Bitcoinin energiamix 2026: kuka mittaa vihreän luvun

Kun Bitcoinin sähkönkulutuksesta puhuttiin vielä muutama vuosi sitten, kyse oli lähinnä mielikuvista: onko louhinta ilmastopommi vai hyödyllinen kuormanjoustaja. Vuonna 2026 asetelma on toinen. Krypton energiamixistä ei enää keskustella pelkkänä markkinointipuheena, vaan siitä on tullut sääntelyn pakottama tieto, joka löytyy MiCA-asetuksen mukaisista valkoisista kirjoista (white paper) ja palveluntarjoajien verkkosivuilta.

Sähkönkulutus on kuitenkin edelleen arvio, ei mittaustulos. Bitcoin-verkkoa ei mittaa yksikään sähkömittari; koko verkon kulutus lasketaan mallilla, joka johdetaan hashratesta ja oletetusta laitteiston tehokkuudesta. Cambridgen yliopiston tutkimusryhmä arvioi verkon vuosikulutukseksi noin 138 terawattituntia (TWh) huhtikuun 2025 tutkimuksessaan, mutta saman ryhmän joulukuun 2025 alustava päivitys nosti luvun noin 190 terawattituntiin. Digiconomist-sivuston taloudellinen malli puolestaan päätyy yli 200 terawattituntiin. Kolme uskottavaa lähdettä, kolme eri lukua, eikä yksikään niistä ole mitattu.

Konteksti auttaa suhteuttamaan luvut. Bitcoin maksoi 14. syyskuuta 2026 noin 66 500 euroa (CoinGecko), ja verkon markkina-arvo oli noin 1,3 biljoonaa euroa. Laskentateho eli hashrate pyöri noin 934 exahashissa sekunnissa (EH/s) seitsemän vuorokauden keskiarvona, ja louhinnan vaikeustaso (difficulty) nousi 6. syyskuuta 1,31 prosenttia lukemaan 127,45 biljoonaa (CoinWarz), yhä selvästi alle lokakuun 2025 huipun, joka oli noin 1,1 zettahashia sekunnissa. Nämä ovat verkon todellisia, ketjusta luettavia mittareita. Se, kuinka paljon sähköä niiden pyörittäminen vaatii ja mistä sähkö tulee, on sen sijaan päättelyä.

Tämä juttu ei yritä ratkaista, onko Bitcoin vihreä vai likainen. Se kysyy tarkemman kysymyksen: kuka luvun laskee, miksi arviot heittävät kolmanneksella tai enemmän, mihin MiCA nyt velvoittaa ja mitä suomalainen lukija voi oikeasti todentaa. Loppupäätelmä on kiusallinen Bitcoinille ja imarteleva Ethereumille: proof-of-stake-verkon energiankäyttö on käytännössä laskettavissa julkisesta datasta, kun taas proof-of-work-verkon energiamix jää arvioksi.

Mitä energiamix oikeasti tarkoittaa louhinnassa ja stakingissa

Energiakeskustelussa sekoittuu jatkuvasti kaksi eri kysymystä, jotka kannattaa pitää erillään. Ensimmäinen on määrä: kuinka monta terawattituntia verkko kuluttaa vuodessa. Toinen on mix eli koostumus: mistä lähteistä tuo sähkö tulee, kuinka suuri osa on vesivoimaa, tuulta, aurinkoa, ydinvoimaa, maakaasua tai kivihiiltä. Otsikoissa nämä niputetaan yhteen, mutta ne ovat eri suureita ja niitä myös arvioidaan eri tavoin.

Määrä ratkaisee, kuinka iso jalanjälki ylipäätään on. Mix ratkaisee, kuinka paljon tuosta jalanjäljestä muuttuu päästöiksi. Sata terawattituntia norjalaista vesivoimaa ja sata terawattituntia puolalaista kivihiiltä ovat energiataseessa sama luku mutta ilmastovaikutukseltaan täysin eri asia. Juuri siksi pelkkä kulutusluku kertoo vähemmän kuin miltä näyttää, ja juuri siksi mixin osuuksista kiistellään niin kiihkeästi.

