Hashprice turvabudjettina: kuka maksaa Bitcoinin turvan 2028?

Bitcoinin louhijoille hashprice on arjen tärkein luku. Se kertoo, paljonko yksi yksikkö laskentatehoa tuottaa päivässä, ja HOGE Wire on käsitellyt sitä sekä ennätysalhaisen pohjan että kesän elpymisen ja tekoälykilpailun kautta. Tässä analyysissa sama luku käännetään toisin päin. Hashprice ei ole vain louhijan katemittari, vaan hinta, jolla Bitcoin ostaa oman turvansa.

Ajatus on suoraviivainen. Kun hashprice kerrotaan koko verkon laskentateholla, tuloksena on summa, jonka louhijat ansaitsevat yhteensä. Sama summa on se raha, jonka hyökkääjän olisi jatkuvasti ylitettävä pystyäkseen kirjoittamaan lohkoketjun historian uusiksi. Louhijoiden yhteenlaskettu tulo on siis Bitcoinin turvabudjetti, ja hashprice on sen yksikköhinta. Elokuussa 2026 hashprice on noin 31,89 dollaria petahashilta päivässä ja verkon teho noin 920 EH/s, mikä tarkoittaa suuruusluokaltaan reilun yhdeksän miljardin euron vuotuista turvalaskua.

Kysymys, joka tekee tästä kiinnostavan, koskee budjetin lähdettä. Yli 99 prosenttia turvabudjetista on yhä lohkosubventiota eli protokollan luomia uusia bitcoineja, ei käyttäjien maksamia siirtomaksuja. Subventio puoliintuu keväällä 2028, ja ellei bitcoinin hinta nouse riittävästi tai siirtomaksuista kasva kantava tulonlähde, turvabudjetti supistuu samassa tahdissa. Käymme läpi, miten budjetti lasketaan, miksi vuosi 2028 on käännekohta ja miksi Bitcoinin Proof of Work eroaa Ethereumin Proof of Stakesta nimenomaan turvan rahoituksessa.

Elokuun 2026 tilannekuva: mitä turva maksaa juuri nyt

Aloitetaan tuoreista luvuista. Hashrate Indexin viikkokatsauksen mukaan hashprice nousi 17. elokuuta 2026 noin 0,3 prosenttia tasolle 31,89 dollaria petahashilta päivässä, mikä bitcoineina on 0,00049565 BTC. Samaan aikaan bitcoinin hinta laski noin prosentin tasolle 64 259 dollaria, mikä on CoinGeckon mukaan noin 55 507 euroa. Hashprice ilmoitetaan alalla vakiintuneesti Yhdysvaltain dollareissa, joten euromääräiset vastineet ovat laskennallisia.

Luvut kertovat vakautuneesta mutta kireästä tilanteesta. Verkon teho on korkealla, vaikeustaso lähellä ennätystä ja siirtomaksujen osuus lohkopalkkiosta vaatimattomat 0,69 prosenttia. Bitcoinin hinta on yhä noin 26 prosenttia alempana kuin vuoden alussa. Tämä yhdistelmä, korkea teho ja matalat maksut, on juuri se asetelma, joka tekee turvabudjetin rakenteesta hauraan pidemmällä aikavälillä.

Turvabudjetti selkokielellä: hashprice kertaa hashrate

Louhijat keräsivät Hashrate Indexin mukaan viikon aikana noin 3 178 bitcoinia lohkopalkkioina, arvoltaan noin 201 miljoonaa dollaria. Vuositasolla se on noin 165 000 bitcoinia eli nykyhinnalla suuruusluokkaa 10,6 miljardia dollaria, runsaat 9 miljardia euroa. Tämä on Bitcoinin turvabudjetti: summa, jonka verkko maksaa louhijoille siitä, että ne pitävät ketjun eheänä. Sen voi johtaa kahdesta suunnasta, hashprice kertaa hashrate tai lohkopalkkiot kertaa bitcoinin hinta, ja molemmat antavat saman suuruusluokan.

Turvabudjetti ei ole abstraktio. Se määrittää, kuinka kallista Bitcoinin historian muuttaminen on. Hyökkääjän, joka haluaa peruuttaa jo vahvistettuja tapahtumia, on hankittava enemmän laskentatehoa kuin kaikilla rehellisillä louhijoilla yhteensä. Mitä suurempi turvabudjetti, sitä enemmän tehoa verkkoon on hakeutunut ja sitä kalliimpaa hyökkääminen on. Hashprice on tässä ketjun ensimmäinen lenkki: se ratkaisee, kannattaako tehoa ylipäätään kytkeä päälle.

