Bitmain vs MicroBT 2026: Bitdeer haastaa sub-10-kruunusta

Vuosien ajan Bitcoin-louhinnan laitepuolen sai tiivistettyä yhteen lauseeseen: Bitmain johtaa hyötysuhteessa, MicroBT kilpailee hinnalla ja saatavuudella. Syyskuun 2026 loppuun mennessä tuo nyrkkisääntö petti. Paperilla maailman energiatehokkain Bitcoin-louhintakone ei ole enää Antminer vaan Bitdeerin SEALMINER A4 Ultra Hydro.

Ironia on lähes täydellinen. Koneen, joka alitti Bitmainin kärkiluvun, valmistaa yhtiö jota johtaa Jihan Wu, Bitmainin toinen perustaja. Wu hävisi valtataistelun omassa yhtiössään vuonna 2021 ja lähti mukanaan Bitdeer. Näin kahden yhtiön duopolista tuli kolmen kilpailijan hyötysuhdesota, ja se ratkaistaan juuri siellä missä sähkö on halpaa ja ilma kylmää: Pohjolassa ja Suomessa. Tämä juttu käy läpi, mitä sub-10 J/TH tarkoittaa kassavirrassa, kuka kolmikosta oikeasti johtaa ja mihin suomalaisen louhijan kannattaa katsoa, kun tullit ja markkinointipuheet on siivottu pois.

Sub-10 J/TH: kynnys, joka ratkaisee kuka selviää

Louhijan tuloa mitataan hashpricella eli sillä, paljonko yksi petahash sekunnissa (PH/s) tuottaa vuorokaudessa. Syyskuussa 2026 hashprice on pyörinyt noin 40 dollarin (noin 35 euron) tuntumassa PH-vuorokaudelta, kun se elpyi elokuun alun noin 32 dollarista. Nousu oli noin 22 prosenttia kuukaudessa ja tuli lähes yksinomaan Bitcoinin hinnan vedosta, ei verkon hidastumisesta; hashpricen päivittäisen kehityksen voi tarkistaa reaaliajassa. Hashprice on koko louhinnan pulssi: se yhdistää yhteen lukuun Bitcoinin hinnan, verkon vaikeusasteen ja lohkopalkkion, ja se on romahtanut rakenteellisesti jokaisen puoliintumisen jälkeen.

Samaan aikaan louhinnan vaikeusaste on kiristynyt. Difficulty on noin 132,76 biljoonaa (T) ja seuraava säätö ennakoi lievää nousua, ja verkon laskentateho hipoo jo yhtä zettahashia sekunnissa (noin 900 EH/s spot-lukemin, päiväpiikit lähellä 1 000 EH/s). Bitcoin itse noteerataan noin 74 000 eurossa, mikä pitää katteet juuri ja juuri hengissä suurella osalla laivastoa. Kun laskentatehoa tulee lisää nopeammin kuin palkkio kasvaa, jokaisen koneen osuus verkosta ohenee, ja tuotto per terahash valuu alaspäin vuosi vuodelta.

Kun tuotto per terahash puristuu, koneen ainoa pysyvä kilpailuetu on se, montako joulea se polttaa jokaista terahashia kohti. J/TH ei ole markkinointiluku vaan suora sähkölasku: mitä pienempi luku, sitä korkeamman sähkön hinnan kone kestää ennen kuin louhinta muuttuu tappiolliseksi. Siksi sub-10 J/TH ei ole kosmeettinen virstanpylväs vaan raja, joka jakaa laivaston selviytyjiin ja niihin, jotka sammutetaan ensimmäisenä kun hinta notkahtaa. Sama logiikka pätee turvan hintaan laajemmin: proof-of-workin sähkölasku ja stakingin vaihtoehtoiskustannus ovat saman verkkoturvan kaksi eri hintaa, kuten kävimme läpi jutussa hashprice vastaan staking-tuotto.

Kärkitaulukko 2026: A4 Ultra, S23 ja M70 rinnakkain

Alla olevat luvut ovat valmistajien nimellisarvoja, ja ne vaihtelevat firmwaren, jäähdytyksen ja ympäristön lämpötilan mukaan. Hyötysuhde (J/TH) on tärkein sarake: se kertoo, montako wattia kone vetää jokaista terahashia kohti. Teho ja hashrate on pyöristetty, ja hydromallit vaativat lisäksi erillisen nestejäähdytyskierron, jonka pumput kuluttavat oman osansa.

