Energiamix 2026: kuka lukitsee ydinvoiman, tekoäly vai Bitcoin

Kryptovaluuttojen energiakeskustelu on vuosien ajan pyörinyt yhden kysymyksen ympärillä: kuinka likaista sähköä rajalouhija käyttää. Vuonna 2026 painopiste on siirtynyt. Kysymys ei ole enää pelkästään siitä, mistä polttoaineesta yksittäinen wattitunti syntyy, vaan siitä, kuka sitoo pitkillä sopimuksilla itselleen niukan, vähäpäästöisen ja ympärivuorokautisen perusvoiman. Vastaus on kirkastumassa, eikä se ole louhijoiden mieleen: perusvoiman lukitsee tekoäly, ei Bitcoin.

Tämä on yhtä paljon energia- kuin kryptouutinen, ja se koskettaa koko louhinta- ja staking-rypästä. Bitcoinin Proof of Work (PoW) on sähkösyöppö, jonka turva ostetaan wattitunneilla; Ethereumin Proof of Stake (PoS) taas irrottautui sähköyhtälöstä lähes kokonaan. Kun tekoälyn konesalit alkavat kilpailla samoista puhtaista megawateista, joita louhijat ovat perinteisesti metsästäneet, energiamixistä tulee kilpajuoksu, jonka lopputulos ei ratkea itse teknologiassa vaan sähkösopimuspöydässä. Konkreettisin esimerkki tuli syyskuussa Suomesta.

Energiamixin uusi kysymys ei ole polttoaine vaan omistus

Aiemmin energiamix tarkoitti käytännössä yhtä lukua: kuinka suuri osuus louhinnan sähköstä tulee uusiutuvista tai vähähiilisistä lähteistä. Se on yhä tärkeä mittari, mutta se kuvaa mennyttä, ei tulevaa. Sähkömarkkinoilla ratkaisevat sopimukset solmitaan nyt vuosikymmeniksi eteenpäin, ja niissä kilpaillaan siitä, kuka saa ostaa uuden, luotettavan ja vähäpäästöisen tuotannon ennen muita. Tässä kilpailussa tekoälyn hyperskaalaajilla on kaksi etua, joita Bitcoin-louhijalla ei ole: syvät taskut ja kyky maksaa lujasta, tasaisesta perusvoimasta premiumhintaa.

Louhinnan liiketoimintamalli on rakennettu päinvastaiselle logiikalle. Louhija hakee halvinta mahdollista sähköä, on valmis sammuttamaan koneensa kysyntähuippujen ajaksi ja voi siirtää konttinsa sinne, missä watti on halvin. Tämä joustavuus on louhinnan vahvuus verkon kannalta, mutta se tekee siitä huonon ehdokkaan 20-vuotisiin ydinvoimasopimuksiin, joissa ostaja lupautuu maksamaan tasaisesta tuotannosta riippumatta siitä, mitä spot-hinta tekee. Tekoälyn konesali taas tarvitsee sähköä ympäri vuorokauden, mahdollisimman lähellä käyttäjiä, eikä se voi sammua silloin kun tuuli tyyntyy. Juuri siksi hyperskaalaajat ostavat ydinvoimaa, kun taas louhijat ostavat ylijäämää.

Loviisan diili: mitä Google ja Fortum oikeasti sopivat

9. syyskuuta 2026 Google ja Fortum allekirjoittivat Euroopan ensimmäisen laatuaan olevan yritysten välisen ydinvoiman ostosopimuksen. Fortumin mukaan Google sitoutuu ostamaan jopa 50 prosenttia Loviisan ydinvoimalan tuotannosta 22-vuotisella sopimuksella; toimitukset alkavat vuonna 2028 pienemmällä osuudella ja kasvavat täyteen 50 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Sopimus tukee laitoksen käyttöiän jatkoa vuoteen 2050 asti, mikä vaatii noin miljardin euron investoinnit, joista noin 700 miljoonaa euroa odottaa yhä lopullisia investointipäätöksiä. Yksityiskohdat käyvät ilmi Fortumin sisäpiiritiedotteesta.

