Louhintamarginaalit 2026: ennätyskvartaali hajottaa kentän

Vuoden 2026 kolmas kvartaali oli Bitcoinille paras sitten vuoden 2017: kurssi nousi heinä-syyskuussa 42,71 prosenttia, ja yhdysvaltalaisiin spot-ETF-rahastoihin virtasi nettona 6,34 miljardia dollaria, kun toisen kvartaalin lähes viiden miljardin ulosvirtaus kääntyi kolmen peräkkäisen plus-kuukauden putkeksi (heinäkuu 172 miljoonaa, elokuu 3,52 miljardia, syyskuu 2,65 miljardia). Tämän vahvistavat sekä CoinGlassin kvartaalidata että SoSoValuen ETF-virrat. Kurssi pyörii nyt noin 84 800 dollarissa eli noin 75 300 eurossa, yhä noin 33 prosenttia lokakuun 2025 huipun 126 080 dollarin alapuolella (CoinGecko). Louhijoille rallilla oli välitön vaikutus: hashprice, eli odotettu louhintatulo laskentatehoa kohti, nousi kesäkuun noin 27 dollarin viisivuotispohjalta takaisin noin 40 dollariin petahashia ja vuorokautta kohti.

Houkutus on lukea tästä yksi otsikko: louhinta on taas kannattavaa. Todellisuus on mutkikkaampi, ja se on tämän jutun ydin. Yhtä louhintamarginaalia ei ole. On jakauma, joka venyy suuruusluokan verran halvimmasta kalleimpaan tuottajaan, ja ennätyskvartaali levitti tuota jakaumaa, ei kaventanut sitä. Kun vesi nousee, parhaat koneet parhailla sähkösopimuksilla tienaavat enemmän kuin aikoihin, kun taas vanha kalusto kalliilla verkkosähköllä jää yhä tappiolle. Marginaali ei ole verkon ominaisuus vaan tuottajan ominaisuus, ja juuri siksi kysymys ”onko louhinta kannattavaa” on väärin aseteltu. Oikea kysymys on, kenelle.

Ennätyskvartaali nosti veden pinnan

Toinen kvartaali (huhti-kesäkuu) oli louhijoille raaka. Bitcoin junnasi 60 000 ja 64 000 dollarin välillä, ETF-rahastoista valui ulos rahaa, ja hashprice valahti kesäkuun lopussa noin 27 dollariin eli alimmilleen viiteen vuoteen. CoinSharesin tuoreen Q2 2026 -louhintaraportin mukaan pörssilistattujen louhijoiden painotettu, verojen jälkeinen kassakustannus yhtä bitcoinia kohti oli noin 75 500 dollaria. Luku on hätkähdyttävä, koska se ylitti hinnan, jolla louhijat bitcoininsa tuolla kvartaalilla myivät (useimmilla noin 70 000-72 000 dollaria). Keskimääräinen listattu louhija teki siis kassatappiota: valmisti bitcoinin kalliimmalla kuin sai siitä myydessään.

Sitten tuli kolmas kvartaali. Kurssi nousi noin 85 000 dollariin, hashprice palasi noin 40 dollariin petahashilta päivässä (Hashrate Index), ja lasku kääntyi. Noin 40 dollarin hashpricella ja 85 000 dollarin kurssilla valtaosa laitekannasta on taas kassakatteen yläpuolella. Mutta tämä on keskiarvo, ja keskiarvo on tässä juuri se luku, joka pettää. Saman raportin sisällä yksittäisten yhtiöiden kustannukset hajaantuivat niin, että osa teki voittoa jo toisella kvartaalilla ja osa polttaa rahaa myös 85 000 dollarin kurssilla. Ralli ei siirtänyt kaikkia samaan veneeseen. Se vain nosti vedenpintaa niiden ympärillä, jotka olivat jo pinnassa.

Kolme katetta, ei yhtä

Ennen kuin marginaaleista voi puhua täsmällisesti, on erotettava kolme eri katetta, jotka kaikki kulkevat arkikielessä sanalla kannattavuus. Ne voivat kertoa saman yhtiön samasta kvartaalista täysin vastakkaista tarinaa.

