Hashrate kääntyi laskuun 2026: katekriisi, tekoäly ja Suomen lämpö

Bitcoinin laskentateho eli hashrate on ollut yli vuosikymmenen ajan yksi kryptomarkkinan harvoista lähes suoraviivaisista käyristä: se on noussut, korjannut hetkeksi ja noussut taas. Lokakuussa 2025 verkko kävi noin 1 160 EH/s:n huipussa, ja kesän 2025 aikana jotkin mittarit hipoivat jo yhtä zettahashia sekunnissa. Vuosi 2026 rikkoi oletuksen. Ensimmäistä kertaa sitten Kiinan louhintakiellon laskentateho kääntyi useaksi kuukaudeksi laskuun, vaikeusaste putosi toistuvasti ja louhinnan tuotto painui pohjalukemiin, kertoo CoinSharesin toisen vuosineljänneksen louhintaraportti.

Tämä juttu käy läpi, mitä hashrate oikeasti mittaa, miksi se kääntyi laskuun juuri vuonna 2026, miten vaikeusaste ja hashprice liittyvät toisiinsa ja miksi suomalaislukijalle aihe on erityisen ajankohtainen: Suomessa louhinnan hukkalämpö lämmittää koteja, mutta heinäkuussa 2026 voimaan tullut sähköveron korotus muutti konesalien laskelmat. Hinnat on ilmoitettu euroissa siellä, missä se on mielekästä; louhinnan globaalit kustannusluvut raportoidaan dollareissa, ja euromääräiset vastineet ovat karkeita likiarvoja.

Mitä hashrate on ja miksi sitä ei mitata vaan arvioidaan

Hashrate kertoo, montako SHA-256-tiivistettä Bitcoin-verkon louhijat laskevat sekunnissa etsiessään kelvollista lohkoa. Yksiköt kasvavat nopeasti: tuhat terahashia sekunnissa (TH/s) on yksi petahash (PH/s), tuhat petahashia on yksi exahash (EH/s) ja tuhat exahashia on yksi zettahash sekunnissa (ZH/s), eli kymmenen potenssiin 21 laskutoimitusta joka sekunti. Kun puhutaan noin tuhannesta EH/s:stä, ollaan jo yhden zettahashin kynnyksellä.

Tärkein ja usein unohtuva seikka on tämä: hashratea ei koskaan mitata suoraan. Kukaan ei näe, montako laitetta on päällä. Luku johdetaan takautuvasti siitä, kuinka nopeasti lohkoja on löytynyt suhteessa voimassa olevaan vaikeusasteeseen. Koska lohkon löytyminen on satunnaisprosessi, samasta verkosta saadaan eri lukemia sen mukaan, käytetäänkö vuorokauden vai seitsemän vuorokauden keskiarvoa. Juuri tästä syntyy paljon sekaannusta: yksittäinen vuorokausipiikki voi näyttää ennätykseltä, vaikka todellinen laskentateho ei olisi muuttunut.

Hyvä esimerkki on syksy 2025. Osa palveluista raportoi herkällä vuorokausimenetelmällä jopa noin 1,44 ZH/s:n lukemia, kun taas vakiintuneempi seitsemän vuorokauden keskiarvo asetti huipun noin 1 160 EH/s:ään lokakuussa 2025. Molemmat ovat samasta verkosta, mutta vain jälkimmäistä kannattaa käyttää vertailukohtana. Kun luet otsikoita hashraten kaikkien aikojen ennätyksistä, kannattaa aina tarkistaa, mistä keskiarvosta puhutaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että hashraten päiväkohtaisiin otsikoihin kannattaa suhtautua rauhallisesti. Louhijalle ja sijoittajalle merkitsevät trendit, eivät yksittäiset piikit: kuukausien mittainen suunta kertoo, virtaako verkkoon vai pois siitä laskentatehoa ja pääomaa. Juuri siksi vuoden 2026 käänne on tärkeä. Kyse ei ollut yhdestä kohinapiikistä alaspäin, vaan useiden kuukausien johdonmukaisesta laskusta, jonka useampi riippumaton mittari vahvisti samaan aikaan.

