Bitmain vs MicroBT 2026: ASIC-duopoli tullien puristuksessa

Lähes jokainen Bitcoin-lohko, joka tänä vuonna louhitaan, syntyy laitteella, jonka on rakentanut yksi kahdesta kiinalaisyhtiöstä. Bitmain ja MicroBT muodostavat kryptoteollisuuden hiljaisimman mutta ehkä ratkaisevimman duopolin: ne eivät omista Bitcoin-verkkoa, mutta ne valmistavat käytännössä kaiken raudan, joka sitä turvaa. Kun kaksi yritystä kontrolloi laskentatehoa, jolla koko proof-of-work -verkko seisoo tai kaatuu, kilpailu niiden välillä on paljon enemmän kuin tavallinen tuotevertailu.

Vuosi 2026 on tehnyt tästä kilpailusta poikkeuksellisen kireän. Yhdysvaltain huhtikuussa 2026 asettamat Section 232 -tullit teräkselle, alumiinille ja kuparille vetivät ASIC-laitteet mukaansa, ja samaan aikaan tekoälybuumi syö TSMC:n piikiekkokapasiteettia, josta molemmat valmistajat ovat riippuvaisia. Suomalaiselle louhijalle tai sijoittajalle kysymys ei ole vain siitä, ostaako Antminer vai Whatsminer, vaan siitä, kuinka herkkä koko toimitusketju on politiikalle. Bitcoinin hinta oli 1. syyskuuta 2026 noin 67 900 euroa (noin 78 800 dollaria), ja louhinnan kannattavuus tasapainoilee sähkön hinnan ja laitteen hyötysuhteen välillä.

Mitä ASIC tekee ja miksi vain kaksi valmistajaa hallitsee

ASIC on lyhenne sanoista application-specific integrated circuit, eli tiettyä tehtävää varten suunniteltu piiri. Bitcoin-louhinnassa se tehtävä on yksi ainoa: laskea SHA-256 -tiivistefunktiota niin monta kertaa sekunnissa kuin mahdollista. Louhija arpoo lohkon otsakkeeseen nonce-lukuja, laskee jokaisesta SHA-256-tiivisteen ja etsii arvoa, joka alittaa verkon asettaman vaikeustason. Ensimmäisenä kelvollisen tiivisteen löytävä saa oikeuden lisätä lohkon ja kerää lohkopalkkion. Sama SHA-256-algoritmi esiintyy muuallakin kryptossa, esimerkiksi pelien todistettavan reiluuden taustalla, mutta louhinnassa kyse on puhtaasta raa’asta laskentanopeudesta.

Koska ASIC osaa vain tämän yhden asian, se on kertaluokkia tehokkaampi kuin yleiskäyttöinen näytönohjain. Juuri siksi louhinta ammattimaistui muutamassa vuodessa harrastelijoiden tietokoneista teollisiin konesaleihin. Samalla laitteet ovat myös se osa Bitcoin-koneistoa, joka vahvistaa jokaisen siirron: kun ymmärtää, että louhijat tuottavat lohkot noin kymmenen minuutin välein, ymmärtää myös, miksi esimerkiksi Bitcoin-nostot vaativat vahvistuksia ja kestävät oman aikansa.

Miksi juuri kaksi yhtiötä valmistaa lähes kaiken? Vastaus on yhdistelmä varhaista etumatkaa piirisuunnittelussa, mittakaavaetua ja pääsyä maailman parhaaseen valukapasiteettiin. Bitmain ja MicroBT lukitsivat kumpikin oman asemansa jo 2010-luvulla, ja kun uuden ASIC-sukupolven suunnittelu maksaa kymmeniä miljoonia dollareita ja edellyttää paikkaa TSMC:n jonossa, uusien tulokkaiden kynnys on korkea. Cambridgen yliopiston kyselyaineiston mukaan Bitmain vastaa noin 82 prosentista käytössä olevasta laitekannasta, MicroBT noin 15 prosentista ja Canaan noin kahdesta prosentista, eli kolmen suurimman osuus on lähes 99 prosenttia.

