Tensor 2026: kuka maksaa Solana-NFT:n tekijöille?

Tensor voitti Solanan NFT-kaupan sillä, mitä se tarjosi kauppiaalle: nopeuden, likviditeetin ja työkalut, joilla kokonaisen kokoelman lattian voi lakaista yhdellä napsautuksella. Harvemmin kysytään, mitä se tarjoaa niille, jotka tekivät kuvat, joita koneessa pyöritetään. Vuonna 2026 vastaus on epämukava: yhä vähemmän. Tekijänpalkkiot eli rojaltit, jotka olivat NFT:n alkuperäinen suuri lupaus, ovat romahtaneet lähes nollaan koko alalla, ja Solanan johtava kauppapaikka on osa syytä. Kun Tensorin perustajat siirtyivät Coinbaselle ja koko NFT-markkina kutistui murto-osaan huipustaan, kysymys kuka maksaa tekijöille on muuttunut retorisesta hyvin konkreettiseksi. Tämä juttu katsoo Tensoria ja Solanan NFT-taloutta tekijän, ei kauppiaan, näkökulmasta.

Tensor lyhyesti: Solanan Blur ja kone joka suosii kauppiasta

Tensor on Solanan ammattimaisen NFT-kaupankäynnin paikka. Richard Wu ja Ilja Moisejevs perustivat sen vuonna 2022, ja sijoittajat sekä kryptomedia ristivät sen nopeasti nimellä Solanan Blur, viitaten Ethereumin aggressiiviseen, kauppiasvetoiseen markkinapaikkaan. Nimi ei ollut imartelua vaan kuvaus. Siinä missä kilpailija Magic Eden rakentui alusta asti keräilijöille ja projekteille, Tensor rakennettiin niille, jotka kääntävät NFT:itä kuin pörssiosakkeita: lattiahintojen vahtaajille, nopeille ostajille ja likviditeetin tarjoajille. Siemenkierros oli kolme miljoonaa dollaria maaliskuussa 2023, ja sitä johti Placeholder.

Koneen ytimessä on TAMM, keskitetyn likviditeetin automaattinen markkinatakoja, jolla kuka tahansa voi asettaa osto- ja myyntiseinän kokoelmalle. Alustan maksurakenne kertoo, kenelle se on suunniteltu: myyjä (maker) maksaa nolla prosenttia, ostaja (taker) kaksi prosenttia. Kaikki on viritetty vaihtuvuudelle ja volyymille. Tensor ja Magic Eden jakavat nykyään Solanan NFT-volyymin suunnilleen tasan, kumpikin noin puolet, ja johto vaihtelee kuukausittain, kuten SolanaFloorin seuranta osoittaa; vanha markkinointilause 60-70 prosentin osuudesta on jäänne huippuvuosilta.

Tämä suunnittelu-DNA on olennainen, kun puhutaan tekijöistä. Tensorin toinen perustaja Richard Wu muotoili sen suoraan jo vuonna 2023 Unlayered-podcastissa: ”For better or worse, speculation is one of the only product market fits we’re seeing in crypto right now.” Kone, joka optimoi spekulaatiota, ei ole sama kone, joka optimoi tekijän toimeentuloa. Marraskuussa 2025 ero kärjistyi, kun Coinbase osti perustajien memecoin-sovelluksen Vector.funin ja palkkasi Wun ja Moisejevsin, kun taas itse markkinapaikka, Tensorians-kokoelma ja TNSR-token siirtyivät itsenäiselle Tensor-säätiölle, kuten The Block raportoi. Markkinapaikka jäi pyörimään ilman perustajiaan, ja sen suhde tekijöihin jäi sellaiseksi kuin se oli: toissijaiseksi.

Rojalti oli NFT:n suuri lupaus

Jotta ymmärtää, mitä on menetetty, pitää palata siihen, mikä rojalti NFT:ssä oikeastaan on. Idea oli yksinkertainen ja radikaali: tekijä koodaa NFT:n metatietoihin jälkimarkkinamaksun, tyypillisesti viidestä kymmeneen prosenttiin, ja joka kerta kun teos myydään eteenpäin, osa hinnasta palautuu tekijälle. Automaattisesti, ikuisesti, ilman välikäsiä. Ethereumissa tämä sai oman standardinsa, EIP-2981:n; Solanassa prosenttiosuus tallentuu Metaplexin metatietojen seller fee basis points -kenttään.

