-arvon muutos muuttuu ensi neljänneksellä yhtä suureksi tappioksi. Paperivoitto katoaa yhtä nopeasti kuin se syntyi, eikä se kerro mitään siitä, kannattaako louhinta itse.
Paljastavinta on se, mitä yhtiöt tekivät kolikoillaan. MARA myi neljänneksen päätyttyä noin 13 597 bitcoinia noin 1,1 miljardilla dollarilla ja ohjasi rahat velkojen lyhennykseen, muun muassa maksoi 750 miljoonaa dollaria bitcoin-vakuudellista velkaa ja vapautti 18 750 panttina ollutta kolikkoa. Riot puolestaan myi vuonna 2026 valtaosan louhimistaan kolikoista, yhteensä noin 1,5 miljardilla dollarilla (Yahoo Finance). HODL-louhijasta tuli myyjä. Kahden louhijan vertailua ja niiden tekoälykäännettä on käsitelty tarkemmin HOGE Wiren jutussa Marathon vs Riot: tuomio lankesi.
| Mittari | MARA Holdings | Riot Platforms |
|---|---|---|
| Liikevaihto Q3 2026 | 164,2 milj. $ (-35 % v/v) | 181,4 milj. $ (+1 % v/v) |
| Nettotulos (GAAP) | 632,1 milj. $ | 4,0 milj. $ |
| Siitä realisoitumaton BTC-arvonnousu | 885,3 milj. $ | sisältyy osin |
| Tuotantokustannus / BTC | noin 39 674 $ (oma sähkö) | 39 265 $ kassa / 78 805 $ all-in |
| Louhittu BTC | 2 247 | 1 637 |
| BTC-myynnit (jälkeen / 2026) | noin 13 597 (noin 1,1 mrd $) | noin 1,5 mrd $ vuonna 2026 |
| Tekoäly- ja datakeskussopimukset | 4,8 GW tavoite, ei ankkuria | Corsicana noin 28 mrd $, yht. noin 38 mrd $ |
ASIC-tehokkuus ratkaisee henkiinjäämisen
Kun hinta ja vaikeustaso on annettu, kolmas muuttuja ratkaisee kuka jää henkiin: koneen tehokkuus. Sitä mitataan jouleina terahashia kohti (J/TH), eli kuinka paljon sähköä kone kuluttaa tuottaakseen laskentatehoa. Mitä pienempi luku, sitä halvemmalla sähköllä kone pysyy voitollisena. Uusin kalusto, kuten Antminer S21 XP (13,5 J/TH) tai nestejäähdytetyt alle 10 J/TH koneet, kestää paljon korkeampaa sähkön hintaa kuin vanha S19-sukupolvi (noin 21-30 J/TH).
Nyrkkisääntö on yksinkertainen: koneen sähkön tasaraja euroina kilowattitunnilta on hashprice jaettuna luvulla 24 kertaa koneen J/TH. Alla oleva taulukko näyttää tasarajan kahdella hashpricella: marraskuun alun noin 33 dollarilla ja 21. marraskuun ennätysalhaisella 26,20 dollarilla. Luvut ovat havainnollistavia ja käytetty euron ja dollarin kurssia noin 1,10, mutta ne kertovat karun totuuden: 26 dollarin hashpricella vanha S19 tarvitsee noin 4-5 sentin sähkön tai halvemman pysyäkseen pinnalla.
