h hoge.gg
Subscribe
BTC$67,432.18+2.34%ETH$3,521.44+1.08%SOL$178.62-0.62%BNB$612.30+0.41%XRP$0.6234-0.18%ADA$0.4521+3.12%DOGE$0.1623+1.86%AVAX$38.71-1.24%LINK$17.84+0.92%HOGE$0.00004120+4.21%
BTC$67,432.18+2.34%ETH$3,521.44+1.08%SOL$178.62-0.62%BNB$612.30+0.41%XRP$0.6234-0.18%ADA$0.4521+3.12%DOGE$0.1623+1.86%AVAX$38.71-1.24%LINK$17.84+0.92%HOGE$0.00004120+4.21%
● Mining & Staking

Louhinnan hukkalämpö 2026: lämpö jota energiamix ei laske

Suomi lämmittää noin 80 000 asukasta louhinnan hukkalämmöllä, mutta se ei näy energiamixin vihreässä luvussa eikä verottajan laskelmissa. Syksyllä 2026 valtio kaatoi tuen, joka olisi palkinnut juuri s

Energiamixin toinen puolisko, jota mittari ei näe

Marraskuun 2026 pakkasaamuna kymmenissä tuhansissa suomalaiskodeissa patterit lämpenevät, ja osa siitä lämmöstä on syntynyt Bitcoin-louhijan laitekontissa. Samaan aikaan Bitcoinin hinta on painunut noin 57 500 euroon, matalammalle kuin monen louhijan tuotantokustannus, ja koko toimialan energiakeskustelu pyörii yhden ainoan luvun ympärillä: kuinka vihreää louhinta on. Se luku kertoo kuitenkin vain sen, mitä sähköverkosta menee sisään. Se ei kerro mitään siitä, mihin energia menee ulos, eikä siitä, että Suomessa noin 80 000 asukasta saa kaukolämpönsä louhinnan hukkalämmöstä.

Tämä on energiamixin laskematon puoli. Vihreä prosenttiluku on vain toinen puoli kirjanpitoa: se mittaa panoksen, ei tuotosta. Lähes kaikki louhintaan syötetty sähkö muuttuu lämmöksi, ja se lämpö on fysikaalisesti todellisinta ja Suomessa myös helpoiten todennettavaa koko kiistassa, silti se ei näy Cambridgen luvussa, Digiconomistin mallissa, MiCAn pakkoraportoinnissa eikä konesaliverossa. Syksyllä 2026 Suomen valtio osoitti saman asian politiikalla: se kaatoi juuri sen tuen, joka olisi palkinnut lämmön talteenoton. Tässä jutussa katsotaan energiamixiä siltä puolelta, jota yksikään virallinen mittari ei laske.

Mitä energiamix oikeasti mittaa, ja mitä se jättää laskematta

Energiamix tarkoittaa sitä, millä sähköntuotantomuodoilla louhintaverkko pyörii: kuinka suuri osuus tulee vesivoimasta, tuulesta, auringosta, ydinvoimasta, maakaasusta tai hiilestä. Siitä johdetaan kestävän tai vähähiilisen energian osuus, josta on tullut toimialan tärkein ESG-mittari ja nyt myös EU:n lakisääteinen tieto. Mix on kuitenkin määritelmällisesti panoslaskelma. Se vastaa kysymykseen mistä sähkö tulee, ei kysymykseen mihin energia lopulta päätyy.

Fysiikka tekee tästä olennaisen. ASIC-piiri ei kuluta energiaa samalla tavalla kuin vaikkapa teollisuusprosessi, joka sitoo osan energiasta tuotteeseen: käytännössä kaikki laskentaan syötetty sähköteho muuttuu lämmöksi, aivan kuten sähkölämmittimessä. Louhija ei siis hävitä energiaa, vaan muuntaa sen laskennaksi ja lämmöksi. Ratkaiseva kysymys on, mitä sille lämmölle tapahtuu: puhalletaanko se jäähdytyspuhaltimilla ulkoilmaan vai kierrätetäänkö se kaukolämpöverkkoon korvaamaan öljyä, turvetta tai haketta.