Ero ei ole akateeminen. Riot Platformsin oma Q2 2026 -raportti kertoo, että yhtiön kassakustannus yhtä louhittua bitcoinia kohti (ilman poistoja) oli 49 912 dollaria eli noin 70 prosenttia tuotannon arvosta (noin 71 667 dollaria per BTC). Kassavirran tasolla Riot teki siis selvää voittoa. Mutta kun mukaan lasketaan laitteiston poistot, sama kustannus nousi 90 631 dollariin eli 126,5 prosenttiin tuotannon arvosta: GAAP-tuloksella sama kvartaali oli tappiollinen. Kumpikin luku on tosi. Boomin aikana kalliilla ostettu ASIC-kanta menettää arvoaan nopeasti, ja poistot vievät kokonaiskatteen pakkaselle silloinkin, kun kassa sylkee rahaa. Kun joku sanoo louhinnan olevan kannattavaa, kannattaa aina kysyä: millä rivillä.

Hashprice on tulojen mittari

Marginaalin tulopuoli tiivistyy yhteen lukuun, hashpriceen. Luxorin Hashrate Index loi termin, ja se tarkoittaa odotettua louhintatuloa laskentatehoa ja vuorokautta kohti, kvotoituna dollareina petahashilta päivässä. Kaava on suoraviivainen: noin 144 lohkoa päivässä kertaa (3,125 bitcoinin lohkopalkkio plus siirtomaksut) kertaa bitcoinin hinta, jaettuna verkon hashratella. Lokakuussa 2026 luku on noin 40 dollaria, eli euron ja dollarin kurssilla (noin 1,13) karkeasti 36 euroa.

Kaksi asiaa kannattaa huomata. Ensinnäkin bitcoineissa mitattuna hashprice ei juuri liikkunut rallin aikana: se on yhä noin 0,00047 BTC. Tulojen nousu oli siis puhtaasti hintatapahtuma, ei verkkotapahtuma. Verkko ei muuttunut tehokkaammaksi, bitcoin vain kallistui, ja juuri siksi toipuminen on hauras. Toiseksi siirtomaksut ovat yhä marginaalinen osa tuloa, noin puoli prosenttia lohkopalkkiosta, mikä nostaa vuonna 2028 tulevan puoliintumisen (lohkopalkkio 3,125 bitcoinista 1,5625 bitcoiniin) louhijoiden ison kysymysmerkin ylle. Kolmanneksi, ja tämän jutun kannalta tärkeimpänä: hashprice on kaikille louhijoille maailmassa sama luku samalla hetkellä. Juuri siksi se ei yksin kerro marginaalista mitään. Tulo on globaali, kustannus on paikallinen.

Miksi yhtä marginaalia ei ole: kolme akselia

Jos tulo on kaikille sama, marginaalin hajonta syntyy kokonaan kustannuspuolelta. Kustannus taas hajaantuu kolmella akselilla, ja koska ne kertautuvat keskenään, lopputulos venyy suuruusluokan verran. Akselit ovat sähkön hinta ja sijainti, sirun hyötysuhde eli laitekanta, ja liiketoimintamalli. Käydään ne läpi järjestyksessä, koska yhdessä ne selittävät, miksi sama 40 dollarin hashprice on toiselle lottovoitto ja toiselle kuolinisku.

Akseli 1: sähkön hinta ja maantiede

Sähkö on louhinnan ylivoimaisesti suurin muuttuva kustannus, ja sen hinta vaihtelee maailmalla rajusti. Halvimmat isännöintipaikat (Afrikan vesivoima, Persianlahden ylijäämäkaasu, Kazakstan ja Texasin mittarin takainen tuotanto) painuvat 4-6 Yhdysvaltain sentin tienoille kilowattitunnilta, kun Euroopan teollisuussähkö on moninkertainen. Oheinen taulukko on suuntaa-antava, mutta se kertoo mittakaavan.

