Kuka hallitsee Bitcoinin louhintaa? SBI Crypto sulkee poolinsa 2026

SBI Crypto sammuttaa heinäkuun lopussa louhintapoolin, joka on pyörinyt viisi vuotta ja ohjannut noin kaksi prosenttia koko Bitcoin-verkon hashratesta. Sulkeminen itsessään ei kaada verkkoa, mutta se on hyvä tilaisuus pysähtyä kysymään, miten louhintapoolit oikeasti toimivat, kuka niitä hallitsee heinäkuussa 2026 ja miksi harvojen toimijoiden kasvava valta huolestuttaa yhä useampaa Bitcoin-kehittäjää ja -tutkijaa.

Tässä artikkelissa käydään läpi koko pooliekosysteemin nykytila: maksumallien erot, ajankohtainen valtajakauma, sensuurin ja hajautuksen kiista sekä se, mihin louhijat käytännössä siirtyvät, kun oma pooli lopettaa toimintansa yllättäen.

Aihe ei ole vain tekninen yksityiskohta harrastelijoille. Louhintapoolien valtajakauma vaikuttaa suoraan siihen, kuinka sensuurinkestävä Bitcoin-verkko käytännössä on, ja se kytkeytyy laajempaan kysymykseen, jonka moni muukin lohkoketjuekosysteemi kohtaa: miten hajauttaa valtaa, kun mittakaavaedut työntävät toimintaa väistämättä harvempien, suurempien toimijoiden käsiin.

Mikä louhintapooli on ja miksi sitä tarvitaan

Bitcoinin louhinta on käytännössä jatkuva arvauskilpailu: laite yrittää löytää luvun (nonce), joka tekee lohkon tiivisteestä verkon vaatiman vaikeustason mukaisen. Heinäkuussa 2026 koko verkon laskentateho liikkuu reilun 900 eksahashin sekuntivauhdin (EH/s) tuntumassa, ja vaikeustaso (difficulty) on 127,17 biljoonaa 11. heinäkuuta tehdyn, viisi prosenttia alaspäin suuntautuneen korjauksen jälkeen; seuraava korjaus on odotettavissa noin 25. heinäkuuta (Hashrate Index).

Yksittäiselle harrastelijalle tämä tarkoittaa, että oman laitteen todennäköisyys löytää lohko yksin on häviävän pieni: pienellä kalustolla se voisi teoriassa kestää vuosikymmeniä. Louhintapooli ratkaisee ongelman yhdistämällä tuhansien tai miljoonien laitteiden laskentatehon yhdeksi kokonaisuudeksi. Pooli jakaa löytyneen lohkon palkkion, joka on tällä hetkellä 3,125 BTC plus siirtomaksut, osallistujille heidän toimittamansa laskentatehon suhteessa. Näin yksittäinen louhija saa tasaisen ja ennustettavan tulovirran sen sijaan, että odottaisi harvinaista mutta suurta kertapalkkiota.

Poolin tarjoama tasainen kassavirta ei ole pelkkää mukavuutta. Suuri osa nykyisistä louhijoista on ottanut lainaa laitehankintoihin tai tehnyt pitkäaikaisia sähkösopimuksia, ja rahoittajat sekä sähköyhtiöt edellyttävät usein ennustettavaa tulovirtaa vakuudeksi. Satunnainen, harvoin osuva lohkopalkkio ei sovi tähän yhtälöön yhtä hyvin kuin poolin tasainen, päivittäin tilitettävä korvaus, mikä on yksi syy sille, miksi lähes koko teollinen louhintakapasiteetti on pooliverkostojen piirissä. Käytännössä lähes kaikki teolliset louhijat, aina kotikäyttäjän Bitaxesta megawattiluokan konesaliin, liittävät laitteensa johonkin pooliin.

SBI Crypto sulkee poolinsa 31. heinäkuuta: mitä tapahtui

Japanilaisen SBI Groupin louhintayksikkö SBI Crypto ilmoitti heinäkuun alussa lopettavansa julkisen louhintapoolinsa pysyvästi 31. heinäkuuta 2026, viiden vuoden toiminnan jälkeen. Pooli lakkaa hyväksymästä uusia työosuuksia kello 7.00 Japanin aikaa 31. heinäkuuta, eli kello 22.00 UTC-aikaa 30. heinäkuuta, ja kaikki sen jälkeen lähetetyt osuudet jäävät laskematta lopullisiin tilityksiin (CoinDesk).

