51 prosentin kysymys: voivatko louhintapoolit hyökätä Bitcoiniin?

Perjantaina 19. syyskuuta 2026 Bitmainin omistama AntPool ylitti hiljaa rajapyykin, joka saa monen bitcoinin pitkäaikaisen kannattajan vilkaisemaan kahdesti: pooli louhi yli 20 prosenttia kaikista uusista lohkoista. Yhdessä yhdysvaltalaisen Foundryn (noin 25 prosenttia) ja F2Poolin (noin 15 prosenttia) kanssa kolme suurinta poolia rakensi tuolloin yli 60 prosenttia koko verkon lohkoista, tuoreimman Hashrate Indexin poolilistan mukaan. Luku palauttaa mieleen otsikon, joka toistuu joka kerta kun keskittymä kasvaa: kourallinen yhtiöitä voisi kaapata Bitcoinin.

Todellisuus on kiinnostavampi ja huomattavasti hienovaraisempi kuin kauhukuva. Enemmistö laskentatehosta antaa valtaa, mutta ei sellaista valtaa kuin useimmat luulevat, eikä sellaista, jota järkevä pooli haluaisi käyttää. Tämä juttu erottaa toisistaan kaksi asiaa, jotka menevät julkisessa keskustelussa jatkuvasti sekaisin: harvinaisen, teknisesti mahdollisen 51 prosentin hyökkäyksen ja arkisen, jo tapahtuneen riskin eli sen, kuka päättää mitkä maksut pääsevät lohkoon.

Käymme läpi mitä enemmistöhashrate voi ja ei voi tehdä, miten kaksoiskulutus toimisi käytännössä, mitä pienemmille ketjuille on jo tapahtunut, miksi Bitcoin on toistaiseksi kestänyt, ja mitkä protokollatason korjausliikkeet (Stratum V2, DATUM ja solo-louhinta) pyrkivät viemään vallan pooleilta takaisin yksittäisille louhijoille. Poolien liiketoimintamallin ja keskittymäkartan olemme käsitelleet erikseen; tässä katse on turvallisuudessa.

Miksi poolit ovat olemassa: yksinlouhinta on lottoa

Bitcoin-verkon laskentateho on noin 956 EH/s eli 956 triljoonaa hajautusoperaatiota sekunnissa. Yksittäinen kotilouhija, jolla on yksi moderni ASIC-laite, edustaa tuosta luvusta häviävän pientä murto-osaa. Vaikka jokainen laite kilpailee samasta noin 220 000 euron lohkopalkkiosta (3,125 BTC kappaleelta, kunnes vuoden 2028 puoliintuminen leikkaa sen), yksin louhiva kotikone voi odottaa oikeaa osumaa vuosikymmeniä tai vuosituhansia. Löydön hetki on aidosti sattumanvarainen, aivan kuin lottorivi.

Pooli poistaa tämän satunnaisuuden. Kun tuhannet louhijat yhdistävät tehonsa ja jakavat palkkiot suhteessa tehtyyn työhön, epäsäännöllisestä lottovoitosta tulee tasainen palkka. Juuri tämä varianssin tasaaminen, ei tekniikka sinänsä, on poolin ydintuote. Louhija saa vakaan kassavirran; pooli kantaa riskin ja perii siitä palkkion. Se, kuka riskin lopulta kantaa, riippuu palkkiomallista, ja mallilla on väliä myös turvallisuuden kannalta, sillä se määrää kuinka riippuvainen louhija on poolin maksukyvystä ja hyväntahtoisuudesta.

Palkkiohaarukat ja mallien tarkat ehdot vaihtelevat poolikohtaisesti (vertailu: D-Central). Olennaista turvallisuuden kannalta on, että FPPS-mallissa pooli maksaa louhijalle riippumatta siitä löytyykö lohkoa, joten se kerää itselleen valtavan varannon ja siihen liittyvän vastapuoliriskin. PPLNS ja Oceanin ei-säilyttävä TIDES siirtävät sekä varianssin että kontrollin lähemmäs louhijaa.