Diili on osa Googlen ilmoittamaa 13 miljardin euron tekoälyinfrastruktuuri-investointia Suomeen vuosina 2027 ja 2028. Rahat menevät konesaleihin ja niitä tukevaan infraan Haminassa, Muhoksella, Vaalassa ja Kajaanissa. Energyconnectsin mukaan kyseessä on ensimmäinen tällainen teknologiajätin ja pohjoismaisen energiayhtiön välinen ydinvoimasopimus Euroopassa.

Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo tiivisti, miksi tällaiset kaupat syntyvät juuri nyt: pitkän aikavälin kumppanuudet ovat välttämättömiä ”epävarmassa markkinaympäristössä, jolle on ominaista heikko näkyvyys ja hyvin volatiilit sähkön hinnat”. Rauramon mukaan houkutus on selvä, koska tekoälyjätit ”saavat puhdasta, luotettavaa ja edullista sähköä, sillä niillä on suuret ja pitkäaikaiset sähkötarpeet”. Googlen EMEA-alueen energiajohtaja Aris Karcanias korosti verkkonäkökulmaa: tukemalla Loviisan käyttöiän jatkoa Google ”tekee oman osansa pitääkseen kriittisen energialähteen verkossa ja lieventääkseen järjestelmävaikutuksia, joita merkittävän kapasiteetin poistuminen aiheuttaisi maan eteläosassa”.

Huomaa mittakaava. Loviisassa on kaksi VVER-yksikköä, kumpikin noin 507 megawattia, eli laitoksen kokonaisteho on noin 1 000 megawattia. Puolet siitä on suuruusluokkaa 500 megawattia lujaa, säädettävää ydinvoimaa, sidottuna yhdelle ostajalle kahdeksi vuosikymmeneksi. Tämä on juuri sitä perusvoimaa, jota Bitcoin-louhija ei rakenteellisesti osta, ja se katoaa nyt tekoälyn taseeseen.

Kaksi lukua kehystää mixin: 190 TWh ja 0,0026 TWh

Ennen kuin sukelletaan ydinvoimaan, kannattaa palauttaa mieleen mittakaava. Cambridgen yliopiston CCAF-keskuksen huhtikuussa 2025 julkaistu tutkimus arvioi Bitcoin-verkon vuosikulutukseksi 138 terawattituntia, mikä on noin 0,5 prosenttia maailman sähköstä, ja päästöiksi 39,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Kestävän energian osuudeksi tutkimus laski 52,4 prosenttia (42,6 prosenttia uusiutuvia ja 9,8 prosenttia ydinvoimaa), maakaasun 38,2 ja hiilen 8,9 prosenttia. Luvut perustuvat 49 louhintayhtiön ja 23 maan aineistoon, kuten Cambridgen tutkimus kertoo.

Joulukuussa 2025 CCAF päivitti arvionsa alustavasti 190 terawattituntiin, mikä on 38 prosenttia enemmän kuin puoltatoista vuotta aiemmin. Samalla vähähiilisen energian osuus nousi 59,4 prosenttiin ja vesivoima ohitti maakaasun verkon suurimpana yksittäisenä lähteenä; päästöt kasvoivat noin 48 miljoonaan tonniin, kertoo crypto.news. Kaikki eivät hyväksy näitä lukuja: Digiconomistin taloudellinen malli arvioi kulutuksen selvästi yli 200 terawattitunnin, ja tämä noin kaksinkertainen haarukka on oman mittakiistansa aihe. Tässä jutussa oleellista on suunta, ei desimaali: Bitcoin kuluttaa paljon ja yhä enemmän.