Kun hashprice nousee, louhinta muuttuu kannattavammaksi, uutta tehoa kytketään verkkoon ja turvabudjetti kasvaa. Kun hashprice laskee, heikoimmat koneet sammuvat ja budjetti pienenee. Näin markkinahinta, louhijan kate ja verkon turvallisuus ovat saman mekanismin kolme puolta. Tästä syystä hashprice ei kuulu vain louhijoille, vaan jokaiselle, joka omistaa bitcoineja.

51 prosentin hyökkäys ja turvabudjetin logiikka

Bitcoinin turvamalli nojaa oletukseen, että rehellinen louhinta on kannattavampaa kuin hyökkääminen. Voidakseen sensuroida tapahtumia tai kaksinkertaistaa kolikkonsa hyökkääjän on hallittava enemmistöä verkon laskentatehosta. Sen hankkiminen maksaa, ja mittatikkuna on juuri turvabudjetti: rehellisten louhijoiden tulovirta kertoo, kuinka paljon tehoa markkinoilla on ja mitä sen ohittaminen vaatii.

Olennaista on, että sama laskentateho tuottaa hyökkääjälle vähemmän kuin rehelliselle louhijalle. Rehellinen louhija saa lohkopalkkiot ja maksut, kun taas onnistunut hyökkäys todennäköisesti romahduttaisi bitcoinin hinnan ja siten hyökkääjän oman saaliin arvon. Turvabudjetti ei siis ole vain kustannuslattia vaan myös kannustinrakenne: niin kauan kuin louhinta on tuottoisampaa kuin sabotaasi, verkko pysyy pystyssä.

Käytännössä Bitcoinin teho on niin suuri, ettei sitä voi vuokrata avoimilta markkinoilta lähellekään riittävästi lyhytaikaiseen hyökkäykseen, toisin kuin monien pienempien Proof of Work -ketjujen, joita vastaan vuokratehoon perustuvia hyökkäyksiä on nähty. Juuri tämä kokoluokka on turvabudjetin arvokkain ominaisuus, ja juuri sitä vuoden 2028 jälkeen halutaan suojata.

Yli 99 prosenttia budjetista on subventiota

Tässä on Bitcoinin turvamallin rakenteellinen heikkous. Turvabudjetti koostuu kahdesta osasta: lohkosubventiosta, jonka protokolla luo tyhjästä joka lohkoon, ja siirtomaksuista, jotka käyttäjät maksavat lohkotilasta. Elokuussa 2026 subventio on 3,125 bitcoinia lohkolta, kun taas siirtomaksut ovat keskimäärin vain 0,69 prosenttia palkkiosta, Hashrate Indexin mukaan noin 22 bitcoinia viikossa. Toisin sanoen lähes koko turvabudjetti on subventiota.

Niin kauan kuin bitcoinin hinta nousee, subventiopohjainen budjetti riittää. Ongelma on, että subventio ei ole ikuinen. Se on suunniteltu puoliintumaan noin neljän vuoden välein ja katoamaan lopulta lähes kokonaan 2100-luvun kuluessa. Jokainen puoliintuminen leikkaa turvabudjetin subventio-osan puoleen, ellei jokin muu, hinta tai maksut, kasva täyttämään aukkoa. Seuraava tällainen leikkaus osuu keväälle 2028.

Louhijan näkökulmasta tämä näkyy suoraan katteessa, jota HOGE Wire on eritellyt louhintamarginaalien osalta erikseen. Verkon näkökulmasta kyse on kuitenkin isommasta asiasta kuin yhden yrityksen kannattavuudesta: kyse on siitä, riittääkö turvan hinta jatkossa pitämään hyökkäykset liian kalliina.

Vuoden 2028 puoliintuminen: kun turvabudjetti puolittuu

Keväällä 2028, arviolta lohkon 1 050 000 kohdalla, lohkosubventio putoaa 3,125 bitcoinista 1,5625 bitcoiniin. Mempool.spacen kaltaiset palvelut laskevat tapahtumaan jäljellä olevaa aikaa lohko lohkolta. Aritmetiikka on armotonta: jos bitcoinin hinta ja siirtomaksujen osuus pysyvät ennallaan, turvabudjetin subventio-osa puolittuu kertaheitolla.