Mitä tämä tarkoittaa marginaalille? Kuten seuraavassa osiossa lasketaan, noin 40 dollarin hashpricella moderni Antminer S21 XP kääntyy tappiolle vasta noin 11 sentin kilowattihinnalla. Suomalainen louhija noin 7,5 sentin teollisuussähköllä ja tuoreella kalustolla tekee siis katetta, kun saksalainen 22,6 sentin sähköllä on tappiolla lähes millä tahansa koneella. Pohjoismainen sähkö on puhdasta (Suomessa yli 90 prosenttia tuotannosta on fossiilivapaata) ja EU-mittakaavassa edullista, mutta ei maailman halvinta. Suomalaisittain kuvaan tuli heinäkuussa 2026 myös konesalien sähköveron korotus (siirto alennetusta veroluokasta II yleiseen luokkaan I); käytännössä veron kiristys osuu enemmän tekoälykonesaleihin kuin sääntöjä noudattaviin louhijoihin, jotka eivät alennettuun luokkaan olleet oikeutettujakaan.

Sähkölaskua voi myös pienentää myymällä joustoa takaisin verkkoon. Yhdysvalloissa Riot kirjasi toisella kvartaalilla 10,1 miljoonaa dollaria ja alkuvuonna yhteensä 31,1 miljoonaa dollaria sähkönkäytön hyvityksiä, kun se sammutti koneitaan kysyntäpiikkien aikana. Louhijan etu joustomarkkinalla on, että ainoa kustannus koneen sammuttamisesta on menetetty hashrate, ei pilaantunut tuote tai käynnistyssakko kuten tehtaalla. Pohjoismaissa vastaava tulo voi tulla Fingridin reservimarkkinoilta tai hukkalämmön myynnistä kaukolämpöverkkoon, mikä parantaa sijaintikohtaista katetta mutta myös kasvattaa eroa niiden välillä, joilla tällainen tulo on, ja niiden välillä, joilla ei ole.

Akseli 2: sirun hyötysuhde ja laitekanta

Toinen akseli on laitteiston hyötysuhde, jota mitataan jouleina terahashia kohti (J/TH): mitä vähemmän energiaa kone kuluttaa samaan laskentatehoon, sitä halvemmalla se tekee bitcoinin. Kehitys on ollut raju. Vuoden 2016 Antminer S9 kulutti noin 98 J/TH, vuoden 2020 S19 Pro noin 29,5 J/TH, ja nykyinen kärki (nestejäähdytetty Antminer S23 -luokka) painuu noin 9,5 jouleen terahashilta. Kyse on noin kymmenkertaisesta tehokkuusloikasta alle vuosikymmenessä (Bitmainin tekniset tiedot). Vanhemmat sukupolvet eivät katoa heti, vaan siirtyvät halvan sähkön alueille, mikä sekin kasvattaa hajontaa.

Hyötysuhde ratkaisee, millä sähkön hinnalla kone vielä kannattaa. Yksinkertainen rajahinta sähkölle on hashprice jaettuna luvulla (24 kertaa J/TH). Taulukko näyttää, missä raja kulkee noin 40 dollarin hashpricella.

Sama 40 dollarin hashprice on siis mukava kate nestejäähdytetylle 9,5 J/TH -koneelle, joka kestää jopa 15 sentin sähkön, mutta kuolinisku vanhalle S19j Prolle, joka tarvitsee alle 5 sentin sähkön pysyäkseen pinnalla. Vanha kalusto selviää enää siellä, missä sähkö on käytännössä ilmaista. Logiikka on sama kuin stakingin puolella: yksittäisen kotivalidaattorin kannattavuus ratkeaa panoksen tuoton ja kiinteiden kulujen suhteessa, aivan kuten louhijan kate ratkeaa hashpricen ja sähkölaskun suhteessa. Molemmissa kiinteä kustannus kohtaa vaihtelevan tulon, ja juuri se tekee katteesta herkän.