Vuosi 2026 rikkoi oletuksen: laskentateho kääntyi laskuun

Vielä loppuvuodesta 2025 kaikki näytti tutulta. Laskentateho oli noussut ennätykseen ja vaikeusaste sen perässä. Sitten kelkka kääntyi. CoinSharesin mukaan hashrate putosi lokakuun 2025 huipusta (noin 1 160 EH/s) helmikuun 2026 pohjaan (noin 850 EH/s), eli noin 27 prosenttia huipusta pohjaan. Alkuvuoden ja kesän 2026 välillä lasku jatkui: CoinShares laski laskentatehon pudonneen 17,5 prosenttia tammikuun alun ja heinäkuun puolivälin välillä. Se oli ensimmäinen näin pitkä lasku sitten Kiinan louhintakiellon vuonna 2021.

Tammikuun lopulla verkko heilui rajusti: häilyvät vuorokausilukemat kävivät hetkittäin alle 700 EH/s:n, ennen kuin ne palasivat ylemmäs. Syyskuuhun 2026 mennessä laskentateho on osittain elpynyt. CoinWarzin seurannassa verkko on pyörinyt noin 890-980 EH/s:n haarukassa ja kosketti hetkellisesti noin 1 001 EH/s:ää syyskuun alussa. Toisin sanoen laskentateho on yhä selvästi lokakuun 2025 huippunsa alapuolella, vaikka se ei ole romahtanut.

Alan tuntija tiivisti tilanteen poikkeuksellisuuden hyvin. Hashlabs Miningin perustaja Jaran Mellerud on arvioinut, että 2026 voi jäädä Bitcoinin historian ensimmäiseksi vuodeksi, jonka aikana hashrate päätyy vuoden lopussa matalammalle kuin mistä se aloitti. Kymmenen vuoden ajan sijoittajat ovat pitäneet nousevaa laskentatehoa itsestäänselvyytenä. Se oletus on nyt koetuksella.

Vaikeusaste on Bitcoinin termostaatti

Miksi laskeva laskentateho ei kaada Bitcoinia? Vastaus on protokollaan sisäänrakennettu vaikeusaste. Verkko säätää louhinnan vaikeutta joka 2016. lohkon jälkeen, käytännössä noin kahden viikon välein, niin että lohkoja löytyy keskimäärin kymmenen minuutin välein. Jos laskentateho laskee, lohkot alkavat löytyä hitaammin, ja seuraava säätö laskee vaikeutta. Jos tehoa lisätään, vaikeus nousee. Vaikeusaste on siis Bitcoinin termostaatti, joka pitää lohkotahdin vakaana riippumatta siitä, moniko kone on päällä.

Säädön logiikka on yksinkertainen mutta tehokas. Jos edelliset 2016 lohkoa löytyivät nopeammin kuin tavoiteltu kahden viikon tahti, vaikeus nousee samassa suhteessa; jos hitaammin, se laskee. Yhden säädön muutos on rajattu enintään nelinkertaiseksi tai neljäsosaan, mikä estää rajut hyppäykset. Tämä tekee Bitcoinista poikkeuksellisen itsekorjautuvan järjestelmän: se ei tarvitse keskuspankkia tai operaattoria pitämään lohkotahtia kohdallaan, vaan matematiikka hoitaa sen automaattisesti.

Vuonna 2025 termostaatti nousi ennätyksiin. Vaikeusaste kipusi kaikkien aikojen huippuunsa, noin 155,97 biljoonaan marraskuussa 2025. Vuosi 2026 toi ensimmäistä kertaa vuosiin toistuvia laskuja. CoinDeskin mukaan vaikeusaste oli elokuussa 2026 painunut noin 14 prosenttia vuoden huipun alle ja noin 19 prosenttia marraskuun 2025 ennätyksen alapuolelle heikkojen louhintatalouksien vuoksi.

Syyskuussa 2026 tunnelma on rauhoittunut. CoinWarzin mukaan vaikeusaste on noussut takaisin noin 127,45 biljoonaan, ja syyskuun alun säätö nosti lukua noin 1,31 prosenttia. Seuraavan säädön, joka ajoittuu aivan syyskuun puoliväliin, arvioidaan nostavan vaikeusastetta vielä noin 3,7 prosenttia. Toistuvat laskut ja niitä seuraavat pienet nousut kertovat verkosta, joka etsii uutta tasapainoa selvästi vuoden 2025 huippujen alapuolella.