Kolmikon kärki on tiivis: Bitdeerin A4 Ultra Hydro (9,45 J/TH) ja Bitmainin S23 Hydro (9,5 J/TH) ovat käytännössä tasoissa, ja niiden välissä on vain 0,05 J/TH. Sitten tulee selvä kuilu: MicroBT:n paras hydrokone jää 12,5 jouleen, eli noin kolme joulea kärjestä. Se on iso ero kuukausittaisessa sähkölaskussa. Toinen kilpailun akseli on tiheys: S23 Hyd 3U, M79S ja A4-runko ovat petahash-luokan koneita, jotka pakkaavat yli teratason yhteen runkoon ja säästävät tilaa, kaapelointia ja asennustyötä isoissa halleissa. Vanhemmat S21 XP ja M60S ovat mukana vertailun vuoksi: ne näyttävät, kuinka nopeasti kärki on karannut yhdessä sukupolvessa.

Bitdeer ja SEALMINER: karkulaisen paluu

Bitdeer on Nasdaqissa listattu (tunnus BTDR) yhtiö, jonka juuret ovat Bitmainin sisällissodassa. Kun Bitmainin perustajat Jihan Wu ja Micree (Ketuan) Zhan ajautuivat välirikkoon vuosina 2019-2021, Zhan osti Wu:n leirin ulos ja piti Bitmainin (Antminer ja Antpool), kun taas Wu lähti mukanaan Bitdeer ja BTC.com. Pitkään Bitdeer oli lähinnä louhintapalvelu ja hosting-toimija, mutta vuoteen 2026 mennessä Wu:n yhtiö on rakentanut oman piisarjansa alusta asti: SEAL-sirut. Sillä on nyt sekä oma laivasto että myyntiin tarkoitettuja koneita, mikä tekee siitä ensimmäisen uskottavan kolmannen tekijän vuosiin.

Kehityskaari on ollut nopea. Ensimmäinen SEAL02-sukupolvi louhi noin 16,5 J/TH, seuraava A3-sarja ylsi 12,5 jouleen, ja 7. huhtikuuta 2026 Bitdeer julkisti A4-sarjan 9,45 J/TH hyötysuhteella. Lippulaiva A4 Ultra Hydro ilmoitettiin 886 TH/s teholla ja noin 8 373 watin kulutuksella; se on ensimmäinen ilmoitettu kone, joka alittaa Antminer S23:n 9,5 J/TH. Kahdessa sukupolvessa Bitdeer siis kuroi umpeen usean joulen eron ja meni kärjen ohi, mikä on poikkeuksellisen kova vauhti alalla, jossa jokainen joule irtoaa yhä vaikeammin.

Yksi varaus on iso. Bitdeer ei julkistanut A4:lle hintaa, ennakkotilausta eikä toimitusaikataulua julkistuksen yhteydessä, eikä tuotantomääriä kerrottu. Osake nousi julkistuspäivänä noin 2,8 prosenttia. Kärkiluku on siis toistaiseksi eritelmä paperilla, ei laivasto räkissä. Se ei silti muuta perusasiaa: Bitmain vastaan MicroBT on nyt kolmen tekijän kisa, ja poeettisinta on, että mies joka menetti Bitmainin on nyt ohittanut sen omalla ydinmittarilla.

Bitmain: se joka toimitti sub-10-koneen ensin

Bitmain on yhä alan jättiläinen. Micree Zhanin johtama yhtiö valmistaa Antminereita ja pyörittää Antpoolia, ja sen markkinaosuus louhintaraudassa on noin 82 prosenttia, kun MicroBT:llä on noin 15 ja Canaanilla noin 2 prosenttia. S23-sarja esiteltiin World Digital Mining Summitissa toukokuussa 2025, ja se oli ensimmäinen kone joka lupasi alittaa 10 J/TH rajan; toimitusversiossa hyötysuhde asettui 9,5 jouleen. S23 tuo noin 69 prosenttia enemmän hashratea ja 41 prosenttia paremman hyötysuhteen kuin edeltäjä S21, eli harppaus on yhden sukupolven mittapuulla iso.

