Louhintapoolit 2026: AntPoolin nousu ja kärkilistan sokea piste

Bitcoinin louhinnan kartta piirretään yleensä yhdellä kuvalla: pylväsdiagrammilla, jossa kourallinen louhintapooleja jakaa verkon laskentatehon keskenään. Syyskuun 2026 lopussa se kuva näyttää tutulta mutta jännittyneeltä. Foundry USA on yhä suurin, mutta AntPool on kuronut eron kapeimmilleen pitkään aikaan: mempool.space:n viikkodatan mukaan Foundryn osuus löydetyistä lohkoista on noin 24,5 prosenttia ja AntPoolin noin 21,5 prosenttia (mempool.space). Kolmen pisteen ero kahden suurimman välillä on uutinen sinänsä.

Mutta itse kärkilista on harhaanjohtava. Se laskee logoja, ei operaattoreita. Ja kun Bitcoinin lohkotuotantoa katsotaan sen mukaan, kuka lohkot todella rakentaa, kuva keskittyy tavalla, joka ei näy missään julkisessa taulukossa. Tämä juttu käsittelee sitä sokeaa pistettä: miksi kymmenen nimen lista antaa liian ruusuisen kuvan hajautuksesta, mitä Bitcoin-kehittäjä 0xB10C on löytänyt jaetuista lohkomalleista, ja miksi juuri AntPoolin nousu tekee kysymyksestä nyt kiireellisen.

Kärkilista syyskuussa 2026: AntPool hengittää Foundryn niskaan

Aloitetaan siitä, mitä julkinen data näyttää. Bitcoin-verkon laskentateho on noin 944 EH/s (seitsemän vuorokauden keskiarvo), ja louhintavaikeus on 132,76 T viimeisimmän säädön jälkeen; seuraava säätö on arviolta hieman miinuksella (mempool.space). Bitcoinin hinta on noin 73 260 euroa (noin 83 440 dollaria), markkina-arvo noin 1,68 biljoonaa dollaria ja kurssi yhä noin 34 prosenttia lokakuun 2025 huipun 126 080 dollarin alapuolella (CoinGecko).

Yksi täysi lohkopalkkio on tällä hetkellä 3,125 BTC eli noin 229 000 euroa, ja verkko tuottaa 144 lohkoa vuorokaudessa. Se tekee noin 450 uutta bitcoinia päivässä, arvoltaan noin 33 miljoonaa euroa. Tämä on se palkkiovirta, jota poolit koordinoivat, ja se on myös se lukema, joka tekee lohkojen rakentamisesta liiketoimintaa eikä pelkkää teknistä palvelua. Katsotaan ensin, kuka virtaa jakaa.

Kaksi suurinta yhdessä on 45,96 prosenttia, kolme suurinta 61,24 prosenttia ja neljä suurinta 70,23 prosenttia. Nimellisesti Bitcoinin Nakamoto-kerroin (montako toimijaa tarvitaan yli 50 prosentin osuuteen) on siis kolme: Foundry, AntPool ja F2Pool riittäisivät. Tämä on se luku, jonka useimmat jutut poolien keskittymisestä toistavat, myös aiempi juttumme 51 prosentin kysymyksestä. Ongelma on, että luku olettaa jokaisen logon olevan oma riippumaton toimijansa. Se oletus ei pidä.

Mitä louhintapooli oikeastaan myy

Ennen sokeaa pistettä kannattaa muistaa, mitä pooli ylipäätään tekee. Yksittäinen louhija, jopa iso konesali, löytää lohkon niin harvoin, että tulot ovat käytännössä arpapeliä. Kun verkon teho on lähes 1 000 EH/s, yhden modernin ASIC-laitteen todennäköisyys löytää lohko on niin pieni, että sitä mitataan vuosikymmenissä tai vuosituhansissa. Pooli poistaa tämän varianssiongelman: se niputtaa tuhansien louhijoiden tehon yhteen, löytää lohkoja tasaisesti ja maksaa jäsenille säännöllisen, ennustettavan korvauksen tehdystä työstä. Kävimme tämän valinnan (solo vai pooli) läpi tarkemmin omassa jutussaan.