Kyse ei ole pikkutekijästä. Pooli on ohjannut noin 20,9 eksahashia sekunnissa, noin 2,2 prosenttia koko Bitcoin-verkon hashratesta, mikä tekee siitä suuruusjärjestyksessä suunnilleen maailman yhdennentoista suurimman poolin. SBI ei ole julkisuudessa kertonut varsinaista syytä sulkemiselle. Ajoitus osuu kuitenkin samaan aikaan, kun emoyhtiö SBI Holdings on viimeistelemässä noin 289 miljoonan dollarin kauppaa pörssi Bitbankin ostamisesta, ja SBI Cryptossa tapahtui syyskuussa 2025 noin 21 miljoonan dollarin arvoinen tietoturvaloukkaus. Näiden tapahtumien välillä ei ole vahvistettua syy-seuraussuhdetta sulkemispäätökseen, mutta ne muodostavat taustan, jota vasten selittämätön ilmoitus tehtiin. SBI mainitsi asiakkailleen kolme vaihtoehtoista poolia: Braiins Poolin, Luxorin ja NeoPoolin, korostaen kuitenkin nimenomaisesti, ettei suosittele mitään niistä erikseen (CoinDesk).

SBI Cryptoin päätös ei ole alalle historiallisesti ainutlaatuinen tapahtuma. Poolin pyörittäminen on itsessään ohuen katteen liiketoimintaa: operaattori saa tulonsa muutaman prosentin palkkiosta valtavan hashrate-määrän läpi, ja kun kilpailu palkkioista kiristyy, pienempien tai vähemmän erikoistuneiden poolien on yhä vaikeampi pysyä mukana. Jo vuonna 2014 pooli GHash.io ajautui kiistaan, kun sen osuus koko verkon hashratesta ylitti hetkellisesti 51 prosenttia, mikä pakotti sen lupaamaan julkisesti pitää osuutensa jatkossa alle 39,99 prosentissa; pooli lopetti toimintansa kokonaan lokakuussa 2016 (CoinDesk). SBI:n tapaus muistuttaa samasta asiasta: markkinajohtajat ja jopa aikansa suurimmat toimijat voivat kadota, ja hashrate löytää siitä huolimatta aina uuden reitin lohkoketjuun muutamassa viikossa.

Maksumallit auki: PPS, FPPS, PPS+ ja PPLNS

SBI Cryptoin sulkeminen nostaa esiin kysymyksen, joka jokaisen poolia vaihtavan louhijan pitäisi ymmärtää: miten pooli oikeastaan maksaa? Erot vaikuttavat suoraan kuukausituottoon, ja niiden merkitys on kasvanut nyt, kun louhinnan katteet ovat historiallisen ohuet (ks. artikkelimme hashpricen romahduksesta).

Yleisimmät maksumallit ovat PPS (Pay Per Share), FPPS (Full Pay Per Share), PPS+ ja PPLNS (Pay Per Last N Shares). Ero on siinä, kuka kantaa riskin lohkon löytymisen ajoituksesta ja miten siirtomaksut jaetaan (Foundryn poolidokumentaatio). PPS-mallissa pooli maksaa louhijalle kiinteän korvauksen jokaisesta hyväksytystä työosuudesta riippumatta siitä, löytyykö lohko juuri sillä hetkellä; pooli kantaa koko vaihtelun riskin, mutta korvaus perustuu yleensä vain lohkopalkkioon, ei siirtomaksuihin. FPPS on saman periaatteen laajennus: pooli maksaa myös keskimääräisen osuuden siirtomaksuista, minkä ansiosta se on noussut suurten louhintafarmien oletusvalinnaksi, muun muassa markkinajohtaja Foundry USA käyttää sitä. PPS+ yhdistää kahta mallia: lohkopalkkio maksetaan PPS-periaatteella, mutta siirtomaksut jaetaan PPLNS-periaatteella. PPLNS puolestaan siirtää vaihtelun riskin louhijalle itselleen: pooli maksaa vain silloin, kun se tosiasiassa löytää lohkon, jolloin tuotto voi ajoittain heitellä reilusti odotusarvosta, mutta pooli perii usein pienemmän palkkion tai ei mitään, koska se ei kanna samaa taloudellista riskiä.

Suurten, usein pörssilistattujen louhintayhtiöiden näkökulmasta FPPS:n suosio ei ole sattumaa: kun tulovirta pitää raportoida sijoittajille ja pankeille neljännesvuosittain, tasainen ja helposti ennustettava korvaus on huomattavasti helpompi selittää kuin PPLNS:n luonnollinen, ajoittainen heittely. Pienemmälle toimijalle taas PPLNS:n usein matalampi tai jopa nollapalkkio voi pitkällä aikavälillä tuottaa enemmän, kunhan laitteiden käyttöaste pysyy korkeana. Poolien palkkiot liikkuvat tyypillisesti nollasta noin neljään prosenttiin, ja kun moni louhija operoi lähellä omakustannehintaa, muutaman kymmenesosaprosentin ero voi olla ero voiton ja tappion välillä kuukausitasolla.