Keskittymä 2026: kolme poolia, yli 60 prosenttia lohkoista

Turvallisuuskeskustelu alkaa aina samasta luvusta: kuinka moni toimija tarvitaan yhteen, jotta puolet lohkoista olisi heidän hallussaan. Alla on 19. syyskuuta 2026 kirjattu poolilista Hashrate Indexin datan mukaan, kun verkon teho oli noin 956 EH/s ja bitcoin maksoi noin 70 500 euroa (CoinGecko).

Tästä listasta lasketaan niin sanottu Nakamoto-kerroin: pienin joukko toimijoita, jotka yhdessä ylittäisivät puolet. Foundry ja AntPool yltävät yhdessä noin 45 prosenttiin, joten kaksi ei riitä. Kun F2Pool lasketaan mukaan, kolmikon osuus on noin 61 prosenttia. Bitcoinin poolikohtainen Nakamoto-kerroin on siis kolme, ja se on pysynyt kolmessa läpi vuoden 2026 vaihteluista huolimatta. Kolme on pieni luku järjestelmälle, jonka koko myyntipuhe on hajautus.

Omistuspohja tekee kuvasta vielä tiiviimmän. AntPool on laitevalmistaja Bitmainin, ViaBTC CoinEx-pörssin ja Foundry sijoitusyhtiö Digital Currency Groupin osa. MARA Pool taas kuuluu pörssinoteeratulle MARA Holdingsille, joka louhii pääosin omaan lukuunsa; julkisten louhintayhtiöiden strategiaa ja arvostusta olemme puineet jutussa Marathon vastaan Riot. Kun pooli on osa laitevalmistajaa tai pörssiä, sillä on kanava ohjata asiakkaidensa tehoa omaan pooliinsa, mikä ruokkii keskittymää rakenteellisesti.

Piilokeskittymä: kun itsenäiset poolit jakavat saman mallin

Poolilista voi jopa aliarvioida todellisen keskittymän. Riippumaton kehittäjä 0xB10C dokumentoi vuonna 2024, että usean nimellisesti erillisen poolin rakentamat lohkomallit (block template) olivat lähes identtisiä. Hänen analyysinsa mukaan AntPoolin ja Poolinin mallit täsmäsivät 99-prosenttisesti, AntPoolin ja BTC.comin 98-prosenttisesti ja BTC.comin ja Poolinin 99-prosenttisesti; myös SpiderPoolin ja Binance Poolin, SecPoolin ja SigmaPoolin sekä Braiinsin ja Ultimuksen mallit olivat epäilyttävän yhteneväisiä.

Havaintojakson aikana näiden yhdeksän toisiinsa kytkeytyneen poolin yhteenlaskettu osuus oli noin 37,6 prosenttia, enemmän kuin Foundryn tuolloinen 31,31 prosenttia. Kehittäjä muotoili johtopäätöksensä varovasti: vaikka mallit ovat epätavallisen samankaltaisia, se ei todista, että kaikkien takana olisi yksi taho. Seurantaa jatkanut maaliskuun 2025 havainto AntPoolin ja sen lähipiirin virheellisistä louhintatöistä haarautumatilanteissa vahvisti kytköksen olemassaolon.

Tarkat prosentit ovat vuoden 2024 lukuja, mutta opetus on kestävä: julkinen poolilista näyttää brändit, ei niiden takana jaettua infrastruktuuria. Jos osa toisistaan riippumattomilta näyttävistä pooleista rakentaa saman mallin, verkon todellinen Nakamoto-kerroin voi olla jopa pienempi kuin kolme. Tämä on syytä muistaa aina, kun joku vetoaa poolilistaan todisteena hajautuksesta.

Mikä 51 prosentin hyökkäys oikeasti on

Bitcoin on jatkuva kilpajuoksu pisimmästä pätevästä lohkoketjusta. Solmut hyväksyvät sen ketjun, johon on kasautunut eniten työtä, ja kirjoittavat historian sen mukaan. Jos yksittäinen toimija hallitsee yli puolta laskentatehosta, se voi luoda lohkoja nopeammin kuin muu verkko yhteensä. Silloin se voi rakentaa salaa vaihtoehtoisen ketjun ja julkaista sen myöhemmin; koska ketju on pidempi, verkko korvaa sillä aiemman version. Tätä kutsutaan uudelleenjärjestelyksi eli reorgiksi.