Taulukko havainnollistaa mekanismin. Nykyisellä 3,125 bitcoinin subventiolla verkko laskee liikkeelle noin 164 000 bitcoinia vuodessa, mikä 55 500 euron hinnalla on noin 9,1 miljardia euroa. Vuoden 2028 jälkeen sama luku on noin 4,6 miljardia euroa ja vuoden 2032 jälkeen noin 2,3 miljardia euroa, jos hinta pysyy paikallaan. Nämä ovat laskennallisia esimerkkejä, eivät ennusteita, ja siirtomaksut lisäävät niihin nykyisellään vain vajaan prosentin.

Aukolle on kaksi täyttäjää. Joko bitcoinin hinta nousee suunnilleen samassa tahdissa kuin subventio laskee, jolloin euromääräinen budjetti pysyy ennallaan, tai siirtomaksut kasvavat kantavaksi tulonlähteeksi. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi, että hinnan pitäisi noin kaksinkertaistua jokaista puoliintumista kohti pelkästään turvatason säilyttämiseksi. Toinen vaihtoehto on se, jota seuraavaksi tarkastellaan.

Miksi siirtomaksut eivät vielä kanna: Runesin opetus

Jos joku hetki tiivisti maksupohjaisen turvan lupauksen ja sen rajat, se oli edellinen puoliintuminen. Kun lohko 840 000 louhittiin huhtikuussa 2024, samaan aikaan käynnistyi Runes-protokolla, ja lohkotilasta syntyi hetkellinen huutokauppa. Cointelegraphin mukaan tuo lohko keräsi noin 37,7 bitcoinia pelkkinä siirtomaksuina, arvoltaan noin 2,4 miljoonaa dollaria, ja siitä tuli tuolloin Bitcoinin historian kallein lohko. Hetken ajan siirtomaksut olivat suurin osa louhijoiden tuloista.

Huippu ei kestänyt. BlockEdenin analyysin mukaan Runes vei käynnistyessään yli 90 prosenttia kaikista Bitcoinin siirtomaksuista, mutta vuotta myöhemmin sen osuus oli pudonnut alle kahteen prosenttiin päivittäisistä tapahtumista, ja koko verkon maksut painuivat takaisin alle prosenttiin lohkopalkkiosta. Sama kaava on toistunut Ordinalsin ja muiden lohkotilan kysyntäpiikkien kanssa: nopea nousu, nopea lasku.

Opetus turvabudjetin kannalta on kaksijakoinen. Maksut voivat todistetusti nousta korkeiksi, mikä kertoo, että lohkotilalla on arvoa. Mutta yksittäiset piikit ovat episodisia, eivät kestävä perusta. Turvabudjetin korvaaminen subventiosta maksuilla vaatisi, että kysyntä lohkotilalle olisi paitsi korkeaa myös tasaista vuodesta toiseen. Sellaista markkinaa ei vielä ole.

Kaksi mallia turvabudjetin tulevaisuudesta

Kysymys siitä, riittävätkö maksut pitkällä aikavälillä, on jakanut analyytikot. Makrotalousanalyytikko Lyn Alden on mallintanut turvabudjettia osuutena markkina-arvosta. Hänen arvionsa mukaan kestävä turvataso olisi noin 0,5-1,5 prosenttia markkina-arvosta vuodessa, mikä biljoonaa dollaria kohti tarkoittaisi 5-15 miljardia dollaria. Aldenin ydinajatus on, että Bitcoinin turvamalli on ohjelmoitu siirtämään kustannus vähitellen omistajilta niille, jotka tekevät tapahtumia; toisin sanoen inflaatiosta maksuihin.

Käytännön louhinnan puolelta varoituksen on esittänyt MARA Holdingsin toimitusjohtaja Fred Thiel. Hän on todennut, ettei tulojen siirtymää lohkopalkkioista siirtomaksuihin ole tapahtunut, ja että ellei bitcoinin arvo kasva vähintään 50 prosenttia vuodessa, laskelma menee erittäin vaikeaksi vuoden 2028 jälkeen ja vielä vaikeammaksi 2032. Thielin näkemys on merkittävä siksi, että hän johtaa yhtä maailman suurimmista pörssilistatuista louhijoista, ei skeptikkoa vaan alan sisäpiiriläistä.

