RWA-NFT:n stressitesti 2026: kuka maksaa, kun lupaus pettää

Reaalimaailman NFT lupaa jotain, mitä lohkoketju ei voi pitää hallussaan: fyysisen esineen. Token kertoo, että jossakin on luokiteltu Pokémon-kortti holvissa, kello laatikossa, rivitalo Detroitissa tai hiilitonni rekisterissä, ja että tuo esine kuuluu sinulle. Niin kauan kuin kaikki osapuolet toimivat sovitusti, lupaus pitää. Tämä analyysi esittää toisen kysymyksen: mitä lupaukselle tapahtuu, kun jokin pettää. Kun säilyttäjä ajautuu konkurssiin, liikkeeseenlaskija katoaa, kaupankäyntialusta sulkee ovensa tai itse kohde-etuus osoittautuu vialliseksi. Stressitesti erottaa kestävän rakenteen myyntipuheesta, eikä tulos ole imarteleva kaikille malleille.

Lupaus, ei esine: mitä stressitesti oikeastaan mittaa

RWA-NFT ei ole esine vaan oikeudellinen ja operatiivinen lupaus, joka on kiedottu tokenin ympärille. Lohkoketju todistaa kiistatta yhden asian: kuka hallitsee tokenia. Se ei voi pakottaa ketjun ulkopuolista maailmaa kunnioittamaan lupausta. Kortti ei muutu biteiksi; se makaa edelleen jossakin fyysisessä holvissa, jonka omistaa yritys, jota sitoo jonkin maan laki. Tokenikerros toimii lähes aina. Lunastuskerros, eli lupaus siitä, että saat pyydettäessä oikean esineen, riippuu ihmisistä, sopimuksista ja tuomioistuimista.

Vuosi 2026 on osoittanut, että romahduksen jälkeen ei jää pystyyn näyttävin malli vaan se, jonka lupaus on oikeudellisesti ja operatiivisesti kestävä. Sama oppi toistuu Web3-pelien jälkipyykissä: hype katoaa, rakenne jää. Siksi RWA-NFT:tä ei kannata arvioida sen mukaan, miltä se näyttää nousumarkkinassa, vaan sen mukaan, miten se käyttäytyy, kun jokin menee pieleen. Tätä varten tarvitaan kolme kysymystä, joihin palataan tarkemmin tuonnempana: onko kohde-etuus yhä olemassa, kestääkö vastapuoli, ja pitääkö oikeus.

Markkinan koko 2026: iso raha on fungiibeli, NFT on reunalla

Reaalimaailman omaisuuserien tokenisointi on kasvanut nopeasti. Ketjussa olevien RWA-varojen arvo oli lokakuussa 2026 noin 39 miljardia dollaria, karkeasti 35 miljardia euroa (EUR/USD noin 1,12), ja määrä on kasvanut noin 81 prosenttia vuodessa (rwa.xyz). Valtaosa tästä rahasta ei kuitenkaan ole NFT:itä. Suurimmat luokat ovat yksityinen luotto ja tokenisoidut Yhdysvaltain valtionlainat, ja markkina on keskittynyt muutamalle suurelle liikkeeseenlaskijalle, kärjessä BlackRockin kaltaiset toimijat.

Nämä instrumentit ovat lähes poikkeuksetta fungiibeleja: vaihtokelpoisia ERC-20- tai ERC-3643-osuuksia rahastosta tai lainasalkusta, eivät uniikkeja tokeneita. Aito, jakamaton RWA-NFT, joka edustaa yhtä yksittäistä korttia, kelloa tai kauppakirjaa, on tästä kokonaisuudesta pieni erikoistapaus. Ero on olennainen stressin kannalta. Fungiibelilla instrumentilla on tyypillisesti syvempi markkina ja selkeämpi oikeudellinen kuori; uniikin NFT:n nurkka on ohuempi ja juridisesti testaamattomampi, joten se rasittuu eri tavalla. BlackRockin toimitusjohtaja Larry Fink on todennut, että käytännössä mikä tahansa omaisuuserä voidaan tokenisoida. Väite on luultavasti oikea; stressitesti koskee sitä, mitä tokenisoitu lupaus on arvoltaan sinä päivänä, kun jokin kaatuu.

