Lido vs Rocket Pool vs Frax 2026: likvidin stakingin vertailu

Likvidi staking on kasvanut Ethereumin hiljaisesta kulmasta yhdeksi koko kryptoalan suurimmista rahavirroista. Elokuussa 2026 kolme nimeä erottuu joukosta, kun sijoittaja miettii, mihin oma ETH kannattaa laittaa tuottamaan: Lido, Rocket Pool ja Frax. Ne edustavat kolmea eri näkemystä siitä, miten hajautettu staking pitäisi rakentaa, ja niiden kokoerot ovat rajut.

Lido pyörittää yksinään lähes 18 miljardin dollarin edestä stakettuja varoja, kun Rocket Poolin luku jää vajaaseen miljardiin ja Fraxin frxETH kerää enää noin sadan miljoonan dollarin verran (DefiLlama). Pelkkä koko ei silti kerro, kummalla on paras tuotto, pienin riski tai kestävin talousmalli. Tässä jutussa käydään läpi kaikki kolme protokollaa: miten ne tuottavat korkoa, mitä niiden receipt-tokenit oikeasti ovat ja miten Yhdysvaltain arvopaperivalvoja SEC:n tuore linjaus sekä eurooppalainen sääntely muuttavat pelikenttää.

Mitä likvidi staking tarkoittaa ja miksi se syntyi

Ethereum siirtyi proof of stake -konsensukseen vuonna 2022, ja siitä lähtien verkon turvaaminen on perustunut staketuun ETH:hon louhinnan sijaan. Oman validaattorin pyörittäminen vaatii kuitenkin 32 ETH:n panoksen, teknistä osaamista ja jatkuvaa ylläpitoa. Sen lisäksi staketut varat ovat lukossa: ne tuottavat palkkioita, mutta niitä ei voi käyttää lainaamiseen, kaupankäyntiin tai muuhun DeFi-toimintaan. Juuri näihin kahteen ongelmaan, korkeaan kynnykseen ja epälikvidiin pääomaan, likvidi staking vastaa.

Mallissa käyttäjä tallettaa ETH:n protokollaan, joka hoitaa validoinnin ammattimaisten tai hajautettujen solmuoperaattoreiden kautta. Vastineeksi tallettaja saa niin sanotun receipt-tokenin, esimerkiksi Lidon stETH:n, Rocket Poolin rETH:n tai Fraxin frxETH:n. Token edustaa osuutta staketusta poolista kertyneine palkkioineen, ja sillä voi käydä kauppaa tai sitä voi käyttää vakuutena samalla, kun alla oleva ETH ansaitsee stakingtuottoa. Tarkempi kuvaus siitä, mistä itse tuotto koostuu, löytyy jutustamme validaattoritaloudesta.

Kysyntää riitti heti. Kun Ethereum vihdoin avasi staketun ETH:n lunastukset Shapella-päivityksessä keväällä 2023, pelko varojen lukkiutumisesta hälveni ja pääomaa virtasi likvideihin protokolliin ennätystahtia. Idea kuulostaa yksinkertaiselta, mutta toteutuksen yksityiskohdat ratkaisevat. Kuka valitsee solmuoperaattorit? Onko token uudelleentasaava vai arvoa kerryttävä? Mikä osuus tuotosta menee protokollalle ja sen hallintotokenille? Näissä kysymyksissä Lido, Rocket Pool ja Frax kulkevat eri teitä.

Kolmen jätin kokoluokka: TVL, markkinaosuus ja tokenit

Ennen yksityiskohtia kannattaa katsoa mittasuhteita. Ethereumissa on staketettuna noin 39,7 miljoonaa ETH:ta eli reilut 32 prosenttia koko liikkeessä olevasta tarjonnasta, ja aktiivisia validaattoreita on lähes 900 000 (Datawallet). Tästä valtavasta panoksesta likvidi staking kattaa merkittävän siivun, ja Lido on sen kiistaton kuningas.

Seuraava taulukko kokoaa kolmen protokollan avainluvut elokuun 2026 puolivälissä. Luvut vaihtelevat päivittäin ETH:n hinnan mukana, joten ne kannattaa lukea suuruusluokkina eikä desimaalintarkkoina totuuksina.