Taiteilijalle tämä oli koko teknologian myyntipuhe. Perinteisessä taidekaupassa tekijä näkee rahaa vain ensimyynnistä; jos teos moninkertaistuu arvossa vuosien varrella, voitot menevät jälleenmyyjille ja huutokaupoille. NFT lupasi kääntää tämän: mitä enemmän teos vaihtaa omistajaa ja mitä arvokkaammaksi se tulee, sitä enemmän tekijä ansaitsee. Taiteilija Matt Kane kiteytti lupauksen Fortunelle: ”One promise of this technology is moving us into a non-zero-sum economy, where one person’s win is the win of the many.” Rojalti oli se mekanismi, jonka piti tehdä lupauksesta totta.

Siinä oli yksi rakenteellinen heikkous, joka myöhemmin kaatoi koko mallin. Rojalti ei koskaan ollut lohkoketjun pakottama sääntö vaan ohje. Metatieto kertoi, paljonko tekijälle kuuluu, mutta mikään protokollan tasolla ei estänyt markkinapaikkaa jättämästä maksua suorittamatta. Niin kauan kuin kauppapaikat kunnioittivat ohjetta vapaaehtoisesti, järjestelmä toimi. Hetki, jona yksikin iso toimija lakkasi kunnioittamasta sitä kilpailuedun vuoksi, paljasti että koko rojaltitalous lepäsi sosiaalisen sopimuksen, ei koodin, varassa.

Romahdus numeroina: 269 miljoonasta murto-osaan

Lupauksen ja toteuman välinen ero näkyy luvuissa karusti. Fortune raportoi, että NFT-rojaltien kuukausimaksut tekijöille olivat huipussaan tammikuussa 2022 noin 269 miljoonaa dollaria; heinäkuuhun 2023 mennessä luku oli painunut 4,3 miljoonaan. Samaan aikaan keskimääräinen maksettu rojaltiprosentti laski jopa viidestä prosentista noin 0,6 prosenttiin, ja koko NFT-kaupan volyymi oli romahtanut noin 95 prosenttia tammikuun 2022 lähes 17 miljardista dollarista. Kyse ei ollut hitaasta hiipumisesta vaan romahduksesta.

Osa pudotuksesta selittyy sillä, että koko markkina kutistui karhumarkkinassa. Mutta rojaltit putosivat rajummin kuin volyymi, koska niitä ei enää makseta samalla osuudella: vaikka kauppaa käydään, yhä suurempi osa kaupoista tehdään niin, ettei tekijä saa mitään. Juuri tämä erottaa rojaltien romahduksen tavallisesta markkinalaskusta. Lattiahinta voi toipua ja volyymi palata, mutta jos normiksi on vakiintunut nollarojalti, tekijän tulovirta ei palaa sen mukana.

Rojaltisodan aikajana: kilpajuoksu nollaan

Miten tähän tultiin? Lyhyt vastaus on kilpailu. Kun yksi markkinapaikka tarjoaa ostajille mahdollisuuden ohittaa rojaltit, sen kaupat ovat ostajalle halvempia, volyymi siirtyy sinne, ja muiden on pakko seurata tai menettää markkinaosuus. Se on klassinen vangin dilemma, jossa kaikkien kannattaisi yhdessä pitää rojalteista kiinni, mutta jokaisen kannattaa yksin luopua niistä.

Ethereumissa laukaisin oli Blur, kauppiasvetoinen markkinapaikka, joka nousi vuonna 2022 aggressiivisella mallilla ja ohitti OpenSeanin volyymissa. Messarin analyytikko Ally Zach tiivisti käänteen Fortunelle: ”With the launch of Blur, NFTs became progressively more financialized.” Solanassa sama logiikka iski Magic Edeniin, joka teki rojalteista vapaaehtoisia säilyttääkseen osuutensa. Tensor syntyi juuri tähän ilmapiiriin ammattikauppiaan työkaluna, ja sen oletusasetukset heijastavat sitä.

