Hashprice 2026: sama luku maailmalla, eri lasku Suomessa

Lokakuun alussa 2026 Bitcoinin louhinta näyttää taas kannattavalta. Hashprice, eli louhijan odotettu liikevaihto laskentatehoa kohti, nousi noin 41,5 dollariin eli noin 37 euroon petahashia kohti päivässä (Hashrate Index), kun bitcoin ylitti 86 500 dollaria eli noin 76 800 euroa ja koko markkina-arvo kipusi yli 1,73 biljoonaan dollariin (CoinGecko). Vuoden alun jälkeen luku on ollut kuin vuoristorata: ennätysalhaalta kesän pohjille ja takaisin. Monelle louhijalle se tarkoittaa ensimmäistä kunnollista marginaalia sitten kevään.

Mutta hashprice on vasta liikevaihto, ei voitto. Se on yksi ainoa globaali luku, joka lasketaan samalla kaavalla koko verkolle, mutta se muuttuu rahaksi vasta sen jälkeen, kun louhija on maksanut sähkölaskunsa. Ja sähkölasku ei ole globaali. Sama 37 euroa per PH/päivä on lihava voitto Etiopiassa tai Teksasissa ja tappio Saksassa. Suomessa yhtälö muuttui kesken kaiken: valtio nosti datakeskusten sähköveron noin 45-kertaiseksi 1. heinäkuuta 2026 (Hamus Hosting, AI Suomi). Juuri kun globaali hashprice elpyi, Suomi teki paikallisesta laskusta suuremman.

Tämä juttu katsoo hashpricea maantieteen kautta: mikä luku oikeasti on, miksi sama luku kannattaa eri tavoin eri maissa, missä maailman halvin sähkö on, ja miksi Suomen asema louhintamaana muuttui kesällä 2026. Lopuksi katsomme, mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle sijoittajalle ja miten Finanssivalvonta asian näkee. Jos haluat vertailun louhinnan ja stakingin tuoton välillä, lue myös juttumme validaattoritaloudesta ja ETH-stakingin tuotosta.

Mitä hashprice mittaa ja miten se lasketaan

Hashprice tarkoittaa louhijan odotettua liikevaihtoa yhtä laskentatehoyksikköä kohti vuorokaudessa. Se ilmoitetaan vakiintuneesti dollareina petahashia kohti päivässä (dollaria/PH/päivä); tutummassa mittakaavassa yksi PH/s on tuhat terahashia sekunnissa, eli kokoluokka, jonka moderni ASIC-laitteisto saavuttaa muutamalla laitteella. Termin vakiinnutti louhintapalvelu Luxorin Hashrate Index vuonna 2019, ja siitä on tullut alan vertailuluku, johon jokainen louhija peilaa sähkösopimustaan (Luxor Hashrate Index -dokumentaatio).

Kaava on suoraviivainen. Louhijat jakavat keskenään noin 144 lohkon päivittäisen tuoton, jossa jokainen lohko sisältää lohkotuen (tällä hetkellä 3,125 bitcoinia) ja käyttäjien maksamat siirtomaksut. Kun tämä päivätuotto kerrotaan bitcoinin hinnalla ja jaetaan koko verkon hashratella, saadaan tuotto yhtä laskentatehoyksikköä kohti:

Hashprice = (144 lohkoa × (3,125 BTC + maksut) × BTC-hinta) / verkon hashrate.

Lokakuun 2026 luvuilla tämä tarkoittaa karkeasti seuraavaa: 144 lohkoa kertaa 3,125 bitcoinia kertaa noin 86 500 dollaria, jaettuna noin 950 000 petahashilla sekunnissa (eli noin 950 EH/s), tuottaa suuruusluokan 41 dollaria per PH/päivä. Kaava paljastaa myös hashpricen kaksi vastakkaista voimaa: bitcoinin hinta nostaa sitä, verkon hashrate ja sitä seuraava louhintavaikeus (difficulty) painavat sitä alas. Juuri tästä syystä hashprice voi romahtaa vaikka bitcoinin hinta nousisi, jos yhä useampi louhija kytkee koneensa päälle.