Bitmain: Antminer-imperiumin nousu ja sisällissota

Bitmain perustettiin Pekingissä vuonna 2013, kun Jihan Wu ja piirisuunnittelija Micree Zhan yhdistivät voimansa. Wu oli tunnettu Bitcoin-sijoittaja ja markkinamies, Zhan taas insinööri, joka osasi kääntää louhinnan matematiikan piiksi. Yhtiö kasvoi nopeasti alan jättiläiseksi: Antminer-laitesarja valtasi markkinat, ja oma Antpool-louhintapooli teki Bitmainista sekä raudan myyjän että yhden verkon suurimmista toimijoista. Parhaimmillaan Bitmain hallitsi ASIC-markkinaa tavalla, jota harva laitevalmistaja millään alalla on koskaan yltänyt.

Menestys ei kuitenkaan pitänyt perustajakaksikkoa yhdessä. Vuosina 2019-2021 Wun ja Zhanin välille puhkesi julkinen valtataistelu yhtiön suunnasta ja hallinnasta. Kiista eteni sähköposteista hallituskokouksiin ja lopulta yhtiön johdon fyysiseen vaihtoon. Alkuvuodesta 2021 solmitussa sovussa Zhan osti Wun leiriin kuuluneita osakkaita ulos noin 600 miljoonalla dollarilla ja säilytti Bitmainin ydinliiketoiminnan, eli Antminerit ja Antpoolin. Wu puolestaan lähti mukanaan Bitdeer ja BTC.com.

Tämä yksityiskohta kannattaa painaa mieleen, koska se selittää alan nykyisen asetelman. Kun puhutaan Bitmainista vuonna 2026, puhutaan Zhanin johtamasta yhtiöstä. Wun Bitdeer taas on kasvanut kolmanneksi haastajaksi, joka on alkanut suunnitella omia piirejään. Bitmainin sisäinen sota ei siis vain jakanut yhtä yritystä, vaan synnytti kilpailijan, joka nyt kolkuttelee saman duopolin ovea sisältä käsin.

MicroBT: Yang Zuoxing ja Whatsminerin synty

MicroBT:n tarina alkaa Bitmainin sisältä. Yang Zuoxing työskenteli Bitmainissa prosessorisuunnittelun johtajana ja oli mukana kehittämässä varhaisia Antminer-malleja S7 ja S9, jotka olivat aikansa myydyimpiä louhureita. Kun Yang ei saanut haluamaansa osakeomistusta, hän lähti yhtiöstä vuoden 2016 puolivälissä ja perusti MicroBT:n Shenzheniin. Whatsminer-sarja syntyi haastamaan entisen työnantajan, ja parissa vuodessa siitä tuli ainoa laitesarja, joka kykeni haastamaan Antminerin suoraan hyötysuhteessa.

Kilpailijoiden erimielisyys ei jäänyt markkinoille, vaan siirtyi oikeussaleihin. Bitmain nosti vuonna 2017 Xinjiangissa patenttikanteen Yangia vastaan, mutta kanne kaatui vuonna 2018, kun kyseinen patentti mitätöitiin. Loppuvuodesta 2019 Yang otettiin kiinni Shenzhenissä kavallusepäilyn vuoksi. Kiista huipentui 7. huhtikuuta 2021, kun Bitmain jätti Pekingin immateriaalioikeustuomioistuimeen liikesalaisuuskanteen, jossa vaadittiin noin 99 miljoonaa juania (noin 15 miljoonaa dollaria eli noin 13 miljoonaa euroa) korvauksia S7- ja S9-piirien tietovuodosta.

On syytä oikaista yleinen väärinkäsitys: liikesalaisuuskanne on vuodelta 2021, ei myöhemmältä. Verkosta löytyy tiivistelmiä, jotka ajoittavat sen virheellisesti tuoreemmaksi, mutta alkuperäiset uutislähteet vahvistavat päivämääräksi huhtikuun 2021. Riippumatta lopputuloksesta juttu kertoo, kuinka henkilökohtainen ja kuinka kietoutunut näiden kahden yhtiön historia on. Koko nykyinen duopoli syntyi yhden insinöörin lähdöstä ja siitä seuranneesta kaunasta.

