Hashprice vs. staking-tuotto: turvan kaksi hintaa 2026

Bitcoinin louhijat ja Ethereumin stakerit tekevät pohjimmiltaan samaa työtä eri välinein: he myyvät lohkoketjulle turvaa ja saavat siitä palkkion. Bitcoinissa tuon palkkion hintalappu on hashprice, Ethereumissa staking-tuotto. Molemmat mittaavat samaa asiaa, turvan markkinahintaa, mutta kahdella eri tavalla: toinen poltetulla energialla ja raudalla, toinen lukitulla pääomalla.

Syyskuu 2026 teki vertailusta poikkeuksellisen ajankohtaisen. Bitcoinin hinta ampaisi noin 85 000 dollariin (noin 76 000 euroa), hashprice elpyi 40,93 dollariin per PH/päivä ja louhinnan difficulty hyppäsi 19. syyskuuta 4,16 prosenttia, suurin nousuaskel sitten kesäkuun. Samaan aikaan Ethereumin staking-tuotto makasi 2,66 prosentissa eli kolmen vuoden pohjalukemissa, ja tutkijoiden ehdotus polttaa osa staking-palkkioista jakoi yhteisön kahtia. Kaksi turvan hintaa, sama vuosi, mutta vain toinen niistä korjaa itsensä ilman äänestystä. Tässä jutussa katsomme, miksi.

Mikä hashprice on ja miksi se on turvan hinta

Hashprice tarkoittaa louhijan odotettua tuottoa laskentatehon yksikköä kohti vuorokaudessa. Se ilmoitetaan yleensä dollareina per petahash sekunnissa päivässä (lyhyesti $/PH/päivä), ja termin vakiinnutti Luxorin Hashrate Index jo 2019. Laskukaava on suoraviivainen: kerrotaan päivän lohkot (noin 144) lohkopalkkiolla eli lohkotuella plus siirtomaksuilla ja Bitcoinin hinnalla, ja jaetaan tulos verkon koko hashratella. Kun kaikki muu pysyy paikallaan, hashprice nousee, kun BTC:n hinta nousee, ja laskee, kun verkon laskentateho kasvaa.

Lohkotuki on ollut 3,125 BTC huhtikuun 2024 puoliintumisesta lähtien, ja siirtomaksut ovat nyt vain rippeitä: Hashrate Indexin 21. syyskuuta 2026 katsauksessa maksut olivat 0,59 prosenttia lohkopalkkiosta, yhteensä 19 BTC viikossa. Käytännössä hashprice on siis melkein kokonaan lohkotuen ja BTC-hinnan tulo jaettuna laskentateholla.

Yksittäisen louhijan palkkamittarina hashprice on tuttu, mutta sillä on toinen, syvempi rooli. Kun hashprice kerrotaan koko verkon hashratella, saadaan louhijoiden yhteenlaskettu vuosituotto, ja se on käytännössä Bitcoinin turvabudjetti: raha, joka pitää SHA-256-laskennan pyörimässä ja tekee verkon kaappaamisesta järjettömän kallista. Nykytasolla tuo budjetti on suuruusluokkaa 14 miljardia dollaria vuodessa. Juuri tämä summa on se muuri, jota vasten louhintapoolien mahdollista 51 prosentin hyökkäystä punnitaan. Hashprice ei siis ole vain louhijan kate; se on hinta, jonka verkko maksaa omasta turvastaan.

Staking-tuotto on Ethereumin vastine hashpricelle

Ethereumin proof-of-stakessa turva ei tule energiasta vaan lukitusta pääomasta. Validaattori panostaa eli stakeaa ETH:ta, saa vastineeksi konsensuspalkkion (issuance) sekä lohkojen siirtomaksut ja MEV-tulot, ja jos se yrittää huijata, osa pantista voidaan leikata (slashing). Staking-tuotto eli APR on tämän palkkion hinta: se, mitä verkko maksaa saadakseen pääomaa lukituksi turvaamaan ketjua. Se on käsitteellisesti täsmälleen sama asia kuin hashprice, vain eri resurssille laskettuna.