Hashprice romahti pohjalukemiin

Jos hashrate kuvaa verkon kokoa, hashprice kuvaa louhijan tuottoa. Se ilmoittaa, paljonko yksi yksikkö laskentatehoa tuottaa rahaa, yleensä dollareina petahashilta vuorokaudessa (dollaria / PH/s / vrk). Hashprice yhdistää yhteen lukuun bitcoinin hinnan, vaikeusasteen ja siirtomaksut. Se on louhijan tärkein tunnusluku, koska se kertoo suoraan, kannattaako laite pitää päällä.

Kesäkuussa 2026 hashprice painui CoinSharesin mukaan kaikkien aikojen alimmilleen, noin 27,7 dollariin petahashilta vuorokaudessa. Syy oli kolmen tekijän yhteisvaikutus: vaikeusaste oli yhä korkealla, lohkopalkkio oli halvingin jäljiltä puolittunut, eikä bitcoinin hinta jaksanut nousta samaa tahtia. Kun louhija saa vähemmän tuottoa jokaisesta terahashista mutta maksaa yhä samat sähkö- ja laitekulut, katteet katoavat.

Hashprice on sittemmin toipunut hieman, kun vaikeusaste laski ja bitcoinin hinta elpyi kesän pohjilta. Se ei kuitenkaan poista peruskysymystä: hashprice on laskevalla uralla pidemmässä juoksussa, koska vaikeusaste pyrkii aina syömään laskentatehon lisäykset ja lohkopalkkio pienenee joka neljäs vuosi. Louhinta on kilpajuoksu, jossa vauhti kiihtyy mutta maali karkaa.

Louhinnan katekriisi: tuotantokustannus ohitti hinnan

Vuoden 2026 toinen neljännes oli louhinnalle historiallisen ankea. CoinSharesin mukaan pörssilistattujen louhijoiden painotettu käteiskustannus yhden bitcoinin tuottamiseksi oli ennen veroja noin 75 500 dollaria, kun bitcoin päätti neljänneksen noin 58 400 dollariin. Toisin sanoen koko listattu louhinta-ala oli yhteenlaskettuna käteistappiolla: jokainen louhittu kolikko maksoi enemmän kuin oli arvoltaan.

Keskiluku peittää valtavat erot. CoinShares raportoi tehokkaimman listatun louhijan (ABTC) tuottaneen bitcoinin noin 43 851 dollarilla, kun kalleimman (CIFR) kustannus oli noin 215 723 dollaria. Ero on lähes viisinkertainen. Se, kenellä on halpa ja pitkä sähkösopimus sekä uusinta laitteistoa, selviää; korkeiden kustannusten yksipuoliset laitokset ajautuvat seinää päin. Bitcoinin hinta on sittemmin toipunut: CoinGeckon mukaan bitcoin on syyskuussa 2026 liikkunut noin 66 000-69 000 euron tienoilla, selvästi kevään pohjien yläpuolella. Vahinko louhinnan rakenteelle oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua.

Kun tuotantokustannus ylittää hinnan, seuraa kapitulaatio. Heikoimmat toimijat sammuttavat laitteita, myyvät louhimansa bitcoinit heti kassan turvaamiseksi ja pahimmillaan ajautuvat uudelleenjärjestelyyn. Vahvimmat sen sijaan ostavat halpaa laskentatehoa ja hankkivat konkurssiin menneiden kilpailijoiden laitoksia. Katekriisi on siis myös konsolidaation moottori: se siirtää hashratea korkeiden kustannusten toimijoilta niille, joilla on halvin sähkö ja tehokkain rauta. Tämä selittää, miksi verkon laskentateho voi laskea samalla, kun yksittäiset selviytyjät kasvattavat omaa osuuttaan.

Halving 2024 ja matematiikka joka ei jousta

Katekriisin juuret ulottuvat huhtikuuhun 2024, jolloin Bitcoinin lohkopalkkio puolittui 3,125 bitcoiniin lohkoa kohti. Louhijan tulot koostuvat kahdesta osasta: lohkopalkkiosta eli uusista kolikoista ja käyttäjien maksamista siirtomaksuista. Kun palkkio puolittuu noin neljän vuoden välein (seuraava halving osuu arviolta vuoteen 2028), tulojen rakenne muuttuu vääjäämättä. Ellei bitcoinin hinta nouse tai siirtomaksut kasva, louhijan reaalinen tuotto laskee jokaisen halvingin jälkeen.