Heinäkuun 2026 valtakartta: kuka louhii Bitcoinin lohkot

Hashrate Indexin heinäkuussa 2026 päivittämän datan mukaan Bitcoinin louhinta on edelleen selvästi keskittynyttä, vaikka kärkipään suhteelliset osuudet ovatkin hieman tasoittuneet aiemmista vuoden huipuista (Hashrate Index). Kolme suurinta poolia, Foundry USA, AntPool ja F2Pool, ohjaavat yhdessä noin 64 prosenttia koko verkon laskentatehosta.

Taulukko on hetkellinen tilannekuva 21. heinäkuuta 2026, ja osuudet elävät viikoittain, joten lukuja kannattaa aina verrata poolin tai palvelun omaan reaaliaikaiseen dataan ennen päätöksiä. Kaksi suurinta poolia yksinään, Foundry USA ja AntPool, jäävät juuri ja juuri alle 50 prosentin rajan (noin 47,5 prosenttia yhteensä), joten teoreettisen enemmistön kokoamiseen tarvitaan käytännössä kolmas toimija, mikä on juuri se yksityiskohta, joka tekee seuraavasta luvusta merkityksellisen.

Omistuspohja kertoo yhtä paljon kuin prosenttiluvut. Foundry on Digital Currency Groupin tytäryhtiö ja rekisteröity Yhdysvaltoihin, AntPoolia operoi laitevalmistaja Bitmain, ja MARA Pool on Nasdaq-listatun louhintayhtiön oma, pääasiassa yhtiön omaa kalustoa palveleva pooli. Suurin osa kärkipään hashratesta ei siis ole enää riippumattomien, avointen poolien käsissä, vaan sidoksissa joko laitevalmistajaan tai pörssiyhtiöön. Tämä on synnyttänyt puhetta niin kutsutusta kaksitasoisesta markkinasta: suurimmat toimijat palvelevat yhä enemmän institutionaalisia asiakkaita räätälöidyillä sopimuksilla, kun taas itsenäiset pienlouhijat kilpailevat samaan aikaan ohuemmilla katteilla pienemmissä pooleissa.

Nakamoto-kerroin 3: kuinka lähellä 51 prosentin riski on

Nakamoto-kerroin on mittari, joka kertoo, kuinka monta riippumatonta toimijaa tarvitaan yhteistyöhön, jotta ne voisivat teoriassa ylittää 51 prosentin enemmistön verkon resurssista. Mitä pienempi luku, sitä keskittyneempi järjestelmä on. Bitcoinin louhintapoolien Nakamoto-kerroin on tutkimusyhtiö D-Centralin kesäkuussa 2026 julkaiseman raportin mukaan tällä hetkellä kolme: Foundry USA, AntPool ja F2Pool riittäisivät yhdessä ylittämään puolet verkon hashratesta (D-Central, State of Bitcoin Mining H1 2026). Sama raportti laskee keskittymisastetta myös Herfindahl-Hirschman-indeksillä (HHI), joka asettuu noin lukemaan 1 492, mikä luokitellaan kohtalaisen matalaksi keskittymän tasoksi: ei siis vielä hälyttäväksi, mutta ei myöskään turvallisen hajautuneeksi.

On tärkeää olla tarkka siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Kukaan ei ole koskaan onnistuneesti suorittanut niin sanottua 51 prosentin hyökkäystä Bitcoin-verkkoa vastaan, eikä yksikään suuri pooli ole julkisesti ilmoittanut aikeista yrittää sitä; taloudellinen kannustin toimia rehellisesti on valtava, koska hyökkäys tuhoaisi luottamuksen koko verkkoon ja siten myös hyökkääjän oman omaisuuden arvon. Riittävän suuren osuuden hallitseva toimija voisi teoriassa järjestää lohkoja uudelleen ja kirjoittaa lyhyen historian uusiksi, mikä avaisi mahdollisuuden niin sanottuun kaksinkertaiseen käyttöön tuoreimmissa vahvistuksissa. Se ei sen sijaan antaisi valtaa varastaa bitcoineja mielivaltaisista lompakko-osoitteista, muuttaa protokollan sääntöjä, kuten kokonaistarjontaa, tai väärentää yksityisiä avaimia. Todellinen, jo toteutunut riski on hienovaraisempi: pooli, joka rakentaa lohkojen sisällön, päättää käytännössä myös sen, mitkä yksittäiset siirrot pääsevät mukaan lohkoon.