Stressitestin kolme kysymystä: olemassaolo, maksukyky, oikeus

Koko RWA-NFT:n arvo lepää kolmen peräkkäisen oletuksen varassa. Ensimmäinen on olemassaolo: onko kohde-etuus yhä fyysisesti tallella, ehjä ja juuri se, jota token väittää edustavansa. Toinen on maksukyky: pystyvätkö säilyttäjä, liikkeeseenlaskija ja alusta edelleen täyttämään velvoitteensa, vai onko joku niistä maksukyvytön. Kolmas on oikeus: pitääkö lunastus- tai omistusoikeutesi tuomioistuimessa ja etenkin konkurssissa, vai jäätkö velkojien jonon hännille.

Jokainen kysymys voi pettää itsenäisesti. Kohde-etuus voi kadota, vaikka alusta olisi vakavarainen. Alusta voi kaatua, vaikka esine olisi tallessa. Ja esine voi olla tallessa ja alusta vakavarainen, mutta oikeudellinen kuori niin heikko, ettet saa esinettä käsiisi. Alla oleva taulukko soveltaa kolmea kysymystä yleisimpiin RWA-tyyppeihin. Se näyttää, että sama token-tekniikka tuottaa hyvin erilaisen riskiprofiilin sen mukaan, mitä sen takana on.

Olemassaolon todiste: Proof of Reserve näyttää saldon, ei esinettä

Ensimmäiseen kysymykseen on rakennettu teknistä vastausta nimeltä Proof of Reserve. Chainlinkin kaltaiset oraakkeliverkot julkaisevat lohkoketjuun kryptografisesti varmennettuja todistuksia siitä, että liikkeeseenlaskijan vakuudet kattavat liikkeessä olevat tokenit (chain.link). Reaaliaikaisia vakuustodistuksia on viety ketjuun tokenisoitujen rahastojen ja stablecoinien liikkeeseenlaskijoille, ja institutionaaliset alustat Canton Networkia myöten ovat ottaneet saman standardin käyttöön.

Proof of Reserve ratkaisee aidon ongelman, mutta vain osittain. Se todistaa saldon tai attestoinnin, ei fyysisen esineen aitoutta tai eheyttä. Kun kyse on vaihtokelpoisesta dollarivakuudesta, ero on pieni. Kun kyse on yhdestä uniikista esineestä, ero on koko juttu. Oraakkeli voi kertoa, että holvissa on 1 234 korttia, mutta ei sitä, onko juuri sinun korttisi se oikea, onko sen kunto edelleen luokittelun mukainen, tai onko dokumentti väärennetty jo ennen ketjuun kirjaamista. Lohkoketjun vanha ongelma pätee: jos sisään syötetään roskaa, ketjuun tallentuu roskaa muuttumattomana. Uniikkien esineiden kohdalla Proof of Reserve pelkistyy lopulta luottamukseksi siihen tahoon, joka esineet laskee ja luokittelee. Se on välttämätön mutta ei riittävä.

Säilyttäjäriski: kun holvi tai sen pitäjä kaatuu

Toinen kysymys alkaa säilyttäjästä. Parhaassa tapauksessa fyysinen esine on eroteltu säilyttäjän omasta omaisuudesta, yksilöity ja vakuutettu. Courtyard säilyttää kortit Brink’sin operoimassa holvissa, ja jokainen kortti on autentikoitu ja vakuutettu (privy.io). Jos esine on asianmukaisesti eroteltu ja yksilöity, se ei lähtökohtaisesti kuulu säilyttäjän konkurssipesään, vaan se voidaan palauttaa oikealle omistajalle.