Lippulaivat 2026: Antminer S23 vastaan Whatsminer M70

Bitmain esitteli Antminer S23 -sarjan World Digital Mining Summitissa Las Vegasissa toukokuussa 2025, ja toimitukset alkoivat vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä. Nestejäähdytteinen S23 Hydro yltää 580 TH/s tehoon 9,5 J/TH hyötysuhteella ja noin 5 510 watin tehonkulutuksella. Se oli ensimmäinen alle kymmenen joulen terahashilta jäävä louhuri, ja CoinDeskin mukaan se merkitsi alalle uutta aikakautta, jossa hyötysuhdeharppaukset ovat ennen kaikkea keino selvitä puristuksissa olevista marginaaleista. Ilmajäähdytteinen S23 ja immersiomalli toimivat 11 J/TH tasolla, ja petahash-luokan S23 Hyd 3U -teline yltää 1 160 TH/s tehoon. Kokonaisuutena S23 tarjoaa noin 69 prosenttia enemmän tehoa ja 41 prosenttia paremman hyötysuhteen kuin edeltävä S21-sukupolvi.

MicroBT vastasi julkistamalla Whatsminer M70 -sarjan Bitcoin MENA -tapahtumassa Abu Dhabissa joulukuussa 2025. Sarja kattaa ilma-, immersio- ja nestejäähdytteiset mallit hyötysuhteilla 12,5:stä 14,5:een J/TH. Ilmajäähdytteinen M70S tarjoaa 226-258 TH/s tehon 13,5 J/TH hyötysuhteella, kun taas nestejäähdytteinen M73S+ yltää 540-600 TH/s tehoon 12,5 J/TH:lla, mikä on MicroBT:n paras hyötysuhde. Tehon kuningas on M79S, joka tuottaa 930-1 040 TH/s 13,5 J/TH:lla. Hashrate Indexin koostama mallilista osoittaa, kuinka laajaksi valikoima on kasvanut jäähdytystavan mukaan.

Numeroista näkyy tämän hetken tärkein ero: Bitmain johtaa huippuhyötysuhteessa noin kolmella joululla terahashilta (9,5 vastaan 12,5). MicroBT on kuitenkin kuroutanut kiinni aiemman sukupolven aikaista railoa, jolloin ero oli luokkaa 18,5 vastaan 13,5. Jos haluat pelkkää hyötysuhdetta, valinta on selvä. Jos katsot koko taloutta, se ei ole, ja siihen palataan pian. Syvempi mallikohtainen vertailu hyötysuhteen ja hinnan välillä löytyy erillisestä S23 vastaan M70 -katsauksestamme.

Hyötysuhde on kuningas: mitä J/TH tarkoittaa kassavirralle

Hyötysuhde eli J/TH kertoo, montako joulea energiaa laite kuluttaa tuottaakseen yhden terahashin laskentaa. Mitä pienempi luku, sitä vähemmän sähköä kuluu samaan työhön. Kun lohkopalkkio putosi vuoden 2024 halvingissa 3,125 bitcoiniin, hyötysuhteesta tuli louhinnan tärkein yksittäinen muuttuja. Louhija myy tuottamaansa laskentaa markkinahintaan, jota mitataan hashpricella, ja maksaa siitä sähkölaskun muodossa. Mitä parempi hyötysuhde, sitä suurempi osa hashpricesta jää katteeksi.

Konkreettinen tapa hahmottaa tämä on laskea kynnyssähkön hinta: se sähkön hinta, jolla laitteen tulot ja sähkökulut menevät tasan. Sen yläpuolella laite louhii kassatappiolla, alapuolella katetta jää. Kynnyshinta saadaan jakamalla hashprice luvulla, joka ottaa huomioon hyötysuhteen. Elokuun 2026 lopussa hashprice kävi noin 38 dollarissa petahashilta vuorokaudessa, kun se oli kesäkuun pohjilla vielä alle 28 dollarin, ja verkon vaikeustaso oli 23. elokuuta tehdyn säädön jälkeen 125,81 biljoonaa (Hashrate Index). Seuraava taulukko käyttää tätä noin 33 euron (38 dollarin) hashpricea ja on suuntaa-antava.