Pohjimmiltaan pooli on siis vakuutus- ja rahoitusliike: se ottaa kantaakseen tulojen heilunnan ja myy louhijalle vakautta. Maksumalli ratkaisee, kuka varianssin kantaa. Yleisimmät mallit ovat:

• FPPS (Full Pay Per Share): pooli maksaa sekä lohkotukipalkkion että keskimääräiset siirtomaksut jokaisesta hyväksytystä osuudesta riippumatta siitä, löytääkö pooli lohkon juuri silloin. Operaattori kantaa varianssin. Tämä on isojen laitosten oletusmalli.
• PPS+: lohkotuki maksetaan tasaisesti PPS-tyylisesti, siirtomaksut vasta kun pooli oikeasti löytää lohkon.
• PPLNS (Pay Per Last N Shares): louhija saa maksun vasta kun pooli löytää lohkon, suhteessa viimeisiin osuuksiin. Louhija kantaa varianssin ja palkkiot ovat epätasaisia, mutta malli rankaisee pooleista toiseen hyppimisestä ja on usein halvin.
• TIDES (Ocean): ei-säilyttävä malli, jossa maksu tulee suoraan lohkon coinbase-tapahtumasta ilman että pooli pitää varoja hallussaan.

Maksut vaihtelevat nollasta noin neljään prosenttiin. Foundry veloittaa laitosasiakkailtaan käytännössä nollaa FPPS-mallissa (tappiollinen sisäänheittotuote, jonka DCG monetisoi muualla), kun taas esimerkiksi ViaBTC:n PPS+ voi olla neljä prosenttia (D-Central, poolivertailu 2026). Nämä mallit selittävät, miksi poolilla on merkitystä louhijan taloudelle, mutta ne eivät kerro mitään siitä, kuka lohkon sisällön päättää. Juuri siihen sokea piste liittyy.

Sokea piste: logo ei ole sama kuin operaattori

Julkinen kärkilista, kuten mempool.space:n tai Hashrate Indexin taulukko, ryhmittelee lohkot sen mukaan, mikä nimi on merkitty lohkon coinbase-tapahtumaan. Se on kätevä mutta karkea mittari. Kaksi eri nimeä voi kuulua samalle yritykselle, käyttää samaa infrastruktuuria tai rakentaa lohkonsa samasta mallista. Silloin ne eivät ole kaksi riippumatonta lohkonrakentajaa vaan yksi, joka esiintyy kahdella logolla.

Ilmiöllä on nimi: proxy- eli välityspoolit ja white label -poolit. Iso pooli voi tarjota tekniikkansa pienemmän brändin alla, jolloin syntyy erillinen nimi kärkilistalle mutta ei erillistä päätöksentekijää. Sijoittajalle tämä on tuttu harha toiseltakin alalta: samaan tapaan kuin NFT-kokoelman lattiahinta tai markkina-arvo voi antaa harhaanjohtavan kuvan todellisesta likviditeetistä, poolien kärkilista voi antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, kuinka moni taho todella hallitsee lohkotuotantoa.

Ero on tärkeä, koska Bitcoinin turvamalli nojaa nimenomaan riippumattomien lohkonrakentajien lukumäärään. Jos verkossa on kymmenen toisistaan riippumatonta poolia, minkään yksittäisen väärinkäytös jää muiden enemmistön torjuttavaksi. Jos noista kymmenestä nimestä vain kuusi tai seitsemän on aidosti erillisiä, torjuvan enemmistön kynnys madaltuu, vaikka kärkilista näyttäisi täsmälleen samalta. Keskittyminen ei siis piile pelkästään suurimman poolin osuudessa vaan siinä, kuinka moni näennäisesti erillinen nimi kuuluu tosiasiassa yhteen.

0xB10C ja jaetut lohkomallit

Sokea piste ei ole teoreettinen. Pseudonyymi Bitcoin-kehittäjä 0xB10C, joka tunnetaan verkon seurantatyökaluistaan, on tutkinut sitä, kuinka samanlaisia eri poolien rakentamat lohkomallit (block templates) ovat. Ajatus on yksinkertainen: jos kaksi poolia järjestää tapahtumat lohkoihinsa lähes identtisesti, ne todennäköisesti käyttävät samaa ohjelmistoa ja samaa infrastruktuuria, eli ovat todennäköisesti saman toimijan käsissä. Hänen syyskuussa 2024 julkaisemassaan analyysissä tulokset olivat silmiinpistäviä (b10c.me).