Kaksi näkemystä ei ole ristiriidassa. Alden kuvaa, millainen maksumarkkinan pitäisi olla, jotta malli toimii; Thiel muistuttaa, ettei sitä vielä ole ja että aikaa on rajallisesti. Molemmat päätyvät samaan ehtoon: joko lohkotilan kysyntä kasvaa rakenteellisesti tai bitcoinin hinnan on noustava jyrkästi. Muuten turvabudjetti pienenee reaalisesti jokaisen puoliintumisen myötä.

Vaikeustaso on termostaatti, ei ratkaisu

Vastaväite kuuluu usein näin: eikö vaikeustaso korjaa tilanteen itsestään? Bitcoinin vaikeustaso todella säätyy noin kahden viikon välein niin, että lohkoja syntyy keskimäärin kymmenen minuutin välein riippumatta siitä, kuinka paljon tehoa verkossa on. CoinWarzin mukaan vaikeustaso on elokuussa 2026 noin 127,48 biljoonaa, ja seuraava säätö osuu arviolta 22. elokuuta noin prosentin nousuun.

Termostaatti kuitenkin suojaa louhijan katetta, ei verkon turvabudjettia. Jos hashprice laskee ja koneita sammuu, vaikeustaso putoaa ja jäljelle jääneiden louhijoiden kate paranee. Se ei kuitenkaan luo yhtään lisää tuloa. Kokonaisbudjetti, hashprice kertaa hashrate, määräytyy edelleen bitcoinin hinnasta, subventiosta ja maksuista. Vaikeustaso jakaa piiraan uudelleen mutta ei kasvata sitä.

Tästä seuraa tärkeä ero. Vaikka vaikeustaso pitää louhinnan mekaanisesti käynnissä pienemmälläkin teholla, matalampi teho tarkoittaa suoraan halvempaa hyökkäystä. Puoliintumisen jälkeen, jos hinta ei nouse, seuraus ei ole vain heikompi kate vaan aidosti ohuempi turvamarginaali. Termostaatti pitää lämpötilan vakaana, mutta se ei täytä pienenevää kassaa.

Proof of Work vs Proof of Stake: kaksi tapaa maksaa turvasta

Turvabudjetin logiikan ymmärtää parhaiten vertaamalla Bitcoinia Ethereumiin, joka rahoittaa turvansa täysin eri tavalla. Bitcoinin Proof of Workissa turva on ulkoinen kustannus: louhijat polttavat energiaa ja kuluttavat laitteita, ja heidät korvataan subventiolla ja maksuilla. Ethereumin Proof of Stakessa turva on sisäinen vaihtoehtoiskustannus: stakaajat lukitsevat pääomaa, ja heidät korvataan protokollan uusannolla ja MEV-tuloilla.

Ero näkyy luvuissa. Bitcoin-louhijan tuotto on hashprice, noin 31,89 dollaria petahashilta päivässä, ja se puoliintuu subvention osalta joka neljäs vuosi. Ethereumin staking-tuotto on Coinpedian mukaan painunut noin 2,6-2,8 prosenttiin, kun jo yli kolmasosa ETH:n tarjonnasta on lukittuna, ja tuotto skaalautuu käänteisesti stakatun määrän neliöjuureen. Ethereumilla ei ole vastaavaa puoliintumiscliffiä: uusanto on jatkuvaa ja säätyy stakatun määrän mukaan. HOGE Wire on vertaillut näitä staking-tuottoja tarkemmin likvidin stakingin ja institutionaalisen rahan näkökulmista.

Kumpikaan malli ei ole yksiselitteisesti parempi. Proof of Stake välttää subvention puoliintumisongelman, mutta maksaa turvasta jatkuvalla laimennuksella, jonka kantavat ne, jotka eivät stakea. Proof of Work sitoo turvan fyysiseen energiaan, mikä tekee hyökkäyksestä konkreettisen ja kalliin, mutta altistaa sen juuri sille subventio-ongelmalle, joka kärjistyy 2028. Turvabudjetti on molemmissa sama kysymys eri kaavalla: kuka maksaa, ja miten kauan.