Samasta jännitteestä kärsii periaatteessa myös verkkovakuutuksen (proof-of-stake) puolella käytävä keskustelu, jossa esimerkiksi likvidin panostuksen protokollien keskinäinen kokoluokkakilpailu herättää samantyyppisiä kysymyksiä vallan hajautumisesta, vaikkakin eri tekniikalla toteutettuna: kummassakin tapauksessa suuruuden ekonomia työntää valtaa harvempien toimijoiden käsiin, ja kummassakin tapauksessa ala on kehittänyt teknisiä vastalääkkeitä tasapainottamaan kehitystä.

Sensuuri konepellin alla: kun pooli päättää, mikä siirto kelpaa

Selkein esimerkki poolien käytännön vallasta nähtiin jo syksyllä 2023, kun bitcoin-kehittäjä b10c havaitsi, että osasta lohkoja puuttui järjestelmällisesti Yhdysvaltain OFAC-pakotelistalla olevien osoitteiden siirtoja. Analyysin mukaan puuttuminen näytti tahalliselta nimenomaan F2Poolin louhimissa lohkoissa, kun taas parissa muussa poolissa kyse vaikutti todennäköisemmin sattumalta. F2Poolin perustajajäsen Chun Wang vahvisti tilanteen suoraan, ja hänen tuolloinen, sittemmin poistettu kommenttinsa levisi laajalti: »Miksi ihmettelette, kun kieltäydyn vahvistamasta siirtoja rikollisille, diktaattoreille ja terroristeille? Minulla on täysi oikeus olla vahvistamatta yhtään siirtoa Vladimir Putinilta tai Xi Jinpingiltä, eikö vain?» (CoinDesk)

Yhteisön vastareaktion jälkeen Wang ilmoitti poistavansa suodattimen käytöstä, kunnes yhteisö saavuttaisi kattavamman yksimielisyyden aiheesta. Ilmiö ei kuitenkaan kadonnut kertaheitolla: samantyyppisiä havaintoja puuttuvista pakotelistan siirroista on raportoitu myöhemminkin, joskin tuoreimpien tapausten tarkkaa ajoitusta on vaikea vahvistaa yhdestä ainoasta lähteestä. F2Pool ei ole ollut ainoa, joka on kokeillut siirtojen suodattamista: pörssilistattu louhintayhtiö Marathon Digital perusti jo vuonna 2021 oman, tarkoituksella vain OFAC-säännösten mukaisia siirtoja hyväksyvän poolin, mutta luopui hankkeesta pian yhteisön vastustuksen vuoksi. Ydinkysymys pysyy samana riippumatta täsmällisestä päivämäärästä: kun yksi toimija rakentaa lohkon sisällön, sillä on tekninen mahdollisuus päättää, mitkä siirrot pääsevät verkkoon ja mitkä eivät, eikä tätä valtaa ole sidottu mihinkään ulkopuoliseen valvontaan.

Stratum V2: louhija saa vihdoin päättää lohkon sisällöstä

Alan vastaus sensuuriongelmaan ja ylipäätään pooli-operaattoreiden liialliseen valtaan on protokollapäivitys nimeltä Stratum V2. Nykyinen, vuodesta 2012 käytössä ollut Stratum V1 -protokolla toimii niin, että louhija luovuttaa laskentatehonsa poolille ja saa vastineeksi valmiin lohkomallin, jonka sisällöstä louhijalla ei ole sananvaltaa. Stratum V2:n Job Declaration -osaprotokolla kääntää asetelman: louhija voi rakentaa oman lohkomallinsa itse, ja pooli ainoastaan validoi sen ja tasaa maksut, minkä lisäksi koko louhija-poolisiirtoliikenne salataan.

Toukokuussa 2026 seitsemän suurinta poolia, jotka yhdessä ohjaavat noin 75 prosenttia koko verkon hashratesta (Foundry, AntPool, F2Pool, SpiderPool, MARA Pool, Block Inc. ja DMND), liittyi Stratum V2 -työryhmään (CoinDesk). Ensimmäinen tuotantoympäristössä louhittu Job Declaration -lohko, numero 955 318, kaivettiin 25. kesäkuuta 2026: louhija GoMining rakensi lohkomallin itse, mukaan lukien siirtoja omasta GoBTC Pay -maksuprotokollastaan, ja V2-natiivi pooli DMND louhi sen (TFTC). GoMiningin toimitusjohtaja Mark Zalan tiivisti muutoksen merkityksen näin: »Vuosien ajan louhintapoolit ovat päättäneet, mitkä siirrot sisällytetään Bitcoin-lohkoihin.» (TFTC)

Muutos ei ole ilmainen: Job Declaration vaatii uudempaa laiteohjelmistoa, jota suurin osa jo asennetuista ASIC-louhintalaitteista ei vielä tue. Bitcoinin Stratum V2 Reference Implementationin (SRI) taustajoukot arvioivat, että V2:sta voisi tulla oletusarvoinen laiteohjelmistostandardi vuoden 2026 loppuun mennessä, mutta käytännön siirtymä koko laitekannan mittakaavassa vie todennäköisesti vielä vuosia.