Yhdeksän toisiinsa kytkeytyvää poolia edusti tuolloin yhteensä 37,6 prosenttia verkon tehosta, enemmän kuin Foundryn 31,31 prosenttia samaan aikaan. 0xB10C oli kuitenkin huolellinen johtopäätöstensä kanssa, ja hänen varauksensa on syytä toistaa sellaisenaan: »ei ole todistettu, että näiden yhdeksän poolin takana olisi yksi taho», hän kirjoitti, »mutta se lisää keskusteluun uusia tietopisteitä louhinnan keskittymisestä». Kyse ei siis ole salaliittosyytöksestä vaan datasta, joka ei mahdu kärkilistan yksinkertaiseen kuvaan.

Varovaisuus on paikallaan myös siksi, että tuo yhdeksän poolin joukko sisälsi nimiä kuten Braiins, jota useimmat pitävät itsenäisenä ja joka on itse yksi Stratum V2:n pioneereista. Korkea lohkomallien yhtäläisyys voi kertoa yhteisestä omistuksesta, mutta se voi myös kertoa siitä, että poolit käyttävät samaa yleistä ohjelmistoa. Aihetodiste ei ole tuomio. Silti tiukempikin luenta johtaa samaan suuntaan: osa kärkilistan nimistä liikkuu selvästi yhdessä.

»AntPool ja kaverit»

Maaliskuussa 2025 0xB10C palasi aiheeseen konkreettisemmalla havainnolla (b10c.me). Useat poolit, muun muassa AntPool, CloverPool, Ultimus, Rawpool, Poolin, Binance Pool ja joissakin tapauksissa Braiins, lähettivät louhijoilleen samat virheelliset työtehtävät (invalid mining jobs) ketjun haarautumistilanteissa. Sama bugi samaan aikaan usealla eri nimellä on vahva merkki yhteisestä koodista ja yhteisestä operaattorista.

0xB10C oli tässäkin varovainen. Hän ei nähnyt käytöksessä selfish mining -hyökkäystä: »tämä käytös ei näytä selfish mining -yritykseltä», hän kirjoitti, ja arveli syyksi bugin AntPoolin coinbase-koodissa, otsikoiden havaintonsa sanoilla »osaamattomuutta, ei pahantahtoisuutta». Silti johtopäätös keskittymisestä oli selvä: hän yhtyi kehittäjä boerstin arvioon, että toistuva sama virhe »vahvistaa jälleen, että näitä pooleja operoi sama taho». Tästä syntyi lempinimi, joka on sittemmin jäänyt elämään: »AntPool ja kaverit».

Tässä on syytä olla rehellinen epävarmuudesta. 0xB10C ei väitä esittäneensä oikeudessa kelpaavaa todistetta, ja osa listan pooleista, etenkin Braiins, nähdään laajalti itsenäisenä toimijana huolimatta siitä, että se esiintyy osassa aineistoa. Kyse on aihetodisteista, ei tunnustuksesta. Mutta aihetodisteita on paljon, ja ne osoittavat samaan suuntaan: kärkilistan kymmenen nimen takana on vähemmän kuin kymmenen riippumatonta lohkonrakentajaa.

Näin kärkilista muuttuu, kun lasket operaattorit

Sovelletaan tätä nyt syyskuun 2026 lukuihin. AntPool on itsessään 21,48 prosenttia. Kun siihen lisätään ne pienemmät poolit, jotka 0xB10C:n aineistossa kytkeytyvät siihen, eli Binance Pool, BTC.com, Poolin ja Ultimus, jotka kukin ovat vain murto-osan prosenttia mutta yhdessä muutaman pisteen, AntPoolin rypään yhteenlaskettu osuus nousee noin 24 prosenttiin. Se on käytännössä tasoissa Foundryn 24,48 prosentin kanssa.

