Bitmain vs MicroBT 2026: ASIC-duopoli ja Suomen louhijat

Kun suomalainen kaukolämpöyhtiö lämmittää talvella koteja Bitcoin-louhijoiden hukkalämmöllä, niissä mustissa kaapeissa hurisevat koneet ovat lähes varmasti peräisin kahdelta kiinalaiselta yhtiöltä. Bitmain ja MicroBT valmistavat yhdessä valtaosan koko maailman Bitcoin-louhintaraudasta, ja niiden tuoteperheet, Antminer ja Whatsminer, ratkaisevat pitkälti sen, kuinka kannattavaa louhinta on Rovaniemellä, Texasissa tai Abu Dhabissa. Kyse ei ole pelkästä laitevertailusta. Se on tarina kahdesta riidasta, yhdestä piisulattamosta ja tullimuurista, joka muokkaa parhaillaan koko toimialan maailmankarttaa.

Syyskuun lopussa 2026 tilanne on louhijalle jännitteinen. Bitcoinin hinta on noin 74 300 euroa ja verkon markkina-arvo noin 1,49 biljoonaa euroa (CoinGecko). Louhinnan tuottoa mittaava hashprice on noussut noin 40 dollariin (noin 35 euroa) petahashilta päivässä, kun se alkukuusta oli reilut 32 dollaria (news.bitcoin.com). Samaan aikaan verkon vaikeustaso eli difficulty on 132,76 biljoonaa ja seuraava säätö osuu 3. lokakuuta (CoinWarz). Toisin sanoen kilpailu kovenee juuri kun palkkiot ovat vasta toipumassa, ja silloin jokainen watti ratkaisee, kenen kone kannattaa ostaa.

Kaksi yhtiötä, jotka rakentavat lähes kaiken

Bitcoin-louhinnan laitemarkkina on yksi teknologiateollisuuden keskittyneimmistä. Cambridgen yliopiston Digital Mining Industry -raportin mukaan Bitmainin osuus uusien louhintakoneiden tuotannosta on noin 82 prosenttia, MicroBT:n noin 15 prosenttia ja Canaanin noin 2 prosenttia; kolme suurinta kattaa siis yli 99 prosenttia markkinasta (Cointelegraph). Alan seurantayhtiö D-Central päätyy samaan suuruusluokkaan (D-Central). Pienempiä valmistajia, kuten Canaan, Auradine ja nouseva Bitdeer, on olemassa, mutta ne jakavat keskenään sen muutaman prosentin, joka jää kahdelta jätiltä yli.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että louhija on raudan suhteen hinnanottaja. Kun kaksi yhtiötä päättää, mitä siruja seuraavaan sukupolveen tulee ja millä hinnalla, koko toimialan kate määräytyy pitkälti niiden tuotekehityksen tahdissa. ASIC eli sovelluskohtainen piiri on kertakäyttöinen työkalu: se osaa laskea vain SHA-256-tiivisteitä, eikä sitä voi ohjelmoida uudelleen tekemään mitään muuta. Siksi ostopäätös sitoo pääoman vuosiksi juuri sen koneen tehokkuuteen, jonka valitsee. Keskittymä on myös verkon hajautuksen kysymys: kun lähes kaikki laskentateho pyörii kahden yhtiön piireillä, laiterintaman ongelma heijastuisi koko Bitcoin-verkon turvaan.

Molemmat jätit ovat kiinalaisyhtiöitä, ja molemmat teettävät varsinaiset sirunsa samalla valimolla, taiwanilaisella TSMC:llä. Se tekee duopolista vieläkin hauraamman kuin markkinaosuudet antavat ymmärtää, mutta siihen palataan tuonnempana. Ensin kannattaa ymmärtää, miksi juuri nämä kaksi yhtiötä hallitsevat kenttää, sillä vastaus löytyy kahdesta katkerasta välirikosta.

Riita, joka synnytti kilpailijan

Bitmain perustettiin Pekingissä vuonna 2013. Sen taustalla olivat Jihan Wu, entinen talousanalyytikko ja Bitcoinin varhainen puolestapuhuja, sekä Micree (Ketuan) Zhan, sirusuunnittelija. Työnjako toimi: Wu hoiti liiketoiminnan ja Zhan piirit. Antminer-koneista tuli alan standardi, ja yhtiön oma Antpool-louhintapooli kasvoi yhdeksi verkon suurimmista. Muutamassa vuodessa Bitmainista tuli maailman ylivoimaisesti suurin louhintaraudan valmistaja.