Suojan heikkous piilee yksityiskohdissa. Jos esineet on sekoitettu yhteen erottelematta, tai jos dokumentaatio ei osoita selvästi kenen esine on kenenkin, token-haltijasta tulee konkurssissa tavallinen velkoja eikä omistaja, joka saa esineensä takaisin. Myös vakuutus kannattaa lukea tarkkaan: korvaako se token-haltijan vai alustan, ja kattaako se esineen täyden markkina-arvon vai vain kirjanpitoarvon. Säilyttäjäriski ei katoa siitä, että ketju on hajautettu; se vain siirtyy ketjun ulkopuolelle holviin, lukkoon ja vakuutusehtoon.

Liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys: SPV, konkurssietäisyys ja luottamusketju

Useimmissa malleissa et osta esinettä suoraan vaan osuuden yhtiöstä, joka omistaa esineen. Tämä yhtiö on tyypillisesti erillisyhtiö (SPV), joka on rakennettu konkurssietäiseksi. Rakenne vaatii useita elementtejä: yhtiön ainoa tarkoitus on omistaa kohde-etuus, se pidetään tiukasti erillään emosta, vakuusagentti hallitsee vakuuksia, tilit on eroteltu, ja sopimukseen kirjataan rajatun takautumisoikeuden ja konkurssihakemuksesta pidättäytymisen ehdot (coinpaprika).

Konkurssietäisyys on kuitenkin todennäköisyys, ei takuu. Yhdysvaltain tuomioistuimet suojaavat yhtiön oikeutta hakeutua konkurssiin, ja vuoden 2009 General Growth Properties -tapaus osoitti, että myös konkurssietäisiä tytäryhtiöitä voidaan vetää konkurssiin (coinpaprika). Olennaista on, oletko vakuudellinen vai vakuudeton. Skaala on leveä: Ondon USDY on senior-vakuudellinen, vakuusagenttina Ankura Trust; Backedin xStocks on rajatun takautumisoikeuden vakuudellinen todistus; RealT taas oli vakuudetonta omaa pääomaa ilman nimettyä vakuusagenttia tai edunvalvojaa. Konkurssin maksunsaantijärjestys on armoton: ensin vakuusvelkojat, sitten vakuudettomat velkojat jakavat jäljelle jäävän tavarantoimittajien ja verottajan kanssa, ja oman pääoman haltijat saavat sen, mitä mahdollisesti jää viimeiseksi. Useimmat RWA-NFT:n ostajat ovat lähempänä tuota jonon häntää kuin he luulevat.

RealT: kun lunastuslupaus päätyi käräjille

RealT oli tokenisoidun kiinteistön tunnetuin nimi: noin 140 miljoonaa dollaria, karkeasti 125 miljoonaa euroa, kerättynä 14 000-22 000 sijoittajalta noin 700 detroitilaiseen asuntoon (cryptobriefing). Vuonna 2026 malli hajosi julkisesti. Detroit nosti heinäkuussa 2025 laajan haittakanteen, ja 408 kiinteistöltä puuttui vaadittu kunnossapitotodistus (detroitmi.gov). Tuomioistuin ohjasi vuokrat korjauksiin sidottuun sulkutiliin, jakelut sijoittajille keskeytettiin helmikuussa 2026, ja huhtikuussa 2026 tuomioistuin nimitti riippumattoman edunvalvojan, Charles Bullockin, hallinnoimaan salkkua (outliermedia).