Erot ovat suuret. Lidon TVL on lähes kaksikymmenkertainen Rocket Pooliin verrattuna ja lähes kaksisataakertainen Fraxiin nähden (DefiLlama, Rocket Pool; DefiLlama, Frax Ether). Hallintotokenien hinnat perustuvat CoinGeckon dataan (CoinGecko). Tämä keskittymä on samalla likvidin stakingin suurin vahvuus ja sen kiusallisin ongelma, kuten kohta nähdään. Kahden jättiläisen kamppailu muistuttaa rakenteeltaan Bitcoin-louhinnan kärkeä, jossa Marathon ja Riot painivat samasta asemasta.

Lido: markkinajohtaja ja keskittymisen taakka

Lido on likvidin stakingin alkuperäinen jättiläinen, ja sen tarina alkoi jo joulukuussa 2020, kun ensimmäiset käyttäjät saattoivat staketa ETH:ta ennen kuin verkko itse tuki lunastuksia. Sen stETH on uudelleentasaava token: saldo kasvaa käytännössä päivittäin, kun stakingpalkkiot kertyvät, ja yksi stETH pyrkii vastaamaan yhtä ETH:ta. Moni DeFi-sovellus suosii käärittyä versiota wstETH, jonka kappalemäärä pysyy vakiona ja jonka arvo nousee suhteessa ETH:hon. stETH on kryptomarkkinoiden likvideimpiä varoja ja käy vakuudeksi lähes kaikkialla Aavesta Curveen ja Sky-protokollaan.

Lidon vahvuus on samalla sen ongelma. Protokolla vastaa yhä noin neljänneksestä kaikesta staketusta ETH:sta, vaikka osuus on laskenut aiemmasta noin 32 prosentin huipusta restaking-protokollien ja kilpailijoiden syödessä kasvua (Figment). Kun yksi toimija hallitsee näin suurta osaa verkon turvasta, herää kysymys keskittymisriskistä, joka on vaivannut Ethereum-yhteisöä vuosia.

Ethereumin perustaja Vitalik Buterin on nimennyt stakingin keskittymisen ”yhdeksi Ethereumin suurimmista riskeistä” verkon tiekartan niin kutsutussa Scourge-osiossa (The Block). Hän on hahmotellut protokollatason ratkaisuja, kuten ”rainbow staking” -mallia, jossa yksittäisen likvidin poolin osuudelle asetettaisiin katto. Lidon yhteisö äänesti jo vuonna 2022 vapaaehtoista itserajoitusta vastaan, ja kiista protokollan sopivasta koosta jatkuu yhä.

Lido on vastannut kritiikkiin kahdella tavalla. Ensinnäkin se hajauttaa solmuoperaattoreitaan Community Staking Modulen kautta, joka päästää myös harrastajakäyttäjiä mukaan, ja hyödyntää hajautettua validaattoriteknologiaa eli DVT:tä. DVT:n arkea avataan tarkemmin jutussamme SSV-restakingista. Toiseksi Lido otti käyttöön Dual Governance -mekanismin, joka antaa stETH:n haltijoille mahdollisuuden poistua protokollasta ennen kuin LDO-äänestäjät ehtivät viedä läpi heille haitallisen muutoksen. Se on suora vastaus huoleen siitä, että hallintotokenin omistajat voisivat toimia tallettajien etua vastaan.

Lido V3 ja stVaults: modulaarinen suunnanmuutos

Lidon suurin uudistus vuonna 2026 on V3-versio, joka on jo julkaistu. Sen ytimessä ovat stVaultit, modulaariset stakingholvit, joiden avulla suursijoittaja tai instituutio voi räätälöidä oman validaattorijoukkonsa, vakuusehtonsa ja operaattorinsa mutta hyötyä silti stETH:n likviditeetistä ja laajoista integraatioista (Lido). Kyse on siirtymästä yhdestä jättipoolista joustavampaan alustaan, jonka päälle voi rakentaa monenlaisia tuotteita.

Suunta on selvä: Lido tavoittelee institutionaalista rahaa, ETP-tuotteita ja räätälöityjä toimeksiantoja perinteisen talleta ja unohda -poolinsa rinnalle. Protokolla on asettanut tavoitteeksi miljoona stVaulteihin staketua ETH:ta vuoden 2026 loppuun mennessä, mikä vastaisi useiden miljardien lisäystä varoissa (Figment). Samaan aikaan Lido on esitellyt MetaVault-tuotteita ja automatisoituja LDO-takaisinostoja, joilla se pyrkii kytkemään protokollan kassavirran suoraan hallintotokeninsa arvoon. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa, että LDO:n arvo ei enää nojaa pelkkään spekulaatioon vaan yhä enemmän todelliseen tuloon.