Tätä voi ajatella kahtena erillisenä kirjanpitona. Sisäänmenon kirjanpito mittaa watit ja niiden alkuperän, ja siitä väännetään energiamixin vihreä luku. Ulostulon kirjanpito mittaisi, paljonko lämpöä otetaan talteen ja paljonko fossiilista lämmöntuotantoa se korvaa. Lähes koko julkinen keskustelu, sääntely mukaan lukien, käydään pelkästään ensimmäisestä. Toinen jää tyhjäksi sivuksi, vaikka juuri se usein ratkaisee, onko yksittäisen laitoksen nettovaikutus ympäristölle plus vai miinus.

Luvut, joista kaikki kiistelevät, ovat kaikki sisäänmenon lukuja

Kun louhinnan energiankulutuksesta puhutaan, toistuu kaksi lukua. Cambridgen yliopiston CBECI-indeksi arvioi huhtikuun 2025 raportissaan Bitcoinin kuluttavan noin 138 terawattituntia (TWh) vuodessa, eli noin 0,5 prosenttia maailman sähköstä, ja kestävän energian osuudeksi 52,4 prosenttia (42,6 % uusiutuvia ja 9,8 % ydinvoimaa). Joulukuun 2025 alustavassa päivityksessä kulutus oli noussut noin 190 terawattituntiin ja vähähiilisen energian osuus 59,4 prosenttiin, ja vesivoima ohitti maakaasun suurimpana yksittäisenä lähteenä.

Vastakkaista ääripäätä edustaa Digiconomistin BECI-malli, joka laskee kulutuksen taloudellisten kannustimien kautta ja päätyy selvästi korkeampiin lukuihin. Marraskuussa 2026 se näytti noin 204 terawattituntia, 114 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja reilut 21 kilotonnia elektroniikkajätettä vuodessa, sekä yli 1 000 kilowattituntia ja yli 570 kiloa hiilidioksidia jokaista transaktiota kohti. Ero Cambridgeen on lähes kaksinkertainen, ja juuri se ero on koko mittauskiistan ydin. Vertailun vuoksi: Ethereum siirtyi syyskuussa 2022 proof of stake -malliin, ja sen sähkönkulutus on sen jälkeen ollut noin 0,0026 terawattituntia vuodessa, yli 99,98 prosenttia aiempaa vähemmän.

MittariArvo (2025-2026)Mitä se mittaa
Bitcoin, kulutus (Cambridge 4/2025)138 TWh, ~0,5 % maailman sähköstäSisäänmeno
Kestävä osuus (Cambridge 4/2025)52,4 % (42,6 % uusiutuvat + 9,8 % ydin)Sisäänmeno
Alustava päivitys (Cambridge 12/2025)~190 TWh, 59,4 % vähähiilistäSisäänmeno
Bitcoin, Digiconomist (11/2026)204,44 TWh, 114,03 Mt CO2, 21,84 kt e-jätettäSisäänmeno
Per transaktio (Digiconomist)1 032,78 kWh, 576,04 kg CO2Sisäänmeno
Ethereum, PoS (Mergen jälkeen)~0,0026 TWh, lasku yli 99,98 %Sisäänmeno
Hukkalämmön talteenottoei virallista lukuaUlostulo (ei mitata)

Katso taulukkoa tarkkaan: jokainen rivi mittaa jotakin, mikä menee verkkoon sisään. Yksikään niistä ei kysy, lämmittääkö kone lopuksi asuntoa vai lämmittääkö se taivasta. Juuri siksi kaksi laitosta, joilla on identtinen energiamix, voivat olla ympäristön kannalta täysin eri asioita: toinen hukkaa lämpönsä, toinen korvaa sillä öljykattilan. Mix ei erota näitä kahta toisistaan lainkaan.

Suomi on louhintalämmön maailmanmestari

Jos ulostulon kirjanpitoa jossain pidetään, se on Suomessa. Yhdysvaltalainen MARA Holdings on kytkenyt Bitcoin-louhinnan kahteen suomalaiseen kaukolämpöverkkoon, ja yhtiön mukaan talteenotettu hukkalämpö lämmittää noin 80 000 asukkaan koteja. Molemmat laitokset kytkettiin olemassa oleviin verkkoihin alle 30 vuorokaudessa. Satakunnan kohteessa noin 3,5 megawatin teho syöttää 55-78 asteista vettä suoraan kaukolämpöön, ja Seinäjoella noin megawatin laitos nostaa lämpöpumpuilla veden lämpötilan jopa 95 asteeseen Seinäjoen Energian verkkoon.