Numerot kertovat, miten pieneksi tämä hinta on nyt puristunut. Ethereumin seitsemän päivän perus-APR on painunut 2,66 prosenttiin, alas kesäkuun 2023 huipun 5,06 prosentista. Kun mukaan lasketaan siirtomaksut ja MEV, kokonaistuotto on Pectra-päivityksen jälkeen luokkaa 3-3,8 prosenttia. Panostettuna on noin 41,4 miljoonaa ETH:ta eli noin 34 prosenttia liikkeessä olevasta tarjonnasta, mikä on kaikkien aikojen ennätys, ja validaattoreita on noin 893 000.

ETH:n hinnalla noin 2 720 dollaria (noin 2 434 euroa, CoinGecko) panostetun pääoman arvo on yli 110 miljardia dollaria (noin 100 miljardia euroa). Se on PoS:n turvan varsinainen pantti: hyökkääjän pitäisi hankkia valtava osuus tästä ja hyväksyä, että vilppi leikkaa siitä osan pois. Missä Bitcoin polttaa jatkuvaa energiavirtaa, Ethereum lukitsee valtavan pääomavaraston. Palkkio, jonka verkko maksaa tuon varaston paikallaan pitämisestä, on staking-tuotto, ja se on Ethereumin hashprice.

Vuosi 2026: molemmat turvan hinnat painuivat pohjiin

Tässä on vertailun ydin, ja se on lähes epäuskottavan symmetrinen. Molemmat turvan hinnat painuivat vuonna 2026 monivuotisiin pohjiin juuri silloin, kun turvan tarjonta nousi ennätykseensä.

Bitcoinin puolella hashprice romahti kesällä 2026 noin 28 dollariin per PH/päivä, viiden vuoden pohjalukemiin, samaan aikaan kun verkon hashrate oli kivunnut ennätykseensä noin 1,16 zettahashiin sekunnissa lokakuussa 2025. Vaikka dollarimääräinen hashprice on syyskuuhun mennessä elpynyt 40,93 dollariin, BTC-määräisenä se on yhä pohjilla: 0,00047652 BTC per PH/päivä. Toisin sanoen jokainen laskentatehon yksikkö ansaitsee Bitcoinissa mitattuna vähemmän kuin lähes koskaan, koska verkon yhteenlaskettu työmäärä kasvaa nopeammin kuin palkkio.

Ethereumin puolella tarina on identtinen. Staking-tuotto on kolmen vuoden pohjassa 2,66 prosentissa juuri silloin, kun panostettu osuus on ennätyksellinen noin 34 prosenttia. Coinpedian tutkijat muotoilevat sen osuvasti: ennätysosallistuminen ja ennätyksellinen tuoton puristuminen ovat sama ilmiö kahdesta eri kulmasta katsottuna. Kiinteä palkkiopotti jaetaan yhä useamman kesken, joten palkkio per osallistuja pienenee. Sama mekaniikka, kaksi ketjua: turvan hinta laskee, kun sitä turvaava resurssi kasvaa nopeammin kuin siitä maksettava palkkio.

Symmetrialla on myös sama uhri: se, joka ei osallistu. Bitcoinissa jokainen uusi terahash laimentaa vanhojen louhijoiden osuutta lohkopalkkiosta, ellei niitä päivitetä. Ethereumissa jokainen uusi panostettu ETH laimentaa niitä, jotka pitävät kolikkonsa panostamatta, koska issuance jaetaan stakereille. Kummassakin turvan tarjonnan kasvu on hiljainen vero niille, jotka jäävät sivuun, ja juuri tästä syntyy paine säätää turvan hintaa, oli säätäjänä sitten difficulty tai hallinto.

Turvan taloustiede rinnakkain: virta vastaan pääomapantti

Vaikka hashprice ja staking-tuotto vastaavat samaan kysymykseen, niiden taloudellinen rakenne on erilainen, ja ero kannattaa nähdä selkeästi. Bitcoin maksaa turvastaan suurta jatkuvaa virtaa: noin 14 miljardia dollaria vuodessa menee sähköön ja rautaan, mutta verkkoon ei ole lukittuna varsinaista panttia. Louhijan uponnut kustannus on koneet ja jo poltettu sähkö. Ethereum tekee päinvastoin: se lukitsee valtavan pääomavaraston, yli 110 miljardia dollaria, ja maksaa sen paikallaan pitämisestä pientä virtaa, bruttona luokkaa kolme miljardia dollaria vuodessa konsensuspalkkioina (nettona vähemmän, koska EIP-1559 polttaa osan maksuista).