Ocean ja DATUM: toinen tie hajautukseen

Toinen, tekniikaltaan kevyempi ratkaisu samaan ongelmaan on Oceanin DATUM-protokolla (Decentralized Alternative Templates for Universal Mining). Siinä missä Stratum V2 vaatii uutta laiteohjelmistoa, DATUM toimii olemassa olevan Stratum V1 -laiteohjelmiston päällä: louhija ajaa omaa täyttä solmuaan ja DATUM-yhdyskäytävää, jotka yhdessä rakentavat lohkomallin paikallisesti ilman ASIC-laiteohjelmiston päivitystä. Tämä tekee DATUM:sta helpomman ottaa käyttöön tänään, vaikka se onkin arkkitehtuuriltaan vaatimattomampi kuin Stratum V2:n kokonaisratkaisu.

Ocean käynnistyi marraskuussa 2023 Bitcoin Core -kehittäjä Luke Dashjrin ja niin kutsutun Bitcoin Mechanicin toimesta, siemenrahoituksella, jota johti Block Inc:n toimitusjohtaja Jack Dorsey. Myöhemmin myös Tether on alkanut ohjata omaa hashratettaan Oceanin kautta. Heinäkuussa 2026 Ocean ohjaa noin kaksi prosenttia koko verkon hashratesta, mikä on vielä pieni mutta ei merkityksetön siivu. Dashjr on kuvaillut tavoitetta suoraan: »OCEAN tekee juuri sitä, mitä sen piti tehdä. Sen sijaan, että kaksi lohkoa tulisi samasta poolista, saamme lohkoja kahdelta riippumattomalta louhijalta, aivan kuten jos poolia ei käytettäisi lainkaan.» (X, huhtikuu 2026)

Sekä Stratum V2 että DATUM ratkovat samaa perusongelmaa eri kulmista: kumpikin siirtää lohkon sisällön päätösvallan pois yksittäiseltä pooli-operaattorilta takaisin sille, joka oikeasti omistaa laskentatehon. Kumpikaan ei kuitenkaan suoraan pienennä poolien osuutta hashratesta, koska louhijat voivat yhä valita saman ison poolin taloudellisen vakauden vuoksi, vaikka lohkon sisällön rakentaisivatkin nyt itse.

Minne SBI Cryptoin asiakkaat siirtyvät

SBI Cryptoin nimeämät kolme vaihtoehtoa, Braiins Pool, Luxor ja NeoPool, edustavat kolmea hieman erilaista lähestymistapaa poolibisnekseen.

Braiins Poolilla on alalla erityinen historiallinen painoarvo: se aloitti toimintansa marraskuussa 2010 nimellä Slush Pool, Marek »Slush» Palatinuksen perustamana, ja oli maailman ensimmäinen koskaan toimintansa aloittanut Bitcoin-louhintapooli. Yhtiö on samalla avoimen lähdekoodin Braiins OS -laiteohjelmiston kehittäjä sekä yksi Stratum V2:n varhaisimmista ajajista, mikä tekee siitä loogisen kodin myös hajautuksesta kiinnostuneille SBI:n entisille asiakkaille; Braiins on julkisesti vahvistanut olevansa valmis auttamaan SBI:n asiakkaita siirtymässä ja pyrkivänsä säilyttämään näiden nykyiset poolimaksut mahdollisuuksien mukaan. Luxor puolestaan on profiloitunut rahoitustuotteiden suuntaan, muun muassa hashrate-johdannaisiin, joilla louhijat voivat suojautua hashpricen vaihtelulta. NeoPool taas on nuorempi, Dubaihin rekisteröity toimija, joka ilmoitti marraskuussa 2025 maksaneensa louhijoilleen yli 15 miljoonan dollarin edestä palkkioita yhden ainoan kuukauden aikana.

Käytännön tasolla poolin vaihtaminen on teknisesti yksinkertaista: useimmissa ASIC-laitteissa tai louhintaohjelmistoissa riittää, että hallintapaneeliin syötetään uuden poolin stratum-osoite, portti sekä työntekijätunnus, minkä jälkeen laite alkaa lähettää työosuuksia uudelle poolille lähes välittömästi. Suurempien konesalien tapauksessa vaihto vaatii enemmän koordinointia, koska satojen tai tuhansien laitteiden asetukset pitää päivittää keskitetysti ja usein testata pienellä osalla kalustoa ensin, ettei koko tuotanto keskeydy virheellisen konfiguraation takia.