Akseli 3: liiketoimintamalli ja AI-käänne

Kolmas akseli on jyrkin, koska se ei ole enää marginaaliero vaan eri liiketoiminta. Tehokkaimmat operaattorit siirtävät megawattejaan pois puhtaasta louhinnasta kohti tekoäly- ja HPC-konesaleja. CoinSharesin Q2-raportin paljastavin yksittäinen luku ei ole mikään kustannus vaan se, että IRENin tekoälypilven liikevaihto (70,5 miljoonaa dollaria) ohitti sen louhintaliikevaihdon (66,7 miljoonaa) ensimmäistä kertaa. Louhija ei enää ensisijaisesti louhi. Kun saman megawatin voi myydä joko bitcoinin louhintaan tai kiinteähintaiseen tekoälyvuokraan, vaihtoehtoiskustannus on osa marginaalia sekin.

Alan analyytikot sanovat saman suoraan. Needhamin John Todaron mukaan ”liikevaihto megawattia kohti ja EBITDA-marginaalit ovat HPC- ja AI-colocationissa paljon korkeammat kuin louhinnassa”, ja hän lisää, että sijoittajat arvostavat louhintayhtiöitä nykyään ”lähes yksinomaan niiden HPC- ja AI-mahdollisuuksien kautta”. MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel tiivistää louhinnan talouden samassa haastattelussa: ”marginaalit puristuvat, ja pohjana on energiakustannuksesi”, ja ennustaa, että ”vuoteen 2028 mennessä olet joko sähköntuottaja, sähköntuottajan omistama tai sellaisen kumppani. Verkkoon kytketyn louhijan päivät ovat luetut.” CoinSharesin James Butterfill on puolestaan arvioinut, että listatuilla louhijoilla tekoälyn osuus liikevaihdosta voi nousta jopa 70 prosenttiin tämän vuoden loppuun mennessä (nykyisestä noin 30 prosentista), ja että sektori on allekirjoittanut yli 70 miljardin dollarin AI/HPC-sopimukset. Konkreettisin esimerkki on Riotin 20-vuotinen, noin 9,1 miljardin dollarin vuokrasopimus ”johtavan tekoälylaboratorion” kanssa (julkisuudessa vastapuoleksi on raportoitu Anthropic, mitä Riot itse ei ole vahvistanut). Käytännössä kolmas akseli repii kentän kahtia: niihin, jotka myyvät laskentaa tekoälylle, ja niihin, jotka myyvät sitä yhä vain lohkoketjulle.

Hajonnan todiste: CoinSharesin Q2-luvut

Kolme akselia yhdessä tuottavat jakauman, jonka CoinSharesin Q2-raportti tekee näkyväksi. Kun kustannukset normalisoidaan vertailukelpoiselle, verojen jälkeiselle kassapohjalle, saman kvartaalin tuottajat asettuvat suuruusluokan päähän toisistaan.

Lue taulukko ajatuksen kanssa. IREN valmisti bitcoinin noin 64 700 dollarilla, TeraWulf nimellisesti yli 174 000 dollarilla, siis lähes kolminkertaisella kustannuksella. Painotettu keskiarvo (noin 75 500 dollaria) ylitti Q2:n toteutuneen myyntihinnan, eli keskimääräinen louhija oli kvartaalilla kassatappiolla. Tämä on hajonnan ydin: keskiarvoinen louhija on tilastollinen haamu, jota ei ole olemassa. On halpoja ja tehokkaita tuottajia, jotka tienasivat myös pohjalla, ja kalliita tuottajia, jotka ovat tappiolla myös huipulla.

Vipu selittää, miksi ralli levittää eroja

Miksi ennätyskvartaali suurensi eroja sen sijaan, että kaventaisi niitä? Syy on operatiivinen vipu. Louhinnassa suuri osa kuluista on kiinteitä (koneet, tilat, osa sähkösopimuksista), kun taas tulo vaihtelee bitcoinin hinnan mukana. Kun tulo nousee kiinteän kustannuksen yli, ylimenevä osa valuu lähes kokonaan katteeseen, ja vipu on sitä suurempi mitä lähempänä nollaa kate lähtöpisteessä oli.