Tekoäly vetää megawatteja pois turvasta

Uusi muuttuja on tekoäly. Datakeskusten kysyntä laskentatehosta on nostanut sähkön ja tilan arvoa niin paljon, että monelle louhijalle tekoäly- ja HPC-vuokraus tuottaa enemmän megawattia kohti kuin bitcoinin louhinta. Needham & Co:n analyytikko John Todaro on todennut, että sijoittajat arvostavat louhijoita nykyään lähes yksinomaan niiden tekoälymahdollisuuksien perusteella, koska liikevaihto megawattia kohti ja EBITDA-marginaalit ovat HPC- ja tekoälykäytössä selvästi korkeammat kuin louhinnassa.

Turvabudjetin kannalta tämä on kaksiteräinen asia. Jokainen megawatti, joka siirtyy louhinnasta tekoälyvuokraukseen, parantaa louhintayhtiön tasetta mutta vähentää verkon laskentatehoa ja siten turvabudjettiin tulevaa panosta. Sama Fred Thiel on ennustanut, että vuoteen 2028 mennessä louhija on joko sähköntuottaja, sähköntuottajan omistama tai sen kumppani; pelkkä verkkoon kytketty louhija on hänen mukaansa katoava laji. HOGE Wire on käsitellyt tätä murrosta Marathonin ja Riotin erilaisten strategioiden kautta.

Lopputulos ei ole yksisuuntainen. Osa tekoälyyn siirtyvästä tehosta olisi muutenkin sammunut matalan hashpricen takia, joten turva ei välttämättä heikkene yksi yhteen. Mutta suunta on selvä: tekoäly tarjoaa louhijoille vaihtoehtoisen tulonlähteen, joka kilpailee suoraan turvabudjetin kanssa samoista megawateista. Se tekee hashpricen ja turvan välisestä yhteydestä aiempaa löysemmän.

Suomalainen kulma: konesalivero, sähkö ja Finanssivalvonta

Suomessa turvabudjetin globaali kysymys suodattuu paikalliseksi kahden tekijän kautta: sähkön hinnan ja verotuksen. Louhinnan kannattavuus riippuu laitekannan tehokkuudesta, ja Hashrate Indexin luvut osoittavat, kuinka jyrkkä ero on. Tehokkain kalusto tuottaa selvästi enemmän megawattituntia kohti kuin vanhentunut, ja juuri tämä ratkaisee, mikä osa tehosta pysyy verkossa hashpricen laskiessa.

Suomessa konesaleihin ja louhintaan kohdistuva sähkövero ja sen muutokset kaventavat marginaalia entisestään, mikä on osa syytä siihen, miksi vain tehokkain kalusto pysyy kannattavana. Aihetta on käsitelty tarkemmin louhintamarginaalien yhteydessä. Verkon turvan kannalta tämä tarkoittaa, että Suomen kaltaisissa korkean kustannuksen maissa marginaalinen teho sammuu herkemmin, kun hashprice laskee.

Sääntelyn puolella on syytä oikaista yleinen väärinkäsitys. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, ja toimilupa on vaadittu MiCA-asetuksen nojalla 30. joulukuuta 2024 alkaen. Louhinta itsessään ei kuitenkaan ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu, joten se jää valvonnan ulkopuolelle. Turvabudjetti on siis protokollatalouden, ei Finanssivalvonnan, ratkaistava kysymys, vaikka suomalainen louhija tuntee sen sähkölaskussaan.

Miten louhijat suojautuvat: hashprice-johdannaiset

Koska hashprice heiluu voimakkaasti, louhijat ovat alkaneet suojautua sen vaihtelulta. Hashprice-termiinit ja -futuurit antavat louhijalle mahdollisuuden lukita tuleva tulotaso etukäteen, samaan tapaan kuin öljy-yhtiö suojaa tuotantonsa hinnan. Käytännössä louhija voi myydä osan tulevasta hashpricestaan kiinteään hintaan ja pienentää näin kassavirtansa epävarmuutta. Markkina on yhä nuori, mutta se on kasvanut louhinnan ammattimaistuessa.