Yksi Bitmainin varhaisista avainhenkilöistä oli sirusuunnittelija Yang Zuoxing, joka työskenteli muun muassa menestyneiden Antminer S7- ja S9-mallien parissa. Kun Yang pyysi osuutta yhtiöstä eikä sitä myönnetty, hän lähti vuoden 2016 puolivälissä ja perusti Shenzheniin oman yrityksensä, MicroBT:n. Sen Whatsminer-koneista kasvoi ainoa todellinen haastaja Antminerille. Toimialan suurin kilpailija syntyi siis suoraan siitä, että Bitmain kieltäytyi antamasta osakkeita omalle huippuinsinöörilleen.

Seurasi vuosien oikeuskähäkkä. Bitmain nosti vuonna 2017 patenttikanteen, joka hylättiin 2018 ja jonka yhteydessä yhtiön patentti mitätöitiin. Yang otettiin kiinni Shenzhenissä loppuvuodesta 2019 kavallusepäilyn vuoksi. Huhtikuussa 2021 Pekingin immateriaalioikeustuomioistuimeen jätettiin liikesalaisuuksien varastamista koskeva kanne, jossa vaadittiin jopa 99 miljoonan yuanin (noin 15 miljoonan dollarin) korvauksia ja joka liittyi juuri S7- ja S9-sukupolven suunnitteluun (The Block). Riita oli katkera, mutta se ei pysäyttänyt MicroBT:n nousua, vaan yhtiö kasvoi tasaisesti Antminerin ainoaksi vakavaksi vastavoimaksi.

Ja toinen riita, joka synnytti Bitdeerin

Bitmainin sisällä kyti toinenkin konflikti. Perustajat Wu ja Zhan ajautuivat vuosina 2019 ja 2020 avoimeen valtataisteluun yhtiön johdosta. Riita ratkesi tammikuussa 2021, kun Zhan osti Wun ja tämän kanssa liittoutuneiden perustajaosakkaiden osuuksia noin 600 miljoonalla dollarilla ja otti Bitmainin haltuunsa (CoinDesk). Rahoitus koostui noin 400 miljoonan dollarin lainasta Bitmainilta ja 200 miljoonasta ryhmän ulkopuolelta (Decrypt).

Sovinnossa Wu sai mukaansa Bitdeerin, johon irrotettiin muun muassa yhtiön louhintafarmit Yhdysvalloissa ja Norjassa. Tänään asetelma on siis selvä: Bitmain on Zhanin, Bitdeer on Wun. Ja tässä on juonen käänne. Bitdeer, joka on nykyään Nasdaqissa listattu singaporelaisyhtiö (BTDR), ei tyytynyt olemaan pelkkä louhija. Se alkoi suunnitella omia SEAL-sirujaan ja SEALMINER-koneitaan, ja siitä tuli kolmas varteenotettava laitevalmistaja. Yhtiön oma louhintateho kasvoi lokakuun 2025 noin 41,2 exahashista sekunnissa noin 55,2 exahashiin vuoden loppuun mennessä (Bitdeer).

Kokonaisuus on tavallaan runollinen. Bitmainin kaksi välirikkoa synnyttivät yhtiön molemmat vakavat haastajat: Yangin lähtö loi MicroBT:n ja Wun lähtö Bitdeerin. Kaksi yhtiötä, jotka nyt kalvavat Bitmainin kruunua, ovat suoraa perua sen omista sisäisistä riidoista. Harvassa toimialassa markkinajohtaja on itse kasvattanut molemmat kilpailijansa.

Antminer S23: Bitmain rikkoo 10 J/TH:n rajan

Bitmainin nykyinen lippulaiva on Antminer S23 -sarja. Nestejäähdytteinen S23 Hyd tekee 580 TH/s noin 5 510 watin teholla, mikä tarkoittaa 9,5 joulea terahashilta (J/TH). Malli julkistettiin kesäkuussa 2025, ja eräkohtaiset toimitukset alkoivat tammikuussa 2026 (D-Central). Se oli Bitmainin ensimmäinen alle kymmenen J/TH:n kone, ja harppaus edelliseen S21-sukupolveen on tuntuva: S21:n nestejäähdytteiset mallit olivat 15-16 J/TH:n luokkaa (OneMiners).