Ajatellaan kahta louhijaa. Tehokas tuottaja, jonka kassakustannus on 65 000 dollaria, teki jo 70 000 dollarin hinnalla 5 000 dollarin katteen bitcoinilta; 85 000 dollarin hinnalla kate on 20 000 dollaria, eli nelinkertainen. Rajatuottaja, jonka kassakustannus oli 84 000 dollaria, oli 70 000 dollarin hinnalla syvästi tappiolla; 85 000 dollarilla se tekee niukan 1 000 dollarin katteen. Molemmat hyötyivät rallista, mutta euromääräinen ero niiden välillä kasvoi, ei kutistunut. Prosentteina rajatuottajan käänne näyttää dramaattisemmalta (tappiosta voitoksi), mutta absoluuttinen kate ja siten kyky investoida uuteen kalustoon karkaa tehokkaalle tuottajalle. Juuri tämä tekee toipumisesta petollisen: otsikko kertoo koko alan kääntyneen voitolle, mutta jakauma kertoo kärjen vetäytyvän kauemmas hännästä.

Cost to mine ei ole vertailukelpoinen luku

Tässä kohtaa sijoittajan on syytä olla tarkkana, sillä louhintakustannus per bitcoin ei ole standardoitu eikä tilinpäätösnormien mukainen (non-GAAP) luku. Sama yhtiö voi näyttää aivan eri numeron riippuen siitä, kuka laskee ja mitä mukaan otetaan. Riotin oma raportti antoi kassakustannukseksi 49 912 dollaria, kun CoinSharesin vertailukelpoinen, verojen jälkeinen laskenta antoi samalle yhtiölle samalta kvartaalilta 74 955 dollaria: lähes 25 000 dollarin ero pelkästä metodologiasta. MARAn kohdalla ero on vieläkin suurempi: yhtiö raportoi kapean, omalla halvalla sähköllä lasketun noin 38 700 dollarin luvun, kun CoinSharesin normalisoitu luku oli 86 126 dollaria.

Erot syntyvät kolmesta paikasta. Poistopolitiikka: milloin ja miten nopeasti ASIC-kanta kirjataan alas. Sähköhyvitysten netotus: osa yhtiöistä vähentää sähkölaskustaan verkolle myydyn jouston tuotot, mikä painaa raportoitua kustannusta keinotekoisen matalaksi. Ja hashraten määritelmä: energisoitu teho (koneet kytketty pistorasiaan) voi olla paljon suurempi kuin toteutunut teho (koneet oikeasti louhimassa lohkoja), joten pelkkä energisoitu EH/s yliarvioi tuotantokyvyn ja vääristää kustannuksen per todella louhittu bitcoin. Kun luet louhintayhtiön kustannusta, lue myös alaviitteet. Vertailukelpoinen luku on CoinSharesin tapainen ulkopuolinen normalisointi, ei yhtiön itse valitsema paras mahdollinen esitystapa.

Difficulty puristaa keskiarvoa, ei hajontaa

Louhinta on hyödykeliiketoiminta, ja sillä on säädin, jota millään muulla toimialalla ei ole: louhintavaikeus (difficulty). Se säätyy noin joka toinen viikko (2016 lohkon välein) pitääkseen lohkovälin kymmenessä minuutissa. Kun Q3:n ralli nosti hintaa, pysäytettyjä koneita kytkettiin takaisin verkkoon, hashrate nousi, ja vaikeus nousi perässä: 19. syyskuuta se kiristyi 4,16 prosenttia tasolle 132,76 biljoonaa, ja 3. lokakuuta säätö oli lähes muuttumaton (132,72 biljoonaa, CoinWarz). Verkon hashrate hakee nyt noin 950-1000 EH/s:n haarukkaa. Seuraava säätö osuu noin 17. lokakuuta ja näyttää ennusteissa lähes nollalta.

JPMorganin Nikolaos Panigirtzoglou on kuvannut mekanismin: ”kun bitcoin käy tuotantokustannuksensa alapuolella, korkeamman kustannuksen louhijat sammuttavat koneensa, hashrate laskee ja vaikeus säätyy alemmas.” Q3:lla tämä lause ajettiin takaperin: hinta nousi, hashrate pysyi, vaikeus nousi ja söi osan tuloylijäämästä. Pankin arvio tuotantokustannuksesta on ollut noin 78 000 dollaria, ja sen mukaan vaikeuden herkkyys hinnalle (beta) on noin 0,62. Olennaista marginaalien kannalta on tämä: vaikeus on endogeeninen rajakustannus, joka vetää keskimääräisen katteen kohti rajatuottajan kustannusta, mutta se on sokea sille, kuka tuo rajatuottaja on. Säädin tasaa keskiarvoa, ei koskaan hajontaa. Se ei tee mitään erolle texasilaisen 9,5 J/TH -koneen ja saksalaisen 29,5 J/TH -koneen välillä; se vain nostaa molempien tuotantokustannusta samalla kertoimella ja jättää niiden välisen kuilun ennalleen.

