NFT-volyymi ja lattiahinta 2026: voitko oikeasti myydä?

NFT-markkinasta puhutaan yhä yhdellä luvulla: volyymilla. Kun otsikko kertoo, että jokin kokoelma teki viikossa miljoonien eurojen kaupat, luku kuulostaa vakuuttavalta ja lopulliselta. Ongelma on, että volyymi vastaa väärään kysymykseen. Se kertoo, kuinka paljon omaisuutta vaihtoi omistajaa tietyllä aikavälillä, mutta ei sitä ainoaa asiaa, jolla on merkitystä silloin kun itse pidät NFT:tä lompakossasi: saatko sen myytyä, ja mihin hintaan.

Tämä juttu on kenttäopas volyymin, lattiahinnan ja likviditeetin lukemiseen vuonna 2026. Käymme läpi, miksi kaksi eri mittaria antaa markkinan huipuksi eri vuoden, mitä lattiahinta oikeasti kertoo ja mitä se jättää kertomatta, miten kannustimilla vuokrattu kysyntä voi kadota yhdessä yössä ja miksi korkea volyymi voi elää täysin erillään siitä, onko kokoelmalla yhtään todellista ostajaa. Hinnat esitetään euroina, ja dollarimääräiset lähdeluvut on muunnettu likimääräisellä kurssilla, jossa yksi euro on noin 1,16 dollaria (elokuu 2026).

Volyymi vastaa väärään kysymykseen

Volyymi on summa: se laskee yhteen toteutuneiden kauppojen arvon jollakin aikavälillä. Se on peräpeili, ei tuulilasi. Sijoittajalle, joka jo omistaa NFT:n, merkitystä on kolmella asialla, joita pelkkä volyymiluku ei kerro. Onko ostotarjouksia juuri nyt? Kuinka syvä kysyntä on, eli kuinka monta ostajaa löytyy eri hintatasoilta? Ja kuinka kauan myynti kestää, jos haluat rahat käteen tänään?

Volyymi niputtaa yhteen asioita, joilla ei ole juuri mitään yhteistä. Sama luku sisältää aidon keräilijän oston, kannustimien perässä pyörivän toistokaupan, botin itsensä kanssa tekemän valekaupan ja gacha-alustan satunnaisen korttipaketin. Kokoelma voi näyttää tilastoissa vilkkaalta samaan aikaan kun sinä et saisi omaa yksilöäsi kaupaksi kuin pakkomyyntihintaan. Volyymi on siis huono yksittäinen mittari sille, mitä useimmat lukijat oikeasti haluavat tietää: pääseekö positiosta ulos ja millä hinnalla. Loppuosa tästä jutusta purkaa volyymiluvun palasiksi ja näyttää, mihin sen tilalle kannattaa katsoa.

Kaksi lähdettä, kaksi huippua: jopa romahduksen ajoituksesta kiistellään

Aloitetaan siitä, ettei edes markkinan koosta ole yhtä totuutta. Kaksi eniten siteerattua NFT-lukua ovat eri mieltä jopa siitä, mikä vuosi oli huippu, koska ne mittaavat eri asioita. DappRadarin mukaan, jonka luvut The Block on koonnut, vaihdon huippuvuosi oli 2022: noin 49 miljardia euroa (57,2 miljardia dollaria) ja 121,7 miljoonaa kauppaa. Sen jälkeen tuli jyrkkä pudotus, joka näkyy alla olevassa taulukossa.

Chainalysis taas laski, että jo vuonna 2021 NFT-sopimuksiin lähetettiin noin 38 miljardin euron edestä kryptoa (yli 44 miljardia dollaria), kun mukaan otetaan myös lyönti eli primäärimyynti, ei pelkkä jälkimarkkina. Toisin sanoen DappRadarin mittarilla huippu oli 2022, mutta Chainalysisin arvonvirtamittarilla vuosi 2021 oli jo valtava. Kumpikaan ei valehtele; ne vain laskevat eri asioita. Opetus on yksinkertainen: ennen kuin luotat otsikon lukuun, kysy mitä se laskee.