Heinäkuun 2. päivänä 2026 RealTin perustaja Jean-Marc Jacobson ilmoitti sijoittajapuhelussa vapaaehtoisesta selvitystilasta (cryptobriefing). Sulkutilillä oli raporttien mukaan noin 640 000 dollaria, karkeasti 570 000 euroa, eli suuruusluokkaa 45 dollaria eli vajaat 40 euroa sijoittajaa kohti, ja noin 400 ranskalaissijoittajaa oli valmistelemassa yhteistä rikosilmoitusta (outliermedia). Kaikkein paljastavin yksityiskohta koski juuri lupausta: erään selvityksen mukaan 39 itäpuolen talon kauppakirja oli yhä myyjän nimissä vuosi sen jälkeen, kun niiden tokenit oli myyty loppuun (coinpaprika). Token lupasi omistusta, jota liikkeeseenlaskija ei koskaan kunnolla hankkinut. Kun kolme kysymystä asetetaan RealTiin, se kaatui kaikilla kolmella: kohde-etuuden oikeudellinen status oli epäselvä, liikkeeseenlaskija oli maksukyvytön, ja token-haltija seisoi jonon hännillä verojen, sakkojen ja palkkioiden takana.

Courtyard vastakohtana: miksi tylsin lunastus kestää parhaiten

Saman stressitestin toisessa päässä on Courtyard. Malli on tarkoituksella tylsä: luokiteltu kortti (PSA, BGS tai vastaava) viedään Brink’sin holviin, vakuutetaan ja mintataan tokeniksi Polygon-ketjuun. Lunastus on mekaaninen: haltija polttaa tokenin, ja fyysinen kortti postitetaan. Perustaja Nicolas le Jeune on kuvannut, ettei yhtiö oikeastaan edes puhu enää NFT:istä, ja että omistaja voi lunastaa kortin milloin tahansa, jolloin token tuhotaan ja esine lähtee matkaan (blog.thunder.vc). Juuri tämä tekee lupauksesta kestävän: kohde-etuus on uniikki ja yksilöity, säilytys on eroteltu ja vakuutettu, lunastus on sopimusteitse mekaaninen, eikä malli lupaa tuottoa, velkavipua tai vuokraa.

Kestävyydestä kertoo myös jäljittely. Courtyard on kasvanut alan lippulaivaksi ja ohittanut viikkomyynnissä jopa arvostetut blue-chip-kokoelmat ilman yhtäkään profiilikuvaprojektia (privy.io). Syyskuun 28. päivänä 2026 Coinbase esitteli sovelluksessaan fyysisiin kortteihin sidotut Pokémon-pakkaukset, joissa kortin voi jättää holviin tai tilata kotiin (news.bitcoin.com). Kun yli sadan miljardin dollarin pörssi kopioi mallin, se on vahva signaali siitä, että rakenne toimii. Täysin riskitön Courtyardkaan ei ole: riippuvuudet ovat keskitettyjä, yksi alusta ja yksi holvi, ja jos ne pettävät, lunastusoikeuden oikeudellista kestävyyttä ei ole testattu suuressa mittakaavassa. Mutta kolmen kysymyksen testissä se läpäisee selvästi useamman kohdan kuin RealT.

Kun kohde-etuus itse on viallinen: hiilikredittien kaksoislaskenta

Kolmas vikatila on eri luokkaa: token ja säilytys voivat olla kunnossa, mutta itse kohde-etuus on viallinen. Tokenisoidut hiilikreditit ovat tästä opettavainen esimerkki. Vapaaehtoisen hiilimarkkinan vanha vaiva on, että samaan vähennykseen kohdistuu päällekkäisiä väitteitä, eli kaksoislaskentaa, ja osa hyvityksistä on laadultaan kyseenalaisia. Kun tällainen hyvitys viedään ketjuun, lohkoketju ei korjaa sitä; se tekee heikosta hyvityksestä vain likvidimmän ja muuttumattomamman. Rekisterinpitäjä Verra kielsikin jo käytöstä poistettujen hyvitysten tokenisoinnin, mikä rajasi suurimman tokenisointiprotokollan Toucanin toimintaa (reddmonitor).