Toisin sanoen kärkilistalla kahden suurimman ero on kolme pistettä, mutta operaattoritasolla ero voi olla lähes nolla. Bitcoinin lohkotuotannon kaksi todellista jättiläistä eivät välttämättä ole Foundry ja AntPool kolmen pisteen erolla, vaan Foundry ja AntPool-rypäs käytännössä tasoissa. Ja koska AntPoolin emoyhtiö on ASIC-jätti Bitmain, joka myös valmistaa suuren osan maailman louhintalaitteista (kävimme ASIC-duopolin läpi erikseen), rypään rakenteellinen asema on poikkeuksellisen vahva: sama yritysperhe voi valmistaa laitteen, ajaa poolia ja tarjota tekniikkansa pienemmille brändeille.

Taulukon toinen rivi ei ole fakta samalla varmuudella kuin ensimmäinen; se on paras arvio, joka syntyy, kun julkiset tiedot poolien kytköksistä otetaan tosissaan. Mutta juuri se on pointti. Ensimmäinen rivi näyttää turvalliselta, toinen ei, ja totuus on todennäköisesti jossain siltä väliltä, lähempänä toista riviä kuin ensimmäistä.

Nakamoto-kerroin: kolme vai kaksi?

Nakamoto-kerroin kertoo, montako toimijaa tarvitaan kaappaamaan järjestelmän kriittinen toiminto, tässä tapauksessa yli 50 prosentin osuus lohkotuotannosta. Mitä pienempi luku, sitä keskittyneempi verkko. Kolme on jo huolestuttavan pieni luku sille, jota mainostetaan maailman hajautetuimpana rahaverkkona.

Jos AntPoolin rypäs lasketaan yhdeksi toimijaksi, laskelma muuttuu. Foundry (noin 24,5 prosenttia) ja AntPool-rypäs (noin 24 prosenttia) yhdessä ovat lähes 49 prosenttia. Se ei aivan ylitä 50:tä prosenttia näillä luvuilla, mutta ero on niin pieni, että normaali viikoittainen heilunta voi viedä sen yli, ja jos rypääseen lasketaan mukaan yksikin lisäpooli, kaksi toimijaa riittää. Efektiivinen Nakamoto-kerroin ei siis välttämättä ole kolme vaan kaksi.

Tämä ei ole akateemista hiustenhalkomista. TFTC:n heinäkuussa 2026 julkaisemassa analyysissä todettiin suoraan, että »kolme poolioperaattoria voi yhdessä toimien hallita Bitcoinin lohkotilan enemmistöä jo tänään» (tftc.io). Jos todellinen luku on kaksi, kynnys on vielä matalampi kuin tuo jo ennestään epämukava arvio antaa ymmärtää. Kannattaa silti pitää perspektiivi: pieni Nakamoto-kerroin kuvaa mahdollisuutta, ei aikomusta, ja siihen palataan sensuuria ja peliteoriaa käsittelevissä osioissa.

Miksi lohkon rakentaminen on koko peli

Miksi tällä on väliä, jos poolit eivät kuitenkaan voi varastaa kolikoita lompakoista tai luoda bitcoineja tyhjästä? Koska se, joka rakentaa lohkon, päättää mitä lohkoon pääsee. Perinteisessä Stratum V1 -protokollassa pooli, ei yksittäinen louhija, kokoaa lohkomallin: valitsee mukaan otettavat tapahtumat, niiden järjestyksen ja sitä kautta myös sen, kenen maksut vahvistetaan ja kenen ei. Louhija toimittaa vain raakaa laskentatehoa; sisällön valitsee pooli.

Tähän valtaan liittyy raha. Siirtomaksut ja niin sanottu MEV (maximal extractable value, se ylimääräinen arvo, jonka lohkon sisällön ja järjestyksen valitsija voi napata) tekevät lohkon rakentamisesta arvokkaampaa kuin pelkkä palkkion jakaminen. GoMiningin toimitusjohtaja Mark Zalan tiivisti asian osuvasti ensimmäisen itse rakennetun Stratum V2 -lohkon yhteydessä: »Vuosien ajan louhintapoolit ovat päättäneet, mitkä tapahtumat sisällytetään Bitcoin-lohkoihin» (tftc.io).

Kun tätä valtaa katsoo keskittymisen kautta, kuva terävöityy. Jos kaksi tai kolme operaattoria rakentaa enemmistön lohkoista, ne myös päättävät enemmistön Bitcoin-tapahtumista. Se ei ole sama asia kuin 51 prosentin hyökkäys, mutta se on hiljainen portinvartijuus, joka toteutuu ilman yhtäkään rikottua sääntöä. Ja mitä pienempi efektiivinen Nakamoto-kerroin, sitä harvemman toimijan käsissä tuo portinvartijuus on.