Toinen sudenkuoppa on kauppojen määrän ja euromääräisen arvon erkaantuminen. Viime vuosina kauppoja on tehty ajoittain jopa enemmän, mutta pienemmällä keskihinnalla, joten euromääräinen volyymi laskee vaikka aktiivisuus kasvaisi. Kallis, harvinainen taide-NFT on korvautunut halvalla, massatuotetulla yksilöllä. Sama koskee koko taide-NFT-segmenttiä, joka on kutistunut murto-osaan huippuvuosistaan. Tämä on tärkeää muistaa: nouseva kauppamäärä ei tarkoita nousevaa rahaa, eikä laskeva euromäärä välttämättä tarkoita kuollutta markkinaa. Kaupankäynti ei ole loppunut, se on muuttanut muotoaan.

Mitä lattiahinta oikeasti mittaa

Lattiahinta (floor price) on kokoelman halvin voimassa oleva myyntitarjous. Se ei ole toteutunut kauppa vaan pyyntö: joku on valmis myymään yksilönsä tähän hintaan. Se ei kerro, että kukaan olisi valmis ostamaan siihen hintaan. Jos kokoelmassa on yksi myynti-ilmoitus hinnalla X eikä yhtään ostajaa lähelläkään, lattia on silti X.

Ero on olennainen. Lattiahinta kertoo halvimman hinnan, jolla joku haluaa luopua yksilöstään, ei sitä hintaa, jonka sinä saisit käteen jos myisit nyt. Todellinen myyntihinta on paras ostotarjous, joka voi olla kaukana lattian alapuolella. Kun luet, että kokoelman lattia on noussut, kysy heti: nousiko paras ostotarjous vai vetikö joku vain halvimmat ilmoitukset pois. Sama paradoksi näkyy hyvin silloin, kun sama kokoelma noteerataan eri ketjuilla eri hintaan. Olemme käsitelleet ilmiötä erikseen jutussa DeGods Bitcoinissa, jossa 535 Ordinalsia painoi käytännössä koko Solana-setin lattian. Lattiahinta on kätevä otsikkoluku juuri siksi, että se on yksi numero, mutta yksi numero ei voi kuvata sitä, kuinka syvä tai ohut markkina sen alla on.

Likviditeetti: kolme mittaria, jotka volyymi piilottaa

Jos volyymi ja lattiahinta ovat yksin harhaanjohtavia, mitä pitäisi katsoa? Todellinen likviditeetti rakentuu kolmesta asiasta, joita yksikään yksittäinen otsikkoluku ei näytä.

• Ostosyvyys: kuinka monta aitoa ostotarjousta kokoelmalla on ja kuinka lähellä lattiaa ne ovat. Yksi tarjous kaukana lattian alapuolella on eri asia kuin sata tarjousta lähellä sitä.
• Listausaste: kuinka suuri osa kokoelman yksilöistä on myynnissä. Korkea listausaste (esimerkiksi yli 15-20 prosenttia) tarkoittaa, että myyjiä on enemmän kuin ostajia, mikä painaa hintaa alaspäin.
• Myyntiaika: kuinka kauan tyypillisen yksilön myynti kestää lattiahintaan. Jos aika mitataan viikoissa, markkina on epälikvidi riippumatta siitä, mitä volyymiluku sanoo.

Analogia löytyy DeFistä. Tuottoa lupaava likvidi panostustoken näyttää paperilla arvokkaalta, mutta olennaista on, saatko sen vaihdettua takaisin pohjalla olevaan omaisuuteen ja millä hinnalla. Kävimme saman kysymyksen läpi vertailussa Lido vs Rocket Pool vs Frax: lunastuksen likviditeetti ratkaisee, ei paperiarvo. NFT:ssä sääntö on sama mutta ankarampi, koska jokainen yksilö on uniikki eikä hajoa osiin. Osaketta voi myydä yhden kappaleen kerrallaan syvillä markkinoilla; NFT-kokoelmassa jokaisella yksilöllä on oma ostajansa tai ei ole. Alla oleva taulukko kokoaa, mitä kukin mittari kertoo ja mitä se jättää kertomatta.