Tämä virta-vastaan-pääoma-ero selittää monta asiaa. Bitcoinin turva on kalliimpaa ylläpitää mutta ei sido kenenkään pääomaa pysyvästi; se ostetaan uudelleen joka päivä. Ethereumin turva on halvempaa virtana mutta vaatii, että kymmenet miljardit euroja seisovat lukittuina ja alttiina leikkaukselle. Alla oleva taulukko asettaa kaksi mallia rinnakkain.

Erolla on seuraus myös hajautukselle. PoW:ssa turvaan pääsee mukaan kuka tahansa, jolla on sähköä ja kone, mutta mittakaavaedut keskittävät louhinnan halvimman energian alueille ja suuriin pooleihin. PoS:ssa mukaan pääsee kuka tahansa, jolla on pääomaa, mutta tuoton kaava suosii suuria toimijoita ja pörssejä, mikä on juuri se huoli, joka ajoi EIP-8363:n taakse. Molemmissa turvan hinnan puristuminen kiihdyttää keskittymistä: kun kate ohenee, vain tehokkaimmat ja suurimmat jäävät jäljelle.

Nimellinen vai todellinen: BTC-määräinen hashprice ja reaalituotto

Sekä louhijoita että stakereita houkuttelee katsoa väärää lukua. Louhija tuijottaa dollarimääräistä hashpricea, staker nimellistä APR-prosenttia. Molemmissa oikea mittari on todellinen tuotto, ja se paljastaa saman totuuden.

Louhinnassa todellinen mittari on BTC-määräinen hashprice. Se riisuu pois hinnan liikkeen ja kertoo, montako satoshia laskentateho oikeasti ansaitsee. Kun dollarimääräinen hashprice nousi kesän 28 dollarista syyskuun 40,93 dollariin, moni luki sen paranemisena, mutta BTC-määräisenä hashprice on yhä pohjilla, koska nousun teki BTC:n hinta, ei louhinnan kannattavuus. Bitcoinissa mitattuna louhijan reaalituotto ei parantunut; se jopa heikkeni, kun verkon työmäärä kasvoi.

Stakingissa sama korjaus tehdään vähentämällä inflaatio nimellisestä tuotosta. Korkea nimellis-APR voi olla pelkkää tokenin laimenemista: jos ketju maksaa 12 prosentin tuoton mutta inflatoi tarjontaa 11 prosenttia, staker juoksee paikallaan. Ethereumin matala nimellistuotto on tässä valossa vähemmän dramaattinen kuin miltä näyttää, koska sen inflaatio on hyvin matala. Alla oleva vertailu näyttää, miksi nimellisluvut pettävät.

Huomaa taulukon opetus: SOL:n houkutteleva 6-8 prosentin nimellistuotto kutistuu inflaation jälkeen ETH:n tasolle tai alle. Sama pätee louhintaan: dollarihashprice voi näyttää hyvältä, mutta BTC-määräinen luku kertoo, kuka oikeasti voittaa. Molemmilla puolilla turvan todellinen hinta on paljon vakaampi ja matalampi kuin nimellisluvut antavat ymmärtää.

Ratkaiseva ero: difficulty-termostaatti korjaa itsensä, hallinto ei

Tähän asti PoW ja PoS ovat näyttäneet saman kolikon kahdelta puolelta. Nyt tulee ero, joka määrittää kaiken muun. Bitcoinilla on turvan hinnalle automaattinen termostaatti, Ethereumilla ei.

Bitcoinin difficulty säätyy noin joka 2016. lohko eli suunnilleen kahden viikon välein pitääkseen lohkoajan noin kymmenessä minuutissa. Kun hinta nousee ja sammutetut koneet palaavat verkkoon, difficulty nousee ja kilpailee hashpricen automaattisesti takaisin alas kohti marginaalisen louhijan energiakustannusta. Juuri näin kävi: difficulty nousi 19. syyskuuta 4,16 prosenttia tasolle 132,76 biljoonaa, jo toinen peräkkäinen nousu, ja alkoi näin syödä hinnan tuomaa hashprice-piikkiä. Kukaan ei äänestänyt siitä; se tapahtui koodin mukaan. Suuruusluokka on havainnollinen: noin neljän prosentin difficulty-nousu leikkaa hashpricesta suunnilleen saman verran muiden tekijöiden pysyessä ennallaan, joten jo yksi säätö söi osan syyskuun hintapiikistä ja lokakuun säätö voi jatkaa työtä.