| ASIC-malli | Tehokkuus (J/TH) | Tasaraja @ 33 $ (€/kWh) | Tasaraja @ 26,20 $ (€/kWh) |
|---|---|---|---|
| Antminer S23 Hydro | 9,5 | 0,132 | 0,105 |
| Antminer S21 XP | 13,5 | 0,093 | 0,074 |
| Antminer S21 Pro | 15 | 0,084 | 0,066 |
| WhatsMiner M60S | 18,5 | 0,068 | 0,054 |
| Antminer S19 XP | 21,5 | 0,058 | 0,046 |
| Antminer S19j Pro | 29,5 | 0,042 | 0,034 |
Tämä ei ole teoriaa. Marraskuussa analyytikot laskivat, että jopa ennakoidun vaikeustason laskun jälkeen vanhat S19-koneet jäisivät tappiolle 5 sentin sähköllä, ja uudempi S21 kattaisi kulunsa vasta noin 8 sentin tasolla (CryptoSlate). Käytännössä suuri osa vanhasta kalustosta on marraskuun hinnoilla kannattamatonta kaikkialla paitsi halvimman sähkön alueilla. Juuri siksi pooleihin ja vastapuoliriskiin liittyvät kysymykset nousevat esiin, kun palkkio pienenee; aihetta käsittelee HOGE Wiren Louhintapoolit 2026: kun hashprice romahtaa.
Suomen etu kapenee: sähkövero nousi heinäkuussa
Tässä kohtaa Suomi astuu kuvaan. Pohjoismaissa sähkö on perinteisesti ollut Euroopan halvimpia vesivoiman, tuulivoiman ja ydinvoiman (muun muassa Olkiluoto 3) ansiosta, ja viileä ilmasto leikkaa jäähdytyskuluja. Juuri tällaisilla alueilla louhinta voi olla kassavirtana voitollista silloinkin, kun se on tappiollista kalliin verkkosähkön maissa. Teoriassa suomalainen louhija kuuluu siihen vähemmistöön, joka selviää marraskuun kaltaisesta romahduksesta tehokkaalla kalustolla.
Etu kuitenkin kapeni heinäkuussa 2026. Suomi siirsi datakeskusten, mukaan lukien louhintakeskusten, käyttämän sähkön alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen luokkaan I 1. heinäkuuta 2026 alkaen (Bloomberg Tax). Ero on tuntuva: alempi luokka oli noin 0,05 senttiä kilowattitunnilta, yleinen luokka on 2,24 senttiä, eli vero nousi noin 2,19 senttiä kilowattitunnilta. Pienelläkin louhintaoperaatiolla tämä voi tarkoittaa, että pelkkä sähkövero nousee esimerkiksi noin 128 eurosta yli 5 700 euroon kuukaudessa (Hamus Hosting). Valtiolle muutos tuo noin 47 miljoonaa euroa vuodessa lisää verotuloa.
Hallitus kaavaili datakeskuksille kompensoivaa tukijärjestelmää pitääkseen Suomen houkuttelevana investointikohteena, mutta vuoden 2027 budjettineuvotteluissa suunniteltu uusi tuki jätettiin pois (Valtioneuvosto). Lopputulos on, että juuri kun maailmanlaajuinen louhintakate on syklin tiukimmillaan, suomalaisen louhijan kustannusetu ohenee. 2,19 sentin lisä kilowattitunnilta ei kaada tehokasta uuden sukupolven konetta, mutta se voi työntää marginaalisen vanhan kaluston lopullisesti tappiolle.
Hukkalämpö: louhinnan toinen tulovirta Satakunnassa
Pohjoismainen etu ei ole pelkkää halpaa sähköä. Se on myös mahdollisuus myydä louhinnan sivutuote, lämpö. ASIC-koneet muuttavat lähes kaiken käyttämänsä sähkön lämmöksi, ja kylmässä ilmastossa tuo lämpö on arvokasta. Jos sen saa ohjattua kaukolämpöverkkoon, louhija saa toisen tulovirran saman sähkölaskun päälle, mikä parantaa kannattavuutta ilman että bitcoinin hinnan tarvitsee nousta. Se on harvinainen tapa pehmentää louhintakatetta kustannuspuolelta käsin.