Louhinnan ja stakingin ero tekee kysymyksestä vielä olennaisemman. Bitcoinin proof-of-work perustuu siihen, että laitteet tekevät jatkuvasti raskasta laskentaa; energia on suoraan osa turvamallia. Ethereumin proof-of-stake korvasi tuon laskennan taloudellisella panoksella (staking), jolloin sähköä kuluu vain sen verran kuin tavallisen palvelimen pyörittäminen vaatii. Kun puhutaan mining-staking-sektorin energiamixistä, puhutaan siis kahdesta hyvin erilaisesta koneesta, joista toisen kulutus on suuruusluokkia isompi ja paljon vaikeammin mitattavissa.

Vuonna 2026 kysymys ei ole enää akateeminen. Se on samaan aikaan sääntelykysymys (MiCA vaatii luvut näkyviin), kilpailukysymys (tekoäly havittelee samoja puhtaita megawatteja) ja Suomessa vero- ja kaukolämpökysymys. Ennen kuin näihin päästään, on ymmärrettävä, miksi itse perusluku on niin liukas.

Bitcoinin kulutus ei ole mittari vaan malli

Bitcoin-verkko on hajautettu satoihin tuhansiin laitteisiin kymmenissä maissa, eikä kukaan lue niiden yhteistä sähkölaskua. Siksi verkon kulutus arvioidaan kahdessa vaiheessa, joissa molemmissa piilee epävarmuus.

Ensin arvioidaan hashrate. Sitäkään ei mitata suoraan, vaan se johdetaan siitä, kuinka nopeasti lohkoja löytyy suhteessa vaikeustasoon. Kaava on yksinkertainen (vaikeustaso kerrottuna kahden potenssilla jaettuna lohkoajalla), mutta se on tilastollinen estimaatti: jos onni käy, lohkoja voi löytyä hetken tavallista tiheämmin, ja hashrate näyttää korkeammalta kuin se todellisuudessa on. Siksi yksittäiset lukemat heittelevät helposti kymmenisen prosenttia suuntaan tai toiseen, ja vakavat lähteet käyttävät seitsemän vuorokauden keskiarvoja.

Toinen vaihe on hankalampi. Hashratesta päästään sähkönkulutukseen vain olettamalla, millaisilla laitteilla verkko pyörii ja kuinka tehokkaita ne ovat (wattia terahashia kohden, J/TH). Uusin sukupolvi kuten Antminer S21 XP hakkaa energiatehokkuudessa vanhan S19-kaluston moninkertaisesti, joten se, oletetaanko verkon koostuvan pääosin uusista vai vanhoista koneista, muuttaa loppulukua kymmenillä terawattitunneilla. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä tarkkaa laitekantaa, joten jokainen arvio joutuu tekemään valistuneen arvauksen.

Näistä syistä Bitcoinin energialuku ei ole mittaus vaan malli. Se on paras mahdollinen arvaus, jota rakennetaan toisen arvauksen (hashrate) päälle. Tämä ei tarkoita, että luvut olisivat hyödyttömiä, mutta se selittää, miksi kaksi huolellista tutkijaa voi päätyä kymmenien terawattituntien erolle, vaikka kumpikaan ei olisi väärässä.

Kolme mittaajaa, kolme lukua

Energiamixistä on 2026 mennessä muodostunut oma pieni asiantuntijasotansa, jossa kolme leiriä tuottaa toisistaan poikkeavia lukuja eri menetelmillä. Niiden ymmärtäminen on paras rokote otsikoiden ylilyönneille kumpaankin suuntaan.