MARA arvioi, että jokainen talteenotettu lämpömegawatti tuottaa noin 455 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä vuodessa kuin keskimääräinen suomalainen kaukolämpölaitos, ja että kaksi lämmityspiiriä on vuodesta 2024 lähtien välttänyt päästöjä noin 700 yhdysvaltalaiskodin verran. Adam Swick, MARAn strategiajohtaja, kuvasi Gristin haastattelussa hanketta itsestäänselvyydeksi (”a no-brainer”) ja sanoi tavoitteeksi, ettei loppukäyttäjä edes huomaa mistä lämpö tulee: ”that nobody’s impacted”.

Suomi on tähän poikkeuksellisen hyvä paikka kolmesta syystä. Maan sähkö on halpaa ja vähäpäästöistä (Olkiluoto 3:n käynnistyttyä noin 95 prosenttia Suomen sähköstä oli vuonna 2024 fossiilivapaata), kaukolämpöverkot ovat laajoja ja valmiiksi rakennettuja, ja lämmityskausi on pitkä ja kylmä. Lämpöä siis tarvitaan, verkko on olemassa, ja sähkö on puhdasta. Harvassa maassa nämä kolme osuvat yhteen yhtä hyvin, ja juuri siksi Suomesta on tullut maailman näkyvin esimerkki siitä, mitä louhinnan ulostulolle voi tehdä.

Miten watti saa toisen elämän

Tekniikka on suoraviivaista mutta ei triviaalia. Perinteinen louhintakontti jäähdytetään ilmalla: puhaltimet imevät kylmää ilmaa laitteiden läpi ja puhaltavat lämmenneen ilman ulos. Se on halpaa ja yksinkertaista, mutta hukkaa lämmön kokonaan ja tuottaa vain matalaa, hajautettua lämpöä, jota on vaikea hyödyntää. Lämmön talteenotto edellyttää nestejäähdytystä: joko suoraa vesijäähdytystä laitteiden läpi tai immersiota, jossa koko laite upotetaan lämpöä johtavaan nesteeseen.

Nestejäähdytys tuottaa korkeampaa ja tasaisempaa lämpötilaa, jonka voi syöttää kaukolämpöverkkoon. Suoralla talteenotolla päästään Suomen hankkeissa 55-78 asteeseen, mikä riittää sellaisenaan monen verkon paluupuolelle etenkin leudommalla säällä. Kun tarvitaan korkeampaa menolämpötilaa, lämpöpumppu nostaa sen jopa 95 asteeseen, mutta pumppu kuluttaa itse sähköä ja syö siten osan hyödystä. Immersiojäähdytyksellä on myös sivuhyöty: tasainen ja matala käyntilämpötila pidentää laitteiden ikää, mikä pienentää erikseen myös elektroniikkajätettä.

Kohde / tekniikkaTehoLämpötilaLämmitetyt / huom.
MARA, Satakunta (suora kaukolämpö)~3,5 MW55-78 °Cosa ~80 000 asukkaan verkostoa
MARA, Seinäjoki (+ lämpöpumput)~1 MW (+0,25 MW)50-60 °C, huippu 95 °CSeinäjoen Energian verkko
MARA, uusi datakeskuspilotti~2 MWkorkea talteenottonoin 11 000 asukasta
Immersio- / nestejäähdytyssuljettu kiertotasainen, korkealämmön myynti + pidempi laite-ikä
Ilmajäähdytys (yleisin)vaihteleematala, hajautettuei lämmön talteenottoa

Olennaista on, että lämmön arvo riippuu sen laadusta. Kaukolämpö haluaa korkeaa lämpötilaa ja tasaista virtausta, ja juuri siksi louhinta sopii siihen paremmin kuin moni luulee: toisin kuin tuuli tai aurinko, louhintakuorma on tasainen ja ennustettava, ja laitos voidaan sijoittaa sinne, missä lämmölle on kysyntää. Tämä erottaa sen myös tavallisesta datakeskuksesta, jonka lämpökuorma vaihtelee laskennan mukaan.