Aikajanasta näkyy kaksi rinnakkaista liikettä. Toisaalla markkinapaikat kilpailivat alaspäin tekemällä rojalteista vapaaehtoisia; toisaalla Solanan infrastruktuurin rakentajat, ennen muuta Metaplex, yrittivät kirjoittaa rojaltit uudelleen koodiin, jota ei voi ohittaa. Nämä kaksi voimaa määrittävät yhä sen, saako tekijä palkkansa, ja Tensor istuu tasan niiden välissä: se noudattaa pakotettuja rojalteja siellä, missä koodi vaatii, ja tekee niistä vapaaehtoisia kaikkialla muualla.

Vapaaehtoinen oletuksena: näin Tensor käsittelee tekijänpalkkiot

Tensorin oma rojaltikäytäntö on dokumentoitu sen maksuohjeissa, ja se jakautuu kahtia. Kokoelmissa, joissa rojaltit on pakotettu MIP-1-standardin mukaisesti, ostaja (taker) maksaa aina täyden rojaltin, eikä sitä voi kiertää. Kokoelmissa, joissa rojaltit ovat vapaaehtoisia, ostaja saa itse valita, maksaako koko rojaltin, puolet vai ei mitään. Myyjä (maker) ei maksa rojaltia kummassakaan tapauksessa. Päälle tulee alustan oma maksu, nolla prosenttia myyjälle ja kaksi prosenttia ostajalle.

Ratkaiseva sana on oletus. Suuressa osassa vanhempia Solana-kokoelmia rojaltit ovat vapaaehtoisia, koska ne luotiin ennen pakottavia standardeja, ja silloin markkinapaikan käyttöliittymä ohjaa valintaa. Kun nopea kauppias lakaisee lattiaa kymmenellä kaupalla, hän harvoin pysähtyy valitsemaan korkeampaa hintaa vapaaehtoisesti. Tulos on, että vapaaehtoinen rojalti on käytännössä nollarojalti kaikille paitsi harvoille periaatteen vuoksi maksaville. Tensor ei keksinyt tätä dynamiikkaa, mutta sen tehokas, volyymille optimoitu kone tekee siitä erityisen armotonta.

Tekijän kannalta tämä tarkoittaa, että ainoa luotettava tapa saada rojalti on tehdä siitä teknisesti pakotettu jo kokoelmaa luotaessa. Vapaaehtoisen rojaltin varaan ei voi rakentaa liiketoimintaa. Juuri tästä syystä Solanan standardien kehitys viimeisen kahden vuoden aikana on ollut taistelua siitä, voiko rojaltin kirjoittaa koodiin niin tiukasti, ettei edes Tensorin kaltainen kone voi sitä ohittaa.

Koodi vastaan sosiaaliset normit: MIP-1 ja pakotetut rojaltit

Ensimmäinen vakava yritys pakottaa rojaltit koodilla tuli Metaplexilta, Solanan NFT-standardeja ylläpitävältä säätiöltä. Helmikuun 6. päivänä 2023 se julkaisi MIP-1:n ja sen mukana ohjelmoitavat NFT:t (programmable NFTs, pNFT), kuten The Defiant raportoi. Idea oli siirtää rojalti ohjeesta pakoksi: pNFT:n siirtoja valvoo Token Metadata -ohjelma koko tokenin elinkaaren ajan, ja tekijä voi määritellä ruleset-tilin, joka sallii tai estää ohjelmia ja tilejä.

Käytännössä tekijä voi rajata siirrot vain rojaltit maksaviin ohjelmiin ja sulkea tunnetut rojaltinkiertäjät pois. Metaplex tarjosi kolme vaihtoehtoa: maksimoida yhteensopivuus ekosysteemin kanssa, ottaa käyttöön tiukempi pakottaminen sallittujen listan avulla, tai luoda oma salli- tai estolista. Ensimmäistä kertaa rojalti ei ollut kohteliaisuus vaan ehto, jonka täyttämättä jättäminen esti kaupan kokonaan.

Tämän ajattelun tiivisti Magic Edenin Chris Akhavan samassa Fortunen jutussa: ”As with all things in web3, rules must ultimately always be governed through code, not through hoping social norms will be enough.” Lause on rojaltisodan opetus yhdessä virkkeessä. Niin kauan kuin rojalti nojasi toiveeseen, että kaikki pelaavat reilusti, se oli tuomittu. Ainoa kestävä rojalti on sellainen, jota ei voi jättää maksamatta.