Bitcoinissa mitattuna hashprice on itse asiassa tasaisempi kuin euroissa. Lokakuussa 2026 se oli noin 0,00048 BTC per PH/päivä, suunnilleen sama kuin alkusyksystä, vaikka eurohinta nousi selvästi. Ero kertoo olennaisen: elpyminen on pääosin hintailmiö, ei verkkoilmiö. Louhijan ostovoima bitcoineina ei juuri kasvanut, koska difficulty kiri perässä. Palaamme tähän tuonnempana.

Vuoden 2026 vuoristorata: ennätysalhaalta elpymiseen

Hashpricen tie vuonna 2026 kannattaa pitää mielessä, koska se asettaa lokakuun luvun oikeaan mittakaavaan. Vuosi avautui noin 37 dollarissa, valui kesäkuun loppuun mennessä noin 27,70 dollariin eli lähelle viiden vuoden pohjia, ja kääntyi sitten nousuun bitcoinin elpyessä. Syyskuun alussa luku oli jo 39,63 dollaria, mikä oli yli 22 prosentin nousu kuukaudessa (news.bitcoin.com), ja lokakuun alussa reilut 41 dollaria. Elpyminen on siis todellinen, mutta se mitataan pohjalta, joka oli historiallisen matala.

Elpymisen moottori oli hinta, ei verkko. Bitcoin nousi noin 44 prosenttia kolmessa kuukaudessa, ja Q3 2026 oli bitcoinin paras vuosineljännes lähes kahteen vuoteen (Rollingout). Yhdysvaltain spot-ETF:iin virtasi lokakuun alussa noin 2,45 miljardia dollaria viikossa, suurin summa sitten lokakuun 2025 (Yahoo Finance). Seuraava iso riski kalenterissa on Yhdysvaltain keskuspankin kokous 27.-28. lokakuuta, joka voi kääntää tunnelman.

Miksi sama hashprice tuottaa eri tuloksen eri paikoissa

Tässä on koko jutun ydin. Hashprice on louhijan liikevaihto per PH/päivä. Louhijan marginaali on hashprice miinus sähkökustannus samaa laskentatehoa kohti. Koska hashprice on kaikille sama, ainoa muuttuja, joka ratkaisee voiton tai tappion, on louhijan oma kustannusrakenne, ja siitä ylivoimaisesti suurin erä on sähkö. Toisin sanoen: hashprice kertoo, paljonko kakkua jaetaan, mutta sijainti ratkaisee, kuka saa siitä palan.

Taloustieteessä tätä kutsutaan rajakustannukseksi. Louhinta on hyödykebisnes, jossa korkeimman kustannuksen tuottaja, rajalouhija, sammuu ensimmäisenä, kun hinta painuu kustannuksen alle. JPMorganin analyytikko Nikolaos Panigirtzoglou on kuvannut mekanismin suoraan: ”When bitcoin trades below its production cost, higher-cost miners power down, the hashrate declines, and difficulty adjusts lower” (TFTC). Hänen arvionsa mukaan verkon keskimääräinen tuotantokustannus oli kesällä 2026 noin 78 000 dollaria bitcoinilta, ja bitcoin kävi pitkään sen alapuolella. Olennaista on, että ”korkeamman kustannuksen louhija” on lähes aina maantieteellinen käsite: se tarkoittaa louhijaa, joka maksaa sähköstä enemmän, eli väärässä maassa väärällä sopimuksella istuvaa konetta.

Tästä seuraa, että hashpricen elpyminen ei kohtele kaikkia samoin. Kun luku nousee 32 dollarista 41 dollariin, halvan sähkön louhija Teksasissa näkee marginaalinsa paksuuntuvan, kun taas kallis eurooppalainen louhija nousee vasta juuri ja juuri nollan yläpuolelle, jos sinnekään. Ja kun luku laskee, järjestys on päinvastainen: kallis louhija sammuu ensin. Sama logiikka pätee laitteistoon, johon palaamme seuraavaksi, mutta sähkö on aina yhtälön painavin osa.