Hukkalämmön talous: enemmän kuin hyväntekeväisyyttä

Lämmön talteenotto ei ole louhijalle pelkkää imagonkiillotusta, vaan toinen tulovirta. Kun kone tuottaa yhtä aikaa lohkopalkkioita ja myytävää lämpöä, sama sähkö tienaa kahdesti. MARAn mallissa yhtiö kattaa laitekustannukset ja myy lämpöä kaukolämpöyhtiölle tai kunnalle sähkölämmitystä halvemmalla, ja kuvaa tätä poluksi kohti lähes nollakustannuksista sähköä: lämmön myyntitulo kuittaa osan sähkölaskusta. Alen Makhmetov, louhintayhtiö Hashlabsin perustaja, tiivisti ajatuksen Gristille: kyse on liiketoiminnasta, jonka hän haluaa tehdä ”much more sustainable, robust, and long term”.

Juuri tämä toinen tulovirta muuttaa louhijan taloutta laskusuhdanteessa. Marraskuussa 2026 Bitcoin on noin 57 500 euroa, monen vanhemman laitoksen tuotantokustannuksen alapuolella, ja louhintakate on puristuksissa koko toimialalla, kuten kolmannen vuosineljänneksen katsauksessa näkyi. Kun lohkopalkkio hupenee, lämpötulo pysyy: kaukolämpösopimus maksaa talven yli hinnasta riippumatta. Lämmöstä tulee siis se vakaampi puoli liiketoimintaa, ja lämmitystä tarvitsevassa Suomessa se voi pitää laitoksen käynnissä silloinkin, kun pelkkä louhinta ei enää kannattaisi.

Tällä on myös kääntöpuoli, joka kannattaa sanoa suoraan. Lämmön myynti kannustaa pitämään koneet päällä silloinkin, kun verkon kannalta olisi parempi sammuttaa ne. Joustava, nopeasti sammuva kuorma on louhinnan vahvin argumentti sähköverkolle, mutta kaukolämpöasiakas odottaa lämpöä myös pakkashuipun aikana. Lämmön talteenotto ja täysi joustavuus vetävät siis osin eri suuntiin, ja se jännite on osa ulostulon kirjanpitoa yhtä lailla kuin vältetyt päästöt.

Marraskuun 2026 testi: romahdus ja lämmityskausi törmäävät

Energiamix ei ole kiinteä luku, vaan se elää hinnan mukana. Kun Bitcoin romahtaa, tehottomimmat ja kalleimmalla sähköllä pyörivät louhijat sammuvat ensin, ja koska ne ovat usein myös likaisimpia, verkon keskimääräinen mix näyttää hetkeksi puhtaammalta. Tämä kapitulaatiomekanismi on todellinen, mutta se on sisäänmenon logiikkaa, ja sen kääntöpuolet on käyty läpi erillisessä romahdusta ja marginaalilouhijaa käsittelevässä jutussa: mix saattaa parantua, vaikka absoluuttiset päästöt eivät laske, ja tekoäly ehtii samaan aikaan lukita puhtaimman perusvoiman pitkillä sopimuksilla.

Suomessa törmäys on kuitenkin toisenlainen, ja se näkyy nimenomaan ulostulon puolella. Lämmityskausi on kylmimmillään juuri silloin, kun louhinta on vähiten kannattavaa, eikä kaukolämmön kysyntä välitä Bitcoinin hinnasta lainkaan. Siksi oikea kysymys ei ole vain puhdistuuko mix, vaan säilyykö lämpö. Lämpöintegroidulla louhijalla on romahduksessa syy pitää koneet käynnissä, jota puhtaalla louhijalla ei ole: lämpösopimus maksaa talven yli, vaikka lohkopalkkio ei riittäisi. Hinnan pohjalla hukkalämpö voi siis olla se asia, joka pitää laitoksen hengissä, ei pelkkä sivutuote.

Sama kolikko on kuitenkin myös riski. Jos operaattori ajautuu romahduksessa maksuvaikeuksiin tai konkurssiin, kuka pitää ne 80 000 ihmistä lämpiminä? Kaukolämpö on kriittistä infrastruktuuria, louhijan tase ei ole. Mitä syvemmälle louhinta sidotaan lämmöntuotantoon, sitä tärkeämpää on, että taustalla on varajärjestelmä ja sopimukset, jotka eivät kaadu yhden pörssikurssin mukana. Tätä huoltovarmuuskysymystä sisäänmenon kirjanpito ei näe ollenkaan, koska se katsoo vain sitä, mistä sähkö tuli, ei sitä, kuka jää kylmään jos laitos sammuu.