Huomaa, että edes yksittäinen lähde ei ole vakaa: Cambridgen oma luku nousi 18 kuukaudessa 138 terawattitunnista noin 190 terawattituntiin, eli 38 prosenttia, samalla kun vähähiilisen energian osuus kohosi 52,4 prosentista 59,4 prosenttiin ja vesivoima ohitti maakaasun verkon suurimpana yksittäisenä lähteenä. Päästöt nousivat silti noin 40 miljoonasta 48 miljoonaan hiilidioksiditonniin, koska kokonaiskulutus kasvoi nopeammin kuin mix puhdistui. Sama luku voi siis kertoa yhtä aikaa hyviä ja huonoja uutisia riippuen siitä, kumpaa katsoo.

Miksi luvut heittävät: alhaalta ylös vai ylhäältä alas

Cambridgen menetelmä on alhaalta ylös rakennettu. Sen huhtikuun 2025 tutkimus perustui 49 louhintayrityksen suoriin tietoihin 23 maasta, mikä kattoi noin 48 prosenttia globaalista louhinnasta, ja loput ekstrapoloitiin laitekannan ja maantieteen perusteella. Tulos: 138 terawattituntia (noin 0,5 prosenttia maailman sähköstä), kestävää energiaa 52,4 prosenttia (uusiutuvia 42,6 ja ydinvoimaa 9,8 prosenttia), maakaasua 38,2 ja kivihiiltä 8,9 prosenttia, päästöt 39,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Tutkimuksen johtaja Alexander Neumueller puolusti lähestymistapaa suoraan: raportti ”vastaa suoraan pitkään jatkuneeseen datapuutteeseen nojaamalla alan toimijoiden suoriin tietoihin abstraktioiden sijaan”. Toisin sanoen otos on aito, mutta se on yhä otos, josta kokonaisuus arvataan.

Digiconomistin malli kääntää ongelman ympäri ja lähestyy sitä taloudesta käsin. Ajatus on, että louhijat käyttävät valtaosan tuloistaan sähköön, joten verkon tuloista voi päätellä sähkömenot ja sitä kautta kulutuksen. Sivuston indeksi olettaa sähkön olevan noin 80 prosenttia louhijoiden kuluista hinnalla 0,05 dollaria kilowattitunnilta ja päätyy noin 204 terawattituntiin, mikä vastaa kokonaisen valtion kulutusta. Perustelu: taloudellinen malli nappaa myös jäähdytyksen, laiterikot ja tehottomuudet, jotka pelkkä laiteoletus jättää huomiotta.

Kumpikaan ei mittaa mitään suoraan. Toinen ekstrapoloi laitekannasta, toinen päättelee rahavirroista. Kun samaa ilmiötä katsotaan kahdesta täysin eri suunnasta, on odotettavaa että tulokset eroavat, ja juuri se ero, ei kumpikaan yksittäinen luku, on rehellisin kuvaus tietämyksemme rajoista.

Sijainti ratkaisee mixin, eikä sekään ole varma

Vaikka kulutusluku saataisiin naulattua, mix riippuu siitä, missä laitteet fyysisesti pyörivät. Sama hashrate tuottaa täysin eri päästöt Sichuanin vesivoimalla, Texasin kaasulla tai Kazakstanin hiilellä. Ja tässä piilee toinen arvausten kerros: myös louhinnan maantiede on estimaatti.

Cambridgen tutkimuksessa Yhdysvaltojen osuudeksi ilmoitettiin kyselyaineistossa 75,4 prosenttia, mutta luku on vastaajapohjainen eikä sama kuin maan todellinen osuus globaalista hashratesta, jota muut kartoitukset pitävät pikemminkin 35-40 prosentissa. Ero ei tarkoita, että jompikumpi valehtelisi; se kertoo, että sijaintitietokin nojaa siihen, ketkä sattuvat vastaamaan kyselyyn ja mitä he kertovat.

Maantiede myös liikkuu jatkuvasti. Louhinta on siirtynyt Kiinan 2021 kiellon jälkeen Yhdysvaltoihin, Venäjälle ja uusiin keskuksiin kuten Paraguayhin ja Persianlahdelle, ja jokainen siirtymä muuttaa mixiä. Kun vesivoimarikas alue kasvaa nopeammin kuin hiilipohjainen, mix puhdistuu ilman että yksikään louhija vaihtaa polttoainetta. Juuri tämä selittää osan Cambridgen oman luvun paranemisesta: vesivoima ohitti kaasun, koska vesivoimavaltaista kapasiteettia tuli lisää. Energiamix on siis liikkuva arvio, joka rakentuu toisen liikkuvan arvion (sijainti) päälle.