Taulukko havainnollistaa, miksi vanha kalusto katoaa halvan sähkön alueille tai romuksi: S19 XP tarvitsee alle 6,3 sentin sähköä pysyäkseen plussalla, kun taas S23 Hydro sietää yli 14 sentin hinnan. Suomalaiselle lukijalle mittayksikkö on tuttu, koska sähkösopimuksia myydään sentteinä kilowattitunnilta. Marginaalit ovat silti ohuet, minkä MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel on tiivistänyt karusti: louhinta on nollasummapeliä, jossa ”margins compress, and the floor is your energy cost”, eli marginaalit puristuvat ja lattiana on sinun energiakustannuksesi.

Hinta per terahash ja takaisinmaksun matematiikka

Hyötysuhde ei kerro koko tarinaa, koska laite pitää myös ostaa. Vertailun vakiomittari on hinta terahashilta, eli laitteen hinta jaettuna sen teholla. Tässä asetelma kääntyy usein MicroBT:n eduksi. Antminer S23 Hydro maksoi julkistuksen yhteydessä noin 26 euroa terahashilta (noin 30 dollaria), kun taas Whatsminer M70S arvioitiin noin 16,20 euroon terahashilta (18,80 dollaria) eli noin 4 050 euron kappalehintaan. Absoluuttisesti S23 Hydro liikkuu noin 15 000 eurossa ja petahash-luokan S23 Hyd 3U yli 30 000 eurossa, joten yksittäisen laitteen hankintakynnys on korkea.

Takaisinmaksuaika riippuu kolmesta liikkuvasta osasta: laitteen hinnasta, sähkön hinnasta ja hashpricen kehityksestä. Näistä viimeinen on arvaamattomin, koska vaikeustaso toimii kuin termostaatti: kun louhinta muuttuu kannattavammaksi, uutta tehoa kytkeytyy verkkoon, vaikeustaso nousee ja hashprice valuu takaisin alas. Siksi laskelma, joka olettaa nykyisen hashpricen pysyvän ennallaan koko takaisinmaksuajan, on lähes aina liian optimistinen.

Ostajan asemaa kuvaa hyvin se, että markkina on kääntynyt myyjän markkinasta ostajan markkinaksi. Blockspace Median päätoimittaja Colin Harper huomautti Forbesissa, että Bitmain tarjosi S23:lle jopa osamaksua vaimean kysynnän piristämiseksi, mikä kertoo neuvotteluvoiman siirtymisestä ostajille. Tiukassa markkinassa laitevalmistajat joustavat hinnoissa ja ehdoissa tavalla, joka olisi ollut mahdotonta härkämarkkinan huipulla.

Luotettavuus, huolto ja jälkimarkkina

Teollisen mittakaavan louhinnassa spesifikaatiot ovat vasta alku. Kun konesalissa on kymmeniä tuhansia laitteita, ratkaisevaa on, kuinka moni niistä pyörii keskeytyksettä, kuinka helposti rikkoutunut yksikkö vaihdetaan ja kuinka vakaasti teho pysyy nimellisarvossaan. Tässä MicroBT on rakentanut maineen. Luxor Technologyn tutkija Kaan Farahani kuvaa M70S:ää laitearviossaan malliksi, joka on optimoitu teolliseen mittakaavaan, jossa käyttöaste, huollettavuus, vikaantumisasteet ja vakaa tehonhallinta ratkaisevat. Moni suuri operaattori arvostaa juuri tätä ennustettavuutta enemmän kuin viimeistä joulea hyötysuhteessa.

Jälkimarkkina on toinen usein unohdettu ulottuvuus. ASIC on fyysinen omaisuuserä, joka menettää arvoaan uuden sukupolven saapuessa, ja käytettyjen laitteiden hinta romahtaa nopeasti hyötysuhteen jäädessä jälkeen. Tässä pätee sama likviditeetin logiikka kuin muillakin krypton markkinoilla: listahinta on eri asia kuin se hinta, jolla laitteesta oikeasti pääsee eroon, aivan kuten NFT:iden lattiahinnan ja todellisen myytävyyden välillä. Voimakas brändi ja laaja asennettu kanta parantavat jälleenmyyntiarvoa, mikä on yksi Bitmainin hiljaisista eduista.