Tärkeää on ymmärtää, mitä tämä valta ei ole. Se ei ole murtautumista lompakoihin eikä salausavainten arvaamista. Enemmistölouhija ei voi allekirjoittaa toisen puolesta eikä siirtää kolikoita, joita hän ei omista, koska jokainen maksu vaatii yksityisellä avaimella tehdyn allekirjoituksen, jota edes koko verkon teho ei murra. Enemmistön valta rajoittuu siihen, minkä maksujen se sallii päästä ketjuun ja minkä version historiasta se pystyy korvaamaan. Se on vakava valta, mutta paljon kapeampi kuin sana hyökkäys antaa ymmärtää.

Mitä enemmistö voi ja ei voi tehdä

Rajanveto sen välillä, mikä on mahdollista ja mikä ei, on koko keskustelun ydin. Alla oleva taulukko tiivistää sen (perusteet: Chainlink).

Vasen sarake tuottaa taloudellista vahinkoa lähinnä pörsseille ja kauppapaikoille, ei tavallisille säästäjille, joiden kolikot pysyvät heidän avaintensa takana. Oikea sarake taas listaa asiat, jotka usein liitetään virheellisesti 51 prosentin hyökkäykseen, mutta jotka ovat kryptografisesti tai konsensussääntöjen puolesta mahdottomia riippumatta laskentatehosta. Bitcoinin 21 miljoonan kappaleen katto ei siirry hashratella; se muuttuisi vain, jos valtaosa käyttäjistä ja solmuista suostuisi ajamaan uutta ohjelmistoa.

Näin kaksoiskulutus toimisi käytännössä

Kaksoiskulutus on ainoa tapa, jolla 51 prosentin hyökkäyksestä saa suoraa rahallista hyötyä, ja se kohdistuu käytännössä aina pörssiin. Kaava toistuu jokaisessa dokumentoidussa tapauksessa.

• Hyökkääjä tallettaa suuren summan bitcoineja pörssiin ja odottaa, että talletus näyttää vahvistuneen.
• Hän vaihtaa bitcoinit toiseen kryptoon tai nostaa varat ulos pörssistä.
• Samaan aikaan hän on louhinut salaa rinnakkaista, pidempää ketjua, josta alkuperäinen talletus puuttuu kokonaan.
• Kun hän julkaisee pidemmän ketjun, verkko hyväksyy sen ja talletus katoaa historiasta. Pörssi jää tappiolle, mutta hyökkääjä pitää sekä vaihtamansa kryptot että alkuperäiset bitcoinit.

Puolustus on yllättävän arkinen: vahvistusten määrä. Mitä useampaa lohkoa pörssi odottaa ennen kuin se hyväksyy talletuksen, sitä syvemmälle historiaan maksu hautautuu ja sitä pidemmän vaihtoehtoisen ketjun hyökkääjän pitäisi rakentaa peruuttaakseen sen. Bitcoinissa suositus on tyypillisesti kuusi vahvistusta; pienemmillä ja hauraammilla ketjuilla pörssit ovat hyökkäysten jälkeen nostaneet rajan kymmeniin tai jopa satoihin vahvistuksiin. Kaksoiskulutus ei siis peru vanhoja maksuja, vaan hyödyntää sitä lyhyttä ikkunaa, jonka aikana tuore talletus ei ole vielä ehtinyt vakiintua.

Kolme oikeaa hyökkäystä: GHash.io, Ethereum Classic ja Bitcoin Gold

Uhka ei ole pelkkää teoriaa. Alla on kolme historian merkittävintä tapausta, joista kaksi jälkimmäistä olivat aitoja, onnistuneita hyökkäyksiä pienempiä proof of work -ketjuja vastaan.