Ratkaiseva ero Bitdeeriin on toimituskyky. Toisin kuin A4, S23 on jo toimituksissa volyymilla. Louhinnassa eritelmä joka ei ole räkissä ei tuota mitään, joten Bitmainin todellinen valttikortti ei ole enää ehdoton hyötysuhdekärki vaan se, että sen sub-10-kone on saatavilla nyt. Forbesille kirjoittava analyytikko Colin Harper kuvasi S23:n julkistuksen yhteydessä, kuinka huhtikuun 2024 puoliintumisen puristamat katteet ja Yhdysvaltain tullit ovat kääntäneet myyjän markkinan ostajan markkinaksi: Bitmain, joka on perinteisesti sanellut hinnat asiakkailleen, tarjoaa nyt maksueriä kysynnän piristämiseksi. Kun kärkivalmistaja alkaa joustaa ehdoissa, se on selvä signaali siitä, että valta on siirtynyt ostajalle.

Bitmainilla on myös kunnianhimoa louhinnan ulkopuolella. Sen lähipiiriin kuuluva sirusuunnittelu tähtää tekoälypiireihin, mikä on tuonut yhtiön geopolitiikan tutkaan tavalla, joka ei koske puhtaita louhintakoneita. Tähän palataan TSMC-osiossa, mutta ydinliiketoiminta eli Antminerit ja Antpool pysyvät toistaiseksi vakaana perustana, jonka päälle kaikki muu rakentuu.

MicroBT: hinta, kestävyys ja saatavuus kärkiluvun sijaan

MicroBT:n perusti vuonna 2016 Yang Zuoxing, entinen Bitmainin pääpiirisuunnittelija, joka työskenteli juuri S7- ja S9-Antminereiden parissa ennen lähtöään. Yhtiön Whatsminer-sarjan markkinaosuus on noin 15 prosenttia. M70-sarja julkistettiin Abu Dhabin Bitcoin MENA -tapahtumassa joulukuussa 2025 5 nanometrin prosessilla: perusmallit 14,5 J/TH, keskitaso 13,5 ja huippumallit 12,5 J/TH. Lippulaiva M73S+ yltää 540-600 TH/s tehoon 12,5 joulen hyötysuhteella, ja petahash-luokan M79S pakkaa yli 900 TH/s yhteen hydrorunkoon.

MicroBT:n strategia ei ole voittaa hyötysuhdeotsikoita vaan tarjota paras hinta per terahash, saatavuus ja luotettavuus. Ilmajäähdytteinen M70S maksaa noin 18,80 dollaria (noin 16,50 euroa) per terahash, ja Luxorin Hashrate Indexin laitearviossa korostetaan juuri toimintavarmuutta ja laivastotason luotettavuutta: käyttöastetta, huollettavuutta ja vikataajuutta, jotka ratkaisevat teollisen mittakaavan louhinnassa. Kun kärkikoneiden hyötysuhde-erot kutistuvat prosenttien murto-osiin, moni operaattori valitsee koneen, joka pyörii vuoden ympäri ilman yllätyksiä.

Tämä on tärkeä muistutus siitä, että hyötysuhde ei ole ainoa mittari. Kone joka on paperilla joulen tehokkaampi mutta seisoo huollossa viikon kuukaudessa tuottaa vähemmän kuin hieman ahnaampi kone, joka käy keskeytyksettä. Iso operaattori laskee tuoton koko laivaston käyntiajalla, ei yksittäisen koneen parhaalla eritelmällä, ja juuri tähän rakoon MicroBT on asemoinut itsensä. Kolmen joulen ero kärkeen on todellinen, mutta se on vaihtokauppa saatavuudelle, hinnalle ja ennustettavuudelle.

Mitä J/TH tarkoittaa euroissa: kannattavuusraja

Hyötysuhteen voi kääntää suoraan euroiksi. Kassavirran kannattavuusraja eli se sähkön hinta, jolla louhinta menee nollille pelkän sähkön osalta, saadaan kaavasta hashprice jaettuna luvulla 24 kertaa J/TH. Kun hashprice on noin 40 dollaria ja euron kurssi noin 1,14 dollaria, saadaan seuraavat rajat. Nämä ovat pelkkiä sähkökuluja: ne eivät sisällä laitehankintaa, hostingia, poolimaksuja eivätkä hydrokoneiden pumppujen kulutusta, joten todellinen kokonaiskannattavuuden raja on aina näitä lukuja alempana.