ASIC-laitteen rajakustannus: milloin 41 dollaria riittää

Ennen kuin katsotaan maailmankarttaa, tarvitaan toinen puoli laskua: kuinka kallista sähköä laite kestää. Se riippuu laitteen tehokkuudesta, joka ilmoitetaan jouleina terahashia kohti (J/TH). Mitä pienempi luku, sitä vähemmän sähköä sama laskentateho syö. Kannattavuuden rajahinta sähkölle saadaan kätevästi kaavalla rajakustannus = hashprice / (24 × J/TH). Sen alle jäävällä sähkön hinnalla laite tuottaa voittoa, sen yli tappiota.

Taulukko kertoo, miksi laitekanta on louhijan toinen kohtalonkysymys sijainnin rinnalla. Uusin sukupolvi, kuten alle 10 J/TH:n Antminer S23 Hydro, kestää jopa 16 eurosenttiä kilowattitunnilta ennen kuin se vajoaa tappiolle nykyisellä hashpricella. Vanha Antminer S19j Pro kääntyy tappiolle jo noin 5 eurosentissä. Toisin sanoen sama sähkösopimus voi olla voitollinen uudelle laitteelle ja tappiollinen viisi vuotta vanhalle. ASIC-valmistajien kilpajuoksusta ja sen merkityksestä suomalaisille louhijoille kirjoitimme erikseen jutussa Bitmain vastaan MicroBT.

MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel tiivisti asian osuvasti: louhinta on ”a zero-sum game. As more people add capacity, it gets harder for everybody else. Margins compress, and the floor is your energy cost” (CoinGeek). Lattia on siis energian hinta, ja se lattia on eri korkeudella eri maissa. Thiel meni pidemmälle: ”By 2028, you’ll either be a power generator, be owned by one, or be partnered with one.” Toisin sanoen tulevaisuuden louhija ei vuokraa virtaa verkosta vaan omistaa sen lähteen, ja se lähde on aina jossakin tietyssä paikassa maapalloa.

Sähkön maailmankartta: halvin virta ei ole Euroopassa

Kun yhdistetään hashpricen rajahinta ja todelliset sähkön hinnat, saadaan kartta siitä, missä louhinta kannattaa. Halvin louhintasähkö on tänä päivänä Afrikassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Amerikan halvoilla alueilla, ei Euroopassa. Alla olevat luvut ovat suuntaa-antavia ja perustuvat eri lähteisiin, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia: hosting-hinnat sisältävät palveluntarjoajan katteen, tukkuspot ei sisällä veroja eikä siirtoa, ja Eurostatin teollisuushinta sisältää verkkomaksut.

Kartta selittää, miksi yhdysvaltalaiset louhijat hallitsevat verkkoa ja miksi afrikkalainen vesivoima on nousussa: julkaistuilla hosting-hinnoilla Nigeria johtaa noin 4,8 Yhdysvaltain sentillä, Etiopia seuraa noin 5,3 sentillä ja Teksas noin 5,9 sentillä (OneMiners Global Bitcoin Mining Cost Index 2026). Yhdysvaltain energiatietohallinnon (EIA) mukaan maan teollisuussähkön keskihinta oli noin 8,85 senttiä kilowattitunnilta vuoden 2026 toukokuuhun asti, eli jo sekin on kalliimpaa kuin halvimmat louhinta-alueet. Euroopan ongelma näkyy heti: Saksan noin 22,6 sentin teollisuussähköllä yksikään taulukon ASIC-laite ei tuota voittoa nykyisellä hashpricella. Pohjoismaat ovat Euroopan poikkeus, mutta nekään eivät ole halvimpia maailmassa.

Suomi louhintamaana: puhdas verkko, kylmä ilma ja hukkalämpö

Suomi ei ole koskaan kilpaillut maailman halvimmalla sähköllä, eikä se voita Etiopiaa tai Teksasia pelkällä hinnalla. Suomen vahvuudet ovat muualla. Yli yhdeksän kymmenesosaa maan sähköstä tuotetaan ilman fossiilisia polttoaineita: ydinvoiman osuus nousi Olkiluoto 3:n (1 600 MW, käyntiin 2023) myötä kohti 55 prosenttia, ja loput tulevat vesivoimasta, tuulesta ja biomassasta (Hashrate Index, Bitcoin Mining Around the World: Finland). Puhdas verkko on louhijalle yhä arvokkaampi, kun sijoittajat ja sääntely painottavat päästöjä.