GHash.io oli lähin hetki, jolloin Bitcoin itse joutui vaaravyöhykkeelle. Pooli ylitti kesällä 2014 puolet tehosta noin puolen vuorokauden ajaksi, ja seurannut kohu johti kiireesti kutsuttuun kriisikokoukseen Lontoossa, jossa pooli lupasi olla ylittämättä 39,99 prosenttia (CoinDesk). Lupaus oli vapaaehtoinen ja käytännössä valvomaton, mutta se piti, ja pooli sulki lopulta ovensa 2016.

Bitcoin Gold osoitti, miten hyökkäys näyttää käytännössä. Toukokuussa 2018 tekijä otti haltuunsa yli puolet BTG-verkon tehosta ja kaksoiskulutti noin 18 miljoonan dollarin edestä kolikoita nimenomaan pörsseiltä; BleepingComputerin mukaan käyttäjien varoihin ei koskettu. Ethereum Classic koki elokuussa 2020 kolme hyökkäystä muutamassa viikossa. Coinbase kertoi omassa selvityksessään havainneensa poikkeaman ajoissa ja nostaneensa ETC-talletusten vahvistusvaatimuksen niin korkealle, ettei se itse kärsinyt tappioita. ETC vastasi ottamalla käyttöön MESS-nimisen suojauksen, joka tekee syvistä uudelleenjärjestelyistä moninkertaisesti kalliimpia.

Miksi Bitcoin ei ole Ethereum Classic

Miksi pienemmät ketjut kaatuvat, mutta Bitcoin ei? Ero on kolmessa asiassa. Ensimmäinen on vuokramarkkina. Ethereum Classicin kaltaisia ketjuja louhitaan samoilla GPU-korteilla kuin monia muitakin, joten hyökkääjä voi vuokrata tarvittavan tehon tunneiksi avoimilta markkinoilta ja suunnata sen halvempaan ketjuun. Bitcoinia louhitaan erikoispiireillä (ASIC), joita ei ole vuokrattavissa mistään lähellekään verkon kokoluokkaa vastaavaa määrää.

Toinen on pääoma. Yli puolen hallinta tarkoittaisi tänään yli 478 EH/s omaa tehoa, mikä vaatisi miljardien eurojen edestä ASIC-laitteita, ja niitä valmistaa käytännössä vain kaksi yhtiötä, Bitmain ja MicroBT, jotka eivät myisi puolta maailman kapasiteetista yhdelle hyökkääjälle huomaamatta. Laitteiden lisäksi tarvittaisiin gigawattiluokan sähkö, ja juuri sähkö on nyt louhinnan niukin resurssi, kun konesalikapasiteetista kilpailee myös tekoäly; ilmiötä käsittelimme jutuissa hashraten kasvusta ja megawateista ja Bitcoinin energiamiksistä.

Kolmas on turvabudjetti. Rehelliset louhijat jakavat päivittäin noin 450 uutta bitcoinia eli yli 30 miljoonaa euroa palkkioina, ja hyökkääjän pitäisi jatkuvasti ylittää tämä koko verkon yhteenlaskettu panostus. Bitcoinin turva ei siis lepää lupausten vaan taloudellisen mittakaavan varassa: verkon suojaaminen maksaa niin paljon, että sen ohittaminen maksaa vielä enemmän. Ethereum Classicin turvabudjetti oli murto-osa tästä, ja ero näkyi tuloksissa.

Itsekäs louhinta: kun hyökkäys ei näy päälle päin

51 prosentin kynnys ei ole ainoa vaaranpaikka. Cornellin tutkijat Ittay Eyal ja Emin Gün Sirer osoittivat jo vuonna 2013 julkaisussaan Majority is not Enough, että pooli voi kasvattaa osuuttaan reilua suuremmaksi jo selvästi alle puolen teholla. Strategia, jota he kutsuivat itsekkääksi louhinnaksi (selfish mining), toimii näin: pooli löytää lohkon mutta pitää sen salassa ja jatkaa louhintaa etumatkalla. Kun muu verkko on kuromassa kiinni, pooli julkaisee salaamansa lohkot ja mitätöi kilpailijoiden työn.