Kun ketju haaraantuu: maaliskuun reorg

Keskittyminen ei ole vain paperinen huoli. Maaliskuussa 2026 Bitcoin koki harvinaisen kahden lohkon uudelleenjärjestäytymisen (reorg), kun useampi pooli tuotti kilpailevia lohkoja samaan aikaan (The Block). Foundry louhi oman versionsa lohkosta 941 881, AntPool rakensi kilpailevan lohkon, ja ViaBTC jatkoi AntPoolin ketjua lohkolla 941 882. Bitcoinin konsensussääntö valitsi lopulta Foundryn raskaamman ketjun, jolloin AntPoolin ja ViaBTC:n lohkot jäivät orvoiksi (valideiksi mutta pysyvän kirjanpidon ulkopuolelle).

Tärkeää on, ettei tämä ollut hyökkäys. Kuten 0xB10C huomautti, kyse oli normaalista verkkokäyttäytymisestä: poolin todennäköisyys löytää seuraava lohko on yhtä suuri kuin sen osuus verkon tehosta, joten kahden ison poolin osuminen samaan hetkeen ei sinänsä kerro mistään poikkeavasta. Yksikään tapahtuma ei kadonnut; ne joko olivat jo voittaneessa ketjussa tai palasivat mempooliin odottamaan. Mutta tapaus havainnollistaa kaksi asiaa: ketjun kärki on jatkuvassa kilpailussa, ja mitä harvempi iso toimija tuota kilpailua käy, sitä useammin juuri heidän keskinäiset törmäyksensä ratkaisevat, mikä versio historiasta jää voimaan.

Todellinen riski on sensuuri, ei 51 prosentin hyökkäys

Julkinen keskustelu poolien keskittymisestä ajautuu usein 51 prosentin hyökkäykseen: skenaarioon, jossa enemmistön hallitseva taho kirjoittaa historiaa uudelleen ja tekee kaksoiskulutuksia. Se on todellinen mutta epätodennäköinen uhka, koska se olisi taloudellisesti järjetön: hyökkääjä tuhoaisi juuri sen omaisuuden arvon, josta hän hyötyy. TFTC:n analyysi kutsui koordinoitua hyökkäystä nimenomaan »taloudellisesti järjettömäksi liikkeeksi, joka tuhoaisi sen omaisuuserän arvon, josta he hyötyvät». Käsittelimme tätä peliteoriaa perusteellisesti 51 prosentin kysymystä koskevassa jutussamme.

Enemmistön hallitsijakaan ei voisi varastaa kolikoita lompakoista tai luoda bitcoineja yli aikataulun; se voisi vain sensuroida tai järjestää uudelleen tuoreita tapahtumia (Chainlink). Juuri siksi realistinen huoli ei ole dramaattinen kaappaus vaan hiljainen sensuuri, ja juuri sen keskittyminen tekee mahdolliseksi. Kynnys on paljon matalampi: sensuuriin ei tarvita enemmistöä eikä sääntöjen rikkomista, vaan pelkkä päätös jättää tietyt tapahtumat pois omista lohkoista.

Konkreettinen esimerkki on jo nähty. F2Pool suodatti aikanaan Yhdysvaltain OFAC-pakotelistan mukaisia tapahtumia, minkä 0xB10C nosti esiin jo vuonna 2023 (The Miner Mag). F2Poolin perustaja Chun Wang myönsi suodattimen ja kytki sen sittemmin pois päältä yhteisön painostuksen jälkeen todeten, että järjestelmä »täytyy suunnitella kestämään sensuuria protokollatasolla sen sijaan, että luotettaisiin jokaisen osallistujan toimivan omantuntonsa mukaan». Kun yksi noin 15 prosentin pooli voi tehdä tällaisen päätöksen itsenäisesti, keskittyneempi rypäs voisi tehdä siitä paljon vaikuttavamman.