Ilmajäähdytteinen S23 asettuu noin 318 TH/s:n ja noin 11 J/TH:n tienoille, ja sarjan järein 3U-runko yltää petahash-luokkaan, noin 1 160 TH/s:iin yhdessä rungossa. Tehokkuusloikan taustalla on uudempi piiprosessi ja parempi lämmönsiirto, mutta oleellisinta on, että 9,5 J/TH nosti riman, jonka yli kilpailijoiden oli pakko yrittää. Nestejäähdytys ei ole vain tehokkuuskysymys: se tuottaa kuumaa vettä, jolla on Suomessa aivan oma arvonsa, kuten myöhemmin nähdään.

Markkinan sävy on samalla muuttunut. Kun uusia, tehokkaita koneita on taas saatavilla, myyjän markkinasta on tullut ostajan markkina, ja louhijoilla on enemmän neuvotteluvaraa hinnoista kuin kiihkeimpinä pandemian jälkeisinä vuosina. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino ratkaisee, kuka kärsii kun kate on ohut, ja siksi hinta ja saatavuus ovat yhtä tärkeitä kuin itse tehokkuusluku.

Whatsminer M70: MicroBT kuroo eroa kiinni

MicroBT vastasi omalla M70-sarjallaan, joka julkistettiin BTC MENA -tapahtumassa Abu Dhabissa 8. joulukuuta 2025. Sarja on laaja, ja se kattaa niin ilma-, neste- kuin upotusjäähdytyksen. Ilmajäähdytteinen M70S tekee 226-258 TH/s tehokkuudella 13,5 J/TH, kun taas nestejäähdytteinen M73S+ yltää 540-600 TH/s:iin ja parhaimmillaan 12,5 J/TH:hen. Immersiomallit, kuten M76S+, ja petahash-luokkaan skaalautuva M79 asettuvat nekin 12,5 J/TH:n tuntumaan (CoinGeek).

Numeroista näkee MicroBT:n aseman. Sen paras tehokkuus, 12,5 J/TH, jää yhä pari kolme joulea Bitmainin ja Bitdeerin kärkimalleista, mutta ero on kaventunut rajusti. Edellinen M60S-sukupolvi oli vielä noin 18,5 J/TH, joten M70-sarja on iso askel oikeaan suuntaan. MicroBT:n perustaja Yang Zuoxing on korostanut, että energiatehokkuuden parantaminen on louhinnan pitkän aikavälin menestykselle tärkeämpää kuin härkämarkkinan odottelu (CoinGeek).

MicroBT:n myyntivaltti ei olekaan aina ollut absoluuttinen kärkitehokkuus vaan koneiden luotettavuus, huollettavuus ja vakaus laajoissa laitoksissa. Monelle teolliselle louhijalle pieni tehokkuustappio on hyväksyttävä, jos vastineeksi saa koneita, jotka pyörivät ilman jatkuvaa säätämistä. Juuri tämä on pitänyt Whatsminerin vahvana kakkosena, vaikka Bitmain on hallinnut otsikot. Laajoissa laitoksissa yhdenkin prosentin ero käyttöasteessa voi merkitä enemmän kuin muutaman joulen ero paperilla.

Bitdeer SEALMINER A4: haastaja vie tehokkuuskruunun

Suurin yllätys tuli kuitenkin kolmannelta suunnalta. Bitdeer julkisti 7. huhtikuuta 2026 SEALMINER A4 -sarjan, joka perustuu yhtiön omaan SEAL04-siruun. Lippulaiva A4 Ultra Hydro tekee 886 TH/s noin 8 373 watin teholla, mikä tarkoittaa 9,45 J/TH. Bitdeerin mukaan kyseessä on alan tehokkuusennätys, ja se kirii niukasti Bitmainin S23 Hydron 9,5 J/TH:n ohi (Bitdeer). Sarjan muut mallit, A4 Pro Hydro ja A4 Pro Air, asettuvat 10,9 J/TH:hen (news.bitcoin.com).

Tehokkuuskruunu on siis ainakin hetkeksi vaihtanut omistajaa: se ei ole enää Bitmainilla vaan Wun perustamalla Bitdeerillä. Kävimme tämän niukan sub-10-kisan yksityiskohdat läpi erillisessä jutussa, jossa Bitdeerin haaste Bitmainille on keskiössä. Bitdeer on lisäksi laajentanut SEALMINER-koneita Litecoinin ja Dogecoinin louhinnassa käytettävään Scrypt-algoritmiin, mikä kertoo yhtiön halusta hajauttaa liiketoimintaansa pelkän Bitcoinin ulkopuolelle (The Block).