JPMorganin analyytikko Nikolaos Panigirtzoglou on kuvannut mekanismin klassisesti: »Kun Bitcoin käy tuotantokustannuksensa alle, kalliimmat louhijat sammuttavat koneet, hashrate laskee ja difficulty säätyy alas.» Syyskuussa 2026 sama logiikka toimi toisin päin: hinta nousi, koneet palasivat, difficulty nousi. Termostaatti puree molempiin suuntiin, eikä se odota ketään.

Ethereumissa vastaavaa itsekorjausta ei ole. Issuance-käyrä on kirjoitettu protokollaan, ja se skaalautuu panostetun määrän neliöjuuren käänteisluvulla, mutta itse käyrää voi muuttaa vain hard forkilla eli sosiaalisella koordinaatiolla. Kun staking-tuotto painuu »liian matalaksi» tai panostettu osuus nousee »liian korkeaksi», mitään automaattista mekanismia ei laukea. On vain keskustelu. Ja juuri se keskustelu räjähti käsiin syksyllä 2026.

EIP-8363: kun turvan hintaa yritetään säätää äänestämällä

Elokuussa 2026 joukko tutkijoita, mukana Ethereum-säätiön Justin Drake, esitteli luonnoksen EIP-8363, nimeltään Tapered Issuance Burn. Ajatus on suoraviivainen mutta radikaali: kun panostettu määrä kasvaa, protokolla polttaisi kasvavan osan staking-palkkioista, ja kun panostettu määrä ylittää noin 60,25 miljoonaa ETH:ta (suunnilleen puolet ehdotuksen julkaisuhetken tarjonnasta), poltto kumoaisi peruspalkkion kokonaan. Muutos vaiheistettaisiin noin 18 kuukauden aikana, jotta validaattorit eivät poistuisi kerralla.

Perustelu on suoraan tämän jutun teemasta. Nykyinen malli, väittävät tekijät, palkitsee liikaa suuria palveluntarjoajia ja pörssejä ja rankaisee sekä pieniä yksittäisiä validaattoreita että niitä, jotka eivät stakea lainkaan mutta kärsivät laimenemisesta. Toisin sanoen: turvan hinta on väärä, ja se pitäisi säätää. Bitcoinilla difficulty tekisi tällaisen säädön itsestään; Ethereumilla se pitää saada läpi hallintoprosessissa.

Ja juuri siinä se kompastui. Ehdotus on yhä pelkkä luonnos, eikä sitä ole ajoitettu mihinkään hard forkiin. Vastaanotto oli tulinen: Bankless-perustaja Ryan Sean Adams piti ehdotusta käytännössä kuolleena ja antoi sille alle viiden prosentin läpimenomahdollisuuden, huomauttaen että moni suursijoittaja osti ETH:ta nimenomaan staking-tuoton takia, ja tuon tuoton nollaaminen tuntuisi matolta jalkojen alta. Riippumatta siitä, onko ehdotus hyvä vai huono, se todistaa pointin: PoS:n termostaatti on poliittinen prosessi, ei koodinpätkä. CoinDeskin mukaan kysymys turvan oikeasta hinnasta on nyt Ethereumin äänekkäimpiä kiistoja.

Turvabudjetti euroina: mitä 14 miljardia oikeasti ostaa

Turvan hinnasta puhuminen jää abstraktiksi, ellei kysytä, mitä se ostaa. Bitcoinin noin 14 miljardin dollarin vuosibudjetti (hashprice kertaa hashrate) on se summa, joka hyökkääjän pitäisi ylittää saadakseen enemmistön laskentatehosta. Tutkimusarviot enemmistöhyökkäyksen kustannuksesta liikkuvat useissa miljardeissa dollareissa, ja hyökkääjä joutuisi hankkimaan valtavan määrän erikoislaitteita ja sähköä vain nähdäkseen työnsä valuvan hukkaan, jos verkko puolustautuu. Sama logiikka, jota käymme läpi louhintapoolien hyökkäysriskiä käsittelevässä jutussa, tekee summasta konkreettisen: turvabudjetti ei ole kirjanpidollinen kuriositeetti vaan hyökkäyksen hintalappu.