Vuonna 2026 siirtomaksut olivat suurimman osan aikaa ohuita, joten louhijan tulot nojasivat lähes kokonaan lohkopalkkioon ja siten bitcoinin hintaan. Tämä on rakenteellinen haavoittuvuus, joka ei jousta: matematiikka on kova. Kun lohkotilasta käydään kilpaa, siirtomaksut voivat piristyä, ja juuri siksi lohkotilan käyttö kiinnostaa. Ilmiötä valottaa juttumme Ordinalsista ja taistelusta lohkotilasta, jossa Bitcoin-lohkoihin kaiverretut merkinnät nostivat ajoittain maksuja ja siten louhijoiden tuloja.

Pitkällä aikavälillä Bitcoinin turvallisuusbudjetin eli louhijoille maksettavan kokonaissumman on siirryttävä lohkopalkkiosta siirtomaksuihin. Se on hiljainen mutta ratkaiseva muutos, joka määrittää, kuinka paljon laskentatehoa verkolla on varaa ylläpitää tulevien halvingien jälkeen.

Megawatit karkaavat tekoälylle

Suurin yksittäinen syy hashraten laskuun 2026 ei ollut se, että laitteet olisi heitetty romuun, vaan se, että megawatit ohjattiin muualle. Kun bitcoinin louhinta oli tappiollista, samalle sähkölle löytyi tuottoisampi käyttö: tekoälyn ja suurteholaskennan (HPC) konesalit. CoinSharesin tutkija Luke Nolan on arvioinut, että tekoälyinfrastruktuuri tuottaa karkeasti noin 1,5 miljoonaa dollaria voittoa megawattia kohti, kun bitcoinin louhinta jää noin puoleen miljoonaan. Kolminkertainen tuottoero selittää siirtymän voiman.

Näkyvin esimerkki oli elokuussa 2026 julkistettu jättisopimus. Bloombergin mukaan tekoälyyhtiö Anthropic sopi 20 vuoden ja noin 9,1 miljardin dollarin laskentakapasiteettisopimuksen bitcoin-louhija Riot Platformsin kanssa. Riotin oman SEC-ilmoituksen mukaan yhtiö toimittaa Texasin Rockdalen kampukselta 191 megawattia laskentakapasiteettia vaiheittain, täydessä laajuudessa kesäkuuhun 2028 mennessä, ja sopimus ulottuu vuoteen 2048. Yhdessä AMD:n kanssa tehdyn vuokrasopimuksen kanssa Riotilla on nyt noin 241 megawattia sidottua tekoälykapasiteettia.

Riot ei ole yksin. S&P Global Market Intelligencen mukaan HPC:n osuuden odotetaan nousevan esimerkiksi IRENin ja Core Scientificin liikevaihdosta noin 71 prosenttiin ja TeraWulfilla noin 70 prosenttiin, kun se oli vielä 2024 muutaman prosentin luokkaa. CoinSharesin mukaan Core Scientific jopa maksoi noin 41,9 miljoonaa dollaria peruuttaakseen noin 15 EH/s edestä uusimpien 3 nanometrin louhintasirujen toimituksia, koska tekoäly oli kannattavampaa. Nolan on kuvannut siirtymää useimmille toimijoille “rakenteellisesti peruuttamattomaksi”; hänen mukaansa louhinta ei ole kuolemassa, vaan suuri joukko listattuja louhijoita vaihtaa liiketoimintamalliaan. Käsittelimme megawattien pakoa tarkemmin jutussa hashraten kasvun junnaamisesta ja tekoälyn megawateista.

Sijoittajalle käänne muuttaa koko louhintayhtiön arvostuslogiikan. Ennen louhijaa arvioitiin bitcoinin hintaan sidottuna vipuna; nyt yhä useampaa arvioidaan pitkien, dollarimääräisten tekoälysopimusten ja niiden tuottaman vakaan kassavirran kautta. Riotin tapauksessa sopimuskanta tarkoittaa noin 9,8 miljardin dollarin pitkäaikaista sopimusliikevaihtoa, ja optioiden toteutuessa summa voi nousta selvästi korkeammaksi. Se on aivan eri liiketoimintaa kuin bitcoinin louhinta, vaikka se tapahtuu samoissa halleissa ja samalla sähköllä.