Rocket Pool: hajautuksen puolestapuhuja

Jos Lido on likvidin stakingin Goljat, Rocket Pool on sen periaatteellinen haastaja. Rocket Poolin koko olemassaolon idea on luvattomuus: kuka tahansa voi pystyttää oman solmun ja liittyä validaattorijoukkoon ilman, että mikään keskitetty taho hyväksyy hänet. Se tekee protokollasta hajautetumman kuin Lido, joskin hinta näkyy pienempänä kokona ja monimutkaisempana taloutena. Verkostoa ohjaa kaksi elintä: teknisiä parametreja valvova oracle-DAO ja laajemmista linjauksista päättävä protokolla-DAO.

Rocket Poolin receipt-token rETH poikkeaa stETH:sta. Se ei ole uudelleentasaava vaan arvoa kerryttävä: rETH:n kappalemäärä lompakossa pysyy samana, mutta sen vaihtokurssi ETH:hon nousee ajan myötä palkkioiden kertyessä. Elokuussa 2026 yksi rETH vastaa jo noin 1,17 ETH:ta, mikä näkyy suoraan sen hinnassa, noin 1 899 eurossa, kun ETH itse on noin 1 628 euroa (CoinGecko). Ero ei tarkoita, että rETH olisi sattumalta arvokkaampi, vaan se heijastaa kolmen vuoden aikana kertyneitä stakingtuottoja.

Perinteisesti Rocket Poolin solmuoperaattorin piti tallettaa sekä ETH:ta että protokollan RPL-tokenia vakuudeksi. RPL toimi vakuutuksena: jos operaattori mokasi ja joutui slashingin kohteeksi, RPL kattoi tappioita. Malli oli turvallinen mutta pääomaa syövä, ja se rajoitti kasvua, koska operaattorin piti sitoa ison ETH-panoksen lisäksi vielä hintavaihteluille altista hallintotokenia. Juuri tähän helmikuun 2026 Saturn 1 -päivitys tarttui.

Saturn 1 mullisti Rocket Poolin talouden

Rocket Poolin Saturn 1 -päivitys julkaistiin Ethereumin pääverkkoon 18. helmikuuta 2026, ja se muutti protokollan taloutta perusteellisesti. Tärkein muutos oli solmuoperaattorin vähimmäispanoksen puolittaminen kahdeksasta ETH:sta neljään. Käytännössä neljän ETH:n vakuudella operaattori voi nyt ottaa vastaan huomattavasti enemmän muiden tallettamaa ETH:ta, ja kahdeksan ETH:n panos riittää tukemaan jopa 56 ETH:n edestä likvidejä talletuksia (Crypto Briefing). Vipu on siis noin seitsenkertainen, mikä lähentää Rocket Poolin pääomatehokkuutta Lidon tasolle.

Toinen iso uudistus ovat megapoolit, joiden avulla yksi operaattori voi niputtaa useita validaattoreita saman älysopimuksen alle. Se pienentää kaasukuluja ja yksinkertaistaa ylläpitoa niille, jotka ajavat validaattoreita isolla volyymilla, ja tekee protokollasta houkuttelevamman myös ammattimaisemmille toimijoille (Rocket Pool).

Kolmas ja ehkä kiistanalaisin muutos koski RPL-tokenia. Saturn teki RPL:n vakuudesta vapaaehtoisen: sitä ei enää tarvitse pantata solmun käynnistämiseen. Sen sijaan RPL:n stakaus nostaa operaattorin palkkiota. Uudessa mallissa kaikki operaattorit saavat viiden prosentin peruskomission, ja lisäksi yhdeksän prosentin revenue share -osuus jaetaan suhteessa niille validaattoreille, jotka ovat panttaneet RPL:ää (Crypto Briefing). Näin RPL muuttui pakollisesta vakuudesta tuottoa parantavaksi lisäksi. Muutos madalsi kynnystä uusille operaattoreille mutta herätti myös huolta siitä, katoaako RPL:n kysynnän peruspilari.