Konesalivero verottaa sähkön, mutta ei näe lämpöä

Suomi teki heinäkuun alussa 2026 ison linjauksen: datakeskukset, myös kryptolouhinta, siirrettiin sähköverossa alemmasta veroluokasta II yleiseen veroluokkaan I. Käytännössä vero nousi 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli noin 45-kertaiseksi, ja valtio arvioi keräävänsä muutoksella noin 47 miljoonaa euroa lisää sähköverotuloja vuodessa. Tämä niin kutsuttu konesalivero poisti yhden Euroopan kilpailukykyisimmistä sähköveroeduista.

Oleellista tämän jutun kannalta on, mitä vero mittaa. Se peritään jokaisesta kulutetusta kilowattitunnista riippumatta siitä, mistä sähkö tulee tai mihin energia päätyy. Ydinvoimalla pyörivä, lämpönsä kokonaan kaukolämpöön kierrättävä suomalaislaitos maksaa täsmälleen saman 2,24 senttiä kilowattitunnilta kuin kuvitteellinen hiilellä pyörivä louhija. Vero on sokea sekä sisäänmenon mixille että ulostulon lämmölle. Se on puhdas kulutusvero, eikä se tunne eroa taivasta lämmittävän ja asuntoja lämmittävän watin välillä.

Mittakaava ei ole pieni. Kymmenen megawatin laitos, joka käy ympäri vuoden, kuluttaa noin 88 gigawattituntia sähköä, jolloin pelkkä veronkorotus (2,19 senttiä kilowattitunnilta) tarkoittaa laskennallisesti lähes kahta miljoonaa euroa lisää vuodessa; sadan megawatin laitoksella puhutaan jo lähes 20 miljoonasta. Lämpöä myyvälle operaattorille, joka tarjoaa kaukolämpöä markkinahintaa halvemmalla, tällainen erä voi kääntää talouden miinukselle juuri silloin, kun sen ympäristöhyöty on suurimmillaan. Vero siis rankaisee kulutuksesta myös sitä, joka tekee kulutuksellaan eniten hyvää.

Tuki, joka olisi palkinnut lämmön, kaatui syksyllä

Kun hallitus korotti konesaliveron, se lupasi samalla kehittää tilalle tukijärjestelmän pehmentämään iskua. Suunniteltu malli oli määräaikainen verohuojennus, jonka ehtona oli, että datakeskus on rekisteröity ja joko hyödyntää hukkalämpönsä tai ylittää energiatehokkuudessa lain vähimmäistason. Toisin sanoen tuki olisi maksettu nimenomaan lämmön talteenotosta. Se oli ainoa kohta koko Suomen datakeskuspolitiikassa, joka olisi kirjannut ulostulon puolen kannattavaksi: valtio olisi palkinnut sitä, että watti saa toisen elämän.

Syksyn 2026 budjettineuvotteluissa vuoden 2027 talousarviosta hallitus kuitenkin hylkäsi tuen, jonka hintalapuksi oli arvioitu noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Valtiovarainministeri Riikka Purra perusteli päätöstä sillä, ettei Suomen vetovoima datakeskussijaintina riipu verotuista: maa on jo valmiiksi houkutteleva etenkin sähkön hinnan ja saatavuuden ansiosta. Sama viesti toistui kansainvälisessä uutisoinnissa: uutta tukea ei pidetty tarpeellisena.

Politiikan signaali on tämän jutun teesi tiivistettynä yhteen päätökseen. Suomi ehti suunnitella mekanismin, joka olisi palkinnut juuri sen hukkalämmön kierrätyksen, joka tekee maan louhinnasta poikkeuksellista, ja päätti sitten, ettei se ole tarpeen. Kulutusvero jää voimaan sokeana ulostulolle, ja ainoa hyvitys lämmöstä katosi. Lämpöintegroitua hanketta harkitsevalle operaattorille tai sijoittajalle politiikka sanoo nyt karusti: verotamme jokaisen polttamasi kilowattitunnin, mutta emme maksa senttiäkään siitä lämmöstä, jonka otat talteen.