Tehokkuuskilpa: joulet per terahash ratkaisevat

Kun hashprice on pohjalla ja megawatit kilpailtuja, ratkaisevaksi nousee laitteiston tehokkuus. Sitä mitataan jouleina per terahash (J/TH): montako joulea energiaa laite kuluttaa yhtä laskentatehon yksikköä kohti. Mitä pienempi luku, sitä enemmän bitcoinia samalla sähköllä ja sitä matalampi sammutushinta. Tehokkuus on siis se vipu, jolla selviytyjät voivat lisätä laskentatehoa ilman että sähkölasku räjähtää.

Hashrate Indexin mukaan vuoden 2026 tehokkain laite on Bitmainin Antminer S23 Hydro noin 9,5 J/TH:n lukemalla, ensimmäisenä alle kymmenen joulen rajan. Ilmajäähdytetty S23 yltää noin 11 J/TH:hon, kun taas MicroBT:n WhatsMiner M79S tarjoaa massiivisen 930 TH/s:n laskentatehon noin 13,5 J/TH:n tehokkuudella. Vertailun vuoksi vuosien 2020-2022 S19-sukupolvi kuluttaa noin 30 J/TH, mikä tekee siitä nykyisillä sähkönhinnoilla useimmiten tappiollisen. Tehokkuusloikka selittää, miksi vanhaa rautaa sammutetaan ja uutta silti asennetaan yhtä aikaa.

Energia ja ilmasto: reilut 138 terawattituntia

Laskentatehon ja energiankulutuksen suhde on suora mutta ei yksioikoinen. Kun hashrate laski alkuvuonna 2026, myös energiankulutus notkahti, ja nousi taas laskentatehon elpyessä. Cambridgen yliopiston ylläpitämän CBECI-indeksin mukaan Bitcoin-verkon vuositason sähkönkulutus on ollut kesällä 2026 luokkaa 138-141 terawattituntia, ja hetkellinen tehontarve noin 16 gigawattia. Indeksi antaa myös haarukan: todellinen kulutus voi olla noin 74 ja 242 terawattitunnin välillä, koska verkossa käytettävää laitekantaa ei voi havaita suoraan.

Tuo epävarmuus on olennainen. Sama ongelma, joka tekee hashratesta arvion eikä mittaustuloksen, tekee myös energialuvusta haarukan. Siksi vihreän sähkön osuudesta esitetyt luvut kannattaa lukea kriittisesti. Vihreän luvun mittaamisen vaikeutta puimme perusteellisesti jutussa Bitcoinin energiamixistä ja siitä, kuka mittaa vihreän luvun. Louhinnan puolustajat huomauttavat, että laskentateho voi hyödyntää ylijäämä- ja hukkaenergiaa, jota ei muuten käytettäisi; kriitikot muistuttavat, että jokainen terawattitunti on pois muusta käytöstä.

Energiakeskustelun kannalta olennaista on myös se, että tekoälyyn siirtyvä kapasiteetti ei katoa vaan vaihtaa käyttötarkoitusta. Sama megawatti, joka ennen laski SHA-256-tiivisteitä, laskee nyt neuroverkkoja. Bitcoinin oma energiajalanjälki voi siis pienentyä samalla, kun konesalien kokonaiskulutus kasvaa. Tämä tekee otsikkoluvuista harhaanjohtavia, jos niitä lukee irrallaan: laskentatehon lasku ei tarkoita, että sähköä säästyy, vaan usein sitä, että se ohjautuu toiseen käyttöön.

Suomi lämpiää louhinnalla

Suomessa hashraten tarina saa erityisen käänteen. Kylmä ilmasto ja laaja kaukolämpöverkko tekevät maasta poikkeuksellisen sopivan louhinnan hukkalämmön hyödyntämiseen. Sen sijaan että louhijan tuottama lämpö puhallettaisiin ilmaan, se voidaan syöttää kaukolämpöverkkoon ja korvata öljy- tai kaasukattiloita. Näin louhinnasta tulee kahden tulon liiketoimintaa: bitcoinia ja lämpöä.