Lääke keskittymiseen: Stratum V2 ja DATUM

Hyvä uutinen on, että sokea piste tunnetaan alalla ja siihen on kehitteillä tekninen vastaus. Stratum V2 on louhintaprotokollan uudelleenkirjoitus, jonka tärkein ominaisuus tässä yhteydessä on Job Declaration: se antaa louhijan itse rakentaa lohkomallinsa, jolloin pooli enää tasaa maksut ja tarkistaa tuloksen sen sijaan, että se päättäisi lohkon sisällön. Toisin sanoen se palauttaa portinvartijuuden poolilta louhijalle, ja murentaa juuri sitä valtaa, jonka varaan keskittymisen riski rakentuu.

Toukokuussa 2026 seitsemän toimijaa (Foundry, AntPool, F2Pool, SpiderPool, Block Inc., MARA Foundation ja DMND) liittyi Stratum V2 -työryhmään; samaan aikaan noin viisi poolia hallitsi jo noin 70:tä prosenttia verkon tehosta (news.bitcoin.com). AntPoolin toimitusjohtaja Andy Zhou sanoi olevansa »ylpeä voidessaan tukea Stratum V2:n laajempaa käyttöönottoa» ja korosti avoimen standardin merkitystä tehokkuudelle, turvallisuudelle ja hajautukselle. Ensimmäinen itse rakennettu Job Declaration -lohko louhittiin 25. kesäkuuta 2026, kun GoMining rakensi mallin ja V2-natiivi pooli DMND louhi sen (tftc.io).

Rinnalla kulkee Oceanin DATUM, joka pääsee samaan päämäärään eri reittiä: se toimii nykyisellä Stratum V1 -laiteohjelmistolla, joten louhija voi rakentaa lohkomallinsa paikallisesti ilman ASIC-laitteen firmware-päivitystä. Kannattaa silti pitää mielessä mittakaava: valtaosa tehosta rakentaa yhä lohkonsa poolin mallista, ja se että iso pooli liittyy työryhmään ei ole sama asia kuin että se olisi ottanut Job Declarationin tuotantokäyttöön. Lääke on olemassa, mutta annos on toistaiseksi pieni.

Suomen kulma: sähkö, konesalit ja Finanssivalvonta

Suomalaiselle lukijalle poolien keskittyminen on ennen kaikkea kysymys siitä, mihin oma teho valuu. Suomessa on louhintaa ja yhä enemmän konesalikapasiteettia, jota houkuttelevat vakaa sähköverkko, viileä ilmasto ja mahdollisuus ohjata hukkalämpö kaukolämpöön. Kun suomalainen louhija kytkeytyy pooliin, hän tosiasiassa lainaa tehonsa jollekulle näistä muutamasta suuresta operaattorista, useimmiten ulkomaiselle. Yksittäisen louhijan valinta poolista on siten pieni mutta todellinen ääni siitä, kuinka hajautunut verkko on: pieni tai hajautusta tukeva pooli kasvattaa riippumattomien lohkonrakentajien määrää, iso valmiiksi hallitseva pooli pienentää sitä.

Sääntelyn osalta on tärkeä ero. Bitcoinin louhinta itsessään ei ole Suomessa luvanvarainen finanssipalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa eikä pooleja sellaisenaan. Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia (CASP), kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, MiCA-asetuksen nojalla (Finanssivalvonta). Suomen kansallinen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n lyhyimmistä, joten palveluntarjoajilta vaaditaan nyt MiCA-toimilupa. Louhija tai poolin käyttäjä ei siis tarvitse Finanssivalvonnan lupaa, mutta se pörssi, jonka kautta hän palkkionsa vaihtaa euroiksi, tarvitsee.

Sähkön hinta ratkaisee, kannattaako Suomessa louhia lainkaan, ja se kytkee poolikysymyksen suoraan laitteistoon ja katteisiin. Kävimme turvan hinnan (hashprice vastaan staking-tuotto) läpi erillisessä jutussa, ja ASIC-markkinan puolella Bitdeer haastaa duopolia tehokkaammilla laitteilla. Näiden kolmen (sähkö, laitteet, pooli) yhtälö määrää, onko suomalaisella louhijalla varaa valita hajautusta tukeva pieni pooli vai onko pakko mennä sinne, missä maksut ovat matalimmat, eli usein juuri suurimpiin pooleihin.