Ethereum todistaa sen, minkä Bitcoin arvioi

Tässä kohtaa mining-staking-sektorin kaksi puolta eroavat jyrkästi. Ethereum siirtyi proof-of-workista proof-of-stakeen syyskuussa 2022 tapahtumassa nimeltä Merge, ja samalla sen energiayhtälö muuttui arviosta lasketuksi.

Proof-of-stakessa lohkot eivät synny raskaasta laskennasta vaan siitä, että validaattorit asettavat panokseksi ETH:ta ja allekirjoittavat lohkoja. Yhden solmun teho on kymmeniä watteja, ei kilowatteja, ja validaattoreiden lukumäärä on julkista, ketjusta luettavaa tietoa. Kun kerrot solmujen määrän yhden solmun kulutuksella, saat verkon kulutuksen ilman laiteoletuksia tai talousmalleja. Ethereum-säätiön mukaan verkko kuluttaa nyt noin 0,0026 terawattituntia vuodessa (2 601 megawattituntia), ja Merge leikkasi sähkönkäyttöä yli 99,988 prosenttia ja hiilijalanjälkeä noin 99,992 prosenttia (11 016 000 tonnista 870 tonniin). Ennen Mergeä proof-of-work-Ethereum kulutti noin 21 terawattituntia.

Ero on periaatteellinen, ei vain määrällinen. Bitcoinin mixiä ei voi todentaa, koska sitä ei voi mitata; Ethereumin kulutus taas voidaan laskea samalla logiikalla kuin minkä tahansa datakeskuksen. Sijoittajalle tämä on olennaista: stakingin energiaväite on tarkistettavissa, louhinnan väite on luotettava vain lähteensä menetelmän verran. Staking-tuoton ja sen tuottavien palveluiden vertailuun palaamme erikseen jutussa Lido vastaan Rocket Pool vastaan Frax, mutta energian näkökulmasta olennaista on, että kaikki nämä pyörivät samalla marginaalisella sähköllä kuin verkkopalvelin.

Per transaktio on harhaanjohtava mittari, jota MiCA silti kysyy

Suosituin tapa dramatisoida krypton energiankäyttöä on jakaa kulutus transaktioiden määrällä. Digiconomistin mukaan yksi Bitcoin-transaktio vastaa noin 800 kilowattituntia ja 447 kiloa hiilidioksidia, mikä on enemmän kuin sadantuhannen korttimaksun verran. Luku on tekniikan puolesta laskettavissa, mutta se johtaa harhaan.

Syyn muotoilee terävimmin Ethereum-säätiö itse: ”lohkon ehdottamiseen ja vahvistamiseen tarvittava energia on riippumaton siitä, montako transaktiota lohkossa on”. Toisin sanoen jos transaktioita olisi vähemmän, energiankulutus ei laskisi, joten energian jakaminen transaktioilla luo kuvitteellisen syy-yhteyden. Bitcoinissa sähkö seuraa hashratea ja lohkojen tahtia, ei maksujen määrää; Layer 2 -ratkaisut ja niputus vääristävät lukua entisestään.

Tässä on 2026 sääntelyn ironia. Vaikka verkkojen omat kehittäjät pitävät per-transaktio-mittaria virheellisenä, MiCA nimenomaan vaatii energiaintensiteetin transaktiota kohden yhtenä lisäindikaattorina suurille verkoille. Sääntely siis institutionalisoi mittarin, jota moni asiantuntija pitää epäluotettavana, todennäköisesti siksi, että se on vertailukelpoinen kirjoitusmuoto valkoiseen kirjaan, vaikkei se ole fysikaalisesti mielekäs. Lukijalle tämä tarkoittaa, että virallisessakin asiakirjassa voi olla luku, joka näyttää täsmälliseltä mutta jonka tulkinnassa kannattaa olla varovainen.