Tämä on juuri se kohta, jossa tokenisointi ei ole taikatemppu vaan vahvistin. Jos kohde-etuus on aito ja hyvin dokumentoitu, ketju tekee siitä läpinäkyvämmän ja jäljitettävämmän (chain.link). Jos kohde-etuus on riidanalainen, ketju tekee ongelmasta pysyvämmän. Kävimme tämän dynamiikan läpi tarkemmin hiilikredittejä käsittelevässä analyysissä, mutta stressitestin kannalta opetus on yleinen: ennen kuin kysyt, kuka vartioi holvia, kysy, onko holvissa ylipäätään mitään arvokasta.

Likviditeetti stressissä: ohut markkina pettää juuri kun pitäisi myydä

Neljäs vikatila on likviditeetti. Myyntipuheessa tokenisointi tekee epälikvidistä omaisuudesta likvidiä. Ondo Financen Oya Celiktemur on muistuttanut, ettei epälikvidin omaisuuserän vieminen lohkoketjuun tee siitä likvidiä. Uniikkien RWA-NFT:iden jälkimarkkina on tyypillisesti ohut: ostolaita katoaa juuri silloin, kun moni haluaa ulos yhtä aikaa, hinnoittelu on epävarmaa, ja kauppa on usein sidottu yhteen alustaan ilman yhteentoimivuutta.

Likviditeettiä kannattaa myös epäillä silloin, kun se näyttää hyvältä. Osa näkyvästä volyymista voi olla wash tradingia, eli kauppaa itsensä kanssa, joka pöhöttää lukuja ilman todellista ostohalua; käsittelimme ilmiötä Solanan NFT-volyymin yhteydessä. Kun markkina on aidosti ohut, myös se paikka, jossa kauppaa ylipäätään kävisit, voi olla epävarma: NFT-markkinapaikkojen oma selviytymistaistelu on osoittanut, ettei alustan pysyvyyteen voi luottaa. Stressissä luvattu exit on juuri se, joka katoaa ensimmäisenä.

Missä jonossa seisot: velkojien etusija ja vakuudettomuus

Kun vastapuoli kaatuu, ratkaisevaa on maksunsaantijärjestys. Useimmissa RWA-NFT-rakenteissa token-haltija on vakuudeton velkoja tai pahimmillaan oman pääoman haltija, joka jakaa jäljelle jäävät varat pro rata tavarantoimittajien ja verottajan kanssa ja saa osuutensa viimeisenä (coinpaprika). Oikeudellinen kuori ratkaisee kaiken: nimetty vakuusagentti tai edunvalvoja, eroteltu vakuus ja selkeä takautumisoikeus voivat nostaa haltijan jonossa ylöspäin, kun taas niiden puuttuminen pudottaa hännille.

Ongelmaa pahentaa se, että ketjussa olevan oikeuden pakottaminen toteen on heikkoa. Jos token-haltijan oikeus riippuu siitä, että joku ketjun ulkopuolinen taho vapaaehtoisesti noudattaa sopimusta, tilanne muistuttaa NFT-rojalteja: ne olivat sopimuksellisesti luvattuja mutta käytännössä vaikeasti pakotettavissa, kun markkinapaikat lakkasivat niitä perimästä. Lohkoketju pakottaa koodin, ei lupausta ketjun ulkopuolisesta esineestä. Se on stressitestin ydin: koodi suoriutuu, lupaus ei välttämättä.

Sääntely stressissä: MiCA jättää uniikin NFT:n ulkopuolelle, ESMA katsoo sisältöä

Moni ostaja olettaa, että sääntely toimii turvaverkkona. RWA-NFT:n kohdalla tilanne on mutkikkaampi. EU:n MiCA-asetus jättää aidot, uniikit ja keskenään vaihtokelvottomat NFT:t soveltamisalansa ulkopuolelle (artikla 2(3)). Se tarkoittaa, että puhdas RWA-NFT jää usein myös MiCAn tarjoamien, sinänsä rajallisten suojien ulkopuolelle. Toisin sanoen se, että jokin on vain NFT, voi kääntyä ostajaa vastaan.