Kolmen kärki on nyt tiukempi kuin koskaan. Bitmain hallitsee yhä volyymia, MicroBT tarjoaa luotettavuutta ja Bitdeer on ottanut tehokkuuskärjen. Louhijalle tämä on hyvä uutinen, sillä kilpailu painaa hintoja ja pakottaa jokaisen kolmikosta parantamaan konettaan. Kruunu voi tosin vaihtua taas nopeasti, sillä jokainen valmistaja työstää jo seuraavaa sukupolvea.

Näin koneet vertautuvat

Alla olevaan taulukkoon on koottu kolmen valmistajan keskeiset lippulaivamallit vuonna 2026. Luvut ovat nimellisarvoja; todellinen tulos vaihtelee laiteohjelmiston, jäähdytyksen ja verkkojännitteen mukaan.

Taulukko paljastaa selvän kuvion. Kärkitehokkuus löytyy nestejäähdytteisistä koneista, ja ilmajäähdytteiset mallit jäävät parisen joulea jälkeen. Tällä erolla on suora seuraus siihen, kuinka halvalla sähköä pitää saada, jotta kone kannattaa pitää päällä.

Mitä J/TH tarkoittaa laskussa

Tehokkuusluku J/TH ei ole markkinointikikka vaan koko louhinnan talouden ydin. Se kertoo, montako joulea kone kuluttaa jokaista laskettua terahashia kohden. Mitä pienempi luku, sitä vähemmän sähköä sama laskentateho vaatii, ja sähkö on louhijan suurin juokseva kustannus.

Yksinkertainen laskukaava sitoo tehokkuuden suoraan sähkön hintaan. Yksi petahash sekunnissa (1 PH/s eli 1 000 TH/s) kuluttaa koneella, jonka tehokkuus on e J/TH, tasan e kilowattia. Vuorokaudessa se on 24 kertaa e kilowattituntia. Kun tämän rinnalle asettaa hashpricen, saa selville sähkön hinnan, jolla louhinnan kassavirta menee nollille: raja-arvo euroa per kilowattitunti on hashprice jaettuna luvulla 24 kertaa J/TH. Nykyisellä noin 40 dollarin (noin 35 euron) hashpricella syntyy seuraava taulukko. Se, saako palkkansa poolista vai yksin, ei muuta tätä matematiikkaa, mutta vaikuttaa tuoton vaihteluun.

Taulukko on karkea ja koskee vain juoksevaa sähkökustannusta; se ei sisällä koneen hankintahintaa, hosting-maksuja eikä vaikeustason nousua. Silti se tekee näkyväksi olennaisen: pari kolme joulea per terahash tarkoittaa noin viidenneksen eroa siedettävässä sähkön hinnassa. Koneen koko elinkaaren aikana tuo ero syö helposti hankintahinnan säästön, minkä vuoksi tehokkain kone on usein halvin, vaikka sen hintalappu olisi korkein.

Vaikeustason nousu kääntää lisäksi ruuvia jatkuvasti. Kun verkon yhteenlaskettu teho kasvaa, saman koneen osuus palkkioista pienenee ajan myötä, joten tehottomat koneet putoavat kannattavuuden alle ensimmäisinä. Tämä on sama logiikka, jota käsittelimme jutussa hashpricesta ja staking-tuotosta turvan kahtena hintana: louhinnan tuotto ei ole kiinteä vaan liukuu koko ajan alaspäin, ellei kone ole tarpeeksi tehokas.

Suomi on louhijan unelmailmasto

Nollarajataulukko selittää, miksi Suomi kiinnostaa louhijoita. Kylmä ilmasto pienentää jäähdytyksen energiantarvetta, ja maa on osa pohjoismaista Nord Pool -sähkömarkkinaa. Olkiluoto 3:n, Areva-Siemensin rakentaman 1,6 gigawatin EPR-reaktorin, valmistuminen 2023 painoi tukkuhintoja voimakkaasti alas (OilPrice). Ydinvoiman ja kasvavan tuulivoiman ansiosta uusiutuvan ja vähäpäästöisen sähkön osuus on korkea.