Vanhemmat laitteet eivät katoa vaan siirtyvät. S19-luokan koneet, jotka eivät enää kannata Euroopan sähköhinnoilla, jatkavat elämäänsä alueilla, joilla sähkö on lähes ilmaista. Tämä globaali kierrätys pitää verkon kokonaislaskentatehon korkeana ja hidastaa vanhan kaluston poistumaa, mikä osaltaan painaa hashpricea kaikkien louhijoiden osalta.

Markkinaosuudet ja kolmas haastaja: Bitdeer astuu kehään

Vaikka Bitmain ja MicroBT hallitsevat, duopoli ei ole liikkumaton. Kolmen suurimman valmistajan osuus on lähes 99 prosenttia, mutta jakauma sen sisällä elää. Canaanin osuus on kutistunut parin prosentin tienoille, ja moni pörssilistattu louhija on avoimesti ilmaissut halunsa hajauttaa toimittajariskiä pois kahdesta kiinalaisyhtiöstä. Juuri tähän aukkoon on astunut Bitdeer.

Bitdeer on Jihan Wun yhtiö, joka syntyi Bitmainin sisällissodan jäljiltä. Se ei enää tyydy ostamaan piirejä muilta, vaan on ryhtynyt suunnittelemaan omia SEAL-piirejään ja rakentamaan niiden ympärille SEALMINER-louhureita. Ajatus on nasevan ironinen: Bitmainin toinen perustaja rakentaa nyt kilpailijaa entiselle yhtiölleen ja pyrkii murtamaan juuri sen duopolin, jonka rakentamisessa oli itse mukana. Jos Bitdeer onnistuu skaalaamaan tuotannon, markkinasta voi tulla ensimmäistä kertaa aidosti kolmen kauppa.

Hajautuksen paine ei ole pelkkää kilpailupolitiikkaa. Yhdysvaltalaiset, pörssilistatut louhijat kohtaavat sijoittajien ja hallitusten kysymykset toimitusketjun keskittymisestä yhteen maahan. Kolmas uskottava, mielellään lännessä valmistava toimittaja on niille strateginen tavoite, ei vain hintaneuvottelun väline.

TSMC: duopolin yhteinen akilleenkantapää

Kaikessa kilpailussaan Bitmain ja MicroBT jakavat yhden ratkaisevan riippuvuuden: molempien piirit valmistaa Taiwanin TSMC. Se on maailman johtava sopimusvalmistaja, jonka osuus koko valimomarkkinasta on noin 71 prosenttia. Kun kaksi kilpailijaa nojaa samaan ainoaan valmistajaan, niiden näennäinen kilpailu peittää alleen yhteisen yksittäisen vikapisteen. Häiriö Taiwanissa, oli se sitten geopoliittinen tai luonnon aiheuttama, iskisi molempiin valmistajiin samaan aikaan ja pysäyttäisi käytännössä koko uuden louhintakaluston tarjonnan.

Vuonna 2026 tämä riippuvuus on muuttunut aiempaa kireämmäksi tekoälyn takia. Tekoälypiirien kysyntä on niin kova, että TSMC:n tulosta yhä suurempi osa tulee tekoälyasiakkailta, ja saman analyysin mukaan tekoälyn osuus TSMC:n liikevaihdosta oli vuoden 2026 alkupuolella jo yli 60 prosenttia. Jokainen piikiekko, joka menee tekoälykiihdyttimeen, on pois louhintapiirien kapasiteetista. Louhintalaitteiden valmistajat kilpailevat siis samasta niukasta valukapasiteetista kuin maailman rikkaimmat teknologiajätit, ja se kilpailu on niiden hävittävissä.

Tämä on tärkein syy suhtautua varovaisesti ajatukseen, että hyötysuhde paranee loputtomasti samaa tahtia. Piirin pienentäminen edellyttää pääsyä TSMC:n uusimpiin prosesseihin, ja jos ne on varattu tekoälylle, louhintapiirien kehitys hidastuu riippumatta siitä, kuinka taitavia Bitmainin tai MicroBT:n suunnittelijat ovat. Duopolin kohtalo ei ole kokonaan sen omissa käsissä.