Toinen etu on ilmasto. Viileä sää laskee jäähdytyskustannuksia ja pidentää laitteiden elinikää, ja puhdas ilma vähentää pölyä. Kolmas, ja ehkä suomalaisin, etu on hukkalämpö. Louhinta muuttaa lähes kaiken sähkön lämmöksi, ja Suomessa se lämpö voidaan myydä kaukolämpöverkkoon. Hashrate Indexin maakatsauksen mukaan louhijat ovat saaneet kaukolämpöyhtiöiltä suuruusluokkaa 15-30 dollaria jokaisesta toimitetusta megawattitunnista lämpöä, mikä pienentää tehollista sähkölaskua. Kärjistäen: suomalainen louhija voi lämmittää naapuruston samalla energialla, jolla se turvaa Bitcoin-verkkoa.

Nämä edut eivät kuitenkaan ole ilmaisia, ja hintaetu on kaventunut. Suomen tukkusähkön keskihinta nousi alkuvuonna 2026 noin 71,7 euroon megawattitunnilta eli noin 7,2 senttiin kilowattitunnilta, mikä oli noin 85 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin (Solnet, Nord Pool). Tuulisina tunteina hinta painuu edelleen lähelle nollaa, mutta keskiarvo on noussut. Kun tähän lisättiin kesällä uusi vero, suomalaisen louhijan kustannusyhtälö muuttui kertaheitolla.

Heinäkuun 2026 veromuutos: alennusluokka päättyi

Tässä on jutun suomalainen uutinen. Vuoden 2022 alusta suuret datakeskukset (vähintään 0,5 MW) olivat oikeutettuja alennettuun sähköveroluokkaan II, jonka vero oli vain 0,05 senttiä kilowattitunnilta. Alennus luotiin houkuttelemaan investointeja Suomeen. Heinäkuun 1. päivästä 2026 alkaen datakeskukset siirrettiin takaisin ylempään veroluokkaan I, jossa vero on 2,24 senttiä kilowattitunnilta. Nousu on noin 45-kertainen (Tech-insider, AI Suomi). Kun mukaan lasketaan huoltovarmuusmaksu, kokonaisvero nousi noin 0,135 sentistä noin 2,325 senttiin, eli karkeasti 17-kertaiseksi.

Muutoksen perusta on hallituksen esitys HE 156/2025 vp, joka hyväksyttiin 23. lokakuuta 2025 ja astui voimaan 1. heinäkuuta 2026 (Verohallinto, eduskunta). Valtiovarainministeriö on perustellut linjaa sähköverotuksen kokonaisuudella (Valtiovarainministeriö, energiaverotus). Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on puolustanut kiristystä suoraan: hänen mukaansa ”veronmaksaja ei voi loputtomasti tukea jättiyhtiöiden kasvavaa sähkönkulutusta” (Suomen Uutiset). Datakeskusala puolestaan varoitti, että veronkiristys vähentää Suomen kiinnostavuutta investointikohteena (Yle).

Muutos ei yksin kaada louhintaa, mutta se poistaa alennuksen niiltä datakeskuksilta, jotka sitä nauttivat, ja kiristää koko energiaintensiivisen laskennan verokohtelua. Luokan I verolla suomalaisen louhijan all-in-sähkökustannus asettuu kohonneen tukkuspotin kanssa suuruusluokkaan 8-11 senttiä kilowattitunnilta, mikä osuu ASIC-taulukon rajahintojen keskivaiheille. Se tarkoittaa, että vain tuore, alle 15 J/TH:n laitekanta pysyy mukavasti voitollisena, kun taas vanhemmat koneet painuvat punaiselle.

Louhinta ei koskaan ollut oikeutettu alennukseen

Tässä on tärkeä tarkennus, jota moni otsikko ei kerro. Sääntöjä noudattava kryptolouhija ei koskaan ollut oikeutettu alennettuun sähköveroluokkaan II. Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura on todennut kryptolouhijoista suoraan: ”They are not entitled to the electricity support that has now been removed. Nor are they entitled to VAT deductions, they have tried everything to get into these forms” (MTV Uutiset). Toisin sanoen alennus oli tarkoitettu arvonlisää tuottaville datakeskuksille, ei louhinnalle.