Yksinlouhinta ei ole kuollut

Pooleista huolimatta yksinlouhinta ei ole kadonnut kokonaan, vaikka se onkin tilastollisesti epätodennäköinen tapa tienata. Heinäkuun 9. päivä 2026 halpa, avoimen lähdekoodin Bitaxe-laite (hintaluokkaa 150 dollaria, tehokkuudeltaan noin 1 TH/s) louhi Public Pool -palvelun kautta täyden lohkon numero 957 382 ja sai koko 3,1382 BTC:n palkkion, joka koostui 3,125 BTC:n lohkopalkkiosta ja 0,0132 BTC:n siirtomaksuista, tuolloisella kurssilla noin 200 000 dollaria, karkeasti 170 000-180 000 euroa (CoinDesk). Saman uutisoinnin mukaan yksinlouhijat ovat löytäneet 24 lohkoa edeltävän 12 kuukauden aikana, 41 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Aiemmin samana vuonna, helmikuussa, toinen yksinlouhija teki vastaavan onnistumisen vain 75 dollarin arvoisella vuokratulla laskentateholla ja löysi lohkon 938 092, jonka arvo oli tuolloin noin 200 000 dollaria. Molemmat tapaukset ovat tilastollisia poikkeuksia, eivät toistettavia strategioita, mutta ne muistuttavat, että Bitcoinin konsensusmekanismi ei koskaan sulje pois yksittäisen pienen toimijan mahdollisuutta, olipa todennäköisyys kuinka pieni tahansa. Samantyyppinen periaatteellinen valinta, oma riski ja oma kontrolli vastaan jaettu riski ja jaettu palkkio, toistuu muuten myös verkkovakuutuksen puolella niille, jotka harkitsevat oman validaattorin ajamista sen sijaan, että liittyisivät panostuspooliin (ks. oppaamme Ethereumin solo-panostukseen).

Suomen erityispiirteet: sähkövero ja Finanssivalvonta

Suomalaiselle louhijalle tai louhintaan sijoittavalle lukijalle on syytä muistaa kaksi erillistä asiaa. Ensinnäkin Finanssivalvonta valvoo Suomessa MiCA-asetuksen mukaisia kryptovaratoimijoita eli lähinnä pörssejä ja säilytyspalveluita, ei itse louhintaa, koska louhinta ei ole luvanvaraista rahoituspalvelua. Suomen kansallinen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä lyhyimmistä koko EU- ja ETA-alueella, joten suomalaiset pörssit ja säilytyspalvelut toimivat nyt täysimääräisesti MiCA:n alaisina, toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Itävallassa tai Italiassa, joissa kansallinen siirtymäaika jatkuu heinäkuuhun 2026 asti.

Toiseksi, ja tämä koskettaa suoraan louhinnan kannattavuutta: Suomessa konesalien sähkövero nousi 1. heinäkuuta 2026 alemmasta veroluokka II:sta ylempään veroluokka I:een, käytännössä 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, mikä lisää valtion verokertymää arviolta noin 47 miljoonalla eurolla vuositasolla (Valtioneuvosto). Muutos koskee teknisesti kaikkia konesaleja, ei vain louhintaan käytettyjä, mutta se nostaa suoraan suomalaisen louhintatoiminnan kustannuspohjaa juuri samaan aikaan, kun hashprice on historiallisen alhaalla. Tämä on yksi konkreettinen syy, miksi maksumallin ja poolin palkkioprosentin valinta on suomalaiselle toimijalle tavallistakin merkityksellisempää: kun sähkökustannus nousee, jokainen kymmenesosaprosentti poolin palkkiossa painaa suhteessa enemmän.

Yhdysvaltain SEC: louhinta ei ole arvopaperikauppaa

Yhdysvaltain arvopaperivalvoja SEC on kahdessa erillisessä kannanotossa selkeyttänyt, ettei proof-of-work-louhinta, sen paremmin yksin kuin poolin kauttakaan, ole arvopaperikauppaa. Maaliskuussa 2025 SEC:n yritysrahoitusosasto totesi lausunnossaan, että louhintapalkkiot syntyvät louhijan omasta laskennallisesta panoksesta, ei kolmannen osapuolen yrittäjyystoiminnasta, minkä vuoksi ne eivät täytä niin sanottua Howey-testiä. Maaliskuussa 2026 SEC laajensi saman tulkinnan koskemaan myös panostusta, wrappausta ja vastikkeettomia airdroppeja osana laajempaa Project Crypto -linjaa (SEC).