Tutkijoiden malli osoitti, että tällainen strategia voi olla kannattava jo noin kolmasosan teholla, ja verkkoetua hyödyntäen kynnys laskee kohti neljäsosaa. Se on hälyttävän matala luku, kun muistaa, että yksittäiset poolit ovat jo tuon kokoisia. Käytännössä laajamittaista itsekästä louhintaa ei ole havaittu Bitcoinissa, osin koska sen paljastuminen tuhoaisi poolin maineen ja karkottaisi louhijat, mutta uhka on tärkeä siksi, että se ei vaadi enemmistöä eikä näy ulospäin selvänä hyökkäyksenä. Se on hienovaraisempi ja siksi vaikeampi torjua kuin räikeä 51 prosentin kaappaus.

Todellinen riski on sensuuri, ei kaappaus

Arkinen riski ei ole ketjun kaappaus vaan se, kuka valitsee lohkon sisällön. Vallitsevassa Stratum V1 -protokollassa lohkomallin rakentaa pooli, ei yksittäinen louhija. Louhija myy tehonsa, mutta pooli päättää, mitkä maksut lohkoon otetaan. Kun kolme poolia rakentaa yli 60 prosenttia lohkoista, se tarkoittaa, että kourallinen operaattoreita päättää käytännössä koko verkon liikennepolitiikan. Tämä ei ole teoreettista: kyse on samasta lohkotilasta, josta esimerkiksi Ordinals-merkinnät kamppailevat tavallisten rahansiirtojen kanssa.

Sensuuri on jo tapahtunut. Kehittäjä 0xB10C havaitsi marraskuussa 2023, että OFAC-pakotelistalle asetettuja maksuja jäi järjestelmällisesti pois lohkoista, ja ilmiö toistui joulukuussa 2024 aiempaa suuremmalla joukolla siirtoja. Suodattajaksi paljastui F2Pool. Poolin perustaja Chun Wang ei kiistänyt asiaa vaan puolusti sitä avoimesti, kuten The Miner Mag raportoi: »Miksi olette yllättyneitä, kun kieltäydyn vahvistamasta noiden rikollisten, diktaattorien ja terroristien maksuja? Minulla on täysi oikeus olla vahvistamatta Vladimir Putinin tai Xi Jinpingin liiketoimia.» Julkisen paineen jälkeen hän kytki suodattimen pois päältä, kunnes yhteisö saavuttaisi laajemman yhteisymmärryksen.

Kyse on nimenomaan yksittäisen operaattorin harkinnasta. Louhija, joka on ohjannut tehonsa suodattavaan pooliin, osallistuu sensuuriin tietämättään eikä voi vaikuttaa siihen, ellei vaihda poolia. Marathon kokeili jo vuonna 2021 kokonaan OFAC-yhteensopivaa poolia, mutta hylkäsi hankkeen alle kuukaudessa yhteisön vastustuksen edessä. Juuri tämä, ei double-spend, on syy siihen, että lohkomallin rakentamisen palauttaminen louhijalle on noussut alan tärkeimmäksi hajautustavoitteeksi.

Peliteoria: miksi järkevä enemmistö ei vedä liipaisimesta

Jos hyökkäys on teknisesti mahdollinen, miksi sitä ei tapahdu? Vastaus on taloudellinen, ei tekninen. Suurin louhija on samalla suurin sijoittaja Bitcoinin turvallisuuteen. Menestyvä 51 prosentin hyökkäys tuhoaisi ensimmäisenä hyökkääjän oman pääoman: ASIC-laitteiden arvo romahtaisi, poolin liiketoiminta katoaisi ja bitcoinin hinta putoaisi, kun luottamus järjestelmään särkyisi. Hyökkääjä polttaisi miljardiensa arvoisen omaisuuden saadakseen kaksoiskulutuksella murto-osan siitä takaisin.

Puolustuksia on lisäksi useita.