Metaplex Core ja standardin halpeneminen

MIP-1 oli raskas ratkaisu: pNFT:t olivat kalliita luoda ja monimutkaisia käsitellä, ja osa ekosysteemistä piti niitä hankalina. Maaliskuun 27. päivänä 2024 Metaplex vastasi uudella standardilla, Metaplex Corella. Se käyttää yhden tilin rakennetta, joka laskee NFT:n luontikustannukset yli 80 prosenttia aiempaa alemmaksi, ja tarjoaa rojaltien pakottamisen sisäänrakennettuna osana joustavaa liitännäisjärjestelmää, kuten Metaplex kuvaa Decryptin haastattelussa.

Coressa rojalti ei ole jälkikäteen liimattu kerros vaan osa standardia. Tekijä voi liittää rojaltiliitännäisen, joka määrittää prosentin ja mahdollisen salli- tai estolistan, ja koska logiikka istuu NFT:n ytimessä, markkinapaikan on vaikeampi ohittaa sitä. Tämä kytkeytyy laajempaan kysymykseen siitä, missä NFT:n arvo ja sisältö oikeastaan asuvat. Jos kuva, metatieto ja säännöt elävät eri paikoissa, osa niistä on helppo jättää huomiotta; aihetta on käsitelty erillisessä jutussa siitä, missä NFT-taide todella asuu.

Core ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa taannehtivasti. Vanhat kokoelmat, jotka on luotu vanhalla Token Metadata -standardilla vapaaehtoisin rojaltein, eivät muutu pakotetuiksi sillä, että uusi standardi on olemassa. Pakottaminen koskee vain niitä kokoelmia, jotka valitsevat sen luontihetkellä. Suurin osa Solanan tunnetuista blue chip -kokoelmista on vanhaa perua, joten niiden rojaltit ovat yhä markkinapaikan armoilla.

Token-2022: rojalti upotettuna tokeniin

Pisimmälle menevä tekninen ratkaisu ei ole NFT-standardi lainkaan vaan Solanan toinen token-standardi, Token-2022, joka tunnetaan myös nimellä Token Extensions. Se on ollut pääverkossa tammikuusta 2024, kuten CoinDesk raportoi, ja se tuo mukanaan parikymmentä valinnaista laajennusta. Tekijänpalkkioiden kannalta kaksi on ratkaisevaa: transfer hook ja transfer fee.

Transfer hook antaa tokenin liikkeeseenlaskijan määritellä ohjelman, jota kutsutaan jokaisen siirron yhteydessä. Tällä voi toteuttaa ohjelmallisesti pakotetut rojaltit, jotka toimivat kaikilla markkinapaikoilla, lompakoissa ja sovelluksissa ilman, että kukaan voi jättää niitä väliin. Transfer fee puolestaan perii maksun automaattisesti jokaisesta siirrosta, aivan kuin rojaltin, eikä sitä voi kiertää markkinapaikan tasolla. Tässä on rojaltin unelmaversio: maksu, joka kulkee tokenin mukana itse ketjussa, ei kauppapaikan hyvän tahdon varassa.

Ratkaisu ei ole täydellinen. Ohjelmallinen pakottaminen vaatii, että lompakot ja markkinapaikat tukevat laajennuksia, ja se voi rajata NFT:n käyttöä DeFi-sovelluksissa, jotka eivät osaa käsitellä hookeja. Samaa Token-2022:n joustavuutta, joka mahdollistaa pakotetut rojaltit, hyödynnetään myös väärin: esimerkiksi permanent delegate -laajennus on antanut huijareille keinoja jäädyttää tai siirtää käyttäjien varoja. Tekniikka siis kykenee pelastamaan rojaltin, mutta se ei ole ilmainen lounas, ja sen käyttöönotto on ollut hidasta.

DeGods ja nollan prosentin kokeilu

Rojaltisodan tunnetuin yksittäinen käänne Solanassa oli DeGods. Lokakuussa 2022 silloin Solanan arvostetuin kokoelma, jota luotsasi Rohun Vora eli Frank, ilmoitti pudottavansa rojaltinsa lähes kymmenestä prosentista nollaan koko ekosysteemissään, DeGodsissa, t00bsissa ja y00tsissa. Päätös oli kryptomediassa iso uutinen, ja se jakoi yhteisön jyrkästi, kuten NFT Evening kuvasi.