Vastapari on Ethereum. Siirtyminen Proof of Stakeen syyskuussa 2022 pudotti ketjun sähkönkulutuksen noin 0,0026 terawattituntiin vuodessa (2 601 megawattituntia), mikä on yli 99,988 prosenttia vähemmän kuin ennen fuusiota, jolloin louhinta kulutti noin 21 terawattituntia. Ethereum.org huomauttaa, että transaktiokohtainen energiamittari on harhaanjohtava, koska lohkon energiantarve ei riipu siihen mahtuvien transaktioiden määrästä. Turvan kaksi hintaa, sähkö ja pääoma, olemme käsitelleet erikseen artikkelissa hashprice vastaan staking-tuotto.

Ydinvoima on jo Bitcoinin mixissä, mutta ohut siivu

Cambridgen luvuissa ydinvoima on 9,8 prosenttia Bitcoinin sähköstä. Se ei ole nolla, mutta se on pieni verrattuna vesivoimaan tai maakaasuun. Vielä olennaisempaa on, mistä tuo ydinvoima tulee. Kyse on lähes aina verkkokeskiarvosta: louhija kytkeytyy sähköverkkoon, jonka tuotannossa sattuu olemaan ydinvoimaa, eikä osta reaktorin tuotantoa erikseen omaan käyttöönsä. Bitcoinin mix ei siis ole vihertynyt siksi, että louhijat rakentaisivat tai varaisivat itselleen uutta ydinvoimaa, vaan siksi, että ne asettuvat verkkoihin, joissa vesivoimaa ja ydinvoimaa on runsaasti.

Ero verkkokeskiarvon ja oman, sopimuksellisen perusvoiman välillä on koko tarinan ydin. Tekoälyn hyperskaalaajat eivät tyydy verkkokeskiarvoon vaan ostavat kokonaisia reaktoreita tai niiden tuotannon isoja osuuksia pitkillä sopimuksilla. Kun ne tekevät niin, uusi vähähiilinen perusvoima kirjautuu tekoälyn taseeseen, ei Bitcoinin. Louhinnan mix voi siis parantua reunoilla, mutta uusi ydinvoima ei ole se, joka sitä parantaa.

Tekoäly ostaa perusvoiman, jota louhinta ei osta

Miksi tekoäly voittaa tarjouskilpailun? Kyse on tuotosta megawattituntia kohti. Konesalin, joka pyörittää suuria kielimalleja, liikevaihto yhtä ostettua wattituntia kohden on moninkertainen verrattuna Bitcoin-louhijaan, jonka tulo riippuu lohkopalkkiosta ja siirtomaksuista ja jonka kate huipun jälkeen ohenee. Kun ostaja voi ansaita saman megawattitunnin päälle enemmän, se voi maksaa siitä enemmän ja sitoutua pidemmäksi aikaa. Louhijan taloutta olemme avanneet jutussa solo vai pooli: marginaalit ovat ohuet, joten premiumhintaisen perusvoiman ostaminen 20 vuodeksi olisi useimmille louhijoille kestämätöntä.

Kysynnän mittakaava tekee kilpailusta armottoman. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Energy and AI -raportti arvioi konesalien sähkönkulutuksen kasvavan noin 485 terawattitunnista vuonna 2025 noin 945 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä, mikä on noin 3 prosenttia maailman sähköstä; tekoälyyn optimoidut konesalit ovat nopeimmin kasvava osa. Tämä on moninkertainen Bitcoinin kulutukseen nähden, ja se osuu samoille alueille, joissa louhijat ovat perinteisesti hakeneet halpaa ja puhdasta sähköä. Kilpailu ei ole teoreettista: monet suuret louhijat ovat jo kääntäneet kapasiteettiaan tekoälyn ja korkean suorituskyvyn laskennan konesaleille, koska niissä sama sähkösopimus tuottaa enemmän.

Tulos on eräänlainen työnjako. Tekoäly ottaa lujan, paikkaan sidotun ja ympärivuorokautisen perusvoiman; Bitcoin jää joustavaksi kuormaksi, joka nappaa sen, mitä muut eivät halua tai ehdi käyttää. Tämä ei ole pelkkä tappio louhinnalle, vaan myös sen luontainen rooli: joustava, sammutettava kuorma on verkolle arvokas. Mutta energiamixin näkökulmasta se tarkoittaa, että uusin ja puhtain lujavoima virtaa muualle.