SEC:n puheenjohtaja Paul Atkins on kuvannut linjanvetoa periaatteellisena selkeyttämisenä eikä poikkeuksena: sääntelyviranomaisten tehtävä on juuri vetää selkeitä rajoja selkein termein, kuten hän on todennut tiedotteessaan. Kannanottojen ero perinteiseen arvopaperisääntelyyn on olennainen sijoittajalle, joka harkitsee altistumista louhinta-alalle esimerkiksi pörssilistattujen yhtiöiden kautta: SEC:n linja ei tarkoita, että itse louhintayhtiön osake jäisi arvopaperisääntelyn ulkopuolelle, vaan ainoastaan sitä, ettei lohkopalkkion saaminen sinänsä ole arvopaperitapahtuma. Yhtiöiden osakkeet ja muut rahoitusinstrumentit pysyvät edelleen normaalin arvopaperisääntelyn piirissä sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa.

Näin valitset louhintapoolin: käytännön tarkistuslista

SBI Cryptoin asiakkaiden tilanne on hyvä muistilista kenelle tahansa, joka harkitsee poolin vaihtamista tai ensimmäisen laitteensa suuntaamista johonkin pooliin. Tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat:

• Palkkioprosentti ja maksumalli (PPS, FPPS, PPS+ vai PPLNS) suhteessa omaan riskinsietoon ja laitteiden käyttöasteeseen
• Minimimaksuraja ja maksujen tiheys, koska pieni laitekanta voi joutua odottamaan pitkään ensimmäistä tilitystä korkean rajan pooleissa
• Palvelimen maantieteellinen sijainti suhteessa omaan laitteeseen, koska viive vaikuttaa hylättyjen työosuuksien määrään
• Poolin läpinäkyvyys siirtojen suodattamisessa ja mahdollisessa sensuurissa
• Tuki Stratum V2:lle tai muille hajautuseduille, jos haluaa varautua tulevaan
• Yhtiön tausta, turvallisuushistoria ja se, kuinka pitkään se on toiminut ilman katkoksia tai tietoturvaloukkauksia
• Mahdollinen sääntely- tai maariski, esimerkiksi jos pooli tai sen emoyhtiö toimii lainkäyttöalueella, jonka poliittinen tai taloudellinen tilanne voi muuttua nopeasti

Yksikään näistä kohdista ei yksin ratkaise, mikä pooli on paras, koska optimaalinen valinta riippuu aina louhijan omasta kalustosta, riskinsietokyvystä ja siitä, kuinka paljon painoarvoa antaa hajautukselle verrattuna puhtaaseen tuotto-odotukseen. SBI Cryptoin asiakkaiden kannattaa käydä tämä lista läpi jokaisen kolmen vaihtoehdon kohdalla ennen lopullista päätöstä.

Mihin poolien keskittymä on menossa

SBI Cryptoin sulkeminen on lopulta pieni yksittäistapaus isommassa kertomuksessa. Hashrate ei katoa, kun yksi pooli lopettaa; se etsii, ja löytää, uuden kotipesän muutamassa viikossa. Isompi kysymys on, taipuuko koko toimiala vähitellen kohti suurempaa hajautusta Stratum V2:n ja DATUM:in kaltaisten ratkaisujen myötä, vai jatkuuko konsolidaatio, jossa suurimmat pörssilistatut louhijat ja niiden operoimat poolit vain kasvattavat osuuttaan.

Molemmat suunnat ovat tällä hetkellä käynnissä yhtä aikaa. Yhtäältä seitsemän suurinta poolia on virallisesti sitoutunut Stratum V2 -työryhmään, ja SRI-kehittäjät odottavat V2:sta oletusarvoiseksi laiteohjelmistoksi vuoden loppuun mennessä. Toisaalta yksittäisten poolien markkinaosuudet elävät edelleen voimakkaasti kuukaudesta toiseen, ja Nakamoto-kerroin on pysynyt lukemassa kolme jo useamman peräkkäisen mittauksen ajan riippumatta siitä, mikä kolmikko sattuu olemaan kärjessä. Samantyyppinen jännite keskittymän ja hajautuksen välillä näkyy muuten myös Ethereumin panostuspuolella, jossa hajautettuja vaihtoehtoja, kuten SSV:n hajautettua validaattoriteknologiaa, kehitetään nimenomaan vastapainoksi muutaman ison toimijan hallitsemalle markkinalle.