Keskihinta ei kuitenkaan ole koko totuus. Suomi on samalla yksi Euroopan lyhyen aikavälin volatiileimmista sähkömarkkinoista: tuulisina tunteina hinta voi painua lähelle nollaa tai jopa miinukselle, ja tyyninä pakkaspäivinä se voi hypätä moninkertaiseksi (Montel). Tämä sopii juuri joustavalle louhinnalle, joka voi ajaa koneet alas hintapiikkien ajaksi ja käydä täydellä teholla halvan tuulisähkön tunteina. Louhinta on käytännössä säädettävä kuorma, joka voi tasata verkkoa ja ostaa sähköä silloin, kun sitä on liikaa.

On silti syytä olla realisti. Kuluttajan vähittäishinta Suomessa liikkuu noin 0,16 euron kilowattituntikieppeillä, ja nollarajataulukon perusteella jopa tehokkain kone kannattaa vain, jos sähkö maksaa suunnilleen tämän verran tai vähemmän. Kotisähköllä louhinta ei siis kannata. Teollinen louhija maksaa spot- tai tukkuhintaa, joka voi olla murto-osa tästä, ja juuri siinä marginaali syntyy. Sähkön hinnasta käydään Suomessa yhä kovempaa kilpailua, sillä myös tekoälyn konesalit havittelevat samaa halpaa ja puhdasta tehoa, kuten pohdimme jutussa siitä, kuka lukitsee ydinvoiman.

Kun louhinnasta tulee kaukolämpöä

Suomen todellinen erikoisuus ei ole halpa sähkö vaan se, mitä koneiden tuottamalle lämmölle voi tehdä. Louhintayhtiö MARA lämmittää hukkalämmöllään noin 80 000 suomalaisen asukkaan koteja. Vesi kiertää koneiden läpi, jäähdyttää ne ja tulee ulos 50-78 asteisena, minkä jälkeen se syötetään olemassa olevaan kaukolämpöverkkoon. Yhtiön mukaan sen kaksi Bitcoin-lämpölaitosta ovat välttäneet kasvihuonepäästöjä suunnilleen 700 yhdysvaltalaiskodin verran ensimmäisen hankkeen käynnistyttyä 2024, ja korvattava lämpö olisi muuten tuotettu turpeella tai biomassalla (Grist, MARA).

MARA ei ole yksin. Terahash Energyn Genesis-hanke ohjaa louhinnan hukkalämpöä suomalaiselle teollisuusalueelle ja lähikoteihin, ja Hashlabs pyörittää useaa kohdetta, joissa koneet on kytketty kaukolämpöön eri puolilla maata. Malli toimii juuri Suomessa, koska kaukolämpöverkosto on valmiiksi tiheä ja koska kylmä ilmasto tekee lämmöstä ympärivuotisesti arvokasta.

Tässä laitevalinta palaa kuvaan. Hukkalämmön talteenotto onnistuu selvästi parhaiten nestejäähdytteisillä koneilla, sillä ne tuottavat suoraan kuumaa vettä kaukolämpöön sopivassa lämpötilassa. Ilmajäähdytteisen koneen lämpöä on paljon hankalampi ottaa talteen. Näin samat nestejäähdytteiset lippulaivat, jotka voittavat tehokkuudessa (S23 Hyd, A4 Ultra Hydro, M73S+), ovat myös parhaita lämmönmyyntiin. Lämmön myynti on toinen tulovirta lohkopalkkioiden päälle, ja se laskee käytännössä louhinnan nettomääräistä sähkökustannusta. Juuri tämä kaksoishyöty tekee pohjoismaisesta mallista poikkeuksellisen verrattuna pelkkään yhdysvaltalaiseen volyymilouhintaan.

Tullisota muokkaa maailmanmarkkinaa

Vaikka Suomi tarjoaa louhijalle houkuttelevat olosuhteet, raudan maailmanmarkkinaa ravistelee tällä hetkellä Yhdysvaltojen tullipolitiikka. Elokuussa 2025 voimaan tulleiden tullien myötä Kaakkois-Aasiassa (Indonesiassa, Malesiassa tai Thaimaassa) kokoonpannut koneet kohtasivat noin 21,6 prosentin kokonaistullin ja Kiinasta tuodut jopa 57,6 prosenttia, kun aiempi taso oli noin 2,6 prosenttia (The Block).