Luokittelu ei kuitenkaan jää ostajan toiveiden varaan. ESMA linjasi maaliskuussa 2025, että arviossa ratkaisee sisältö eikä muoto (esma.europa.eu). Pilkottu NFT tai suurena sarjana laskettu NFT voidaan katsoa fungiibeliksi ja siten MiCAn piiriin, ja arvopaperin kaltainen token on MiFID II:n mukainen rahoitusväline, jota Suomessa valvoo Finanssivalvonta, ei MiCA. Suomessa MiCAn siirtymäaika oli EU:n lyhimpiä ja päättyi jo 30.6.2025, joten palveluntarjoajien on oltava toimiluvan piirissä (finanssivalvonta.fi). Käytännössä se, minkä sääntelyn lattialla seisot, riippuu tokenin todellisesta luonteesta, ja se selviää usein vasta kun jotain on jo mennyt pieleen.

Suomalaisen ostajan suoja-aukko: ei talletussuojaa, ei korvausrahastoa

Suomalaiselle ostajalle stressitestin karuin kohta on suojaverkkojen puute. Pankkitalletusta suojaa talletussuoja 100 000 euroon asti, ja sijoituspalveluyrityksen asiakasta suojaa sijoittajien korvausrahasto 20 000 euroon asti, jos yritys ei kykene palauttamaan hallussaan olevia varoja. Kryptovarapalvelu ei kuulu kumpaankaan järjestelmään (finanssivalvonta.fi). MiCA asettaa säilytykselle vastuusäännöt, mutta vastaavaa korvausrahastoa ei ole. Jos alusta katoaa varojen kanssa, et voi kääntyä korvausrahaston puoleen.

Vero kääntää veitsen vielä kerran. Suomen verotuksessa kryptovara ei ole arvopaperi, joten pelkkä arvonmenetys ei ole vähennyskelpoinen tappio, ellei tokenia myydä tai muuten luovuteta vastiketta vastaan (vero.fi). Jos liikkeeseenlaskija katoaa ja token muuttuu arvottomaksi ilman, että sille löytyy ostajaa, tappio voi jäädä kokonaan vähennyskelvottomaksi, toisin kuin arvopaperin lopullinen arvonmenetys monessa tapauksessa (veronmaksajat.fi). Realisoitu luovutustappio on vähennyskelpoinen pääomatuloista ja siirtyy viidelle seuraavalle vuodelle, ja alle 1 000 euron luovutukset ovat verovapaita mutta myös vähennyskelvottomia. Lopputulos on, että romahduksessa token-haltija voi menettää sekä omaisuutensa että verovähennyksen. Alla oleva taulukko kokoaa eron.

Stressitestin pisteet ja ostajan tarkistuslista

Kun kolme kysymystä, olemassaolo, maksukyky ja oikeus, asetetaan yleisimmille malleille, kuva tarkentuu. Holvattu keräilykortti läpäisee testin parhaiten, koska kohde-etuus on uniikki ja yksilöity, säilytys eroteltu ja vakuutettu ja lunastus mekaaninen. Aitouspassi toimii niin kauan kuin sitä käytetään todisteena eikä sijoituksena. Vakuudellinen, säännelty ja fungiibeli instrumentti voi olla vahva, jos vakuus ja vakuusagentti ovat kunnossa. Oman pääoman kaltainen kiinteistötoken on heikoin, kuten RealT osoitti, ja hiilikrediti on juuri niin vahva kuin sen kohde-etuus. Alla oleva pistetaulukko tiivistää arviot.