Frankin perustelu oli kylmän looginen. Koska rojalteja ei voinut teknisesti pakottaa, niiden kiertäminen oli jo arkipäivää, ja malli oli hänen mukaansa käytännössä jo rikki. Hän sanoi silti uskovansa, että rojaltit ovat erinomainen NFT:n käyttötapaus, ja lupasi tukea tekijöitä, jotka etsivät keinoja niiden pakottamiseen. Argumentti oli, että nollarojaltit olivat rehellinen tunnustus todellisuudesta pikemmin kuin sen kieltäminen. Vastustajat näkivät saman päätöksen luovuttamisena, joka vei pohjan koko tekijätaloudelta ja painoi projektin pitkän aikavälin arvoa.

DeGodsin tarina ei päättynyt siihen. Kokoelma siirtyi hetkeksi Ethereumiin, palasi myöhemmin Solanaan ja kävi läpi oman romahduksensa blue chip -statuksesta. Sen vaiheita on käyty läpi erikseen NFT:n petetyn lupauksen näkökulmasta. Tässä yhteydessä olennaista on, että yksi ekosysteemin arvostetuimmista tekijöistä päätyi itse toteamaan rojaltin kuolleeksi, ei siksi että olisi halunnut, vaan koska infrastruktuuri ei antanut muuta vaihtoehtoa.

Mitä tekijälle oikeasti jää vuonna 2026

Jos jälkimarkkinarojaltista ei voi enää elää, mistä tekijä saa rahansa? Käytännössä paino on siirtynyt takaisin ensimyyntiin, eli mintin tuottoon. Kokoelman luoja ansaitsee sen, mitä ensimmäiset ostajat maksavat, ja sen jälkeen tulovirta on epävarma. Tämä muuttaa kannustimia rajusti: kun jälkimarkkina ei tuota, houkutus tehdä nopea, hyvin hinnoiteltu mintti ja siirtyä eteenpäin kasvaa, mikä ruokkii juuri sitä lyhytjänteisyyttä, josta NFT-markkinaa on syytetty.

Vaihtoehtoja on muitakin. Osa kokoelmista rakentaa arvonsa jäsenyydelle ja hyödylle: pääsy yhteisöön, tapahtumiin, peleihin tai tuotteisiin, jolloin NFT on lippu eikä pelkkä jälleenmyytävä kuva. Toiset valitsevat pakotetut rojaltit jo luontihetkellä MIP-1:n, Coren tai Token-2022:n avulla ja hyväksyvät, että se rajaa, missä niillä voi käydä kauppaa. Kolmas tie on sitoa arvo johonkin ketjun ulkopuoliseen, lunastettavaan fyysiseen esineeseen tai todistukseen. Esimerkiksi keräilykortteja holviin sitova Courtyardin lunastusmalli ja luksustuotteiden digitaaliset tuotepassit kertovat arvosta, joka ei nojaa pelkkään spekulaatioon.

On myös syytä kysyä, oliko ikuinen rojalti koskaan niin hyvä diili tekijälle kuin miltä se kuulosti. British Columbian yliopiston Sauder-kauppakorkeakoulun tutkimus esitti vastaintuitiivisen tuloksen: jälleenmyyntirojalti voi itse asiassa laskea tekijän kokonaistuottoa, koska ostajat tarjoavat ensimyynnissä vähemmän tietäessään maksavansa rojaltin jokaisessa myöhemmässä kaupassa. Lisäksi tulot ovat äärimmäisen epätasaisesti jakautuneet: valtaosa rojalteista kertyy kourallisille huippukokoelmille, kun taas mediaanitekijä ansaitsee hyvin vähän. Rojaltin romahdus osui siis kovimmin niihin harvoihin, joille se oikeasti merkitsi.

Edes talon oma kokoelma ei pelasta: Tensorians ja TNSR

Tensorilla on oma NFT-kokoelmansa, Tensorians, joka jaettiin alustan varhaisille käyttäjille uskollisuuspalkintona. Sen kohtalo tiivistää koko ongelman. Huipussaan tammikuussa 2024 Tensoriansin lattiahinta oli CoinGeckon mukaan 129 SOL, tuolloin yli 12 000 dollaria. Lokakuun 2026 alussa lattia oli noin 0,44 SOL, vain reilut 50 dollaria eli noin 48 euroa, ja koko kokoelman markkina-arvo noin puoli miljoonaa dollaria. Kun kokoelman arvoa pyörittänyt moottori, palkkiokaudet ja niihin kytketty TNSR-jako, hiljeni perustajien lähdettyä Coinbaselle, jäljelle jäi maskotti ilman peliä.