Section 232 -tullit ja Yhdysvaltain onshoring-kilpa

Vuoden 2026 suurin uusi muuttuja on kauppapolitiikka. Yhdysvallat asetti 2. huhtikuuta 2026 Section 232 -tullit teräkselle, alumiinille ja kuparille, ja ASIC-laitteet luokiteltiin niiden piiriin johdannaistuotteina, koska niissä on runsaasti metallia. Vaikutus kohdistui suoraan louhijoiden kustannuksiin. Erään arvion mukaan 25 prosentin tulli pinottiin olemassa olevan noin 21,6 prosentin Kaakkois-Aasian tuontimaksun päälle, mikä tarkoittaa yhdysvaltalaiselle louhijalle noin 47 prosenttia korkeampia laitekustannuksia kuin kilpailijalle esimerkiksi Kazakstanissa tai Venäjällä.

Molemmat valmistajat ovat reagoineet siirtämällä kokoonpanoa Yhdysvaltoihin. Bitmain avasi ensimmäisen yhdysvaltalaisen kokoonpanolinjansa jo joulukuussa 2024 ja on ilmoittanut laajentavansa valmistusta maassa, tavoitteena tuotanto Texasissa tai Floridassa. MicroBT on toiminut Yhdysvalloissa vuodesta 2023 ja avasi maahan verkkokaupan, jonka se kertoo tukevan yli 10 000 laitteen kuukausituotantoa jopa 99 prosentin saantoprosentilla. Yhtiö markkinoi laitteitaan suoraan tullivapaina.

Markkinointi kannattaa lukea kriittisesti. Kokoonpano ei ole sama asia kuin valmistus: itse piirit tulevat edelleen TSMC:ltä Taiwanista, ja alumiini sekä kupari ovat tullin alaisia riippumatta siitä, missä laite ruuvataan kasaan. Kokoonpanolinja pienentää tullitaakkaa mutta ei poista sitä. Taustalla on syvempi haavoittuvuus: Yhdysvallat louhii jo noin 38 prosenttia koko verkon tehosta, mutta tekee sen lähes kokonaan tuontipiireillä, joita se ei itse suunnittele eikä valmista.

Sophgo, vientivalvonta ja geopolitiikan varjo

Tullit ovat vasta kauppapolitiikan pintakerros. Syvempi geopoliittinen riski liittyy vientivalvontaan ja teknologiasotaan. Bitmainin lähipiiriin kuuluva Sophgo lisättiin Yhdysvaltain kauppaministeriön Entity List -pakotelistalle tammikuussa 2025, sen jälkeen kun TSMC:n valmistama piiri, joka vastasi Sophgon suunnitelmaa, löytyi Huawein tekoälyprosessorista. Micree Zhanilla kerrotaan olleen Sophgossa epäsuora, noin 23 prosentin omistus, joten yhteys Bitmainiin ei ole kaukainen.

Listaus ei kiellä Antminereitä eikä estä niiden ostamista, mutta se on varoitussignaali. Se osoittaa, että Bitmainin laajemmat tekoälypiiriunelmat ovat alttiita vientivalvonnalle, ja että yhtiön nimi voi joutua Yhdysvaltain ja Kiinan teknologiakiistan tulilinjalle. Louhijalle riski ei ole niinkään yksittäisessä laitteessa vaan siinä, että koko toimittaja voi jonain päivänä joutua rajoitusten kohteeksi tavalla, joka katkaisee huollon, ohjelmistopäivitykset tai uusien laitteiden saannin.

MicroBT on tässä suhteessa hieman vähemmän altis, koska sen liiketoiminta on keskittynyt puhtaammin louhintaan ilman samanlaisia tekoälypiiriambitioita. Toisaalta molemmat ovat kiinalaisyhtiöitä, joiden kohtalo on kietoutunut samaan geopoliittiseen jännitteeseen. Sijoittajalle ja suurmittakaavan louhijalle tämä on argumentti hajauttaa toimittajia ja seurata pakotelistoja yhtä tarkasti kuin hyötysuhdelukuja.