Taulukko selittää, miksi kolmen joulen ero kärjessä on iso. Sub-10-kone kestää noin 15 sentin sähkön kilowattitunnilta, kun 13,5 joulen kone joutuu tappiolle jo reilun 10 sentin kohdalla ja vanha 18,5 joulen kone alle 8 sentissä. Suomessa sähkön kokonaishinta on aina spot-hintaa korkeampi, koska päälle tulevat siirtomaksu ja sähkövero, joten raakan pörssihinnan pitää olla selvästi näiden rajojen alla. Sama laskenta ratkaisee myös sen, kannattaako louhia yksin vai poolissa; palkkioiden jakautumisen kävimme läpi jutussa solo vai pooli 2026. Huomaa myös, että kaava skaalautuu suoraan hashpricen mukana: jos hashprice putoaa 30 dollariin, jokainen raja tässä taulukossa laskee neljänneksellä, ja moni kone tipahtaa tappiolle yhdessä yössä.

Riita, joka synnytti molemmat haastajat

Sekä MicroBT että Bitdeer ovat syntyneet Bitmainista lähteneistä ihmisistä, mikä tekee koko kolminaistaistelusta harvinaisen henkilökohtaisen. Yang Zuoxing lähti suunnittelupöydältä ja perusti kilpailijan; Jihan Wu hävisi hallituspaikkansa ja perusti toisen. Alla kolmikon profiilit rinnakkain.

Yang Zuoxingin lähtö johti myös pitkään oikeustaisteluun. Bitmain nosti ensimmäisen patenttikanteen vuonna 2017, mutta se hylättiin 2018 ja patentti kumottiin. Yang pidätettiin Shenzhenissä loppuvuodesta 2019 kavallusepäilyn vuoksi. Bitmain jätti Pekingin IP-tuomioistuimeen 7. huhtikuuta 2021 liikesalaisuuskanteen, jossa se vaati MicroBT:ltä ja Yangilta jopa 99 miljoonaa yuania (noin 15 miljoonaa dollaria) väittäen tämän vieneen S7- ja S9-koneiden kehitystyön salaisuuksia. Huomaa vuosiluku: kyseessä on vuoden 2021 kanne, ei mikään tuore 2025 tuomio, vaikka verkkohaut ja tekoälykoosteet toisinaan väittävät niin. Riita on siis vanha, mutta sen jälkiä näkyy yhä siinä, miten tiukasti kaikki kolme vartioivat piirisuunnitteluaan.

TSMC: kolmen kilpailijan yhteinen akilleenkantapää

Kolmen tekijän kisa näyttää kilpailulta, mutta piitasolla se on osittain illuusio. Kaikki kolme, Bitmain, MicroBT ja Bitdeer, valmistuttavat sirunsa samalla valimolla, taiwanilaisella TSMC:llä (osin myös Samsungilla Etelä-Koreassa). Jos TSMC:n kapasiteetti, geopolitiikka tai luonnonkatastrofi häiriintyy, se osuu koko louhintarautateollisuuteen kerralla, riippumatta siitä, minkä brändin logo koneen kyljessä on. Tämä keskittymä muistuttaa Bitcoinin muitakin systeemiriskejä, kuten louhintapoolien vallan keskittymistä, jota puimme jutussa 51 prosentin kysymys. Kilpailu on aitoa suunnittelussa ja hinnoittelussa, mutta ei siinä, kuka piirit lopulta polttaa.