Hyperskaalaajien ydinvoima-aalto, johon Loviisa liittyy

Loviisa ei ole poikkeus vaan osa laajaa aaltoa. Yhdysvalloissa Microsoft sopi Constellationin kanssa 20-vuotisesta sähkönostosta, joka käynnistää uudelleen Three Mile Islandin ykkösyksikön (uudelta nimeltään Crane Clean Energy Center); 835 megawatin laitoksen on määrä palata verkkoon noin vuonna 2028, ja Constellation investoi kunnostukseen 1,6 miljardia dollaria, kertoo World Nuclear News. Google sopi Kairos Powerin kanssa noin 500 megawatin pienreaktorilaivueesta, Amazon laajentaa Susquehannan ydinvoimalan kampusta ja sijoitti pienreaktorikehittäjä X-energyyn, ja Meta on varannut useilla sopimuksilla jopa 6,6 gigawattia ydinvoimaa.

Alan seurantaa koostavan SMR Intelin mukaan hyperskaalaajat ovat sitoneet ydinvoimaa jo yli 13 hankkeessa ja yhteensä yli 9 gigawattia. Yhteinen nimittäjä on sama: konesali tarvitsee lujaa, vähäpäästöistä sähköä lähellä käyttäjiä, eikä se voi seurata halvinta wattia yli mantereiden kuten louhinta. Tämä maantieteellinen sidonnaisuus ajaa teknologiajätit rakentamaan tai varaamaan omaa tuotantoa, ja se tekee ydinvoimasta niiden luontevan valinnan.

Suomen ydinvoima: Olkiluoto 3, Loviisa ja 40 prosenttia

Miksi Google tuli juuri Suomeen? Vastaus on maan sähköjärjestelmässä. World Nuclear Associationin mukaan ydinvoima kattoi noin 40 prosenttia Suomen sähköstä vuonna 2024 (32,6 terawattituntia kaikkiaan 83,2 terawattitunnista). Olkiluoto 3, teholtaan noin 1 575 megawattia, aloitti kaupallisen tuotannon huhtikuussa 2023 ja on Euroopan suurin yksittäinen reaktori. Sen myötä sähkön hinta Suomessa on ollut ajoittain hyvin matala, ja tuulivoiman nopea rakentaminen on lisännyt puhtaan, mutta vaihtelevan tuotannon määrää.

Yhdistelmä on konesalille houkutteleva: runsaasti vähähiilistä perusvoimaa, kylmä ilmasto, joka pienentää jäähdytyksen tarvetta, ja vakaa yhteiskunta. Loviisan kaksi yksikköä ovat modifioituja VVER-reaktoreita, ja niiden käyttölupa jatkui helmikuussa 2023 tehdyllä päätöksellä vuoden 2050 loppuun. Kun Google sitoo puolet Loviisan tuotannosta, se ei rakenna uutta kapasiteettia vaan varmistaa, että olemassa oleva puhdas perusvoima pysyy verkossa ja palvelee sen omia konesaleja. Tämä on tehokas tapa hankkia vähähiilistä sähköä nopeasti, mutta se myös poistaa kapasiteettia muiden ostajien ulottuvilta.

SMR on Suomen seuraava veto

Isojen reaktoreiden rinnalle nousevat pienet modulaariset reaktorit (SMR), ja Suomi on tässä poikkeuksellisen aktiivinen. Fortum sopi tammikuussa 2026 puitejärjestelystä, jolla se sijoittaa suomalaiseen pienreaktorikehittäjä Steady Energyyn ja tukee sen kaukolämpöreaktorin suunnittelua, kertoo NucNet. Steady Energyn LDR-50-reaktori on suunniteltu maan alle rakennettavaksi ja tuottamaan nimenomaan kaukolämpöä; Helenin kanssa on tunnistettu sijainteja pääkaupunkiseudulta, ja tavoitteena on 400 ja 500 megawatin välillä kaukolämpötehoa.