Bid-ask-spread ja mitä nollaspreadi paljastaa

Bid-ask-spread on paras ostotarjouksen ja halvimman myyntitarjouksen välinen ero. Leveä spread kertoo epälikvidistä markkinasta: ostajat ja myyjät ovat kaukana toisistaan, joten kauppa toteutuu vain isolla myönnytyksellä. Tämä on suoraviivainen ja hyödyllinen mittari, jonka useimmat volyymiotsikot sivuuttavat kokonaan. Kun spread on leveä, todellinen exit-hinta on lähempänä parasta ostotarjousta kuin lattiaa.

Mutta myös liian kapea spread voi olla varoitusmerkki. Jos pienen, tuntemattoman kokoelman osto- ja myyntitarjous ovat käytännössä samat, kyse voi olla siitä, että sama toimija on molemmilla puolilla: se asettaa oston ja myynnin itselleen luodakseen vaikutelman aktiivisesta, tiukasti hinnoitellusta markkinasta. Terveessä markkinassa spread on olemassa ja se kaventuu vähitellen, kun aitoja osapuolia tulee lisää. Keinotekoisen täydellinen spread ohuessa kokoelmassa on syytä lukea epäilyksellä, ei laatuleimana. Yhdistettynä pieneen omistajamäärään ja korkeaan volyymiin se on klassinen tunnusmerkki tilastosta, jota muutama lompakko pyörittää.

Vuokrattu likviditeetti: kun kannustimet katoavat yhdessä yössä

Selkein esimerkki siitä, miten volyymi ja likviditeetti voivat erota, on kannustimilla rakennettu kysyntä. Blur nousi NFT-markkinan kärkeen palkitsemalla käyttäjiä tokeneilla kaupankäynnistä ja ostotarjousten jättämisestä (bid-to-earn) sekä lainaamalla NFT:itä vastaan Blend-tuotteellaan. Lopputulos näytti tilastoissa syvältä ostopohjalta, mutta suuri osa siitä oli tokenpalkkioiden, ei aitojen keräilijöiden, rahoittamaa. Ostotarjous kannatti jättää, vaikka et haluaisikaan omistaa yksilöä, koska pelkkä tarjous tuotti pisteitä.

Mitä tapahtuu, kun palkkiot loppuvat, näkyi kesäkuussa 2024. The Defiant raportoi, että 17. kesäkuuta 2024 Blurin ostopohjasta vedettiin yhtenä päivänä yli 14 miljoonan euron (yli 16 miljoonan dollarin) edestä tarjouksia, noin viidennes koko ostopuolen likviditeetistä, juuri ennen Blast-tokenin lanseerausta. Yksi harvoista suurista tekijöistä hallitsi lähes 40:tä prosenttia Blurin aktiivisuudesta ja ilmoitti vetäytyvänsä. Kun vuokrattu kysyntä katosi, sinisten sirujen lattiat putosivat nopeasti: Pudgy Penguins ja Bored Ape Yacht Club noin 25 prosenttia viikossa, DeGods noin 32 prosenttia, Azuki noin 15 prosenttia ja CryptoPunks noin 13 prosenttia, alimmilleen sitten marraskuun 2023.

Tapaus vuodelta 2024 on edelleen paras opetusesimerkki: kannustimilla ostettu likviditeetti on vuokrattua, ei omistettua. Se näkyy volyymissa ja lattiahinnassa aivan yhtä isona kuin aito kysyntä, kunnes se katoaa, ja silloin se katoaa kaikilta yhtä aikaa. Jos kokoelman aktiivisuus nojaa tokenpalkkioihin, sen luvut kertovat palkkio-ohjelman terveydestä, eivät keräilijöiden kiinnostuksesta. Tämä on syytä muistaa aina, kun jokin uusi markkinapaikka mainostaa räjähtävää volyymiaan: kysy ensin, kuka volyymista maksaa.