Suomi on tämän mallin näyteikkuna. Marathon Digital käynnisti kesäkuussa 2024 Satakunnassa noin 2 megawatin pilotin, jossa louhinnan hukkalämpö siirretään lämmönvaihtimen kautta kaukolämpöverkkoon; hanke oli yhtiön ensimmäinen kaukolämpöprojekti ja sen Euroopan-avaus (Atlas21). Palvelimien kuuma poistoilma lämmittää veden, jonka lämpöpumput nostavat noin 80 asteeseen ennen jakelua koteihin. Pilotti lähti liikkeelle noin 11 000 asukkaan lämmityksestä ja on raportoitu laajentuneen kattamaan noin 80 000 ihmistä.
Hukkalämpö ei pelasta louhintakatetta yksin; kyse on muutaman prosentin parannuksesta, ei kannattavuuden kääntämisestä. Mutta marginaaleilla, joilla marraskuussa 2026 operoidaan, jokainen lisätulo ratkaisee. Lämmön myynti on myös poliittisesti helpompi tapa perustella louhintaa, joka muuten kuluttaa sähköä, jolle on vaihtoehtoista käyttöä. Aihetta, ja sitä mitä energiatilastot eivät lämmöstä laske, käsittelee HOGE Wiren Louhinnan hukkalämpö 2026.
Tekoäly on ainoa pakotie
Jos halpa sähkö ja hukkalämpö ovat puolustus, tekoäly on hyökkäys. Vuonna 2026 louhintasektorin suurin tarina ei ole bitcoin vaan se, että louhijoiden hallussa oleva kaikkein niukin resurssi, liitäntävalmis megawatti sähköverkossa, on arvokkaampi tekoälyn ja HPC-laskennan kuin bitcoinin louhinnan käytössä. Sama megawatti, joka tuottaa louhittaessa muutaman kympin päivässä, voi tuottaa moninkertaisesti kiinteänä, vuosiksi lukittuna tekoälyvuokrana.
Riot teki tästä marraskuussa konkreettisen. Yhtiö ilmoitti Corsicanan kampuksensa noin 28 miljardin dollarin, 15 vuoden triple-net-vuokrasopimuksesta johtavan tekoälytoimijan kanssa; yhdessä aiempien sopimusten kanssa Riotin solmitut tekoäly- ja datakeskussopimukset nousivat noin 38 miljardiin dollariin (Riot Platforms). Toimitusjohtaja Jason Lesin mukaan Corsicana on »Riotin historian suurin vuokrasopimus». Pörssi palkitsi käänteen: osake nousi tulosten jälkeen noin 14 prosenttia, vaikka itse louhinta oli all-in-mittarilla tappiollista.
MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel on kuvannut logiikan suorasukaisesti. Louhinta »on nollasummapeli. Kun kapasiteettia lisätään, kaikkien muiden on vaikeampaa. Katteet kapenevat, ja pohja on sinun energiakustannuksesi.» (CoinGeek) Hänen tunnetuin ennusteensa menee pidemmälle: »Vuoteen 2028 mennessä olet joko sähköntuottaja, sähköntuottajan omistama tai sähköntuottajan kumppani. Verkkoon kytketyn pelkän louhijan päivät ovat luetut.» Needhamin analyytikko John Todaro on tiivistänyt saman numeroin: liikevaihto megawattia kohti ja käyttökate ovat HPC- ja tekoälykolokaatiolle paljon korkeammat kuin louhinnalle.
CoinSharesin tutkimusjohtaja James Butterfill on arvioinut, että osalla pörssilouhijoista tekoälyn osuus liikevaihdosta voi nousta jopa 70 prosenttiin vuoden 2026 loppuun mennessä, kun se vielä hiljattain oli noin 30 prosenttia, ja kutsunut jaksoa yhdeksi louhinnan haastavimmista sitten vuoden 2024 halvingin (The Block). Tekoäly ei kuitenkaan ole ilmainen ulospääsy: siirtymä vaatii miljardien pääoman, vuosien rakennusajan ja uskottavan ankkurivuokralaisen. MARA tavoittelee 4,8 gigawatin kapasiteettia mutta ilmoitti yhä kolmannella neljänneksellä, ettei sillä ole mittakaavan ankkuriasiakasta.