Riippuvuudella on jo ollut konkreettisia seurauksia. Tammikuussa 2025 Yhdysvaltain kauppaministeriö lisäsi Sophgon, Bitmainiin kytkeytyvän yhtiön, vientirajoituslistalle (Entity List) sen jälkeen kun TSMC:n valmistama, Sophgon suunnittelua vastaava siru löytyi Huawein Ascend 910B -tekoälypiiristä. Sophgo kiisti yhteydet Huaweihin. Tapaus ei kiellä Antminereiden myyntiä, mutta se paljastaa, että Bitmainin lähipiirin tekoälypiiriunelmat ovat alttiita vientivalvonnalle, kun taas louhintaraudan ydinliiketoiminta jatkuu. Suomalaiselle ostajalle tästä seuraa käytännön varoitus: laivaston pitkän aikavälin saatavuus ei riipu vain hinnasta vaan myös siitä, pysyykö sirujen toimitusketju auki kauppapoliittisissa myrskyissä.

Tullit ovat Yhdysvaltain ongelma, ei suomalaisen louhijan

Yhdysvalloissa tullit ovat mullistaneet louhintaraudan hinnoittelun. 7. elokuuta 2025 voimaan tulleiden tullien myötä Kaakkois-Aasiassa (Indonesia, Malesia, Thaimaa) kootut koneet kohtaavat noin 21,6 prosentin kokonaistullin ja Kiinasta tuodut jopa noin 57,6 prosenttia, kun aiempi taso oli noin 2,6 prosenttia. Luxorin operatiivinen johtaja Ethan Vera totesi, että 21,6 prosentin tulleilla Yhdysvallat on nyt yksi epäedullisimmista paikoista tuoda koneita maahan. BitFuFun toimitusjohtaja Leo Lu esitti vastakkaisen näkemyksen: yhdysvaltalaiset louhijat voivat nojata maan halpaan ja yhä uusiutuvampaan energiaan ja pitää katteensa, vaikka laitteiden hankintahinta nousee.

Juuri tästä syystä molemmat jätit rakentavat kokoonpanoa Yhdysvaltoihin: Bitmain avasi ensimmäisen tuotantolinjansa maassa joulukuussa 2024, ja MicroBT markkinoi tullivapaita, Yhdysvalloissa koottuja koneita. Suomalaiselle tai muulle eurooppalaiselle ostajalle koko tämä asevarustelu on kuitenkin sivujuoni. EU-alueen louhija tuo saman koneen EU:n tullimenettelyllä, ei yhdysvaltalaisilla Section 301- tai Section 232 -tulleilla, joten amerikkalaista keskustelua hallitseva tullikysymys ei juurikaan kosketa Nordic-operaattoria. Kun tullimuuttuja putoaa pois, suomalaisen päätös yksinkertaistuu ja kirkastuu: jäljelle jää hyötysuhde, hinta, sähkö ja hukkalämpö.

Varaus on silti hyvä muistaa: kokoonpano ei ole sama asia kuin sirunvalmistus, ja sirut tulevat yhä TSMC:ltä ja Samsungilta riippumatta siitä, missä runko ruuvataan kasaan. Yhdysvaltain tuotantolinjat ovat siis ennen kaikkea tullien kiertämistä ja poliittinen ele, eivät merkki siitä, että toimitusketju olisi aidosti hajautunut pois Aasiasta. Eurooppalaiselle ostajalle tämä tarkoittaa, että hinta seuraa yhä pitkälti Aasian tuotantoa ja valuuttakursseja, ei Washingtonin tullipäätöksiä.

Suomalaisen louhijan etu: kylmä ilma, hukkalämpö ja sähkö

Kun tullit on siivottu pois, suomalaisen louhijan päätös kutistuu neljään muuttujaan: hyötysuhde, koneen hinta, sähkön hinta ja se, saako hukkalämmön myytyä. Tässä Suomella on rakenteellinen etu. Kylmä ilma tarjoaa ilmaista jäähdytystä suuren osan vuodesta, mikä pienentää jäähdytyksen lisäkuormaa, jota kuumemmilla leveysasteilla joudutaan maksamaan erikseen. Sähköverkossa on runsaasti ydin- ja vesivoimaa sekä tuulta, ja tuulisina hetkinä pörssisähkö painuu ajoittain jopa negatiiviseksi, jolloin joustava louhija voi ostaa energiaa poikkeuksellisen halvalla.