Suomi ja Pohjoismaat: kylmä ilma, edullinen sähkö ja hukkalämpö

Suomalaisesta näkökulmasta louhinnan talous näyttää monin tavoin poikkeuksellisen suotuisalta. Kylmä ilmasto tarjoaa ilmaista jäähdytystä suuren osan vuodesta, ydin- ja vesivoima pitävät sähkön hiilijalanjäljen matalana, ja tuulivoiman kasvu on ajoittain painanut Nord Poolin spot-hinnan hyvin alas, toisinaan jopa negatiiviseksi. Juuri niinä hetkinä hyvän hyötysuhteen laite tekee parasta katetta, ja joustava louhija voi ajaa konettaan silloin kun sähkö on halvimmillaan.

Suomi on myös noussut kansainväliseksi esimerkiksi hukkalämmön talteenotosta. Marathon Digital käynnisti Satakunnassa noin kahden megawatin konesalin, joka syöttää louhinnan hukkalämmön kaukolämpöverkkoon ja lämmittää 11 000 asukkaan yhteisöä. Hanke oli yhtiön ensimmäinen kaukolämpöprojekti ja sen Euroopan-avaus, ja se on sittemmin laajentunut lämmittämään noin 80 000 asukkaan tarpeita. Yhtiön mukaan jokainen talteen otettu lämpömegawatti tarkoittaa noin 455 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä vuodessa verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen kaukolämpölaitokseen.

Hukkalämmön talteenotto muuttaa laskelman logiikan. Kun louhinnan tuottama lämpö saa toisen hinnan kaukolämpönä, sähköstä maksettu hinta ei olekaan pelkkää kulua, vaan osa siitä palautuu lämmön myyntinä. Tähän malliin nestejäähdytteiset laitteet, sekä Bitmainin että MicroBT:n hydro-mallit, sopivat erityisen hyvin, koska ne tuottavat lämmön korkeampana ja helpommin talteen otettavana. Kotitaloussähkön hinnalla marginaali on silti ohut, joten louhinnan järkevyys Suomessa ratkeaa lähes aina teollisen mittakaavan sähkösopimuksella eikä pistorasiasta.

Sääntely Suomessa: Finanssivalvonta valvoo pörssejä, ei louhijoita

Yleinen väärinkäsitys on, että Bitcoin-louhinta olisi Suomessa luvanvaraista rahoitustoimintaa. Näin ei ole. Louhinta ei ole EU:n MiCA-asetuksen tarkoittama kryptovarapalvelu, joten Finanssivalvonta valvoo kryptovarojen palveluntarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, mutta ei louhintalaitteita eikä louhijoita sinänsä. Antminerin tai Whatsminerin ostaminen on laitehankinta, ei luvanvaraisen palvelun aloittaminen.

Suomi otti MiCA:n käyttöön yhdellä EU:n ja ETA:n lyhyimmistä siirtymäajoista, joka päättyi jo 30. kesäkuuta 2025. Se koskee kuitenkin palveluntarjoajia, ei louhintaa. Louhijaa sitovat sen sijaan tavanomaiset sähkö-, ympäristö- ja verosäännöt, ja louhitun bitcoinin myynnistä syntyy veroseuraamuksia aivan kuten muistakin luovutuksista. Kryptojohdannaiset, kuten futuurit ja ikuiset sopimukset, kuuluvat puolestaan MiFID II -sääntelyn piiriin, eivät MiCA:n.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että suomalaisen louhijan sääntely-ympäristö on ennustettava mutta ei olematon. Toiminnan mittakaavan kasvaessa kyse on ennen kaikkea sähkömarkkinasta, verkkoliitynnöistä, ympäristöluvista ja verotuksesta, ei rahoitusvalvonnasta. Se on tavallaan helpotus verrattuna moneen muuhun kryptoliiketoimintaan, mutta muistuttaa myös, että vastuu kannattavuudesta ja riskeistä on kokonaan louhijalla itsellään.

Kumpi kannattaa valita vuonna 2026?

Yksiselitteistä voittajaa ei ole, koska oikea valinta riippuu sähkön hinnasta, mittakaavasta ja sijainnista. Jos sähkö on kallista tai lämmön talteenotto tuo lisätuloa, Bitmainin S23-sarjan huippuhyötysuhde maksaa itsensä takaisin nopeammin, koska jokainen säästetty joule terahashilta kasvattaa katetta eniten juuri korkean sähköhinnan alueella. Jos taas painotat matalaa hankintahintaa terahashilta, teollista luotettavuutta ja huollon helppoutta, MicroBT:n Whatsminer-mallit ovat usein perustellumpi valinta, etenkin suuressa mittakaavassa.