MiCA teki vihreästä luvusta pakollisen

Suurin muutos 2026 on se, että energialuku ei ole enää vapaaehtoinen mainoslause vaan lakisääteinen tieto. Komission delegoitu asetus (EU) 2025/422, joka annettiin 17. joulukuuta 2024 ja tuli voimaan 20. huhtikuuta 2025, määrittelee tekniset sääntelystandardit MiCA:n kestävyysindikaattoreille. Valkoisen kirjan sääntöjen soveltaminen alkoi 23. joulukuuta 2025, joten indikaattorit ovat nyt osa jokaista uutta kryptovaran markkinointiasiakirjaa EU:ssa.

Rakenne on kolmiportainen. Aina pakollinen on yksi ainoa indikaattori: konsensusmekanismin vuotuinen sähkönkulutus kilowattitunteina. Jos kulutus ylittää 500 000 kilowattituntia vuodessa (mikä Bitcoinin ja muiden suurten verkkojen kohdalla ylittyy moninkertaisesti), mukaan tulevat lisäpakolliset indikaattorit kuten uusiutuvan energian osuus, energiaintensiteetti transaktiota kohden ja kasvihuonekaasupäästöt. Loput, kuten energiamixin tarkka erittely, elektroniikkajäte ja vedenkulutus, ovat vapaaehtoisia.

Käytännön ongelma on ilmeinen: asetus vaatii lukuja verkosta, jonka kulutusta ei voi mitata. Palveluntarjoaja joutuu siis nojaamaan samoihin arvioihin, joista tämä juttu kertoo, ja valitsemaan menetelmän. Sääntelyn seurantojen mukaan juuri metodivalinta on se kohta, jossa kaksi muuten vilpitöntä toimijaa voi päätyä eri lukuun samasta verkosta. Pakollisuus siis paransi läpinäkyvyyttä muttei poistanut epävarmuutta; se vain siirsi sen otsikoista viralliseen asiakirjaan.

Suomessa valvoja on Finanssivalvonta, ei sähkömittari

Suomalaisen lukijan kannalta MiCA:n kestävyystiedot tulevat käytäntöön kansallisen valvojan kautta. Finanssivalvonta (FIN-FSA) on Suomen toimivaltainen viranomainen MiCA:n alla, ja Suomen siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, mikä oli yksi EU:n ja ETA:n lyhyimmistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa toimivien kryptovarapalvelun tarjoajien on pitänyt olla sääntöjen mukaisia jo yli vuoden.

On tärkeää ymmärtää valvonnan rajat. Finanssivalvonta valvoo palveluntarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, ei itse louhintaa. Bitcoinin louhinta ei ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu, joten sitä ei valvota MiCA:n nojalla lainkaan; sen energiankäyttöön vaikuttavat Suomessa ennemmin sähkövero ja sähkön markkinahinta. Kun siis luet valkoisesta kirjasta energialuvun, se on osa sijoittajansuojaa (tieto päätöksentekoa varten), ei todistus siitä, että joku viranomainen olisi käynyt mittaamassa verkon kulutuksen. Finanssivalvonnan oma kuluttajasivu muistuttaakin, että kryptovaroihin liittyy äärimmäistä arvonvaihtelua eikä sijoittajien korvausrahasto kata niitä.

Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa vastaava läpinäkyvyys on tällä hetkellä pysähdyksissä: arvopaperivalvoja SEC:n ilmasto- ja päästötietojen julkistussääntö on jäänyt jäihin ja sen kumoamista on esitetty, joten mitään Bitcoinin energiamixiin verrattavaa pakollista raportointia ei liittovaltiotasolla ole voimassa. EU siis kulkee tässä edellä, mutta edellä kulkeminen ei tee luvusta yhtään mitatumpaa.