Fortum on lisäksi tehnyt GE Vernova Hitachin kanssa varhaisen työn sopimuksen BWRX-300-pienreaktorin mahdollisesta rakentamisesta Suomeen ja Ruotsiin 2030-luvulla, kuten GE Vernova tiedotti. Kuopion Energia käynnisti keväällä 2026 ympäristövaikutusten arvioinnin jopa neljälle reaktorille. SMR-aallolla on suora yhteys louhinnan energiakeskusteluun: kaukolämpöä tuottava pienreaktori tekee teollisessa mittakaavassa saman, minkä louhinnan hukkalämpö tekee tänään pienemmin, eli lämmittää kaupunkeja vähäpäästöisesti. Erona on, että reaktori tuottaa myös lujaa sähköä, jota tekoäly himoitsee.

Konesalivero verottaa juuri sitä kuormaa, jota ydinvoima ruokkii

Suomen tarinassa on ristiriita. Samaan aikaan kun maa houkuttelee konesali-investointeja ja rakentaa niille ydinvoimaa, se nostaa rajusti niiden sähköveroa. Heinäkuun alusta 2026 konesalien sähkö siirtyi alemmasta veroluokasta II yleiseen luokkaan I, jolloin vero nousi noin 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli suuruusluokkaa 45-kertaiseksi. Valtion sähköverokertymän arvioidaan kasvavan noin 47 miljoonaa euroa vuodessa, kertoo valtioneuvosto. Jatkuvasti noin 1 000 gigawattituntia vuodessa kuluttavalle kampukselle muutos tarkoittaa suuruusluokkaa 22 miljoonaa euroa lisää pelkkää sähköveroa vuodessa.

Osana hallituspuolueiden kompromissia sovittiin uudesta tukimuodosta, joka koskee erityisesti jalostavia konesaleja ja jonka on määrä tulla voimaan syksyllä 2026, heti kun aiempi verohelpotus päättyy. Rajanveto on olennainen. Suuri tekoälykampus, joka luo korkeaa jalostusarvoa ja työpaikkoja, voi täyttää tuen ehdot, kun taas puhdas Bitcoin-louhinta, joka on lähtökohtaisesti liikuteltavaa ja vähätyöllistä, jää todennäköisemmin täyden veron piiriin. Toisin sanoen sama sähkövero, joka on kova isku louhijalle, voi olla tekoälylle neuvoteltavissa oleva erä. Tämä vahvistaa samaa lopputulosta kuin PPA-kilpailu: puhtaat megawatit ohjautuvat mieluummin tekoälylle kuin louhinnalle.

Mitä tämä tekee Bitcoinin energiamixille

Jos uusi ydinvoima virtaa tekoälylle, miten Bitcoinin mix voi silti vihertyä? Cambridgen luvut antavat vastauksen: vesivoiman nousu maakaasun ohi, uusiutuvien kasvava osuus ja metaanin talteenotto. Bitcoin paranee reunoilta, ei uuden lujavoiman kautta. Louhinnasta on tulossa yhä selvemmin viimeisen käden ostaja sähkölle, jota kukaan muu ei halua: leikattua tuulivoimaa silloin kun verkko on tukossa, soihdutettua maakaasua öljykentillä ja verkon ulkopuolelle jäävää ylijäämää. Tämä on aidosti hyödyllistä, koska se tasapainottaa verkkoa ja vähentää metaanipäästöjä, mutta se tarkoittaa, että Bitcoinin mix rakentuu jämistä ja ylijäämistä, ei premiumperusvoimasta.

Tähän liittyy myös laitteiston tehokkuus. Jokainen uusi ASIC-sukupolvi laskee joulea terahashia kohti, jolloin sama turva saadaan vähemmällä sähköllä; kilpailua louhintalaitteiden hyötysuhteesta olemme seuranneet jutussa Bitmain vastaan MicroBT. Tehokkaampi rauta ei kuitenkaan muuta perusasetelmaa: kun verkon kokonaisteho kasvaa, myös absoluuttinen kulutus nousee, ja louhinta pysyy sähkömarkkinan joustavana, halvinta wattia hakevana laitana. Se ei ala kilpailla tekoälyn kanssa 20-vuotisista ydinvoimasopimuksista.