Yhdysvalloissa toimivalle louhijalle painaa lisäksi tullikysymys, jossa paikallisesti kokoonpantu kalusto on etulyöntiasemassa. Suomalaiselle tai muulle pohjoismaiselle toimijalle, jolla on pääsy edulliseen ja kylmään sähköön sekä mahdollisuus myydä hukkalämpöä, kummankin valmistajan nestejäähdytteiset mallit ovat luonteva lähtökohta. Toimittajariskin hajauttaminen, esimerkiksi sekoittamalla Antminer- ja Whatsminer-kalustoa tai seuraamalla Bitdeerin nousua, on itsessään järkevä strategia.

Tärkein oivallus on, että vuoden 2026 tarina ei ole enää pelkkä spesifikaatiokisa. Se on tarina toimitusketjusta, tulleista ja geopolitiikasta. Hyötysuhde ratkaisee yhä kassavirran, mutta se, saako laitteita ylipäätään ja millä hinnalla, ratkeaa yhä useammin Washingtonissa, Taipeissa ja Pekingissä. Ostopäätöstä tehdessä kannattaa katsoa yhtä paljon pakotelistoja ja tullipäätöksiä kuin joulen lukuja terahashilta.

Usein kysytyt kysymykset

Kumpi on parempi, Bitmain vai MicroBT?

Riippuu tavoitteesta. Bitmainin Antminer S23 Hydro johtaa hyötysuhteessa (9,5 J/TH), kun taas MicroBT:n Whatsminer-mallit tunnetaan teollisen mittakaavan luotettavuudesta ja usein edullisemmasta hinnasta terahashilta. Kalleimmasta huippuhyötysuhteesta maksaa Bitmain, kokonaiskustannuksia ja huoltoa painottava valitsee usein MicroBT:n.

Kuinka paljon Bitcoin-louhuri maksaa vuonna 2026?

Ilmajäähdytteinen keskiluokan laite maksaa muutamia tuhansia euroja, esimerkiksi Whatsminer M70S noin 4 050 euroa. Nestejäähdytteiset lippulaivat kuten Antminer S23 Hydro liikkuvat noin 15 000 eurossa, ja petahash-luokan telineet yli 30 000 eurossa. Hinta seuraa Bitcoinin hintaa ja hashpricea.

Kannattaako Bitcoin-louhinta Suomessa?

Kannattavuus riippuu lähes kokonaan sähkön hinnasta ja laitteen hyötysuhteesta. Suomen kylmä ilmasto, edullinen ydin- ja vesivoima sekä ajoittain hyvin matalat spot-hinnat tekevät maasta houkuttelevan, ja hukkalämmön talteenotto kaukolämpöön parantaa taloutta. Kotitaloussähkön hinnalla marginaali on kuitenkin ohut, joten mittakaava ja sähkösopimus ratkaisevat.

Miksi kaksi kiinalaisyhtiötä hallitsee Bitcoin-louhintaa?

Bitmain ja MicroBT saavuttivat varhaisen etumatkan ASIC-piirien suunnittelussa, ja mittakaavaedut sekä TSMC:n valmistuskapasiteetin varaaminen ovat pitäneet kilpailijat loitolla. Yhdessä Bitmain, MicroBT ja Canaan vastaavat noin 99 prosentista käytössä olevasta laitekannasta.

Valvooko Finanssivalvonta Bitcoin-louhintaa?

Ei suoraan. Louhinta ei ole MiCA-asetuksen mukainen luvanvarainen palvelu, joten Finanssivalvonta valvoo kryptovarojen palveluntarjoajia, kuten pörssejä ja säilytystä, ei louhintalaitteita. Louhijaa koskevat silti yleiset sähkö-, ympäristö- ja verosäännöt.

Kirjoittanut Aleksi Virtanen, HOGE Wiren louhinta- ja infrastruktuuritoimittaja.