Floor sweeping: kun yksi ostaja vääristää sekä lattian että volyymin

Toinen tapa, jolla yksittäinen toimija vääristää lukuja, on floor sweeping: halvimpien ilmoitusten ostaminen kerralla pois. Syitä voi olla monia, kuten palkkioiden farmaus, hinnan tuuppaaminen tai aito kertaostos, mutta vaikutus lukuihin on aina sama. Volyymi hyppää, koska monta kauppaa toteutuu hetkessä, ja lattiahinta nousee, koska halvimmat ilmoitukset katosivat.

Ulospäin tämä näyttää kysynnän heräämiseltä. Todellisuudessa kyse on yhdestä ostajasta, ei markkinan levenemisestä. Kun sweeppaaja lopettaa, halvat ilmoitukset palaavat ja lattia valuu takaisin. Siksi äkillinen volyymi- ja lattiapiikki kannattaa aina suhteuttaa siihen, kuinka moni eri lompakko oli ostajana. Yhden lompakon ralli on eri asia kuin sadan lompakon ralli, vaikka ne näyttäisivät tilastossa samalta. Hyvät työkalut näyttävät myös yksittäisten ostajien osuuden, ja juuri se erottaa aidon leviävän kysynnän yhden toimijan liikkeestä.

Valekauppa nostaa volyymia, ei likviditeettiä

Kaikkein suorin tapa pöhöttää volyymia on valekauppa (wash trading): saman toimijan kauppa itsensä kanssa, jotta kokoelma näyttää vilkkaalta. Boston Universityn Questrom-koulun toukokuussa 2026 julkaistu tutkimus antaa ilmiön mittaluokalle harvinaisen tarkan arvion. Koneoppimismalli, joka tunnisti 16 käyttäytymissignaalia alle 1,3 prosentin virhemarginaalilla, päätyi siihen, että noin 38 prosenttia NFT-kaupoista ja noin 60 prosenttia koko kaupankäynnin arvosta kantoi valekaupan tunnusmerkkejä. Alustakohtaiset erot olivat suuret: OpenSeassa noin 31 prosenttia tapahtumista, LooksRaressa jopa 95 prosenttia volyymista.

Tutkimusta johtanut professori Gerry Tsoukalas tiivisti ongelman ytimen: ”Yksi ydinongelmista on, että lohkoketjumarkkinoilla on äärimmäisen helppoa luoda illuusio kysynnästä.” Valekauppa ei lisää yhtään aitoa ostotarjousta; se vain kasvattaa lukua. Siksi volyymi on erityisen altis manipuloinnille juuri pienissä ja ohuissa kokoelmissa, joissa muutama koordinoitu lompakko riittää muuttamaan tilastot houkutteleviksi. Kun 60 prosenttia arvosta kantaa valekaupan merkkejä, otsikoiden volyymiluvut on syytä lukea ylärajana sille, kuinka paljon aitoa vaihtoa markkinalla oikeasti on, ei sen kuvauksena.

Gacha ja tokenisoidut kortit: volyymihuippu ilman jälkimarkkinaa

Vuonna 2026 suurimmat NFT-volyymit eivät synny enää taiteesta tai profiilikuvista vaan tokenisoiduista keräilykorteista. Collector Cryptin, Courtyardin ja Phygitalsin kaltaiset alustat myyvät fyysisiin, arvosteltuihin kortteihin sidottuja NFT:itä, ja valtaosa niiden volyymista tulee satunnaisista korttipaketeista (gacha), ei jälkimarkkinasta. Tämä on volyymia, jossa lähes koko luku on primäärimyyntiä: alusta myy paketin, mutta yksittäisen kortin jälleenmyyntimarkkina voi olla lähes olematon.

Ilmiö kääntää tämän jutun teesin päälaelleen hyödyllisellä tavalla: kärkeen noussut volyymi ei kerro likvidistä keräilymarkkinasta vaan onnistuneesta vähittäismyynnistä. Se liittyy laajempaan kysymykseen siitä, mitä token oikeasti edustaa, kun se on sidottu fyysiseen esineeseen; olemme käsitelleet aihetta jutussa reaalimaailman NFT:t 2026. Lukijan kannalta olennaista on erottaa, puhutaanko paketin avaamisesta vai siitä, saako avatun kortin myöhemmin myytyä jälkimarkkinalla. Sama volyymiluku voi tarkoittaa kumpaa tahansa, ja niiden likviditeetti on täysin eri.