Duke-yliopiston tutkija Campbell Harvey on arvioinut viikon mittaisen enemmistöhyökkäyksen hinnaksi luokkaa kuusi miljardia dollaria laitteineen, konesaleineen ja sähköineen. Hän on sittemmin nostanut arvion noin kahdeksaan miljardiin skenaariossa, jossa hyökkääjä yhdistää operaation suureen johdannaisshorttiin ja hyötyy aiheuttamastaan hinnanromahduksesta. Turvabudjetin ei siis tarvitse kattaa vain laitehankintaa vaan tehdä hyökkäyksestä myös taloudellisesti järjetön.

Ethereumin hyökkäyspinta on erilainen mutta rinnastuu suoraan. Hyökkääjän pitäisi hankkia valtava osuus panostetusta ETH:sta, yli 110 miljardin dollarin varastosta, ja hyväksyä, että slashing tuhoaisi osan siitä heti. Bitcoin uhkaa hyökkääjää uponneilla energia- ja rautakuluilla, Ethereum lukitun pääoman leikkauksella. Kummassakin turvan hinta ja hyökkäyksen hinta ovat saman kolikon kaksi puolta: mitä enemmän verkko maksaa puolustajille, sitä kalliimmaksi hyökkäys tulee.

Tästä seuraa myös molempien mallien kipupiste. Bitcoinissa turvabudjetti on lähes kokonaan lohkotuen varassa, ja tuki puoliintuu jälleen keväällä 2028 tasolle 1,5625 BTC. Ellei hinta tai maksut nouse, budjetti kutistuu. Ethereumissa taas budjetti kutistuu, jos staking-tuotto painuu niin matalaksi, ettei pääomaa kannata lukita, tai jos EIP-8363:n kaltainen poltto vie palkkion nollaan. Molemmat verkot kysyvät samaa: riittääkö turvan hinta pitämään turvan paikallaan?

Sama vuoto molemmilla puolilla: tekoäly ja restaking

Turvan hinta ei putoa tyhjiössä. Se putoaa suhteessa resurssin parhaaseen vaihtoehtoiseen käyttöön, ja vuonna 2026 molemmilla puolilla on sama imuri: kilpaileva tuotto vetää resurssia pois turvasta.

Louhijoilla vaihtoehto on tekoäly. Sama megawatti tuottaa AI- ja HPC-vuokrauksessa usein enemmän kuin louhinnassa, joten marginaalinen megawatti ei enää mene uusiin ASIC-koneisiin vaan konesaliin, joka palvelee tekoälyä. CoinSharesin James Butterfill on kutsunut nykyhetkeä louhijoiden vaikeimmiksi jaksoiksi ja arvioinut, että pörssilistattujen louhijoiden tuloista jopa 70 prosenttia voi tulla tekoälystä vuoden 2026 loppuun mennessä. MARA:n toimitusjohtaja Fred Thiel on sanonut louhinnasta vielä suorempaan: »Se on nollasummapeliä. Kun kapasiteettia lisätään, kaikkien muiden on vaikeampaa. Katteet puristuvat, ja lattia on sinun energiakustannuksesi.» Sama dynamiikka näkyy siinä, miten pörssilistatut louhijat nyt hinnoitellaan; sitä käsittelemme Marathonin ja Riotin arvostusvertailussa. Aihetta sivuaa myös juttumme siitä, miten hashrate kääntyi laskuun katekriisin ja tekoälyn imun myötä.

Stakereilla vastaava imuri on kilpaileva pääoman tuotto: restaking (esimerkiksi EigenLayer), DeFi-lainamarkkinat ja likvidit staking-tokenit lupaavat lisätuottoa peruspalkkion päälle, ja osa pääomasta virtaa niihin. Kun perus-APR on 2,66 prosenttia, jokainen ylimääräinen prosenttiyksikkö muualta houkuttaa. Tätä valintaa, ja sen verovaikutuksia, puimme Lidon, Rocket Poolin ja Fraxin staking-remonttia käsittelevässä jutussa. Molemmilla puolilla kysymys on sama: onko turvan tuotto tarpeeksi suuri pitämään resurssin sitoutuneena, kun naapurissa maksetaan enemmän?