Suomessa osa energiatarinasta on mitattavissa: hukkalämpö

Jos globaali mix on arvioiden suota, Suomessa on yksi osa energiatarinaa, joka on aidosti mitattavissa: louhinnan hukkalämpö kaukolämpöverkossa. Kun ASIC-laite muuttaa sähkön lämmöksi, tuo lämpö voidaan syöttää putkiin sen sijaan että se puhallettaisiin taivaalle, ja kaukolämpöverkon kalorimetri kertoo tarkalleen, montako megawattituntia lämpöä siirtyi.

Suomesta on tullut tämän mallin kärkimaa. Grist-lehden tammikuun 2026 selvityksen mukaan MARA Holdingsin operaatiot lämmittävät noin 80 000 suomalaista louhinnan hukkalämmöllä. Yhtiöllä on kaksi kohdetta, Satakunnassa ja Seinäjoella, ja sen laitteista lähtevä vesi on 50-78 celsiusasteista ennen kuin se pumpataan kaukolämpöverkkoon. MARA laskee välttäneensä puolentoista vuoden aikana lähes 5 000 tonnia kasvihuonekaasupäästöjä, mikä vastaa noin 700 yhdysvaltalaiskodin lämmitystä. Muitakin toimijoita on: Terahash Energyn Genesis-hanke ohjaa lämpöä teollisuuteen ja koteihin, ja Hashlabs pyörittää kuutta kohdetta, jotka on kytketty kaukolämpöön.

Hashlabsin perustaja Alen Makhmetov tiivisti motiivin Gristille: ”haluan vain tehdä liiketoiminnastamme paljon kestävämpää, vakaampaa ja pitkäjänteisempää”. Ja tässä on olennaista: hukkalämmön hyöty ei ole mallinnettu prosenttiosuus vaan verkkoyhtiön laskuttama, mitattu megawattitunti. Se on juuri se numero, jonka voi todentaa, toisin kuin globaali kestävyysprosentti.

Tasapainon vuoksi on sanottava, ettei mitattu paikallishyöty automaattisesti oikeuta globaalia jalanjälkeä. Ympäristöjärjestöjen ja Digiconomistin perustajan Alex de Vriesin kaltaiset kriitikot huomauttavat, että vaikka lämpö korvaa turvetta tai öljyä yksittäisessä kaupungissa, verkon kokonaiskulutus, vedenkulutus ja elektroniikkajäte (Digiconomistin arvion mukaan yli 21 kilotonnia romua vuodessa) eivät katoa mihinkään. Hukkalämpö on aito ja todennettava hyöty, mutta se on osa tasetta, ei sen loppusumma.

Toinen mitattava luku: sähkövero nousi 45-kertaiseksi

Toinen aidosti mitattava suomalaisluku löytyy sähkölaskusta. Heinäkuun 1. päivä 2026 datakeskuksissa käytetty sähkö siirtyi alemmasta veroluokasta II ylempään luokkaan I. Käytännössä vero nousi noin 45-kertaiseksi, 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta. Suurelle, tuhat gigawattituntia vuodessa kuluttavalle kampukselle se tarkoittaa sähköveron nousua noin puolesta miljoonasta eurosta yli 22 miljoonaan euroon vuodessa.

Muutos peruu vuoden 2022 kannustimen, joka oli myöntänyt vähintään 0,5 megawatin datakeskuksille alennetun verokannan. Perusteluina käytettiin valtiontalouden tasapainoa ja kysymystä siitä, kannattaako verohelpotuksia kohdentaa alalle, joka kuluttaa paljon sähköä mutta työllistää suhteellisen vähän. Muutos kohdistettiin tekoälykampuksiin, mutta se osuu jokaiseen suureen kuormaan, myös louhintaan.