Sama koskee alustan tokenia. TNSR:n ainoa dokumentoitu käyttötarkoitus on hallinnointi, kuten säätiön tokenomics-sivu kertoo: haltijat äänestävät protokollan asioista, mutta tokeniin ei liity takaisinostoa, osinkoa eikä automaattista osuutta maksuista. Vaikka markkinapaikan maksut ohjataan nykyään sataprosenttisesti säätiön kassaan, kyse on DAO:n hallitsemasta potista, josta haltijat äänestävät, ei kassavirrasta, joka valuisi suoraan haltijalle. Token ei siis maksa tekijöille sen enempää kuin haltijoillekaan.

Kuvio on johdonmukainen. Markkinapaikka tuottaa arvoa kauppiaalle, joka saa likviditeetin ja työkalut; itse teosten tekijät, kokoelman keräilijät ja jopa tokenin haltijat jäävät arvoketjun reunalle. Tensorians osoittaa, että edes kauppapaikan oma kokoelma ei ole immuuni samalle logiikalle, joka on tyhjentänyt tekijöiden rojaltit.

Sääntely ja verotus Suomessa: tekijä, keräilijä ja Finanssivalvonta

Suomalaiselle lukijalle kaksi viranomaista on olennaista. NFT:t on pääosin rajattu MiCA-asetuksen ulkopuolelle, koska ne ovat lähtökohtaisesti ainutkertaisia eivätkä vaihdannaisia, joten Finanssivalvonta ei valvo itse kokoelmia. Raja ei kuitenkaan ole veteen piirretty: ESMA on korostanut sisällön ensisijaisuutta muodon edelle, joten suuret, keskenään vaihdannaiset sarjat voivat tulkinnasta riippuen olla kryptovaroja. TNSR:n kaltainen vaihdannainen token taas on selvästi MiCA:n piirissä oleva kryptovara, ja sitä koskevat johdannaiset kuuluvat MiFID II:n alle. Suomen kansallinen siirtymäaika kryptopalveluille päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä.

Verottajan näkökulma on terävämpi. Keräilijälle ja kauppiaalle NFT:n myynti on luovutus, jonka voitto verotetaan pääomatulona, 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Olennaista on, että Verohallinnon ohjeen mukaan myös NFT:n vaihto toiseen kryptovaraan on veronalainen luovutus, kun taas pelkkä siirto omien lompakoiden välillä ei ole. Tämä tarkoittaa, että aktiivinen Tensor-kauppias synnyttää verotapahtuman lähes jokaisella klikkauksella; samaa logiikkaa, jossa jokainen vaihto on luovutus, on avattu DeGodsin verotusta käsittelevässä jutussa.

Tekijän tilanne on mutkikkaampi, ja tässä piilee rojaltikysymyksen suomalainen vivahde. Kun luoja saa tekijänpalkkioita omasta teoksestaan, kyse ei välttämättä ole luovutusvoitosta vaan tulosta, joka voi verottua ansiotulona; tekijänoikeuskorvausten verokohtelu riippuu siitä, kuka oikeudet omistaa ja millä perusteella. Verohallinnon kryptovaroja ja NFT:itä koskeva ohjeistus keskittyy ennen muuta luovutuksiin, joten ketjussa maksettujen rojaltivirtojen kohtelu on syytä varmistaa tapauskohtaisesti. Käytännön neuvo tekijälle on dokumentoida kaikki tulovirrat ja kysyä epäselvissä kohdissa neuvoa, sillä raja pääomatulon ja ansiotulon välillä ei ole NFT:issä itsestään selvä.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle tekijälle ja keräilijälle

Jos olet tekijä, opetus on selvä: älä rakenna toimeentuloa vapaaehtoisen jälkimarkkinarojaltin varaan. Jos rojalti on sinulle tärkeä, valitse standardi, joka pakottaa sen jo luontihetkellä (MIP-1, Metaplex Core tai Token-2022), ja hyväksy sen hinta eli kapeampi joukko paikkoja, joissa teoksella voi käydä kauppaa. Realistisin tie useimmille on rakentaa arvo ensimyynnin, hyödyn ja yhteisön varaan ja kohdella mahdollista rojaltia bonuksena, ei perustana.