Vuonna 2026 taakka on vain kasvanut. Section 232 -metallitullit lisäävät esimerkiksi Antminer S21 XP:hen noin 1 600 dollarin lisän, jolloin efektiivinen tulli nousee noin 47 prosenttiin ennen muita maksuja; louhintakonttien hinta on noussut 10 000-25 000 dollaria yksikköä kohden (crypto.news). Luxorin operatiivinen johtaja Ethan Vera totesi The Blockille, että 21,6 prosentin tulleilla Yhdysvalloista on tullut yksi vähiten kilpailukykyisistä maista tuoda koneita maahan ja että louhijat katsovat jo Kanadaan ja muille markkinoille (The Block). BitFuFun toimitusjohtaja Leo Lu esitti vastakkaisen näkemyksen: hänen mukaansa yhdysvaltalaislouhijat voivat pitää katteensa kilpailukykyisenä halvan ja uusiutuvan energian avulla.

Valmistajat ovat reagoineet siirtämällä kokoonpanoa Yhdysvaltoihin. Bitmain avasi ensimmäisen yhdysvaltalaisen tuotantolinjansa ja suunnittelee täysimittaista tehdasta Texasiin tai Floridaan vuoden 2026 loppuun mennessä noin 250 työntekijän voimin; yhtiön varapääjohtaja Irene Gao kuvaili hanketta Cointelegraphille “ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi” (Cointelegraph). MicroBT on markkinoinut omia Yhdysvalloissa koottuja, tullivapaita koneitaan. Euroopassa ei ole vastaavaa louhintakoneisiin kohdistuvaa erityistullia, joten suomalaista ostajaa nämä maksut eivät suoraan rasita; välillinen vaikutus tulee siitä, että Yhdysvaltain markkina imee uutta huippurautaa ja nostaa käytettyjen koneiden hintoja, mikä heijastuu maailmanlaajuiseen saatavuuteen ja hintaan.

TSMC, Sophgo ja yksi vikapiste

Kaiken tämän kilpailun alla on yksi yhteinen riippuvuus. Bitmain, MicroBT ja Bitdeer suunnittelevat sirunsa itse, mutta ne kaikki teettävät varsinaiset piirit samalla valimolla, TSMC:llä Taiwanissa. “Made in USA” tarkoittaa käytännössä kokoonpanoa, ei sirunvalmistusta: piit tulevat yhä valtameren takaa. Se on koko toimialan yhteinen vikapiste, sillä Taiwanin geopoliittinen jännite tai TSMC:n kapasiteetin uudelleenjako heijastuisi kaikkiin valmistajiin kerralla.

Kilpailu valimon kapasiteetista on jo todellista. Tekoälysirujen kysyntä syö samoja huippuprosessin viipaleita, joita louhintasirut tarvitsevat, ja tekoälyasiakkaat maksavat usein enemmän. Tämä on hiljainen mutta merkittävä paine louhintaraudan hinnalle ja saatavuudelle, ja se yhdistää louhinnan ja tekoälyn kohtalot samaan piiketjuun.

Geopolitiikka on jo osunut Bitmainin lähipiiriin. Yhdysvaltain kauppaministeriö lisäsi tammikuussa 2025 vientirajoituslistalle Sophgon, Bitmainiin kytkeytyvän siruyhtiön, jossa Micree Zhanilla on epäsuora noin 23 prosentin omistus. Syynä oli se, että Huawein Ascend 910 -tekoälyprosessorista löytyi TSMC:n valmistama siru, joka vastasi Sophgon suunnittelua; Sophgo kiisti yhteydet Huaweihin ja TSMC keskeytti toimitukset (SCMP). Tapaus ei kiellä Antminereitä, mutta se osoittaa, että Bitmainin tekoälysiruhaaveet ovat alttiita vientivalvonnalle ja että louhinnan ja tekoälyn sirumaailmat ovat törmäyskurssilla.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle louhijalle

Ostajan kannalta johtopäätökset ovat suhteellisen selkeät. Tärkeintä on muistaa, että hinta ratkaisee vain kerran mutta sähkö joka päivä. Alla oleva muistilista tiivistää, mitä ostopäätöksessä kannattaa punnita.