Turvabudjetti, 2028 ja stakingin rinnastus

Marginaalit eivät ole vain louhijoiden ongelma, vaan ne kytkeytyvät Bitcoinin turvallisuuteen. Hashprice kertaa hashrate kertaa 365 antaa louhijoiden vuositulon, joka on karkeasti 14 miljardia dollaria. Tämä on verkon turvabudjetti eli hyökkäyksen kustannuslattia: mitä enemmän louhijoille maksetaan, sitä kalliimpaa verkkoa vastaan on hyökätä. Vuoden 2028 puoliintuminen puolittaa lohkopalkkion (3,125 bitcoinista 1,5625 bitcoiniin), ja koska siirtomaksut kattavat yhä alle prosentin palkkiosta, budjetti kutistuu, ellei hinta nouse pitämään vauhtia. Thiel on muotoillut saman testinä: ilman vähintään 50 prosentin vuotuista hinnannousua ”matematiikka menee hyvin vaikeaksi vuoden 2028 jälkeen ja vielä vaikeammaksi 2032.”

Hajonnalla on tässä suora seuraus. Puoliintuminen karsii jakauman kalliin pään ensin (sen saksalais-S19-reunan), jolloin hashrate keskittyy halvan ja tehokkaan pään ympärille. Keskimääräiselle katteelle se on hyvä, maantieteelliselle ja laitteistolliselle hajautukselle huonompi. Pohjimmiltaan louhintamarginaali on proof-of-workin vastaus samaan kysymykseen, johon proof-of-stake vastaa stakingin tuotolla: mikä on markkinahinta ketjun turvaamisesta sidottua resurssia (energia ja laitteet versus pääoma) kohti. Siitä, mistä stakingin tuotto itse asiassa syntyy, kirjoitimme validaattoritaloudesta erikseen, ja myös stakingissa on oma keskittymisdynamiikkansa, kun validaattoreiden yhdistäminen ja DVT muokkaavat panosten jakaumaa samaan tapaan kuin laitekanta ja poolit louhinnassa. Molemmilla puolilla turvan hinta on painunut monivuotiseen pohjaan samalla, kun sidotun resurssin määrä on noussut ennätykseen.

Mitä Q3-tulokset kertovat, ja mitä kannattaa katsoa

Louhintayhtiöt raportoivat kolmannen kvartaalin tuloksensa loka-marraskuun vaihteessa, ja otsikkoluvut tulevat näyttämään toipumiselta: korkeampi liikevaihto, parempi kassakate, pienemmät tappiot. Juuri siksi kannattaa katsoa otsikon ohi hajontaan. Nämä neljä riviä kertovat enemmän kuin keskiarvo:

• Toteutunut myyntihinta per bitcoin suhteessa kassakustannukseen, yhtiökohtaisesti, ei sektorin keskiarvona.
• Sähkön hinta megawattitunnilta ja verkolle myydyn jouston hyvitykset, jotka voivat kaunistaa raportoitua kustannusta.
• Tekoäly- ja HPC-liikevaihdon osuus sekä se, ovatko sopimukset allekirjoitettuja ja rahoitettuja vai vasta aiesopimuksia.
• Energisoitu hashrate versus toteutunut tuotanto; iso ero kertoo, että pistorasiaan kytketty teho ei muutu lohkoiksi.