Yhdysvaltalainen MARA (entinen Marathon) käynnisti Suomessa pilotin, joka Bitcoin Magazinen mukaan lämmittää noin 11 000 asukkaan kaupunkia. Gristin kuvauksen mukaan vesi kiertää louhijoiden läpi ja poistuu 50-78 asteisena, minkä jälkeen se pumpataan kaupunkien olemassa oleviin kaukolämpöputkiin. MARAn kaksi lämpöhanketta ovat välttäneet kasvihuonekaasupäästöjä suunnilleen 700 yhdysvaltalaiskodin verran ensimmäisen laitoksen käynnistyttyä 2024. Jokainen kierrätetyn lämmön megawatti tarkoittaa Gristin mukaan noin 455 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä vuodessa keskimääräiseen suomalaiseen kaukolämpölaitokseen verrattuna, ja jopa 720 tonnia, jos energia on hiilivapaata.

MARAn hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Fred Thiel on kuvannut Suomen pilottia askeleeksi yhtiön strategiassa laajentua globaalisti ja toimia kestävästi: yhtiö ei tuota vain digitaalista omaisuutta vaan lämmittää koteja. MARA ei ole ainoa toimija. Hashlabs pyörittää useaa suomalaista kohdetta, joissa louhijat kytketään kaukolämpöön, ja Terahash Energyn Genesis-hanke ohjaa louhinnan lämpöä teollisuusalueille ja lähikoteihin. Hashlabsin Jaran Mellerud on todennut, että teollisten kuluttajien kuten louhijoiden avulla Suomi voi hyödyntää ydinvoimaansa yhä enemmän myös lämmöntuotantoon, ja että louhinta on luotettavin korkealämpöisen veden lähde kaukolämmölle.

Hukkalämpö ei ole pelkkä imagoteko vaan taloudellinen puskuri. Kun louhija saa lämmöstä maksun kaukolämpöyhtiöltä, se pienentää tehollista sähkön hintaa ja nostaa sammutushintaa: laitos voi jatkaa pyörimistä silloinkin, kun pelkkä bitcoin-tulo ei riittäisi. Malli ei kuitenkaan sovi kaikkialle. Se vaatii olemassa olevan kaukolämpöverkon, sopivan sijainnin lähellä kysyntää ja investoinnit nestejäähdytykseen. Suomessa nämä palaset ovat harvinaisen hyvin paikallaan, mikä tekee maasta louhinnan hukkalämmön kannalta kansainvälisen esimerkkitapauksen, vaikka absoluuttinen laskentateho on pieni.

Suomen sääntely: sähkövero nousi, Finanssivalvonta valvoo

Suomalainen louhija ei elä pelkästään globaalien lukujen varassa. Heinäkuun 2026 alussa astui voimaan muutos, joka koskee suoraan konesaleja. Valtioneuvoston linjauksen mukaan konesalien käyttämä sähkö siirrettiin alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen veroluokkaan I: käytännössä vero nousi noin 0,05 sentistä noin 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli noin 2,19 senttiä kilowattitunnilta. Muutoksen arvioidaan tuovan valtiolle noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Uusi, lisäarvoa tuottaville konesaleille suunnattu tukimalli on tulossa syksyllä 2026, mutta se tuskin ulottuu pelkkään louhintaan.

Louhijalle, joka pyörittää laitteita ympäri vuorokauden, 2,19 sentin lisä kilowattitunnilta on iso asia, kun katteet ovat parhaimmillaankin muutaman sentin luokkaa. Juuri tästä syystä sähkön hinta ja verotus ratkaisevat suomalaisen louhinnan talouden, mistä kirjoitimme louhinnan energiamixiä ja konesaliveroa käsittelevässä jutussa. Hukkalämmön myynti kaukolämpöön voi kompensoida osan korotuksesta, mikä tekee lämpöä hyödyntävistä hankkeista entistä houkuttelevampia.