Ratkaisevaa on, että sub-10-kisan kärkikoneet ovat nimenomaan hydro- ja immersiomalleja (A4 Ultra Hydro, S23 Hydro), jotka soveltuvat lämmöntalteenottoon paremmin kuin ilmajäähdytteiset. Vesikiertoinen kone luovuttaa lämpönsä nesteeseen, joka voidaan syöttää kaukolämpöverkkoon selvästi korkeammassa ja tasaisemmassa lämpötilassa kuin ilmajäähdytteisen koneen lämmin poistoilma. Kun louhija saa hukkalämmöstä toisen tulovirran, laskelma muuttuu: kone voi kestää korkeamman sähkön hinnan, koska osa energiasta myydään uudelleen lämpönä. Tämä on syy, miksi juuri hydrokoneiden hyötysuhdesota on suomalaiselle louhijalle kiinnostavampi kuin ilmakoneiden nurkkakuntainen kilpailu.

Käytännössä paras suomalainen sijoituskohde on siis usein hydrokone kylmässä hallissa, jonka lämpö kytketään kaukolämpöön tai teolliseen prosessiin. Silloin sekä ehdoton hyötysuhde (matala J/TH) että lämmön jälleenmyynti vetävät samaan suuntaan, ja kannattavuusrajan taulukko siirtyy louhijan eduksi. Ilmajäähdytteinen halpakone voi silti olla järkevä valinta pienemmässä mittakaavassa tai kohteessa, jossa lämmölle ei ole ostajaa, mutta iso pohjoismainen laitos rakennetaan yhä useammin veden ja lämmön ympärille.

Ostajan markkina: milloin kannattaa ostaa 2026

Ajoitus on louhintaraudassa lähes yhtä tärkeä kuin itse kone. Kun hashprice on matalalla ja pelko suuri, koneita saa halvalla, mutta silloin myös tuotto on heikko; kun hinta ralli on käynnissä, koneet kallistuvat ja toimitusajat venyvät. Nyt tilanne on välimaastossa: hashprice on elpynyt noin 40 dollariin ja Bitcoin noin 74 000 euroon, mikä on tuonut kysyntää takaisin, mutta Colin Harperin kuvaama myyjän markkinan kääntyminen ostajan markkinaksi ei ole vielä täysin purkautunut, kun valmistajat yhä tarjoavat maksueriä ja alennuksia. Kolmen tekijän kisa painaa hintoja lisää, koska Bitdeerin tulo pakottaa Bitmainin ja MicroBT:n reagoimaan.

Toissijaiset markkinat kannattaa myös pitää mielessä. Edellisen sukupolven koneita (S21 XP, M60S) myydään käytettynä murto-osalla uuden hinnasta, ja jos sähkö on riittävän halpaa, vanhempikin kone voi olla kannattava, kunhan sen kannattavuusraja pysyy sähkön hinnan yläpuolella. Uuden kärkikoneen suurin riski on teknologinen vanheneminen: se, että Bitdeer, Bitmain tai MicroBT tuo ensi vuonna vielä tehokkaamman mallin ja romahduttaa juuri ostetun laivaston jälleenmyyntiarvon. A4:n kohdalla lisäriski on toimitusepävarmuus, koska hintaa ja aikataulua ei ole vahvistettu; S23:n kohdalla riski on, että kilpailija ohittaa sen eritelmässä ennen kuin oma laivasto on maksanut itsensä takaisin.

Finanssivalvonta, MiCA ja verotus

Sääntely on Suomessa selkeä sen suhteen, mitä se koskee ja mitä ei. Bitcoinin louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa sinänsä. FIN-FSA valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia (CASP), kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, EU:n MiCA-asetuksen nojalla; Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n lyhyimmistä. Kryptojohdannaiset, kuten futuurit ja ikuiset swapit, taas ovat rahoitusvälineitä MiFID II:n alla, eivät MiCAn, joten niitä valvotaan eri säädöskehikossa.

Louhijalle olennaisempi kysymys on verotus ja sähkön kustannusrakenne. Louhinnasta saatu Bitcoin on tuloa, ja sen realisointi on erikseen verotettava tapahtuma; lisäksi Suomen sähkövero ja sen veroluokat vaikuttavat suoraan siihen, mihin kohtaan kannattavuusrajaa operaattori asettuu, kun spot-hinnan päälle lasketaan verot ja siirto. Verokohtelu on myös yksi harvoista asioista, jotka erottavat louhinnan ja stakingin sijoittajan näkökulmasta: eri PoS-tokenien verokohtelu voi poiketa toisistaan merkittävästi sen mukaan, miten palkkiot teknisesti muodostuvat, kuten vertasimme jutussa Lido vastaan Rocket Pool vastaan Frax. Louhijan kannattaa varmistaa oma verokohtelunsa ajantasaisesti, koska se voi muuttaa laskelmaa yhtä paljon kuin muutaman joulen ero koneiden välillä.