Energiamixin kannalta tällä on suora seuraus. Kun Suomen sähkö oli halpaa ja kevyesti verotettua, louhija saattoi ajaa laitteitaan silloinkin, kun marginaali oli ohut, ja hyödyntää puhdasta pohjoismaista tuotantoa. Korkeampi vero nostaa kannattavuusrajaa ja ajaa marginaalisen kaluston ulos, jolloin jäljelle jäävät ne kohteet, joilla on toinen tulonlähde (kuten kaukolämpö) tai jotka voivat vaihtaa laskennan tekoälyyn. Vaikutus katteeseen on suora, ja siitä kertoo tarkemmin juttu louhintapoolin bisneksestä. Sähkövero on toisin sanoen politiikkatyökalu, joka muokkaa Suomen energiamixiä ilman että kukaan säätää yhtäkään voimalaa.

Tekoäly vie puhtaimmat megawatit

Suurin yksittäinen voima, joka muokkaa louhinnan energiamixiä 2026, ei ole sääntely vaan kilpailu samasta sähköstä. Tekoälyn datakeskukset havittelevat juuri sitä vakaata, halpaa ja mielellään puhdasta tehoa, jota louhijatkin hakevat. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Energy and AI -raportin mukaan datakeskusten sähkönkulutus noin kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä lähes 945 terawattituntiin, mikä on jo lähes 3 prosenttia maailman sähköstä ja moninkertainen Bitcoinin arvioituun kulutukseen nähden.

Louhijalle tämä on kaksiteräinen miekka. Tekoäly maksaa megawatista enemmän kuin louhinta, joten se voittaa tarjouskilpailut parhaista, puhtaimmista sijainneista. Kun tekoäly vie vesi- ja tuulivoimalla varustetut kohteet, louhinnalle jää herkemmin se, mikä on halpaa juuri siksi ettei sitä muuten käytettäisi: ylijäämä, verkon ruuhkahuippujen ulkopuolinen teho ja soihtukaasu. Osa tästä on aidosti puhdistavaa (soihdutettavan metaanin poltto), osa ei. Ilmiö voi siis viedä louhinnan mixiä kumpaankin suuntaan, ja juuri siksi luku elää. Olemme käsitelleet megawattien siirtymää louhinnasta tekoälyyn tarkemmin jutussa hashraten kasvun junnaamisesta.

Suomen kohdalla nämä voimat yhdistyvät: sama korotettu sähkövero, joka puree louhintaan, kohdistettiin nimenomaan tekoälykampuksiin, ja sama pohjoinen ilmasto, joka tekee jäähdytyksestä halpaa, houkuttelee molempia. Kuka voittaa kilpailun puhtaimmasta megawatista, ratkaisee osaltaan, miltä Suomen osuus verkon mixistä näyttää ensi vuonna.

Mitä energia oikeastaan ostaa

Energiakeskustelussa unohtuu helposti, mihin sähkö menee. Bitcoinin proof-of-workissa energia ei ole sivutuote vaan koko turvamalli: laskentateho tekee verkon historian uudelleenkirjoittamisen niin kalliiksi, ettei se kannata. Siksi energialuku on samalla turvabudjetti, ja jos se laskisi rajusti, myös hyökkäyksen hinta laskisi.

Tämä sitoo energian pitkän aikavälin kysymykseen siirtomaksuista. Lohkopalkkio puolittuu noin neljän vuoden välein (seuraavan kerran 2028), ja jossain vaiheessa siirtomaksujen on kannettava yhä suurempi osa turvabudjetista. Siksi kilpailu lohkotilasta, kuten Bitcoinin omat NFT-kokeilut, joita ruodimme jutussa Ordinals ja taistelu lohkotilasta, ei ole pelkkää kuriositeettia vaan osa sitä, mikä pitää verkon energian rahoitettuna. Energia, mix ja pitkän aikavälin turvallisuus ovat saman yhtälön osia.

Stakingissa yhtälö on toinen. Turvan tuo lukittu pääoma, ei poltettu sähkö, joten energialuku ja turvabudjetti ovat irti toisistaan. Tämä on yksi syy, miksi PoW:n ja PoS:n energiaeroa ei voi pelkistää pelkäksi tehokkuudeksi: ne ostavat turvallisuutensa eri valuutalla.