Kun markkinapaikka sulkeutuu: exit-riski konkretisoituu

Likviditeetti ei riipu vain ostajista vaan myös siitä, että kauppapaikka ylipäätään on olemassa. Vuonna 2026 tämä riski konkretisoitui, kun Magic Eden ilmoitti helmikuussa sulkevansa EVM-ketjujen sekä Bitcoinin Ordinals- ja Runes-markkinapaikkansa ja keskittyvänsä Solanaan. Markkinapaikat suljettiin maaliskuun aikana. Jos NFT:si eli ketjulla, jonka markkinapaikka sulkeutuu, likviditeettisi voi haihtua yhdessä yössä, vaikka itse token yhä olisi lompakossasi. Yksilö ei katoa, mutta paikka, jossa sen sai myytyä, katoaa.

Magic Edenin suunnanmuutos oli myös laajempi merkki. Yhtiö siirsi painopistettä NFT-kaupasta Diceyyn, krypto-kasinoon ja vedonlyöntiin; toimitusjohtaja Jack Lu perusteli linjaa sanoen: ”On selvää, että astumme uuteen aikaan, jossa rahoitus ja viihde sulautuvat yhteen.” Kun NFT-markkinapaikka alkaa muistuttaa kasinoa, on hyvä ymmärtää, miten krypto-kasino oikeasti toimii ja mihin sen tuotot perustuvat, ennen kuin lukee sen volyymilukuja NFT-markkinan terveydentilana. Kasinon panosvirta ja NFT-kokoelman likviditeetti ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne mahtuisivat saman yhtiön tilinpäätökseen.

Rahakkeet ovat oma likviditeettiloukkunsa

Jos NFT:iden likviditeetti on hauras, markkinapaikkojen omat rahakkeet ovat oma lukunsa. Ne ovat vaihdettavia kryptovaroja, joten niillä on jatkuva pörssihinta, mutta hinta itsessään on ollut karu muistutus arvon kaappaamisen vaikeudesta. Blur noteerataan noin 0,0138 eurossa, mikä on yli 99,7 prosenttia alle helmikuun 2023 huipun (noin 4,33 euroa) CoinGeckon mukaan. Magic Edenin ME on noin 0,053 euroa, yli 99,6 prosenttia alle joulukuun 2024 huipun (noin 14,66 euroa) saman lähteen mukaan. Molempien vuorokausivolyymit ovat ohuita suhteessa siihen huomioon, jonka alustat saavat.

OpenSean pitkään odotettu SEA-token kuvaa samaa ongelmaa. Se piti lanseerata alkuvuonna 2026, mutta toimitusjohtaja Devin Finzer lykkäsi julkaisua toistaiseksi maaliskuussa 2026 todeten: ”Markkinaolosuhteet ovat haastavat koko kryptossa juuri nyt, ja SEA lanseerataan vain kerran.” Samaan aikaan itse OpenSeasta on tullut suurelta osin token-pörssi: valtaosa sen euromääräisestä volyymista tulee nykyään tavallisten kryptovarojen kaupasta, ei NFT-myynnistä. Toisin sanoen jopa alan suurimman markkinapaikan volyymiluku kertoo enää vähän itse NFT-markkinasta. Rahakkeen omistaja on siis kahdesti loukussa: kaupankäynnin volyymi ei valu tokenin arvoon, eikä tokenin oma vaihto ole erityisen syvää.

Työkalut ja miten luet lukuja kriittisesti

Volyymin ja lattiahinnan takana olevaan todellisuuteen pääsee käsiksi työkaluilla, jotka näyttävät ostosyvyyden, listausasteen ja omistajajakauman. NFTGo, Nansen ja Dune tarjoavat tällaisia näkymiä, joilla erottaa, onko kokoelmalla monta pientä omistajaa vai muutama valaan hallussa oleva kasa. Aggregaattorien valmiit tilastot ovat kätevä lähtökohta, mutta niitä kannattaa lukea varoen.