Rahoitusvalvonnan näkökulmasta louhinta itsessään ei ole luvanvaraista toimintaa Suomessa. Laskentatehon myyminen ei ole rahoituspalvelu. Sen sijaan Finanssivalvonta valvoo EU:n MiCA-asetuksen mukaisia kryptovarapalvelun tarjoajia, ja jos louhija ryhtyy vaihtamaan, säilyttämään tai välittämään bitcoinia asiakkaiden lukuun, toiminta voi tulla luvanvaraisuuden piiriin. Fiva on myös toistuvasti muistuttanut kuluttajia kryptovarojen riskeistä. Louhijan kannattaa siis pitää erillään laskentatehon tuottaminen ja mahdolliset asiakasvarojen käsittelyyn liittyvät palvelut.

Hashraten maantiede jakautuu uudelleen

Laskentatehon maantiede on ollut liikkeessä koko vuosikymmenen. Kiinan louhintakielto 2021 siirsi valtaosan hashratesta pois maasta, ja Yhdysvalloista tuli suurin yksittäinen keskittymä. Vuoden 2026 tekoälykäänne sekoittaa pakkaa uudelleen: kun yhdysvaltalaiset jättilaitokset muuntavat kapasiteettiaan HPC:hen, osa laskentatehosta etsii tilaa halvemman tai ylijäämäenergian alueilta ja kylmästä ilmastosta, jossa jäähdytys on halpaa ja lämmölle on kysyntää.

Pohjoismaat ovat tässä niche-pelaaja: laskentatehon absoluuttinen osuus on pieni, mutta hukkalämmön arvo ja vakaa, vähäpäästöinen sähkö tekevät alueesta houkuttelevan juuri lämpöä hyödyntävälle louhinnalle. On silti syytä muistaa, että hashraten maantieteelliset osuudet ovat arvioita, jotka perustuvat louhinta-altaiden ja verkkoyhteyksien dataan, ja niitä hämärtävät VPN-yhteydet ja altaiden vaihtelevat raportointikäytännöt. Tarkkoja maakohtaisia prosentteja kannattaa siis käsitellä varauksella.

Mitä laskeva hashrate tekee turvallisuudelle

Yleinen huoli kuuluu: jos laskentateho laskee, heikkeneekö Bitcoinin turvallisuus? Lyhyt vastaus on, ettei välittömästi. Vaikeusaste säätyy noin kahden viikon välein, joten lohkot löytyvät jatkossakin suunnilleen kymmenen minuutin välein, vaikka koneita olisi vähemmän. Verkko ei siis hidastu pysyvästi laskentatehon laskiessa; se vain löytää uuden tasapainon.

Matalampi hashrate tosin laskee teoriassa niin sanotun 51 prosentin hyökkäyksen absoluuttista hintaa, koska verkon enemmistön haltuunotto vaatii vähemmän laskentatehoa. Käytännössä Bitcoinin kaappaaminen on yhä äärimmäisen kallista ja epäkäytännöllistä, eikä realistista uhkaa ole näkyvissä nykyisillä tasoilla. Suurempi pitkän aikavälin kysymys on turvallisuusbudjetin rakenne: kun lohkopalkkio pienenee joka halvingissa, siirtomaksujen on kannettava yhä suurempi osa louhijoiden tuloista. Juuri siksi lohkotilan kysyntä ja siirtomaksujen kehitys ovat turvallisuuden kannalta olennaisia mittareita, ei pelkkä hashraten hetkellinen taso.

Näkymät: vakaus vai jatkuva lasku

Mihin hashrate on menossa lopun 2026? Merkit viittaavat vakautumiseen ainakin lyhyellä aikavälillä. Bitcoinin hinta on toipunut noin 66 000-69 000 euroon, hashprice on noussut pohjilta, ja vaikeusaste on kääntynyt takaisin lievään nousuun syyskuun säädöissä. Nämä ovat merkkejä siitä, että pahin katekriisi saattaa olla ohitse ja että laskentateho hakeutuu uuteen tasapainoon.