On tärkeää huomata, että suojaus muuttaa yksittäisen louhijan riskiä, ei koko verkon turvabudjettia. Johdannaiset siirtävät hashpricen vaihteluriskiä osapuolelta toiselle, mutta lohkopalkkioiden ja maksujen summa pysyy ennallaan. Suojaus auttaa louhijoita selviämään puoliintumisen yli, mutta se ei ratkaise sitä perusongelmaa, että subventiopohjainen budjetti pienenee. Se ostaa aikaa, ei uutta tuloa.

Mitä seurata kohti vuotta 2028

Turvabudjetin tulevaisuus ratkeaa kolmen mittarin kautta, joita kannattaa seurata jo nyt. Ensimmäinen on siirtomaksujen osuus lohkopalkkiosta. Niin kauan kuin se pysyy alle prosentissa, maksut eivät ole matkalla korvaamaan subventiota. Selkeä, useita kuukausia kestävä nousu kohti kaksinumeroisia prosentteja olisi ensimmäinen merkki kestävästä maksumarkkinasta.

Toinen mittari on bitcoinin hinnan ja puoliintumisen suhde. Jos hinta ehtii suunnilleen kaksinkertaistua ennen kevättä 2028, euromääräinen turvabudjetti säilyy, vaikka subventio bitcoineina puolittuu. Kolmas on tekoälyyn siirtyvän tehon määrä: mitä enemmän megawatteja louhinnasta siirtyy datakeskuksiin, sitä löyhemmäksi hashpricen ja turvan yhteys muuttuu. Nämä kolme yhdessä kertovat, säilyykö turvan hinta riittävän korkeana.

Hashprice on tähän asti luettu louhijan mittarina, ja siinä roolissa se on käsitelty myös HOGE Wiren aiemmissa jutuissa. Mutta sama luku on Bitcoinin turvan hinta, ja se hinta on juuri nyt lähes kokonaan subvention varassa. Vuosi 2028 ei ole maailmanloppu, mutta se on ensimmäinen todellinen testi sille, kykeneekö Bitcoin maksamaan turvastaan ilman jatkuvaa uusien kolikoiden virtaa. Vastaus ratkeaa siirtomaksuissa ja hinnassa, ei termostaatissa.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on Bitcoinin turvabudjetti?

Turvabudjetti on summa, jonka kaikki louhijat ansaitsevat yhteensä lohkopalkkioina ja siirtomaksuina. Se lasketaan kertomalla hashprice verkon laskentateholla. Elokuussa 2026 se on noin 10 miljardia dollaria eli runsaat 9 miljardia euroa vuodessa. Käytännössä se on kustannuslattia, jonka hyökkääjän olisi ylitettävä muuttaakseen ketjun historiaa.

Miksi hashprice liittyy Bitcoinin turvallisuuteen?

Hashprice kertoo, paljonko yksi yksikkö laskentatehoa tuottaa. Mitä korkeampi hashprice, sitä kannattavampaa louhinta on ja sitä enemmän tehoa verkkoon hakeutuu. Suurempi teho nostaa hyökkäyksen hintaa, joten hashprice ja turvan taso liikkuvat samaan suuntaan.

Mitä vuoden 2028 puoliintuminen tekee turvabudjetille?

Puoliintuminen leikkaa lohkosubvention 3,125 bitcoinista 1,5625 bitcoiniin lohkoa kohti. Koska subventio on yhä yli 99 prosenttia louhijoiden tuloista, turvabudjetti puolittuu suunnilleen samassa suhteessa, ellei bitcoinin hinta nouse tai siirtomaksut kasva korvaamaan erotusta.

Voivatko siirtomaksut korvata lohkosubvention?

Toistaiseksi eivät. Siirtomaksut ovat elokuussa 2026 vain noin 0,69 prosenttia lohkopalkkiosta. Runes-huippu keväällä 2024 osoitti, että maksut voivat hetkellisesti nousta, mutta ne romahtivat vuodessa alle kahteen prosenttiin. Kestävä maksumarkkina vaatisi paljon nykyistä suuremman ja tasaisemman kysynnän lohkotilalle.

Valvooko Finanssivalvonta bitcoinin louhintaa Suomessa?

Ei. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytyspalveluita. Louhinta itsessään ei ole toimiluvanvarainen rahoituspalvelu, joten se jää valvonnan ulkopuolelle. Louhintaan Suomessa vaikuttavat sen sijaan sähkön hinta ja verotus.

Kirjoittaja: Aleksi Virtanen, HOGE Wiren louhinta- ja markkinatoimittaja.