Hyvä esimerkki varovaisuudesta on markkinaosuustilastojen vanheneminen. Jotkin laajalti siteeratut sivut päivittyvät epäsäännöllisesti ja voivat näyttää kuukausia vanhaa dataa ikään kuin se olisi tuoretta, jolloin jonkin alustan väitetty kärkiosuus voi olla peräisin aivan toiselta ajalta. Sama koskee hakukoneiden nostamia otsikoita, jotka sekoittavat eri vuosien lukuja keskenään. Ennen kuin toistat prosenttiosuuden, tarkista mihin päivämäärään se viittaa. Alla on tarkistuslista, jonka voi käydä läpi ennen kuin luottaa mihin tahansa volyymi- tai lattialukuun.

• Mitä luku laskee: jälkimarkkinaa, primäärimyyntiä vai token-kauppaa?
• Miltä ajalta data on ja koska se on viimeksi päivitetty?
• Kuinka moni eri lompakko oli mukana, vai vääristääkö yksi sweeppaaja tai farmaaja tilaston?
• Nojaako aktiivisuus tokenpalkkioihin, jotka voivat loppua yhdessä yössä?
• Mikä on listausaste ja ostosyvyys, ei vain lattiahinta?

Suomalaisnäkökulma: Finanssivalvonta, MiCA ja verotus

Sääntelyssä NFT:t ovat pääosin MiCA-asetuksen ulkopuolella, koska ne ovat lähtökohtaisesti uniikkeja eivätkä keskenään vaihdettavissa. Raja ei kuitenkaan ole musta-valkoinen. ESMAn keväällä 2025 sovellettaviksi tulleet ohjeet soveltavat sisältö ennen muotoa -periaatetta: jos NFT on pilkottu osiin tai kyseessä on iso, keskenään lähes identtinen sarja, se voi silti kuulua sääntelyn piiriin. Markkinapaikkojen vaihdettavat rahakkeet, kuten BLUR ja ME, taas ovat MiCAn tarkoittamia kryptovaroja silloin kun niitä tarjotaan, ja niiden johdannaiset kuuluvat MiFID II:n alaan, eivät MiCAan.

Suomessa kansallinen valvoja on Finanssivalvonta, ja MiCAn siirtymäaika päättyi Suomessa jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kryptovarapalveluita tarjoavilla yrityksillä on pitänyt olla toimilupa. Finanssivalvonta on myös muistuttanut, ettei MiCA suojaa EU- tai ETA-alueen ulkopuolisia palveluita eikä kryptovaroille ole sijoittajien korvausrahastoa. Lukijan kannalta tämä on olennaista: jos ostat NFT:n tai markkinapaikan tokenin ETA-alueen ulkopuolisesta palvelusta, olet suurelta osin oman varovaisuutesi varassa. Jos markkinapaikka lisäksi ajautuu rahapelien puolelle, kuten Magic Edenin Dicey, kyseeseen voi tulla vielä erillinen arpajais- ja rahapelisääntely, joka on Suomessa oma kokonaisuutensa.

Verotuksessa NFT:n myyntivoitto on Suomessa lähtökohtaisesti pääomatuloa, samalla tavalla kuin muidenkin kryptovarojen luovutus. Tässä epälikvidiys palaa kuvaan: paperilla korkea lattiahinta ei ole realisoitunut voitto, ja jos et saa yksilöäsi myytyä lähelläkään lattiaa, verotettava tulo syntyy vasta toteutuneesta kaupasta. Kysymys siitä, mitä token oikeasti edustaa ja mitä se on realisoituna arvoinen, on sama, jonka nostimme esiin jutussa kiinteistön tokenisointi 2026: lupaus arvosta ei ole sama asia kuin toteutunut kauppa. Verottaja katsoo toteutunutta kauppaa, ei tilaston lattialukua.