MiCA mittaa sähkön, ei lämpöä

EU teki vihreästä luvusta pakollisen. MiCA-asetuksen kestävyysindikaattoreita koskeva komission delegoitu asetus (EU) 2025/422 velvoittaa kryptopalvelun tarjoajat ilmoittamaan valkoisissa kirjoissa pakollisena tietona konsensusmekanismin vuotuisen sähkönkulutuksen kilowattitunteina. Kynnysrajan (500 000 kWh vuodessa) ylittyessä seuraavat täydentävät pakolliset indikaattorit: uusiutuvan energian osuus, energiaintensiteetti transaktiota kohti ja kasvihuonekaasupäästöt. Vapaaehtoisina lisäindikaattoreina mainitaan energiamix, elektroniikkajäte ja vedenkulutus.

Huomaa, mitä listalta puuttuu. Hukkalämmön talteenotto tai vältetyt päästöt eivät ole indikaattori lainkaan, eivät pakollinen eivätkä vapaaehtoinen. Kaikkein todennettavin ja hyödyllisin tosiasia suomalaislaitoksesta, kaukolämpöverkkoon mitattu ja laskutettu lämpö, ei kuulu MiCAn mittareihin ollenkaan. Myös MiCA, aivan kuten konesalivero, katsoo pelkkää sisään menevää sähköä.

Tässä on ironia, joka on koko jutun ydin. Energiamixin vihreä prosentti on mallinnettu arvio, ja juuri siksi Cambridge ja Digiconomist päätyvät lähes kaksinkertaiseen eroon. Seinäjoen Energian verkkoon toimitettu lämpö sen sijaan mitataan ja laskutetaan kilowattitunnin tarkkuudella: se on ainoa luku tässä keskustelussa, jonka voisi tilintarkastaa. Ja se on ainoa luku, jota mikään järjestelmä ei vaadi. Suomessa louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta valvoo kryptopalvelun tarjoajia eli pörssejä ja säilytystä, ei louhijoita; näinpä kansallisenkin valvojan katse on kaupankäynnin, ei lämpökattilan puolella.

Vältetyt päästöt ovat kirjanpidon kiistakapula

Ulostulon kirjanpito ei kuitenkaan ole ongelmaton, ja rehellisyyden vuoksi se kannattaa sanoa. Kun MARA kertoo säästävänsä noin 455 tonnia hiilidioksidia jokaista lämpömegawattia kohti verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen kaukolämpölaitokseen, kyse on niin kutsutuista vältetyistä päästöistä. Ne ovat vertailuluku siitä, mitä lämpö korvasi, eivätkä ne kuulu sisäänmenon mixiin. Niitä ei myöskään saa laskea kahdesti: jos sekä kaukolämpöyhtiö että louhija ottavat kunnian samasta vältetystä tonnista, luku tuplaantuu paperilla. Päästölaskennan standardit (Scope 1, 2 ja 3 sekä lisäisyyden eli additionaalisuuden käsite) kamppailevat juuri tämän kanssa.

Asiantuntijat jakautuvat tässä siististi kahtia. Eric Bosworth, lämmön talteenottoon erikoistuneen Thermal Energy Insightsin perustaja, edustaa puolustettavissa olevaa versiota: jos louhintaoperaatio joka tapauksessa toteutetaan, lämpö kannattaa ehdottomasti ottaa talteen, ”if a bitcoin operation is already planned, then that heat should definitely be recovered”. Talteenotto on hyvä asia, mutta se ei oikeuta louhintaa, jota ei muuten olisi. Greenpeacen vanhempi asiantuntija Johanna Fornberg vie saman ajatuksen pidemmälle Gristille: edullinen lämmitys ei sinänsä ole paha asia, ”but does that actually provide justification for the industry? I would argue it does not”. Hän varoittaa hyväksymästä väitettä, että Bitcoin muka ratkaisee ongelman, jota ei muuten olisi olemassa.

Rehellisin tulkinta asettuu näiden väliin. Lämmön talteenotto on aito, mitattava hyöty ulostulon puolella, mutta sitä ei pidä salakuljettaa sisäänmenon vihreään lukuun, jotta koko toimiala näyttäisi vihreämmältä. Kahden kirjanpidon on pysyttävä erillään. Ulostulon kirjanpito saa yksittäisen suomalaislaitoksen näyttämään hyvältä; se ei ratkaise, onko proof of workin kokonaisjalanjälki vaivan arvoinen. Näiden kahden sotkeminen on juuri sitä viherpesua, josta Fornberg varoittaa, ja kahden ledgerin erillään pitäminen on juuri sitä rehellisyyttä, jonka Bosworthin rajaus säilyttää.