Mitä tämä tarkoittaa sijoittajalle ja verkolle

Vedetään langat yhteen. Kärkilista kertoo, että Bitcoinin lohkotuotanto on keskittynyttä mutta ei hälyttävästi: kolme poolia yli 50 prosentin, Nakamoto-kerroin kolme. Operaattoritason tarkastelu kertoo synkemmän tarinan: AntPoolin rypäs on käytännössä tasoissa Foundryn kanssa, ja efektiivinen Nakamoto-kerroin voi olla kaksi. Kumpikaan luku ei tarkoita, että Bitcoin olisi hajoamassa, mutta ne tarkoittavat, että hajautus on ohuempaa kuin markkinointipuhe antaa ymmärtää.

Sijoittajalle tästä seuraa kaksi käytännön johtopäätöstä. Ensinnäkin: älä lue kärkilistaa kirjaimellisesti. Kymmenen nimeä ei ole kymmenen riippumatonta toimijaa, ja todellinen keskittymisriski on suurempi kuin logojen määrä antaa ymmärtää. Toiseksi: seuraa oikeita mittareita. Sensuurin määrä, Stratum V2:n ja DATUMin todellinen tuotantokäyttö sekä se, ottaako AntPool-rypäs Foundryn kiinni kärjessä, kertovat verkon terveydestä enemmän kuin yksittäisen viikon lohko-osuudet.

Verkon kannalta hyvä uutinen on, että ongelma on rakenteellinen eikä salaperäinen. Se johtuu mittakaavaeduista, laitevalmistuksen keskittymisestä ja siitä, että Stratum V1 antoi lohkon rakennusvallan poolille. Kaikkiin kolmeen on vastalääke: kilpailu, avoin laitemarkkina ja Stratum V2. Kysymys ei ole, tunnetaanko lääke, vaan otetaanko sitä tarpeeksi nopeasti ennen kuin efektiivinen Nakamoto-kerroin painuu pysyvästi kahteen.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on louhintapooli ja miksi niitä tarvitaan?

Louhintapooli yhdistää monen louhijan laskentatehon, jotta lohkoja löytyy tasaisesti ja jäsenet saavat säännöllistä tuloa yhden ison arvontavoiton sijaan. Koska Bitcoin-verkon teho on lähes 1 000 EH/s, yksittäinen laite löytäisi lohkon niin harvoin, että tulot olisivat käytännössä arpapeliä; pooli poistaa tämän varianssin ja myy louhijalle vakautta.

Kuka on Bitcoinin suurin louhintapooli 2026?

Foundry USA on yhä suurin noin 24,5 prosentin osuudella löydetyistä lohkoista, ja AntPool toinen noin 21,5 prosentilla (mempool.space, syyskuu 2026). Ero on kaventunut lähelle kolmea pistettä, ja jos AntPoolin kanssa samaan operaattoriin kytketyt pienemmät poolit lasketaan mukaan, AntPoolin rypäs on käytännössä tasoissa Foundryn kanssa.

Mitä Nakamoto-kerroin tarkoittaa louhinnassa?

Nakamoto-kerroin kertoo, montako toimijaa tarvitaan yli 50 prosentin osuuteen lohkotuotannosta. Bitcoinin nimellinen kerroin on kolme (Foundry, AntPool ja F2Pool riittäisivät), mutta jos AntPoolin rypäs lasketaan yhdeksi operaattoriksi, efektiivinen kerroin voi olla kaksi. Mitä pienempi luku, sitä keskittyneempi verkko.

Voivatko louhintapoolit sensuroida Bitcoin-tapahtumia?

Kyllä, rajallisesti. Lohkon rakentava pooli päättää, mitkä tapahtumat siihen otetaan, joten se voi jättää tapahtumia vahvistamatta. F2Pool suodatti aikoinaan OFAC-pakotelistan tapahtumia ennen kuin kytki suodattimen pois. Pooli ei kuitenkaan voi varastaa kolikoita tai luoda bitcoineja yli aikataulun; se voi vain sensuroida tai järjestää uudelleen tuoreita tapahtumia.

Valvooko Finanssivalvonta Bitcoinin louhintaa Suomessa?

Ei. Bitcoinin louhinta ei ole Suomessa luvanvarainen finanssipalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa eikä pooleja. Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, MiCA-asetuksen nojalla; Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi 30. kesäkuuta 2025.

Kirjoittanut Yuki Tanaka, HOGE Wire -toimitus.