Myyntipaine ja Bitcoinin turvabudjetti
Louhijoiden pakko myydä kolikoitaan kytkee louhintakatteen suoraan bitcoinin hintaan. Kun kate painuu pakkaselle, louhija ei voi enää rahoittaa toimintaansa louhimalla ja HODLaamalla; sen on myytävä. JPMorganin varoitus marraskuulta on juuri tästä: alle tuotantokustannuksen operointi muuttaa louhijat nettomyyjiksi, mikä lisää hintapainetta juuri silloin kun markkina on heikoimmillaan. MARAn ja Riotin suuret myynnit vuonna 2026 ovat tästä todiste, eivät poikkeus.
Pidemmän aikavälin kysymys on bitcoinin turvabudjetti. Hashprice kertaa hashrate on summa, jonka verkko maksaa louhijoille vuodessa, ja se on samalla hinta bitcoinin turvallisuudelle: mitä enemmän louhijoille maksetaan, sitä kalliimpaa verkkoa on hyökätä vastaan. Valtaosa tuosta budjetista tulee yhä lohkopalkkiosta, ei siirtomaksuista; marraskuussa 2026 maksut olivat alle prosentin lohkon palkkiosta. Keväällä 2028 lohkopalkkio puolittuu 3,125 bitcoinista 1,5625:een, mikä puolittaa turvabudjetin perustan vakiohinnalla.
Tämä on louhintakatteen ja bitcoinin turvallisuuden yhteinen ongelma. Jos kate pysyy pitkään pakkasella, tehoa poistuu verkosta, ja jos siirtomaksut eivät kasva korvaamaan pienenevää palkkiota, turvabudjetti kutistuu. Juuri siksi keskustelu Bitcoinin datakerroksesta ja maksutulojen roolista on louhijoille eksistentiaalinen, ei akateeminen; aihetta avaa HOGE Wiren Ordinalsin toinen näytös. Lyhyellä tähtäimellä myös hashraten keskittyminen harvoille pooleille tuo oman riskinsä, jota on käsitelty jutussa Hashraten kaappaus 2026.
Finanssivalvonta, MiCA ja verotus Suomessa
Suomalaista louhijaa koskee sääntely, joka on syytä ymmärtää oikein. Bitcoinin louhinta itsessään ei ole luvanvarainen finanssipalvelu: Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia (pörssejä ja säilytyspalveluita) EU:n MiCA-asetuksen nojalla, ei louhintaa. Louhija, joka vain tuottaa ja mahdollisesti myy omia kolikoitaan, ei tarvitse MiCA-toimilupaa, mutta jos se tarjoaa säilytystä tai vaihtoa kolmansille, raja ylittyy ja toimilupa tulee tarpeelliseksi.
Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n ja ETA:n lyhyimmistä, joten palveluntarjoajien on pitänyt olla toimiluvan piirissä jo yli vuoden. Kryptojohdannaiset, kuten hashrate-futuurit ja ikuiset futuurit, eivät ole MiCAn vaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (MiFID II) alaisia, ja niitä valvoo markkinavalvoja. Louhija, joka suojaa tulojaan hashprice-johdannaisilla, liikkuu siis eri sääntelykentässä kuin se, joka vain louhii ja myy kolikkonsa spotissa.
Verotuksessa louhinnalla tuotettu bitcoin on Suomessa veronalaista tuloa, ja myöhempi myynti realisoi luovutusvoiton tai -tappion. Marraskuun kaltaisessa romahduksessa tällä on konkreettinen merkitys: louhija, joka tulouttaa louhitun kolikon korkealla arvolla mutta joutuu myymään sen matalalla, voi jäädä verokiilaan. Yhdistettynä heinäkuussa nousseeseen sähköveroon Suomen louhijan kustannus- ja veroympäristö on vuonna 2026 kireämpi kuin aiempina sykleinä, ja Verohallinnon sekä Finanssivalvonnan ohjeistus kannattaa tarkistaa ennen suurempia liikkeitä.