Jos olet keräilijä tai sijoittaja, kannattaa ymmärtää, mitä maksat ja mitä et. Tensorin kaltaisella alustalla voit usein olla maksamatta rojaltia, mutta se tarkoittaa, ettet tue tekemääsi kokoelmaa. Se on valinta, jolla on seurauksia: markkina, joka ei maksa tekijöille, menettää vähitellen uudet tekijät ja sen myötä kulttuurin, joka teki kokoelmista arvokkaita alun perin. Lyhyellä aikavälillä nollarojalti on ostajalle halvempi; pitkällä aikavälillä se voi syödä juuri sitä arvoa, jota ostaja tavoittelee.

Laajempi kuva on, että Solanan NFT-markkina on murto-osa huippuvuosistaan, ja Tensor kilpailee kutistuvasta kakusta yhä teknisemmillä työkaluilla. Rojaltin tekninen pelastus on olemassa Token-2022:n muodossa, mutta sen käyttöönotto on hidasta eikä se korjaa vanhoja kokoelmia. Toistaiseksi vastaus kysymykseen kuka maksaa tekijöille on useimmiten tämä: kukaan ei ole pakotettu, ja siksi harva maksaa. Siinä on Tensorin menestyksen varjopuoli tiivistettynä, tehokas kauppakone, joka on optimoitu kaikelle muulle kuin tekijän palkalle.

Usein kysytyt kysymykset

Maksaako Tensor tekijänpalkkiot automaattisesti?

Riippuu kokoelmasta. Jos kokoelman rojaltit on pakotettu MIP-1-standardilla, ostaja maksaa Tensorissa aina täyden rojaltin. Jos rojaltit ovat vapaaehtoisia, ostaja voi valita maksavansa täyden, puolet tai ei mitään. Myyjä ei maksa rojaltia, ja alustan oma maksu on kaksi prosenttia ostajalta.

Miksi NFT-rojaltit romahtivat?

Kyse oli kilpailusta. Kun jotkin markkinapaikat tekivät rojalteista vapaaehtoisia, niiden kaupat olivat ostajille halvempia ja volyymi siirtyi niille, jolloin muidenkin oli pakko seurata. Rojaltit eivät myöskään olleet protokollan pakottamia vaan pelkkä ohje metatiedossa. Fortunen mukaan kuukausittaiset rojaltit putosivat tammikuun 2022 noin 269 miljoonasta dollarista 4,3 miljoonaan heinäkuussa 2023.

Voiko rojaltit pakottaa Solanassa?

Kyllä, teknisesti. Metaplexin MIP-1 ja ohjelmoitavat NFT:t (pNFT) toivat rulesetit, Metaplex Core sisällytti pakottamisen standardiin, ja Token-2022:n transfer hook tekee rojaltista ohittamattoman token-tasolla. Pakottaminen koskee kuitenkin vain kokoelmia, jotka valitsevat sen luontihetkellä, ja käyttöönotto on ollut hidasta, joten suuri osa vanhoista kokoelmista jää yhä vapaaehtoisten rojaltien varaan.

Mikä TNSR on, ja hyötyvätkö tekijät siitä?

TNSR on Tensorin hallinnointitoken. Sen ainoa dokumentoitu käyttötarkoitus on äänestäminen protokollan asioista; siihen ei liity takaisinostoa, osinkoa eikä automaattista osuutta maksuista. Vaikka markkinapaikan maksut ohjataan säätiön kassaan, se on DAO:n hallitsema potti, ei kassavirta haltijalle. Tekijät eivät hyödy TNSR:stä suoraan.

Miten NFT-tuloja verotetaan Suomessa?

Keräilijälle ja kauppiaalle NFT:n myynti tai vaihto on luovutus, jonka voitto verotetaan pääomatulona, 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen yli. Pelkkä siirto omien lompakoiden välillä ei ole luovutus. Tekijän saamat tekijänpalkkiot voivat verottua ansiotulona, ja koska raja ei ole NFT:issä itsestään selvä, kohtelu kannattaa varmistaa Verohallinnolta.

Marcus Okafor seuraa NFT-markkinoita ja Solanan ekosysteemiä HOGE Wirelle.