• Tehokkuus (J/TH): tärkein yksittäinen luku, koska se määrää sähkölaskun koneen koko eliniäksi.
• Jäähdytystapa: nestejäähdytys, jos myyt lämpöä kaukolämpöön tai käytössä on nestekierto; ilmajäähdytys pienempään tai yksinkertaisempaan kohteeseen.
• Luotettavuus ja huolto: MicroBT:n perinteinen vahvuus laajoissa laitoksissa, jossa käyttöaste ratkaisee.
• Jälleenmyyntiarvo: käytettyjen koneiden hinnat ovat nousseet etenkin Yhdysvalloissa tullien takia.
• Elinkaarikustannus: hankintahinta plus sähkö plus hosting miinus mahdollinen lämmönmyynti.

Sääntely-ympäristö on Suomessa louhijalle kevyempi kuin moni luulee. Bitcoinin louhinta ei sinänsä ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa sellaisenaan; se valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalveluntarjoajia eli esimerkiksi pörssejä ja säilytyspalveluita. Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n ja ETA:n lyhyimmistä. Jos louhija myy louhimansa bitcoinit palvelun kautta tai tarjoaa itse säilytystä, kryptovarapalvelun säännöt voivat tulla sovellettaviksi.

Verotus on oma lukunsa. Louhitut bitcoinit ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa saantihetken arvon mukaan, ja myöhempi myynti realisoi luovutusvoiton tai -tappion. Tämä eroaa esimerkiksi stakingin tuoton verokohtelusta, jota käsittelimme jutussa siitä, miten token ratkaisee verosi. Louhija tekee siis kaksi eri päätöstä: minkä koneen ostaa ja miten sen tuoton kirjaa. Molemmat vaikuttavat lopputulokseen enemmän kuin päivän kurssiliike.

Frequently Asked Questions

Kumpi on parempi, Bitmain vai MicroBT?

Se riippuu käyttökohteesta. Bitmainin Antminer S23 johtaa kärkitehokkuutta 9,5 J/TH:lla, kun MicroBT:n Whatsminer M70 jää pari kolme joulea jälkeen mutta on arvostettu luotettavuudestaan, huollettavuudestaan ja hinnastaan. Bitdeerin SEALMINER A4 kirii molempien ohi 9,45 J/TH:lla. Suomalaiselle, joka myy hukkalämpöä kaukolämpöön, nestejäähdytteiset mallit ovat tärkeimpiä.

Mikä on maailman tehokkain Bitcoin-louhija 2026?

Bitdeerin SEALMINER A4 Ultra Hydro (886 TH/s) väittää tehokkuusennätystä 9,45 J/TH:lla ja kirii niukasti Bitmainin Antminer S23 Hydron 9,5 J/TH:n ohi. Molemmat ovat nestejäähdytteisiä konesalikoneita, eivät kotikäyttöön tarkoitettuja.

Kannattaako Bitcoin-louhinta Suomessa 2026?

Kuluttajan vähittäissähköllä (noin 0,16 euroa/kWh) jopa tehokkain kone on juuri ja juuri kannattavuuden rajalla. Louhinta kannattaa halvalla teollisuus- tai spot-sähköllä ja etenkin, kun hukkalämpö myydään kaukolämpöön; MARA lämmittää hukkalämmöllään noin 80 000 asukkaan koteja. Kylmä ilmasto ja Nord Poolin volatiliteetti sopivat joustavalle louhinnalle.

Miksi Bitmain ja MicroBT hallitsevat markkinaa?

Cambridgen raportin mukaan Bitmainin osuus on noin 82 prosenttia, MicroBT:n noin 15 ja Canaanin noin 2, eli kolme suurinta kattaa yli 99 prosenttia. Molemmat suunnittelevat omat sirunsa ja teettävät ne TSMC:llä, ja mittakaava sekä tuotekehityksen tahti tekevät louhijoista hinnanottajia. Bitdeer on nousemassa kolmanneksi voimaksi.

Miten Yhdysvaltojen tullit vaikuttavat louhijoihin?

Yhdysvaltain tuontitullit ovat nousseet joillakin koneilla noin 47 prosentin efektiiviselle tasolle (21,6 prosentin vastavuoroinen tulli plus Section 232 -metallitullit). Bitmain ja MicroBT avaavat kokoonpanoa Yhdysvalloissa. Euroopassa ei ole vastaavaa louhintakoneiden erityistullia, joten suomalaiselle ostajalle merkittävämpää on maailmanlaajuinen hinta ja saatavuus kuin suorat tullit.

Kirjoittanut Aleksi Virtanen, HOGE Wiren toimitus.