Turvan hinnasta tuli kaupankäyntikohde

Molemmilla puolilla turvan hinta on muuttunut pelkästä mittarista markkinaksi. Louhijat voivat nykyään myydä tulevan hashpricensa etukäteen: Luxorin kaltaiset toimijat tarjoavat hashprice-forwardeja ja -futuureita, joilla louhija lukitsee tulevan tuoton ja siirtää hinnanlaskun riskin vastapuolelle. Näin laajennuksen voi rahoittaa tietäen suunnilleen, paljonko kone tuottaa kuukausien päästä, vaikka spot-hashprice heiluu päivittäin. Se on sama askel, jonka öljyntuottaja ottaa myydessään tuotantoaan termiinillä.

Ethereumin puolella vastaava tapahtui likvidien staking-tokenien kautta. Kun staker panostaa ETH:ta esimerkiksi Lidon tai Rocket Poolin kautta, hän saa vaihdettavan tokenin (kuten stETH), joka edustaa panosta ja sille kertyvää tuottoa. Token on likvidi, joten sen voi myydä, käyttää vakuutena DeFi-lainassa tai pilkkoa niin, että tuotto-oikeutta vaihdetaan erikseen. Näin staking-tuotosta tuli kaupankäyntikohde aivan kuten hashpricesta, ja samalla valinnasta tuli verokysymys, jota puimme jutussa siitä, miten staking-token ratkaisee verosi.

Kummallakin markkinalla on sama opetus: kun turvan hinta on kaupankäyntikohde, se paljastaa, mitä markkina odottaa. Jos hashprice-forwardit hinnoittelevat tulevan hashpricen spot-hintaa alemmas (ilmiö nimeltä backwardaatio), markkina odottaa elpymän haihtuvan difficultyn noustessa. Jos likvidin staking-tokenin tuotto-odotukset laskevat, markkina hinnoittelee saman puristuksen ETH:hon. Turvan hinta ei ole enää vain historiallinen luku vaan tulevaisuutta koskeva veto, ja molemmilla ketjuilla veto on nyt varovainen.

Hinnannousu on lainassa: miksi elpymä on hauras

Syyskuun elpymä näyttää hyvältä otsikossa, mutta se on lainassa. Hashprice nousi, koska Bitcoin ampaisi noin 85 000 dollariin, ei siksi että louhinnasta olisi tullut kannattavampaa yksikköä kohden. Nousun taustalla oli lähes miljardin dollarin ETF-nettovirtaus 22. syyskuuta, vuoden ennätys, joka nosti hinnan kahdeksan kuukauden huippuun sen jälkeen kun 15. syyskuun CLARITY-takaisku ja 16. syyskuun koronnosto olivat painaneet BTC:n noin 75 600 dollariin.

Ongelma on, että difficulty-termostaatti on jo kääntynyt kilpailemaan nousua takaisin. Difficulty nousi 19. syyskuuta 4,16 prosenttia, ja seuraava säätö on arviolta 3. lokakuuta. Jos verkkoon palanneet koneet jäävät päälle, difficulty jatkaa nousuaan ja hashprice valuu takaisin kohti energiakustannusta. Sama pätee stakingiin: staking-tuoton reaalitaso ei parane sillä, että ETH:n hinta nousee. Hinnan jalka kantaa molempia turvan hintoja, ja hinnan jalka on epävakaa, etenkin kun Fed nosti korkoa 16. syyskuuta 0,25 prosenttiyksikköä haarukkaan 3,75-4,00 prosenttia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2023.

Näin ollen kumpaakaan turvan hintaa ei kannata lukea nimellisen elpymän kautta. Louhijan on katsottava BTC-määräistä hashpricea ja difficultyn suuntaa; stakerin on katsottava reaalituottoa ja panostetun osuuden trendiä. Molemmissa nousu voi olla lainaa, jonka hinnan lasku tai verkon oma kasvu perii takaisin.