Staking astui ulos koko kilpailusta

Kun louhinta puolustaa paikkaansa megawattien markkinalla, staking on jo poistunut siltä. Ethereumin noin 0,0026 terawattitunnin kulutus tarkoittaa, ettei se tarvitse yhtään ydinvoima-PPA:ta, ei kilpaile tekoälyn kanssa sähköstä eikä sitä koske konesaliveron kaltainen sähkön hinnoittelu samalla tavalla. Stakingin ”energiakustannus” ei ole sähkö vaan pääoma: lukittu ETH ja sen vaihtoehtoiskustannus. Tämä siirtää keskustelun kokonaan toisaalle, kuten olemme kuvanneet vertaillessamme suomalaisittain Lidoa, Rocket Poolia ja Fraxia.

Tästä seuraa hienovarainen mutta tärkeä johtopäätös vihreän krypton käsitteelle. Vihrein krypto ei ole puhtaammin louhittu Bitcoin vaan ketju, joka ei louhi lainkaan. PoS-verkon skaalautumisen rajoite ei ole sähkö vaan talous ja sääntely: kuinka paljon pääomaa saadaan lukittua, miten tuotot verotetaan ja miten hajautus säilyy. Staking-puolen konsolidaatiota ja rakennemuutoksia olemme käsitelleet erikseen jutussa staking-remontti 2026. Energiamixin kannalta oleellista on, että kokonainen krypton haara on jo ratkaissut ongelman, josta louhinta yhä kiistelee.

MiCA, Finanssivalvonta ja pakollinen vihreä luku

Energiamix ei ole enää pelkkä markkinointiargumentti vaan sääntelyn vaatima tieto. EU:n MiCA-asetuksen kestävyystiedonanto (komission delegoitu asetus (EU) 2025/422) velvoittaa palveluntarjoajat julkaisemaan konsensusmekanismin energiankäyttöä koskevia indikaattoreita; pakollinen on ainakin vuotuinen kokonaissähkönkulutus, ja tietyn kynnyksen ylittyessä myös uusiutuvan osuus, energiaintensiteetti ja päästöt. Ydinvoima lasketaan näissä indikaattoreissa vähähiiliseksi, mikä osaltaan nostaa lujaan perusvoimaan nojaavan tuotannon lukuja.

Suomessa kansallinen valvoja on Finanssivalvonta, ja MiCAn siirtymäaika päättyi Suomessa jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä. On tärkeää huomata, ketä sääntely koskee: Finanssivalvonta valvoo kryptovarojen palveluntarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluja, ei itse louhintaa, joka ei ole luvanvarainen finanssipalvelu. Kestävyystiedot koskevat siis alustaa, joka listaa Bitcoinin, ei louhijaa Kajaanissa. Sijoittajalle tämä tarkoittaa, että vihreä luku ilmestyy valkoisiin kirjoihin ja alustojen sivuille, ja sitä kannattaa lukea kriittisesti: se on mallinnettu arvio, ei mittarilukema.

Mitä louhijan ja sijoittajan kannattaa seurata

Energiamixin seuraava luku ei kirjoiteta polttoainetaulukossa vaan sopimuspöydässä ja investointipäätöksissä. Bitcoin noteerattiin tätä kirjoitettaessa noin 73 700 eurossa, ja markkina-arvo oli noin 1,48 biljoonaa euroa CoinGeckon mukaan; hinta ratkaisee, kuinka moni louhija pysyy pystyssä, mutta se ei muuta rakenteellista asetelmaa, jossa tekoäly ostaa lujan perusvoiman. Alla muutama konkreettinen mittari, joita kannattaa seurata.