Mittari / järjestelmäMittaa sisään menevän energian?Mittaa lämmön talteenoton tai vältetyt päästöt?
Cambridge CCAF (energiamix)Kyllä (mallinnettu)Ei
Digiconomist BECIKyllä (taloudellinen malli)Ei
MiCA RTS (pakollinen kWh)KylläEi (talteenotto ei ole indikaattori)
KonesaliveroKyllä (jokainen kWh)Ei (sama vero vaikka lämpö kierrätetään)
Kaukolämmön mittari / laskuEi (ei sen tehtävä)Kyllä (todennettavissa)

Tekoäly vie megawatit, mutta kuka perii lämmön?

Sama puhdas pohjoismainen sähkö, joka teki suomalaisesta louhinnasta vihreää, on nyt kovassa kilpailussa. Tekoälyn datakeskukset tarjoavat samoista megawateista enemmän kuin louhijat. Google ilmoitti syyskuussa 2026 sijoittavansa Suomeen vähintään 13 miljardia euroa tekoälyinfrastruktuuriin vuosina 2027 ja 2028, mukaan lukien konesalit Haminaan, Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan sekä ydinvoimasopimus, jolla yhtiö ottaa jopa puolet Loviisan tuotannosta vuosina 2030 to 2049. Fingrid on jo rajoittanut uusia liittymiä osassa Etelä-Suomea vuoteen 2027 asti, kun liittymisjono on täyttynyt pääosin juuri datakeskusten takia.

MARA itse on jo sopeutumassa. Yhtiön uusin suomalainen pilotti kuvataan datakeskuslaskennan hukkalämmön talteenottona, ei enää erityisesti Bitcoin-louhintana, ja se lämmittää noin 11 000 asukasta noin 2 megawatin teholla. Siirtymä on looginen, koska ulostulon kysymys on tekoälylle täsmälleen sama: myös GPU-klusteri muuttaa lähes kaiken tehonsa lämmöksi, ja se lämpö voi yhtä lailla lämmittää kaukolämpöverkkoa. Seuraavat 80 000 suomalaista saattavatkin saada lämpönsä tekoälyn päättelystä eikä lohko-otsikoista.

Kirjanpidon sokeus kuitenkin siirtyy mukana muuttumattomana. Tekoälyn datakeskuksia ei koske MiCA, ja konesalivero verottaa niiden kilowattitunnit täsmälleen samoin, ja nyt myös niiltä puuttuu hukkalämmön hyvitys, kun suunniteltu tuki kaatui. Pyöri uuni sitten Bitcoinilla tai tekoälyllä, Suomi on valinnut verottavansa sisäänmenon ja jättävänsä ulostulon huomiotta. Kysymys siitä, kuka saa olla lämmönlähde, ratkeaa nyt sen mukaan, kuka pystyy maksamaan niukoista puhtaista megawateista, ei sen mukaan, kuka kierrättää lämmön parhaiten.

Mitä sijoittajan ja lukijan kannattaa seurata

Jos energiamixin lukee kahtena kirjanpitona, moni vuoden 2026 ja 2027 vaihteen kysymys asettuu paikalleen. Tässä ne, joita kannattaa seurata, kun arvioi louhinnan ympäristövaikutusta tai sijoitusta lämpöintegroituun hankkeeseen:

  • Cambridgen toisen laitoksen raportti, joka on odotettu myöhemmin vuonna 2026: vahvistuuko alustava 190 TWh ja 59,4 prosentin vähähiilinen osuus, ja tarkentuuko menetelmä.
  • Konesaliveron todellinen vaikutus: kuinka moni suomalaislaitos jatkaa, ja siirtyykö kuormaa halvemman sähköveron maihin.
  • Tuleeko mihinkään raportointikehikkoon, MiCAan tai kansalliseen, vihdoin lämmön talteenoton tai vältettyjen päästöjen indikaattori.
  • Tekoälyn ja louhinnan kilpailu puhtaasta perusvoimasta ja lämmönlähteen roolista: Googlen Loviisa-sopimus, Fingridin liittymisjono ja uudet suurkulutusvaatimukset.
  • Louhintakate ja hinta: pysyykö lämpötulo puskurina, jos Bitcoin jää pidemmäksi aikaa alle tuotantokustannuksen.
  • Toimialan keskittyminen: kun pienet sammuvat, kenen käsiin lämmöntuotanto päätyy.