Käytännössä rajaa on silti ollut vaikea valvoa. Verohallinnon arvion mukaan 44 datakeskuksesta kahdeksassa on havaittu kryptolouhintaa, ja Heikuran mukaan tällaiset tapaukset ovat ”difficult to detect”. Mittakaava on hallinnolle pettymys: kaikki 44 datakeskusta tuottivat vuonna 2024 yhteensä vain 7,7 miljoonaa euroa verotuloja Suomelle. Datakeskusyhdistyksen Antti Poikola myönsi ongelman olevan olemassa mutta korosti, ettei se ”is not an industry advantage”, ja toivotti läpinäkyvyyden tervetulleeksi (MTV Uutiset).

Louhijan kannalta tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin: se halvin veroluokka, jonka moni oletti menettäneensä heinäkuussa, ei ollut koskaan laillisesti louhijan käytettävissä, joten compliant-louhijan laskelmat eivät nojanneet siihen. Toiseksi, ja tämä on olennaisempaa: signaali on selvä. Suomi ei halua subventoida louhintaa, ja koko energiaintensiivisen laskennan verokohtelu kiristyy. Se kehys muuttaa sitä, kenelle Suomen puhdas ja vakaa sähkö jatkossa suunnataan.

Kohdennettu datakeskustuki: Suomi valitsee tekoälyn

Veronkiristys ei ole koko tarina. Sähköveron huojennuksen poistuttua hallitus valmistelee uutta, kohdennettua datakeskustukea, jonka on määrä olla voimassa jo syksyllä 2026. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee mallia, ja entinen Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila laatii kansallista datakeskustiekarttaa sen tueksi (Yle). Valtiovarainministeri Purran mukaan ”some data centers clearly create value-adding ecosystems around themselves”, ja uuden tuen tavoite on ohjata nimenomaan arvoa luovia investointeja Suomeen. Ylen mukaan tuki voisi olla veroetu tai jokin muu muoto, todennäköisemmin jokin muu kuin sähköveron alennus.

Rivien välistä luettuna linja on selvä: Suomi haluaa ohjata rajallisen, puhtaan ja edullisen sähkönsä arvonlisää tuottaviin datakeskuksiin, ennen kaikkea tekoälyyn ja huippulaskentaan, eikä bitcoinin louhintaan. Taloudellinen logiikka tukee valintaa. Needhamin analyytikko John Todaro on todennut, että ”the revenue per megawatt and EBITDA margins are far higher for HPC and AI colocation than for mining” (CoinGeek). Jokainen megawatti, joka menee tekoälykonesaliin, tuottaa enemmän arvonlisää, työpaikkoja ja verotuloja kuin sama megawatti louhinnassa, joten valtion kannustin on ilmeinen.

Tämä on sama maailmanlaajuinen teema, joka on painanut hashpricea koko vuoden, mutta nyt Suomen politiikkaan käännettynä: louhinta kilpailee samoista megawateista tekoälyn kanssa ja häviää usein vertailun tuotto per megawatti. Kryptopuolella vastaava pääomaa, ei energiaa, sitova vaihtoehto on staking. Jos haluat nähdä, miten tuotto syntyy ilman sähkölaskua, lue juttumme Ethereumin solo-stakingista ja kotivalidaattorin säännöistä.

Suomalaisen louhijan laskuesimerkki lokakuussa 2026

Tehdään laskuesimerkki, joka sitoo hashpricen, laitteen ja sijainnin yhteen. Otetaan tehokas, 13,5 J/TH:n laitekanta (Antminer S21 XP -luokka). Yksi petahash sekunnissa kuluttaa tällöin noin 13,5 kilowattia, eli 324 kilowattituntia vuorokaudessa. Hashpricella 37 euroa per PH/päivä liikevaihto on siis 37 euroa, ja loppu riippuu sähkön hinnasta:

• Suomi veron jälkeen, noin 0,10 €/kWh: sähkö maksaa noin 32 euroa, jolloin marginaalia jää noin 5 euroa päivässä per PH (noin 14 prosenttia).
• Teksasin tyyppinen halpa sähkö, noin 0,06 €/kWh: sähkö maksaa noin 19 euroa, ja marginaali on noin 18 euroa päivässä per PH.
• Saksa, noin 0,22 €/kWh: sähkö maksaa noin 71 euroa, eli laite tuottaa noin 34 euroa tappiota päivässä per PH.
• Vanha 29,5 J/TH:n laite Suomessa 0,10 €/kWh: sähkö vie 708 kWh ja noin 71 euroa, eli tappiota noin 34 euroa päivässä per PH.

Kaksi asiaa nousee esiin. Ensinnäkin sama 37 euron hashprice on Suomessa ohut mutta positiivinen tuore laitteella, reilu voitto halvan sähkön maassa ja selvä tappio Saksassa. Toiseksi vanha laitekanta on Suomessa veron jälkeen tappiolla, vaikka hashprice on elpynyt. Juuri tässä hukkalämpö ratkaisee: jos louhija myy lämpönsä kaukolämpöön vaikkapa 1,5-2,5 eurosentin hyvityksellä kilowattitunnilta, efektiivinen sähkölasku laskee ja ohut suomalainen marginaali paksuuntuu. Ilman sitä lisätuloa moni suomalainen laitos jää kilpailussa jälkeen halvan sähkön alueille.

Difficulty nousee ja syö osan elpymisestä

Sähkön ja veron lisäksi hashpricea painaa kolmas, näkymätön kilpailija: verkko itse. Louhintavaikeus nousi 19. syyskuuta 4,16 prosenttia tasolle 132,76 biljoonaa, mikä oli vuoden 2026 yhdeksäs nousu, ja seuraava säätö 3. lokakuuta arvioitiin olevan noin +0,44 prosenttia (CoinWarz). Jokainen difficultyn nousu leikkaa hashpricea mekaanisesti samalla bitcoinin hinnalla, koska sama lohkotuki jaetaan isommalle laskentateholle. Toisin sanoen hinta nostaa hashpricea, mutta verkko ottaa osan takaisin.

Tämän näkee bitcoinissa mitatusta hashpricesta, joka pysyi lokakuussa noin 0,00048 bitcoinissa, suunnilleen samana kuin alkusyksystä. Louhijan euromääräinen tulos parani, mutta ostovoima bitcoineina ei juuri kasvanut, koska difficulty kiri perässä. Markkina näyttää uskovan, että osa noususta on lainattua: hashpricen kuuden kuukauden termiinihinta oli alkusyksystä noin 37,59 dollaria eli alle spot-hinnan, mikä kertoo backwardaatiosta (Hashrate Index). Toisin sanoen johdannaismarkkina hinnoittelee elpymisen osittain haihtuvaksi.

Panigirtzogloun mekanismi toimii myös toiseen suuntaan: kun hinta nousee, sammuneet koneet palaavat verkkoon, hashrate kasvaa ja difficulty nousee, kunnes marginaali on kilpailtu takaisin kohti rajalouhijan kustannusta. Tämä on Bitcoinin sisäänrakennettu termostaatti, jota millään muulla toimialalla ei ole. Suomalaiselle louhijalle se tarkoittaa puristusta kahdelta suunnalta: difficulty syö hashpricen yläpäätä, ja paikalliset kustannukset nostavat alapäätä.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle sijoittajalle

Sijoittajalle hashprice on paras yksittäinen mittari louhintasektorin terveydelle, mutta sitä kannattaa lukea aina kolmikkona difficultyn ja sähkön hinnan kanssa. Pelkkä hashpricen nousu ei kerro voitosta, jos difficulty nousee samaa tahtia tai jos louhijan sähkösopimus on kallis. Pörssilistatut louhijat kuten MARA ja Riot kirjaavat bitcoinin käypään arvoon, joten niiden tulos on osittain bitcoin-veto, ja todellinen jakolinja kulkee nykyään siinä, kuka onnistuu kääntämään megawattinsa tekoälyn konesaleiksi. Missä louhija kytkeytyy verkkoon, eli poolivalinta, vaikuttaa myös tuottoon ja sensuuririskiin; poolien keskittymästä kirjoitimme jutussa louhintapoolit 2026 ja AntPoolin nousu.