• Uudet ydinvoiman ostosopimukset: kuka allekirjoittaa seuraavan PPA:n Euroopassa Loviisan jälkeen, ja meneekö tuotanto tekoälylle vai jollekin muulle.
• SMR-hankkeiden investointipäätökset: Steady Energyn kaukolämpöreaktorin ja BWRX-300:n aikataulut kertovat, milloin uutta lujaa sähköä oikeasti tulee verkkoon.
• Konesaliveron tukimalli: syksyllä 2026 voimaan tulevan jalostavien konesalien tuen ehdot ratkaisevat, jääkö louhinta täyden veron piiriin.
• Cambridgen seuraava raportti: toinen Digital Mining Industry Report tarkentaa mixin ja mittakiistan lukuja.
• Louhijoiden tekoälykäänteet: kuinka moni suuri louhija ilmoittaa siirtävänsä kapasiteettia tekoälyn ja korkean suorituskyvyn laskennan konesaleille.

Yhteenveto on suora: vuonna 2026 energiamixin ratkaisee se, kuka omistaa puhtaan perusvoiman, ei se, mikä polttoaine sattuu palamaan rajalla. Toistaiseksi omistaja on tekoäly. Bitcoin sopeutuu siihen, mitä yli jää, ja staking on jättänyt koko kilpailun taakseen.

Usein kysytyt kysymykset

Kuluttaako Bitcoin enemmän sähköä kuin ennen?

Kyllä. Cambridgen CCAF arvioi joulukuussa 2025 verkon vuosikulutukseksi noin 190 terawattituntia, mikä on 38 prosenttia enemmän kuin puoltatoista vuotta aiemmin. Samalla vähähiilisen energian osuus nousi 59,4 prosenttiin ja vesivoima ohitti maakaasun suurimpana lähteenä, joten kulutus kasvaa mutta mix on aiempaa puhtaampi.

Miksi tekoäly saa ydinvoiman ennen louhintaa?

Tekoälyn konesali tarvitsee lujaa, ympärivuorokautista sähköä lähellä käyttäjiä, ja sen tuotto megawattituntia kohti on paljon louhintaa suurempi, joten se voi maksaa perusvoimasta premiumhintaa ja sitoutua vuosikymmeniksi. Bitcoin-louhinta taas hakee halvinta wattia, on liikuteltavaa ja sammutettavaa, eikä sen kate kestä 20-vuotisia ydinvoimasopimuksia.

Mikä on Googlen ja Fortumin Loviisa-sopimus?

Se on 22-vuotinen sähkönostosopimus, jolla Google ostaa jopa 50 prosenttia Loviisan ydinvoimalan tuotannosta ja tukee laitoksen käyttöiän jatkoa vuoteen 2050. Se on Euroopan ensimmäinen laatuaan oleva yritysten välinen ydinvoimasopimus ja osa Googlen 13 miljardin euron tekoälyinfrastruktuuri-investointia Suomeen.

Kuluttaako Ethereum-staking paljon energiaa?

Ei. Siirryttyään Proof of Stakeen Ethereum kuluttaa noin 0,0026 terawattituntia vuodessa, mikä on yli 99,988 prosenttia vähemmän kuin louhinta-aikana. Staking ei siis kilpaile tekoälyn kanssa sähköstä eikä tarvitse ydinvoima-PPA:ta; sen kustannus on lukittu pääoma, ei sähkö.

Miten konesalivero vaikuttaa louhintaan Suomessa?

Heinäkuun 2026 alusta konesalien sähkövero nousi noin 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli suuruusluokkaa 45-kertaiseksi, mikä nostaa louhinnan sähkökustannuksia tuntuvasti. Syksyllä 2026 voimaan tuleva tuki koskee erityisesti jalostavia konesaleja, joten liikuteltava ja vähätyöllinen louhinta voi jäädä täyden veron piiriin.

Marcus Okafor seuraa HOGE Wirelle energiaa, louhintaa ja kryptomarkkinoiden rakennemuutoksia.