Karkeasti kolme skenaariota on mahdollista. Ensimmäisessä bitcoinin hinta nousee riittävästi, hashprice palautuu ja laskentateho lähtee uuteen nousuun, joskin loivempaan kuin ennen. Toisessa verkko vakiintuu nykytasolle ja heiluu vaikeusasteen tahdissa ilman selvää suuntaa. Kolmannessa tekoälyn vetovoima ja kohoavat kustannukset painavat laskentatehoa yhä alemmas, jolloin Mellerudin ennuste laskevasta vuodesta toteutuu. Todennäköisin lopputulos on jonkinlainen yhdistelmä: tehokkaimmat louhijat kasvavat, tehottomimmat katoavat, ja verkon kokonaisteho asettuu uudelle, aiempaa epävakaammalle uralle.

Pidemmällä aikavälillä kuva on kuitenkin toinen kuin ennen. Tekoälyyn siirtyneet megawatit eivät todennäköisesti palaa louhintaan, koska sopimukset ovat pitkiä ja tuottoero pysyvä. Se tarkoittaa, että hashraten kasvutrendi todennäköisesti loivenee: verkko voi heilua uudessa, matalammassa vaihteluvälissä sen sijaan että se kiipeäisi jyrkästi ylös kuten aiemmin. Tehokkuusloikka alle kymmenen joulen tehokkuusluokkaan antaa selviytyjille mahdollisuuden lisätä laskentatehoa ilman uutta sähköä, mutta se ei riitä kompensoimaan kokonaisia kampuksia, jotka vaihtavat tekoälyyn. Suomalaisen louhinnan kohtalon ratkaisevat sähkön hinta, heinäkuun veromuutos ja se, kuinka moni hanke onnistuu myymään hukkalämpönsä. Hashraten kasvusta on tullut kysymys, ei enää itsestäänselvyys.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on Bitcoinin hashrate nyt (syyskuu 2026)?

Syyskuussa 2026 Bitcoinin verkon laskentateho on liikkunut noin 890-980 EH/s:n haarukassa ja kosketti hetkellisesti noin 1 001 EH/s:ää syyskuun alussa. Kaikkien aikojen huippu, noin 1 160 EH/s, tehtiin lokakuussa 2025. Luku on aina arvio, joka lasketaan lohkoväleistä ja vaikeusasteesta, ei suoraan mitattu suure.

Miksi Bitcoinin hashrate laski vuonna 2026?

Laskentateho laski, koska louhinnan tuotto romahti: hashprice painui kesäkuussa 2026 ennätysalhaiseksi eli noin 27,7 dollariin petahashilta vuorokaudessa, bitcoinin hinta putosi hetkeksi tuotantokustannusten alle ja iso osa listatuista louhijoista siirsi megawattinsa tekoälyn ja HPC:n laskentaan. Se oli ensimmäinen usean kuukauden lasku sitten Kiinan louhintakiellon.

Onko Bitcoinin louhinta yhä kannattavaa Suomessa?

Pelkkä louhinta toimii Suomessa hyvin ohuilla katteilla, ja heinäkuussa 2026 voimaan tullut sähköveron korotus konesaleille kiristi tilannetta entisestään. Talous paranee olennaisesti, jos louhija myy hukkalämpönsä kaukolämpöverkkoon, kuten useat suomalaishankkeet tekevät. Ratkaisevia tekijöitä ovat sähkösopimuksen hinta, laitteiden tehokkuus ja sijainti.

Vaarantaako laskeva hashrate Bitcoinin turvallisuuden?

Ei välittömästi. Vaikeusaste säätyy automaattisesti noin kahden viikon välein, joten lohkot löytyvät jatkossakin suunnilleen kymmenen minuutin välein, vaikka laskentateho laskisi. 51 prosentin hyökkäys Bitcoiniin on yhä äärimmäisen kallis. Pidemmän aikavälin kysymys on, riittävätkö siirtomaksut turvaamaan verkon, kun lohkopalkkio pienenee joka halvingissa.

Mitä hashprice tarkoittaa?

Hashprice tarkoittaa louhijan tuottoa laskentatehoyksikköä kohti, ja se ilmoitetaan yleensä dollareissa petahashilta vuorokaudessa. Se yhdistää bitcoinin hinnan, vaikeusasteen ja siirtomaksut yhdeksi luvuksi. Kun hashprice alittaa sähkön ja muiden kulujen tason, laitteet kannattaa sammuttaa.

Kirjoittanut HOGE Wiren louhinta- ja markkinatoimitus. Juttu on tiedonvälitystä, ei sijoitusneuvontaa.