Keskittyminen on tässä oma riskinsä. Kun pienet louhijat sammuvat romahduksessa, toiminta valuu harvoille suurille toimijoille, ja sama trendi näkyy siinä, miten pörssipoolien aikakausi on päättymässä. Jos lämmöntuotanto nojaa muutamaan isoon laitokseen, yhden toimijan ongelmista tulee kokonaisen kaupungin lämmitysongelma. Kannattaa myös muistaa, miksi energia per transaktio on harhaanjohtava mittari: Bitcoinin lohkotila ei ole enää pelkkiä maksuja vaan myös dataa ja vakuutta, kuten Ordinalsin toinen näytös osoittaa, joten kulutus ei seuraa transaktioiden määrää vaan hintaa ja hashratea.

Lopputulema on yksinkertainen. Suomalaista louhintalaitosta pitäisi arvioida molemmista kirjanpidoista: puhdas mix, jonka lämpö puhalletaan taivaalle, on ympäristön kannalta huonompi kuin hieman likaisempi mix, joka korvaa öljykattilan kaukolämpöverkossa. Energiamixin vihreä luku ei kerro kumpi on kyseessä, eikä yksikään virallinen mittari toistaiseksi kerro. Siihen asti lämpö, joka pitää 80 000 suomalaista lämpiminä marraskuun pakkasessa, pysyy koko keskustelun todellisimpana ja silti laskemattomana puolena.

Usein kysytyt kysymykset

Lämmittääkö Bitcoin-louhinta oikeasti suomalaisia koteja?

Kyllä. Yhdysvaltalainen MARA Holdings on kytkenyt louhinnan kahteen suomalaiseen kaukolämpöverkkoon, ja talteenotettu hukkalämpö lämmittää yhtiön mukaan noin 80 000 asukkaan koteja. Laitteista otetaan 50-78 asteista vettä, joka syötetään olemassa olevaan kaukolämpöön öljyn, turpeen ja hakkeen tilalle, ja järjestelmä on ollut toiminnassa vuodesta 2024.

Miksi hukkalämpö ei näy louhinnan energiamixissä?

Energiamix mittaa vain sisään menevän sähkön ja sen alkuperän, ei sitä, mihin energia päätyy. Lämmön talteenotto on ulostulon puolen asia, eikä se kuulu Cambridgen tai Digiconomistin lukuihin, MiCAn pakkoraportointiin eikä konesaliveroon. Yksikään virallinen mittari ei siis laske talteenotettua lämpöä, vaikka se on laitoksen helpoiten todennettava ympäristövaikutus.

Mikä on konesalivero ja koskeeko se kryptolouhintaa?

Konesalivero tarkoittaa sitä, että datakeskukset, myös kryptolouhinta, siirrettiin Suomessa 1. heinäkuuta 2026 sähköveron alemmasta luokasta II yleiseen luokkaan I. Vero nousi 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta eli noin 45-kertaiseksi, ja valtio arvioi keräävänsä sillä noin 47 miljoonaa euroa lisää vuodessa. Vero peritään jokaisesta kilowattitunnista riippumatta siitä, kierrätetäänkö lämpö.

Kaatuiko datakeskusten hukkalämpötuki Suomessa?

Kyllä. Hallitus oli suunnitellut määräaikaista verohuojennusta, jonka ehtona oli datakeskuksen rekisteröinti ja hukkalämmön hyödyntäminen tai lain vähimmäistasoa parempi energiatehokkuus. Noin 30 miljoonan euron vuotuinen tuki hylättiin syksyn 2026 budjettineuvotteluissa, ja valtiovarainministeri Riikka Purra perusteli päätöstä sillä, ettei Suomen vetovoima datakeskussijaintina riipu verotuista.

Kuluttaako Ethereumin staking yhtä paljon energiaa kuin Bitcoin-louhinta?

Ei. Ethereum siirtyi syyskuussa 2022 proof of stake -malliin, ja sen sähkönkulutus putosi yli 99,98 prosenttia noin 0,0026 terawattituntiin vuodessa. Se on murto-osa Bitcoinin arviolta 138-204 terawattitunnista, mutta staking ei myöskään tuota merkittävää hyödynnettävää hukkalämpöä, toisin kuin louhinta.

Kirjoittaja: Marcus Okafor, HOGE Wiren louhinta- ja energiatoimitus.

Share 𝕏 Post Telegram