• Louhijat voivat vaihtaa poolia hetkessä, joten pooli, joka alkaa käyttäytyä vihamielisesti, menettää tehonsa nopeasti.
• Yhteisö voi vastata käyttäjävetoisella softforkilla (UASF), kuten vuonna 2017, ja hylätä hyökkääjän ketjun sosiaalisesti; laskentatehon enemmistö ei ole sama asia kuin sääntöjen enemmistö.
• Pörssit nostavat vahvistusvaatimuksia heti epäilyksen herätessä, mikä tekee kaksoiskulutuksesta kannattamatonta.

Juuri tämä logiikka näkyi GHash.ion tapauksessa: pooli rajoitti itse itseään, koska sen oma etu oli terve verkko eikä kaadettu verkko. Rationaalinen enemmistö ei vedä liipaisimesta, koska ase osoittaa myös sitä itseään. Vaaralliseksi tilanne muuttuisi vasta, jos toimija ei olisi taloudellisesti rationaalinen, esimerkiksi valtio, joka tavoittelisi tuhoa eikä voittoa. Silloinkin ase palaisi käteen, mutta motiivi olisi eri.

Korjausliikkeet: Stratum V2, DATUM ja solo-louhinta

Rakenteellinen ratkaisu keskittymään ei ole poolien lopettaminen vaan lohkomallin rakentamisen palauttaminen louhijalle. Stratum V2 -protokollan Job Declaration -toiminto tekee juuri tämän: louhija pyörittää omaa täyttä solmua, kokoaa itse lohkomallinsa ja käyttää poolia vain palkkioiden tasaamiseen ja työn todentamiseen. Pooli ei enää päätä maksujen sisällöstä eikä voi sensuroida. Toukokuussa 2026 seitsemän poolia, jotka edustivat noin 75 prosenttia tehosta, liittyi Stratum V2 -työryhmään (CoinDesk).

Siirtymä ehti myös käytäntöön. Ensimmäinen Job Declaration -lohko (numero 955 318) louhittiin 25. kesäkuuta 2026, kun louhija GoMining rakensi mallin ja pooli DMND vahvisti sen (TFTC). GoMiningin toimitusjohtaja Mark Zalan tiivisti muutoksen merkityksen: »Vuosien ajan louhintapoolit ovat päättäneet, mitkä maksut pääsevät Bitcoinin lohkoihin.» Rinnalla kulkee Oceanin DATUM, joka saa saman aikaan jo nykyisellä laiteohjelmistolla, kun louhija ajaa solmun ja rakentaa mallinsa paikallisesti. Oceanin perustaja, Bitcoin Coren kehittäjä Luke Dashjr kuvasi hyötyä tuoreeltaan: »Yhden poolin tekemien kahden lohkon sijaan saamme kaksi lohkoa kahdelta itsenäiseltä louhijalta, aivan kuin he eivät käyttäisi mitään poolia lainkaan.»

Kolmas polku on solo-louhinta. Vaikka yksittäisen laitteen todennäköisyys löytää lohko on häviävän pieni, kesällä 2026 nähtiin useita tapauksia, joissa pieni Bitaxe-luokan laite tai vuokrattu teho osui oikeaan ja nappasi koko noin 200 000 dollarin palkkion. Solo ei ratkaise keskittymää yksin, mutta jokainen itsenäisesti rakennettu lohko on lohko, jota mikään pooli ei sensuroinut. Yhdessä nämä kolme lähestymistapaa hajauttavat sitä valtaa, joka on tähän asti kasautunut poolioperaattoreille.

Staking-poolit: sama tarina, eri lääke

Poolikeskittymä ei ole vain Bitcoinin ongelma. Ethereum siirtyi vuonna 2022 työtodisteesta osakkuustodisteeseen (proof of stake), joten sillä ei enää ole louhintapooleja vaan staking-pooleja. Rakenne toistuu silti: yksi toimija, Lido, hallitsee Datawalletin keräämien lukujen mukaan noin 23 prosenttia kaikesta staketusta ETH:sta ja noin 62 prosenttia likvidin stakingin markkinasta, yhteensä 8,89 miljoonaa ETH. Sama kysymys kuin louhinnassa palaa: mitä tapahtuu, jos yksi toimija lähestyy kolmasosaa tai puolta?