Näin luet energialupauksen kriittisesti

Kun seuraavan kerran törmäät otsikkoon Bitcoinin energiasta tai kestävyysprosentista valkoisessa kirjassa, muutama tarkistuskysymys erottaa luotettavan luvun markkinointipuheesta.

• Mikä menetelmä? Alhaalta ylös (Cambridge) ja ylhäältä alas (Digiconomist) tuottavat eri luvun. Kysy kumpi, äläkä usko yhtä lukua ilman menetelmää.
• PoW vai PoS? Proof-of-stake-luku on todennettavissa validaattorimäärästä; proof-of-work-luku on aina arvio.
• Onko luku per transaktio? Jos on, suhtaudu varauksella; energia seuraa lohkoja ja hashratea, ei maksujen määrää, ja verkkojen omat kehittäjät pitävät mittaria harhaanjohtavana.
• Onko hyöty mitattu vai mallinnettu? Kaukolämpöverkon kalorimetri ja sähkölaskun verorivi ovat todennettavia; globaali kestävyysprosentti on arvio.
• Mitä luku jättää pois? Elektroniikkajäte, vedenkulutus ja päästöjen absoluuttinen kasvu voivat piiloutua puhdistuvan prosenttiosuuden taakse.

Vuoden 2026 tärkein oivallus on, että energialuvusta tuli pakollinen ennen kuin siitä tuli mitattava. MiCA pakottaa numeron näkyviin, mutta numero on yhä paras mahdollinen arvio, ei totuus. Rehellisin suhtautuminen on lukea se juuri niin: hyödyllisenä, sääntelyn vaatimana, mutta epävarmana arviona, jonka takaa kannattaa aina kysyä kuka mittasi ja miten.

Usein kysytyt kysymykset

Kuluttaako Bitcoin todella enemmän sähköä kuin kokonainen valtio?

Arviot vaihtelevat noin 138 terawattitunnista yli 200 terawattituntiin vuodessa, mikä vastaa keskikokoisen valtion kulutusta. Luku on kuitenkin aina mallinnettu arvio, koska koko verkon kulutusta ei mitata suoraan, vaan se johdetaan hashratesta ja oletetusta laitetehokkuudesta.

Miksi eri lähteet antavat Bitcoinin energiankulutukselle eri luvun?

Cambridge rakentaa arvionsa alhaalta ylös laitekannasta ja toimijakyselyistä, kun taas Digiconomist johtaa luvun ylhäältä alas louhijoiden oletetuista sähkömenoista. Menetelmät tuottavat eri tuloksia, ja koska louhinnan maantieteellinen sijainti muuttuu jatkuvasti, myös energiamix on liikkuva arvio.

Onko Ethereumin energiankulutus helpompi todentaa kuin Bitcoinin?

Kyllä. Siirryttyään proof-of-stakeen syyskuussa 2022 Ethereum kuluttaa noin 0,0026 terawattituntia vuodessa, ja luku voidaan laskea julkisesta validaattorimäärästä kertaa yhden solmun kymmenien wattien teho. Proof-of-work-louhinnan energiamixiä ei voi todentaa samalla tavalla.

Mitä MiCA vaatii kryptovarojen energiatiedoista?

Komission delegoitu asetus (EU) 2025/422 velvoittaa ilmoittamaan vähintään konsensusmekanismin vuotuisen sähkönkulutuksen. Jos kulutus ylittää 500 000 kilowattituntia vuodessa, mukaan tulevat lisäindikaattorit kuten energiaintensiteetti transaktiota kohden ja kasvihuonekaasupäästöt.

Valvooko Finanssivalvonta Bitcoinin louhintaa Suomessa?

Ei suoraan. Finanssivalvonta valvoo MiCA:n nojalla kryptovarapalvelun tarjoajia kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, ei itse louhintaa, joka ei ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu. Louhinnan energiankäyttöön vaikuttavat Suomessa ennemmin sähkövero ja sähkön markkinahinta.

Kirjoittanut Marcus Okafor, HOGE Wire louhinta- ja energiatoimitus.