Ennen ostoa kannattaa käydä läpi sama tarkistuslista, jota ammattisijoittaja käyttäisi:

• Onko nimetty vakuusagentti tai edunvalvoja, ja oletko vakuudellinen vai vakuudeton velkoja konkurssissa?
• Onko kohde-etuus eroteltu säilyttäjän omasta omaisuudesta, yksilöity ja vakuutettu, ja kattaako vakuutus haltijan?
• Onko olemassa riippumaton Proof of Reserve tai auditointi, ja kuka sen tekee ja kuinka usein?
• Onko lunastus mekaaninen ja sopimuksella sidottu, vai perustuuko se liikkeeseenlaskijan hyvään tahtoon?
• Mikä sääntely tokeniin pätee: MiCA, MiFID II vai ei kumpikaan, ja kuka valvoo?
• Kuinka syvä jälkimarkkina on, ja voitko realisoida tappion verotuksessa, jos token muuttuu arvottomaksi?

Yksikään näistä kysymyksistä ei koske lohkoketjua. Ne kaikki koskevat ketjun ulkopuolista maailmaa, jossa esine, yhtiö ja laki sijaitsevat. Se on RWA-NFT:n stressitestin tiivistetty opetus: token on rakenteen vahvin osa, ja juuri siksi sitä ei kannata arvioida tokenin vaan sen lupauksen heikoimman lenkin mukaan.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä RWA-NFT tarkoittaa?

RWA-NFT on non-fungible token, joka edustaa oikeutta reaalimaailman omaisuuserään, kuten luokiteltuun keräilykorttiin, luksuskelloon tai kiinteistöön. Token ei ole itse esine vaan ketjuun kirjattu lupaus esineestä ja sen omistuksesta. Useimmat tokenisoidut reaaliomaisuudet ovat kuitenkin fungiibeleja osuuksia, eivät NFT:itä.

Mitä RWA-NFT:lle tapahtuu, jos liikkeeseenlaskija menee konkurssiin?

Lopputulos riippuu oikeudellisesta kuoresta. Jos esine on eroteltu ja yksilöity ja sinut on merkitty vakuudelliseksi, voit saada esineen tai sen myyntituoton. Jos olet vakuudeton velkoja tai oman pääoman haltija, jaat jäljelle jäävät varat pro rata muiden velkojien ja verottajan kanssa ja saat osuutesi viimeisenä. RealTin tapauksessa sijoittajien sulkutilille jäi vain murto-osa sijoitetusta.

Suojaako talletussuoja tai sijoittajien korvausrahasto RWA-NFT:tä?

Ei. Talletussuoja koskee pankkitalletuksia ja sijoittajien korvausrahasto sijoituspalveluyritysten asiakkaita. Kryptovarapalvelut jäävät molempien ulkopuolelle. MiCA asettaa säilytykselle vastuusäännöt, mutta erillistä korvausrahastoa ei ole, joten alustan kaatuessa korvausta ei haeta mistään rahastosta.

Voiko RWA-NFT:n tappion vähentää verotuksessa Suomessa?

Realisoidun luovutustappion voi vähentää pääomatuloista, ja se siirtyy viidelle seuraavalle vuodelle. Pelkkä arvonmenetys ilman myyntiä tai luovutusta ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen, koska kryptovaraa ei pidetä arvopaperina. Jos token muuttuu arvottomaksi eikä sille löydy ostajaa, tappio voi jäädä vähennyskelvottomaksi.

Mikä RWA-NFT-malli kestää parhaiten stressin?

Holvattu ja vakuutettu keräilykortti mekaanisella polta-ja-lunasta-mekanismilla kestää testin parhaiten, koska kohde-etuus on uniikki, säilytys eroteltu ja lunastus sopimusteitse sidottu. Oman pääoman kaltainen kiinteistötoken ilman nimettyä vakuusagenttia on heikoin. Tärkeintä on arvioida lupauksen heikointa lenkkiä, ei tokenin tekniikkaa.

Marcus Okafor on HOGE Wiren avustaja, joka seuraa NFT-, tokenisointi- ja digitaalisen omaisuuden markkinoita.