Sääntelyn osalta on tärkeää erottaa, mitä Finanssivalvonta valvoo. Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelujen tarjoajia (pörssejä ja säilytystä) MiCA-asetuksen nojalla, mutta ei louhintaa itsessään, koska louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu (Finanssivalvonta). Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhimmistä. Kryptojohdannaiset, kuten hashrate-futuurit, ovat rahoitusvälineitä MiFID II:n alla, eivät MiCAn, ja niiden avulla louhijat voivat suojautua hashpricen heilunnalta (esimerkiksi Luxorin termiinit ja Bitnomialin HUP-futuuri). Louhinnan verotus taas on Verohallinnon asia, ja louhittu bitcoin on veronalaista tuloa.

Lopuksi kaksi sudenkuoppaa lukuja tulkittaessa. Älä sekoita hosting-hintaa tukkuhintaan: palveluntarjoajan hosting-hinta sisältää katteen, kun taas Nord Poolin spot ei sisällä veroja eikä siirtoa. Ja älä sekoita energisoitua hashratea tuottavaan: louhija voi ilmoittaa suuren kytketyn kapasiteetin, vaikka osa koneista seisoo. Hashpricen tapaan nämä luvut näyttävät yksinkertaisilta, mutta niiden takana on aina paikallinen, sotkuinen todellisuus. Vuonna 2026 se todellisuus kiteytyy yhteen lauseeseen: luku on sama kaikille, lasku ei ole.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on hashprice?

Hashprice on louhijan odotettu liikevaihto laskentatehoa kohti, ja se ilmoitetaan yleensä dollareina petahashia kohti päivässä. Se lasketaan kaavalla, jossa päivän lohkotuki ja maksut kerrotaan bitcoinin hinnalla ja jaetaan koko verkon hashratella. Hashprice on liikevaihtoa, ei voittoa, koska sähkökustannus vähennetään siitä erikseen.

Mikä on hashprice lokakuussa 2026?

Lokakuun alussa 2026 hashprice oli noin 41,5 dollaria eli noin 37 euroa per PH/päivä, kun bitcoin kävi yli 86 000 dollarissa. Luku on noussut noin 50 prosenttia kesäkuun 2026 pohjilta, jotka olivat lähellä viiden vuoden alinta. Bitcoinissa mitattuna hashprice pysyi silti lähes ennallaan, koska louhintavaikeus nousi.

Kannattaako bitcoinin louhinta Suomessa 2026?

Suomessa louhinnan marginaali on ohut mutta mahdollinen tuoreella, alle 15 J/TH:n laitteistolla, kun sähkön all-in-hinta on noin 8-11 senttiä kilowattitunnilta heinäkuun 2026 veromuutoksen jälkeen. Vanha laitekanta on useimmiten tappiolla. Suomen vahvuudet ovat puhdas verkko, kylmä ilmasto ja hukkalämmön myynti kaukolämpöön, eivät halvin sähkö.

Miten Suomen datakeskusten sähkövero muuttui 2026?

Datakeskukset siirrettiin 1. heinäkuuta 2026 alennetusta sähköveroluokasta II ylempään luokkaan I, jolloin vero nousi 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli noin 45-kertaiseksi. Muutos perustuu hallituksen esitykseen HE 156/2025 vp. Verohallinnon mukaan kryptolouhijat eivät olleet oikeutettuja alennukseen jo ennen muutosta.

Miksi sama hashprice tuottaa eri tuloksen eri maissa?

Hashprice on kaikille louhijoille sama, mutta voitto riippuu paikallisesta sähkön hinnasta, joka on louhijan suurin kustannus. Halvimman sähkön alueilla kuten Etiopiassa ja Teksasissa marginaali on paksu, kun taas kalliin sähkön Euroopassa sama luku voi tarkoittaa tappiota. Siksi louhinnan kannattavuus ratkeaa maantieteessä, ei pelkässä hashpricessa.

Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinta- ja staking-toimittaja.