Mikä muuttaa lukuja jatkossa

Mitkä tapahtumat tekisivät volyymista jälleen merkityksellisemmän mittarin? Kolme asiaa kannattaa pitää silmällä. Ensinnäkin, jos OpenSean SEA-token vihdoin lanseerataan, se testaa käytännössä, pystyykö markkinapaikka kaappaamaan arvoa volyymistaan tokenin haltijoille vai toistuuko BLURin ja ME:n kohtalo. Toiseksi, jos tokenisoitujen korttien gacha-myynti alkaa saada sääntelijöiden huomiota rahapelinä, se voi muokata koko volyymikärjen uudelleen. Kolmanneksi, OpenSean kaavailemat johdannaiset siirtäisivät entistä enemmän volyymia pois NFT-kaupasta token- ja johdannaispuolelle, jolloin otsikoiden volyymiluvut kuvaisivat NFT-markkinaa yhä huonommin.

Sijoittajalle johtopäätös on kuitenkin pysyvä riippumatta näistä käänteistä. Otsikon volyymiluku ei kerro, pääsetkö positiostasi ulos. Sen kertovat ostosyvyys, listausaste ja myyntiaika. Kun seuraavan kerran näet väitteen, että jokin NFT-markkina on elpymässä pelkän volyymin perusteella, kysy yksi kysymys: jos omistaisin tämän yksilön, saisinko sen myytyä tänään lähelle sitä hintaa, jonka tilasto lupaa? Jos vastaus on epävarma, volyymi oli väärä mittari, ja oikea kysymys oli koko ajan likviditeetti.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on NFT-volyymilla ja likviditeetillä?

Volyymi on toteutuneiden kauppojen yhteenlaskettu arvo aikavälillä, eli mennyttä aktiivisuutta. Likviditeetti kertoo, saatko oman yksilösi myytyä juuri nyt ja mihin hintaan. Korkea volyymi voi syntyä valekaupasta, kannustimista tai yhdestä sweeppaajasta, jolloin se ei tarkoita, että sinulle löytyisi aitoa ostajaa. Likviditeettiä mittaavat ostosyvyys, listausaste ja myyntiaika, eivät otsikon volyymiluvut.

Kertooko lattiahinta, paljonko saan NFT:stäni?

Ei suoraan. Lattiahinta on kokoelman halvin voimassa oleva myyntitarjous, eli pyyntö myydä, ei toteutunut kauppa. Todellinen myyntihintasi on paras ostotarjous, joka voi olla selvästi lattian alapuolella. Jos haluat rahat käteen nopeasti, katso ostotarjousten tasoa ja syvyyttä, älä lattiaa.

Miksi eri lähteet antavat NFT-markkinan koolle eri luvun?

Koska ne mittaavat eri asioita. Osa lähteistä laskee vain jälkimarkkinan vaihtoa, osa myös primäärimyynnin eli lyönnin, osa mittaa sopimuksiin lähetettyä kokonaisarvoa. Siksi esimerkiksi vuosien 2021 ja 2022 huippuluvut voivat tulla eri lähteistä ja eri mittareilla. Ennen kuin luotat lukuun, selvitä mitä se laskee ja miltä ajalta se on.

Onko korkea volyymi merkki hyvästä NFT-sijoituksesta?

Ei sinänsä. Volyymi voi olla pöhötetty valekaupalla tai kannustimilla, ja se voi romahtaa heti kun palkkiot loppuvat, kuten kävi Blurin ostopohjalle kesäkuussa 2024. Sijoituksen kannalta olennaisempaa on aidon kysynnän kesto: montako eri ostajaa, kuinka syvä ostopohja ja kuinka nopeasti yksilö vaihtaa omistajaa ilman isoa hinnanalennusta.

Verotetaanko NFT:n myyntivoittoa Suomessa?

Lähtökohtaisesti kyllä. NFT:n luovutusvoitto on Suomessa yleensä pääomatuloa, samaan tapaan kuin muidenkin kryptovarojen luovutus, ja verotettava tulo syntyy vasta toteutuneesta kaupasta, ei paperilla nousseesta lattiahinnasta. Yksityiskohdat kannattaa tarkistaa Verohallinnon ohjeista tai veroneuvojalta, sillä hankintahinnan ja kulujen käsittely vaikuttaa lopputulokseen.

Marcus Okafor on HOGE Wiren toimittaja, joka seuraa NFT-markkinoita, digitaalista omistajuutta ja kryptopelaamista.