Taustalla vaikuttaa myös ala ylipäätään käymä rakennemuutos, jossa moni suuri pörssilistattu louhintayhtiö suuntaa kapasiteettiaan yhä enemmän tekoäly- ja HPC-laskentaan hashpricen pudottua ennätysalhaalle. Kun louhinnan kate kapenee, poolin valinnalla, palkkioprosentilla ja sillä, tukeeko infrastruktuuri uusinta protokollaa, on entistä suurempi vaikutus siihen, kuka pysyy pelissä mukana ja kuka siirtää laitteensa muualle tai sulkee ne kokonaan. Lyhyellä aikavälillä konkreettisin mittari, jota kannattaa pitää silmällä, on juuri se, minne SBI Cryptoin 20,9 eksahashia päätyy elokuun alkuun mennessä: jos se jakautuu tasaisesti usean pienemmän poolin kesken, keskittymä hieman lieventyy; jos suurin osa valuu yhden tai kahden ison toimijan kylkeen, keskittymä pikemminkin syvenee juuri silloin, kun ala yrittää todistaa liikkuvansa toiseen suuntaan.

Usein kysyttyä

Mikä on Bitcoin-louhintapooli?

Louhintapooli on palvelu, joka yhdistää suuren joukon yksittäisiä louhijoita yhdeksi laskentatehon kokonaisuudeksi ja jakaa löydettyjen lohkojen palkkiot osallistujille heidän toimittamansa työn suhteessa. Sen sijaan, että yksittäinen louhija odottaisi harvinaista mutta suurta kertapalkkiota, pooli tarjoaa tasaisemman ja huomattavasti ennustettavamman tulovirran. Heinäkuussa 2026 suurimpia pooleja ovat muun muassa Foundry USA, AntPool ja F2Pool, jotka yhdessä ohjaavat noin kaksi kolmasosaa koko Bitcoin-verkon hashratesta (Hashrate Index).

Mikä louhintapooli on tällä hetkellä suurin?

Heinäkuussa 2026 suurin pooli on Foundry USA, jonka osuus koko Bitcoin-verkon hashratesta on Hashrate Indexin mukaan reilun neljänneksen luokkaa. Toiseksi suurin on AntPool ja kolmanneksi suurin F2Pool. Nämä kolme yhdessä ohjaavat noin 64 prosenttia koko verkon laskentatehosta, mutta kaksi suurinta yksinään jäävät juuri alle 50 prosentin, joten teoreettisen enemmistön kokoamiseen tarvittaisiin käytännössä vähintään kolmas toimija mukaan.

Mikä ero on FPPS:n ja PPLNS:n välillä?

FPPS eli Full Pay Per Share maksaa louhijalle tasaisen, ennalta lasketun korvauksen sekä lohkopalkkiosta että siirtomaksuista riippumatta siitä, löytääkö pooli lohkon juuri sillä hetkellä, koska pooli kantaa koko ajoitusriskin itse. PPLNS eli Pay Per Last N Shares taas maksaa vain silloin, kun pooli tosiasiassa löytää lohkon, jolloin louhijan tuotto vaihtelee enemmän lyhyellä aikavälillä, mutta palkkio on usein matalampi tai jopa olematon (Foundry).

Onko yksinlouhinta vielä kannattavaa?

Yksinlouhinta on tilastollisesti epätodennäköistä mutta ei mahdotonta. Heinäkuussa 2026 verkon vaikeustaso on niin korkea, että yksittäisen pienen laitteen todennäköisyys löytää lohko on häviävän pieni, mutta onnistumisia nähdään silti säännöllisin väliajoin: esimerkiksi halpa Bitaxe-laite löysi täyden lohkopalkkion heinäkuun alussa 2026 (CoinDesk). Suurimmalle osalle louhijoista pooli on silti selvästi ennustettavampi ja vakaampi vaihtoehto pitkällä aikavälillä.

Miksi harvojen poolien hallitsema hashrate on riski Bitcoinille?

Suuri keskittymä muutamaan pooliin ei suoraan tarkoita, että joku olisi onnistuneesti hyökännyt verkkoa vastaan, mutta se antaa harvoille toimijoille käytännön vallan päättää, mitkä siirrot pääsevät lohkoihin ja mitkä eivät. Tämä on jo kertaalleen johtanut julkiseen kiistaan yksittäisen poolin harjoittamasta siirtojen suodattamisesta. Juuri tästä syystä osa alan toimijoista kehittää Stratum V2:n ja DATUM:in kaltaisia ratkaisuja, jotka siirtävät lohkon sisällöstä päättämisen takaisin sille, joka oikeasti omistaa laskentatehon.

Kirjoittanut Elina Korhonen, HOGE Wire.