Mitä louhijan kannattaa seurata nyt? Kolmea asiaa: 27. marraskuun vaikeustason sopeutusta (nouseeko se ennakoidut noin 8 prosenttia ja kiristääkö kaksoispuristusta), joulukuun Fedin korkopäätöstä (joka ohjaa riskinottoa ja siten bitcoinin hintaa) sekä neljännen neljänneksen tuloksia alkuvuodesta 2027, jotka paljastavat kuinka moni toimija kesti alle tuotantokustannuksen operoinnin. Niin kauan kuin hinta on tuotantokustannuksen alla, louhinta on henkiinjäämispeli, jossa voittavat halvin sähkö, uusin kalusto ja uskottavin tekoälypakotie.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on bitcoinin louhintakate?
Louhintakate on erotus siitä, mitä yhden bitcoinin louhiminen maksaa ja mitä se on markkinassa arvoltaan. Katetta mitataan kolmella tavalla: bruttokate vertaa tuloa pelkkään sähköön, kassakate lisää muut juoksevat kulut ilman poistoja, ja all-in-kate sisältää myös laitteiston poiston. Marraskuussa 2026 bitcoinin hinta painui niin alas, että monella louhijalla myös kassakate kääntyi pakkaselle.
Miksi bitcoinin tuotantokustannus on 86 000 dollaria, vaikka hinta on alle 57 000?
JPMorganin arvio 86 000 dollaria on koko sektorin keskiarvo, joka sisältää sähkön, laitteiston poiston ja muut kulut. Luku vaihtelee rajusti yhtiöittäin: halvan sähkön ja uuden kaluston louhija tuottaa kolikon selvästi halvemmalla, kun taas kalliilla verkkosähköllä ja vanhalla kalustolla kustannus voi olla korkeampi. Kun markkinahinta on keskimääräisen tuotantokustannuksen alla, suuri osa sektorista louhii tappiolla.
Mitä hashprice tarkoittaa ja miksi se on ennätysalhaalla?
Hashprice kertoo, paljonko yksi yksikkö laskentatehoa (petahash sekunnissa) tuottaa louhijalle päivässä. Se laskee, kun bitcoinin hinta putoaa tai verkon vaikeustaso nousee. Marraskuussa 2026 molemmat kävivät louhijaa vastaan, ja 21. marraskuuta hashprice painui noin 26 dollariin petahashilta, kaikkien aikojen alimmalle tasolle.
Kannattaako bitcoinin louhinta Suomessa vielä?
Suomen halpa ja puhdas pohjoismainen sähkö sekä viileä ilmasto antavat etua, ja hukkalämmön myynti kaukolämpöverkkoon voi tuoda lisätuloa. Etu kuitenkin kapeni, kun datakeskusten sähkövero nousi heinäkuussa 2026 alemmasta luokasta II yleiseen luokkaan I, noin 2,19 senttiä kilowattitunnilta. Marraskuun 2026 hinnoilla vain tehokkain uuden sukupolven kalusto pysyy varmasti voitollisena, kun taas vanha S19-kalusto tarvitsee erittäin halpaa sähköä.
Valvooko Finanssivalvonta bitcoinin louhintaa?
Ei suoraan. Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, EU:n MiCA-asetuksen nojalla, mutta itse louhinta ei ole luvanvarainen finanssipalvelu. Kryptojohdannaiset kuuluvat MiFID II -sääntelyyn. Louhinnalla tuotettu bitcoin on Suomessa veronalaista tuloa, ja sen myynti realisoi luovutusvoiton tai -tappion.
Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinta- ja staking-toimitus.