Suomen kulma: halpa pohjoinen sähkö, kaukolämpö ja Finanssivalvonta

Jos PoW:n lattia on energiakustannus, kuten Thiel sanoo, Suomi on louhijalle poikkeuksellisen hyvä lattia. Pohjoismainen tukkusähkö on ajoittain hyvin halpaa ja välillä jopa negatiivista tuulisina tunteina, kylmä ilmasto leikkaa jäähdytyskuluja, ja hukkalämmön voi ohjata kaukolämpöverkkoon, jolloin louhinnan tai konesalin sivutuote muuttuu toiseksi tulonlähteeksi. Yli 0,5 megawatin konesalit kuuluvat lisäksi alempaan sähköveroluokkaan, mikä painaa muuttuvia kuluja entisestään.

Käytännössä tämä tekee Suomesta laboratorion sille, mitä Thiel tarkoittaa energialattialla. Kaukolämpöön kytketty konesali myy hukkalämpönsä kaupungin verkkoon, jolloin sama sähkö tuottaa kahdesti: kerran laskentana ja kerran lämpönä. Spot-hintojen heilunta taas palkitsee joustavan louhijan, joka ajaa koneet täysillä halpojen tuntien aikana ja hiljentää ne, kun sähkö on kallista. Kumpikin piirre siirtää louhijan energialattiaa alaspäin, mikä on ratkaisevaa juuri nyt, kun BTC-määräinen hashprice makaa pohjilla.

Miksi tämä on turvan hinnan kannalta olennaista? Koska nollaraja eli se sähkön hinta, jolla louhinta menee tappiolliseksi, riippuu suoraan hashpricesta ja koneen hyötysuhteesta. Alla oleva taulukko laskee nollarajan nykyisellä 40,93 dollarin hashpricella. Suomalaisilla sähkön hinnoilla jopa keskitason koneet pysyvät voitolla, kun taas kalliin vähittäissähkön alueilla vain uusimmat, alle 14 J/TH:n koneet selviävät. Sama logiikka toistuu jutussamme siitä, miksi Suomen lämpö ja halpa sähkö nousevat esiin, kun hashrate kääntyy laskuun.

Stakingissa sijainnilla on vähemmän väliä, koska energiaa ei tarvita, mutta suomalaista stakeria koskee verotus: Verohallinto käsittelee staking-palkkiot veronalaisena tulona saantihetken käyvästä arvosta, ja myöhempi luovutus voi synnyttää luovutusvoiton tai -tappion. Turvan tuotto on siis verotettavaa, oli se sitten hashpricea tai staking-APR:aa.

Sääntely katsoo molempia CASP-lasien läpi, mutta ei koodia

Sekä louhinta että staking asettuvat samaan sääntelykehykseen, ja Suomessa se on MiCA. EU:n kryptoasetus kattaa kryptovarojen liikkeeseenlaskun sekä palveluntarjoajat eli CASP-toimijat (pörssit, säilytys, välitys), mutta ei itse konsensusprotokollaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Finanssivalvonta valvoo Suomen kryptopalveluntarjoajia, ei louhintaa eikä stakingia protokollatasolla. Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n ja ETA:n lyhyimmistä, joten toimijoiden on pitänyt olla luvan piirissä poikkeuksellisen aikaisin.

Rajanveto on tärkeä. Louhinta itsessään ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, eikä protokollastaking sitä ole, mutta staking-palveluna eli asiakkaiden puolesta tarjottuna, samoin kuin säilytys, kuuluu CASP-sääntelyn piiriin. Kryptojohdannaiset (futuurit, ikuiset sopimukset) ovat puolestaan MiFID II:n alaisia rahoitusvälineitä, eivät MiCA:n. ESMA täsmensi jo 19. maaliskuuta 2025 rajaa siitä, milloin hyötytokeni muuttuu rahoitusvälineeksi.

Symmetria näkyy myös lainsäädännössä yli Atlantin. Yhdysvaltain SEC:n virkamiehet ovat linjanneet, että PoW-louhinta (maaliskuu 2025) ja protokollastaking (toukokuu 2025) eivät kumpikaan ole arvopapereiden tarjoamista, kun taas likvidit staking-tokenit ja restaking rajattiin erikseen. Sama periaate kuin MiCA:ssa: protokolla ei ole tuote, palvelu on. Turvan hinta, tuli se sitten hashpricena tai staking-tuottona, on markkinamekanismi; sääntelijä katsoo sitä palveluntarjoajan, ei koodin, kautta.