Makrotaustalla on vielä yksi muuttuja. Keskuspankki Fed nosti ohjauskorkoa syyskuussa 25 peruspistettä haarukkaan 3,75-4,00 prosenttia (ensimmäinen koronnosto sitten vuoden 2023), ja seuraava kokous on 27.-28. lokakuuta. Markkina on jakautunut sen suhteen, seuraako toinen nosto. Korolla on väliä, koska nämä yhtiöt ovat nykyään pääomavaltaisia infrarakentajia: pääoman hinta ratkaisee vuokrasopimusten ja konesalien arvon lähes yhtä paljon kuin hashprice ratkaisee louhinnan katteen. Korkea korko painaa erityisesti niitä, joiden tarina nojaa vasta tuleviin tekoälytuloihin, ei nykyiseen kassavirtaan.

Suomen ja EU:n kulma

Suomalaiselle lukijalle on syytä tarkentaa, mitä sääntely tähän sanoo. Bitcoinin louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa sinänsä, vaan MiCA-asetuksen alaisia kryptovarapalvelun tarjoajia (pörssejä ja säilytystä). Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä. Kryptojohdannaiset, kuten hashrate-futuurit, ovat puolestaan MiFID II:n alaisia rahoitusvälineitä, eivät MiCAn. Verotuksessa louhintaan osuvat tavallinen tulovero ja sähkövero, ei erillinen louhintavero.

Käytännön johtopäätös on yksinkertainen. Kun Q3:n ennätysluvut tulvivat otsikoihin, älä arvioi louhijaa bitcoinin hinnan perusteella, vaan sen perusteella, missä kohtaa kustannusjakaumaa se istuu: mikä on sen sähkön hinta, miten tehokas sen kalusto on, ja kuinka suuri osa sen tulevaisuudesta on jo siirtynyt louhinnasta tekoälyyn. Ennätyskvartaali ei poistanut eroja tuottajien välillä. Se suurensi niitä, ja seuraava lasku karsii hännän ennen kuin se koskee kärkeen.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on louhintamarginaali?

Louhintamarginaali on louhintatulon ja -kustannuksen erotus. Tulo tiivistyy hashpriceen (odotettu tulo laskentatehoa kohti), kustannus on enimmäkseen sähköä. Marginaalia on kolmella tasolla (brutto-, kassa- ja kokonaiskate), eikä yhtä ainoaa lukua ole, koska kustannus riippuu sähkön hinnasta, laitteiston hyötysuhteesta ja liiketoimintamallista.

Onko Bitcoinin louhinta kannattavaa vuonna 2026?

Q3:n rallin jälkeen noin 40 dollarin hashpricella ja noin 85 000 dollarin kurssilla valtaosa laitekannasta on kassakatteen yläpuolella. Kannattavuus riippuu silti täysin tuottajasta: sähkön hinnasta, koneiden hyötysuhteesta ja mallista. Kustannukset vaihtelevat suuruusluokan verran, joten osa louhii voitolla ja osa tappiolla samalla hinnalla.

Mikä on hashprice?

Hashprice on odotettu louhintatulo laskentatehoa ja vuorokautta kohti, kvotoituna dollareina petahashilta päivässä. Lokakuussa 2026 se on noin 40 dollaria (noin 36 euroa). Se on kaikille louhijoille sama globaali luku samalla hetkellä, joten se kertoo tulon muttei marginaalia, joka ratkeaa paikallisista kustannuksista.

Miksi louhintavaikeus vaikuttaa marginaaliin?

Vaikeus säätyy noin joka toinen viikko pitääkseen lohkovälin kymmenessä minuutissa. Kun hinta nousee ja koneita kytketään takaisin, hashrate ja vaikeus nousevat, mikä nostaa tuotantokustannusta ja syö osan tuloylijäämästä. Vaikeus vetää keskimääräistä katetta kohti rajatuottajan kustannusta, mutta ei kavenna tuottajien välistä hajontaa.

Valvooko Finanssivalvonta louhintaa?

Ei suoraan. Louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta valvoo MiCAn alaisia kryptovarapalvelun tarjoajia (pörssejä ja säilytystä), ei louhintaa sinänsä. Kryptojohdannaiset kuuluvat MiFID II:n piiriin. Louhintaan osuvat tavallinen tulovero ja sähkövero.

Kirjoittanut Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinta- ja staking-toimitus.