Kumman koneen (tai kenen) valitset 2026

Käytännön valinta vuonna 2026 riippuu profiilista. Jos tavoite on ehdoton hyötysuhde ja sijainti on kylmä halli, jossa hukkalämpö saadaan myytyä, kärkeen nousevat hydrokoneet: Bitmainin S23 Hydro, joka on saatavilla nyt, ja Bitdeerin A4 Ultra Hydro, jos ja kun sen hinta ja toimitukset varmistuvat. Jos taas painavat hankintahinta, saatavuus ja luotettavuus, MicroBT:n M70-sarja on yhä vahva valinta, vaikka se jää noin kolme joulea kärjestä. Kolmas realistinen linja on hajautus: eri valmistajien koneita eri toimituserissä, jotta yhden valmistajan viive tai laatuongelma ei kaada koko laivastoa.

Lopullinen kate ratkeaa kuitenkin aina samasta paikasta: sähkön hinnasta suhteessa koneen J/TH-lukuun, ja siitä, louhiiko yksin vai poolissa. Kolmen tekijän kisa on ostajalle hyvä uutinen, koska se painaa hintoja ja pakottaa jokaisen valmistajan parantamaan hyötysuhdetta nopeammin kuin duopolin aikana. Bitmain vastaan MicroBT ei ole enää oikea otsikko; oikea otsikko on Bitmain vastaan MicroBT vastaan Bitdeer, ja sen ratkaisee se, kuka saa sub-10-koneen toimitettua räkkiin kilpailukykyiseen hintaan, ei se, kenen dia näyttää pienimmän luvun.

Usein kysytyt kysymykset

Kumpi on parempi, Bitmain vai MicroBT?

Se riippuu tavoitteesta. Bitmainin Antminer S23 johtaa hyötysuhteessa (9,5 J/TH) ja on saatavilla volyymilla, kun taas MicroBT:n Whatsminer M70 -sarja voittaa usein hinnalla per terahash, saatavuudella ja luotettavuudella. Vuonna 2026 mukaan tuli kolmas tekijä, Bitdeerin SEALMINER A4, joka alitti eritelmässä molemmat.

Mikä on Antminer S23:n hyötysuhde?

Toimitusversion S23 Hydro yltää noin 9,5 J/TH hyötysuhteeseen ja noin 580 TH/s tehoon, ja se oli ensimmäinen volyymilla toimitettu kone, joka alitti 10 J/TH rajan. Ilmajäähdytteinen S23 asettuu noin 11 jouleen.

Onko SEALMINER A4 parempi kuin S23?

Eritelmässä kyllä: Bitdeerin A4 Ultra Hydro ilmoitettiin 9,45 J/TH hyötysuhteella, mikä alittaa niukasti S23:n 9,5 J/TH. Käytännössä ratkaisu on kuitenkin auki, koska Bitdeer ei julkistanut A4:lle hintaa eikä toimitusaikataulua, kun taas S23 on jo toimituksissa.

Kannattaako Bitcoinin louhinta Suomessa 2026?

Se riippuu sähkön hinnasta suhteessa koneen kannattavuusrajaan. Noin 40 dollarin hashpricella sub-10-kone menee nollille pelkän sähkön osalta noin 15 sentin kilowattituntihinnalla, joten Suomen kylmä ilmasto, edullinen sähkö ja hukkalämmön myynti kaukolämpöön parantavat laskelmaa merkittävästi.

Valvooko Finanssivalvonta Bitcoinin louhintaa?

Ei. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, mutta louhinta itsessään ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten se jää FIN-FSAn suoran valvonnan ulkopuolelle.

Kirjoittaja: Aleksi Virtanen, HOGE Wiren louhinta- ja infrastruktuuritoimittaja.