Mitä seurata seuraavaksi

Turvan kahden hinnan tarina jatkuu, ja muutaman mittarin seuraaminen kertoo, mihin suuntaan se kääntyy.

• Seuraava difficulty-säätö noin 3. lokakuuta: jatkaako termostaatti nousuaan ja syökö se hashprice-elpymän?
• Puoliintumisen kello 2028: lohkotuki putoaa 1,5625 BTC:hen ja puolittaa turvabudjetin virran, ellei hinta tai maksut nouse.
• EIP-8363:n kohtalo: vedetäänkö luonnos pois vai herääkö se henkiin, ja mitä se kertoo PoS:n kyvystä säätää turvan hintaa?
• Panostettu osuus kohti 40-50 prosenttia: painuuko staking-tuotto yhä alemmas ja elvyttää poltto-keskustelun?
• Tekoälyn vuokrasopimukset: jokainen tekoälylle ohjattu megawatti on megawatti pois louhinnasta.
• BTC:n ja ETH:n hinta: se on jalka, joka kantaa molempia turvan hintoja, ja sen horjahdus näkyy heti.

Lopputulema on selvä. Hashprice ja staking-tuotto ovat saman kysymyksen kaksi vastausta: paljonko turva maksaa? Vuonna 2026 molemmat vastaukset painuivat pohjiin, kun turvan tarjonta nousi huippuunsa. Mutta siinä missä Bitcoinin difficulty korjaa hinnan itse, Ethereum joutuu äänestämään siitä, ja se ero, automaattinen termostaatti vastaan poliittinen prosessi, on lopulta suurin ero näiden kahden turvamallin välillä.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä hashprice on?

Hashprice on louhijan odotettu tuotto laskentatehon yksikköä kohti vuorokaudessa, ilmoitettuna yleensä dollareina per PH/päivä. Se lasketaan kertomalla päivän lohkot lohkotuella plus maksuilla ja BTC-hinnalla ja jakamalla verkon hashratella. Syyskuussa 2026 hashprice oli 40,93 dollaria per PH/päivä eli noin 37 euroa.

Miten hashprice ja staking-tuotto eroavat toisistaan?

Molemmat mittaavat turvan hintaa, mutta eri resurssille. Hashprice on korvaus energiasta ja raudasta Bitcoinin proof-of-workissa, staking-tuotto on korvaus lukitusta pääomasta Ethereumin proof-of-stakessa. Bitcoin maksaa suurta jatkuvaa virtaa ilman panttia, Ethereum lukitsee suuren pääoman ja maksaa pienempää virtaa.

Miksi Ethereumin staking-tuotto laskee?

Koska yhä useampi validaattori jakaa lähes kiinteän palkkiopotin. Kun panostettu osuus nousi ennätykselliseen noin 34 prosenttiin, perus-APR painui kolmen vuoden pohjaan 2,66 prosenttiin. Ennätysosallistuminen ja tuoton puristuminen ovat sama ilmiö kahdesta kulmasta.

Kumpi on turvallisempi, proof-of-work vai proof-of-stake?

Kumpikaan ei ole yksiselitteisesti turvallisempi; ne ostavat turvaa eri tavoin. PoW uhkaa hyökkääjää uponneilla energia- ja rautakuluilla, PoS lukitun pääoman leikkauksella (slashing). Suurin ero on säädössä: PoW korjaa turvan hinnan automaattisesti difficultyllä, PoS vaatii hallintopäätöksen.

Verottaako Suomi louhinta- ja staking-tuloja?

Kyllä. Verohallinto käsittelee sekä louhinta- että staking-palkkiot veronalaisena tulona saantihetken käyvästä arvosta, ja myöhempi luovutus voi synnyttää luovutusvoiton tai -tappion. Finanssivalvonta valvoo kryptopalveluntarjoajia MiCA:n nojalla, ei louhintaa tai stakingia protokollatasolla.

Yuki Tanaka seuraa louhintaa ja stakingia HOGE Wirelle.