Ratkaiseva ero on rangaistusmekanismi. Proof of stakessa validaattori, joka yrittää vahvistaa kahta ristiriitaista historiaa, menettää osan panoksestaan automaattisesti; tätä kutsutaan slashingiksi. Se on sisäänrakennettu taloudellinen sanktio, jollaista proof of workissa ei ole: louhija, joka hyökkää ja epäonnistuu, menettää vain sähkön, ei laitteitaan. Toisaalta proof of workin puolustus on fyysinen (laitteet ja sähkö eivät synny tyhjästä), kun taas proof of staken puolustus on koodiin kirjoitettu. Molemmissa keskittymä on riski, mutta lääke on eri.

Sääntely: Finanssivalvonta valvoo pörssejä, ei konsensusta

Suomalaisen lukijan on hyvä ymmärtää sääntelyn rajat. Louhinta itsessään ei ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo poolien toimintaa eikä lohkojen sisältöä. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalveluita eli pörssejä, välitystä ja säilytystä; Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhimmistä. Louhintaan liittyvät johdannaiset, kuten hashrate-futuurit, kuuluvat puolestaan MiFID II -sääntelyn piiriin, eivät MiCAan.

Olennaisin viesti on, ettei mikään viranomainen yllä konsensustasolle. Finanssivalvonta ei voi määrätä poolia perumaan uudelleenjärjestelyä eikä pysäyttämään hyökkäystä sen enempää kuin Yhdysvaltain SEC voi; SEC on itse asiassa linjannut vuonna 2025, ettei työtodistelouhinta (mukaan lukien pooliin osallistuminen) ole arvopaperikauppaa lainkaan. Konsensuksen turva on siis protokollan ja talouden, ei lainsäätäjän, käsissä. Suomessa keskustelua värittää myös se, että louhinnan kannattavuutta muokkaa suoraan sähkö- ja konesaliverotus, joka ratkaisee, kuinka moni louhija ylipäätään toimii Suomen rajojen sisällä ja kenen poolin lippujen alla.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko yksi louhintapooli kaapata Bitcoinin?

Yli 50 prosentin laskentateholla pooli voisi teoriassa peruuttaa omia tuoreita maksujaan ja sensuroida siirtoja, mutta se ei voi varastaa varoja muiden lompakoista eikä luoda bitcoineja yli emissioaikataulun. Käytännössä hyökkäys tuhoaisi poolin oman pääoman ja romahduttaisi hinnan, joten yksikään pooli ei ole tehnyt sitä.

Mikä on Nakamoto-kerroin ja miksi se on kolme?

Nakamoto-kerroin on pienin määrä toimijoita, jotka yhdessä ylittäisivät puolet lohkotuotannosta. Bitcoinin poolikerroin on kolme, koska Foundry, AntPool ja F2Pool rakentavat yhdessä yli 60 prosenttia lohkoista. Mitä pienempi luku, sitä keskittyneempi verkko.

Onko Bitcoiniin koskaan tehty onnistunut 51 prosentin hyökkäys?

Ei ole. Lähimmäksi tultiin kesällä 2014, kun pooli GHash.io hallitsi hetkellisesti yli puolta tehosta ja lupasi sitten rajoittaa osuutensa. Pienemmät proof of work -ketjut kuten Bitcoin Gold vuonna 2018 ja Ethereum Classic vuonna 2020 ovat sen sijaan kärsineet oikeista hyökkäyksistä.

Miten Stratum V2 vähentää louhintapoolien valtaa?

Stratum V2:n Job Declaration antaa yksittäisen louhijan rakentaa oman lohkomallinsa, jolloin pooli enää tasaa palkkiot eikä päätä siitä, mitkä maksut pääsevät lohkoon. Näin poolilta katoaa kyky sensuroida siirtoja.

Valvooko Finanssivalvonta bitcoinin louhintaa Suomessa?

Ei louhintaa sinänsä, sillä se ei ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalveluita eli pörssejä ja säilytystä. Konsensustason turvallisuus on protokollan ja talouden, ei viranomaisen, käsissä.

Kirjoittanut Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinta- ja markkinatoimittaja.