SSV 2.0: kun restakingista tulee Ethereum-turvan markkinapaikka

SSV-token on noussut vuorokaudessa noin 9 prosenttia ja viikon aikana yli 20 prosenttia. Numero näyttää käännekohdalta, kunnes sen asettaa kontekstiin: samalla viikolla EIGEN kallistui noin 15 prosenttia, Obolin OBOL noin 17 prosenttia ja Ethereum itse peräti neljänneksen. Kyse ei ollut siitä, että markkina olisi yhtäkkiä hinnoitellut uudelleen SSV:n tärkeimmän lupauksen. Kyse oli koko sektorin nostosta ETH:n vanavedessä.

Se tärkein lupaus on based-sovellusten markkinapaikka, jota SSV Labs on rakentanut tammikuusta 2025 lähtien. Ajatus on kunnianhimoinen: muuttaa restaking pääomaa syövästä kilpailusta markkinapaikaksi, jolla Ethereumin validaattorit myyvät turvaa palasina, ilman että kukaan asettaa 32 ETH:n panostaan slashattavaksi. Tämä artikkeli avaa mallin, sen talouden ja sen, mitä se tarkoittaa suomalaiselle stakerille ja SSV-tokenin haltijalle. Aiemmat juttumme ovat käsitelleet SSV:n eroa EigenLayeriin ja Anchor-clientin ja cSSV:n todellisuutta. Tässä katse on itse markkinapaikan koneistossa.

Restakingista turvan markkinapaikaksi: mikä oikeasti muuttuu

Restakingin alkuperäinen idea, jonka EigenLayer teki tunnetuksi, on yksinkertainen. Otat jo panostetun ETH:si tai likvidin staking-tokenisi ja lupaat sen uudelleen vakuudeksi muille palveluille. Vastineeksi ansaitset lisätuottoa, mutta samalla se pääoma tulee slashattavaksi niiden palveluiden ehdoilla. Kaikki pantiksi asetettu pääoma on periaatteessa menetettävissä.

SSV 2.0 kääntää asetelman. Sen based-sovellukset (englanniksi based applications, lyhyesti bApps) eivät pyydä sinua panttaamaan pääomaasi uudelleen. Ne käyttävät validaattorin statusta: sitä tosiasiaa, että olet jo osa Ethereumin validaattorijoukkoa. Osallistut todistamalla Beacon Chain -statuksesi validointiavaimilla, et nostoavaimilla, jolloin itse 32 ETH:n pääoma pysyy koskemattomana. SSV Labs kuvaa tätä L1-validaattorien uudelleenkäytöksi ja uudeksi omaisuusluokaksi.

Ero kuulostaa tekniseltä, mutta se on liiketoimintamallin ero. Restaking on pääoman uudelleenpanttausta. Based-malli on markkinapaikka, jolla sovellukset vuokraavat operaattorien tuottamaa luotettavuutta, ja jolla vain se pääoma, jonka joku erikseen asettaa vakuudeksi, on pelissä. Restaking myy sinun panostasi; based-malli myy sinun rooliasi.

Based-sovellus lyhyesti: mitä se on ja mitä se ei ole

Based-sovellus on hajautettu sovellus, joka nojaa turvassaan ja toimintavarmuudessaan Ethereumin olemassa olevaan validaattorijoukkoon sen sijaan, että se pystyttäisi oman validaattorijoukkonsa, oman tokeninsa tai oman erillisen turvajärjestelmänsä. Sana based viittaa siihen, että sovellus rakentuu suoraan L1:n varaan.

Vertailu EigenLayeriin auttaa hahmottamaan eron. EigenLayerissä palvelua kutsutaan nimellä AVS (actively validated service), ja se ostaa turvansa restakerien uudelleenpanttaamasta pääomasta. Based-sovellus sen sijaan pyytää validaattoreita liittymään mukaan roolinsa, ei uuden pääomapantin, kautta. SSV Labsin perustaja ja toimitusjohtaja Alon Muroch on sanonut, että jos DAO hyväksyy mallin, se ”muuttaa restaking-markkinaa perinpohjaisesti” (Cointelegraph, tammikuu 2025).

Käytännössä bApp voi olla oraakkeli, joka tarvitsee suuren, sybil-vastustuskykyisen joukon raportoimaan hinnat rehellisesti; silta, joka tarvitsee riippumattomia todistajia; tai rollupin sekvensseri, joka haluaa sitoutua transaktioiden järjestykseen. Kaikille näille on yhteistä, että ne tarvitsevat suuren joukon toisistaan riippumattomia toimijoita, ja Ethereumin validaattorijoukko on suurin sellainen, joka on olemassa. Sama koskee pelilohkoketjuja: Web3-pelien näkymätön infrastruktuuri nojaa juuri tällaisiin komponentteihin, kun pelilogiikka siirtyy ketjulle.

Slashattava vai ei-slashattava pääoma: mallin ydin

Mallin ydin on erottelu slashattavan ja ei-slashattavan turvan välillä. Ilman tätä erottelua based-sovellukset olisivat vain toinen nimi restakingille.

Ei-slashattava turva syntyy validaattorin statuksesta. Kun operaattori todistaa hallitsevansa aktiivisia Ethereum-validaattoreita, hän tuo mukanaan suuren, kalliisti hankitun ja siksi vaikeasti väärennettävän identiteetin. Tätä ei voi slashata bApp-osallistumisen takia, koska itse 32 ETH:n pääoma ja nostoavaimet pysyvät stakerin hallussa ssv.networkin ulkopuolella. Turva ei tule siitä, että raha on suoraan pelissä, vaan siitä, että joukko on aito ja hajautettu.

Slashattava pääoma on vapaaehtoinen lisä. Operaattori tai delegoija voi halutessaan asettaa ERC-20-tokeneita tai natiivia ETH:ta vakuudeksi tietylle sovellukselle, jolloin se pääoma voidaan menettää, jos sovelluksen ehtoja rikotaan. SSV:n dokumentaatio kuvaa, miten kukin bApp valitsee, kumpaan turvatyyppiin se nojaa. Restakingissa vertailukohta on karu: siellä lähtökohtaisesti kaikki pantiksi asetettu pääoma on slashattavissa.

Risk Expressive Model: näin turvaa hinnoitellaan

Jos based-malli on markkinapaikka, sen hinnoittelumoottori on nimeltään Risk Expressive Model (REM). Se määrää, kuinka paljon painoarvoa ja palkkiota kukin operaattori saa ja millä ehdoilla häntä voidaan rangaista.

REM laskee operaattorin painon kolmesta muuttujasta: kuinka monta validaattoria hän tuo, kuinka paljon SSV:tä on panostettu, ja mitkä ovat hänen velvoitesuhteensa (obligation ratios) kutakin sovellusta kohtaan. Ideana on, että jokainen bApp voi ilmaista oman riskinsietonsa. Matalan panoksen sovellus voi tyytyä pelkkään ei-slashattavaan turvaan, kun taas suurta arvoa liikutteleva silta voi vaatia operaattoreiltaan erikseen bondattua, slashattavaa pääomaa.

Tämä on olennainen ero yhden koon restaking-malleihin. Sen sijaan, että kaikki turva hinnoiteltaisiin samalla tavalla, REM antaa jokaisen sovelluksen asettaa oman riskiprofiilinsa. Markkinapaikan kielellä: ostaja määrittelee, mitä turvaa se haluaa ostaa ja millä hinnalla, ja myyjä valitsee, mihin sovelluksiin osallistuu ja millä vakuudella.

Mitä markkinapaikalla myydään: bApp-käyttötapaukset

Markkinapaikka ilman tuotteita on tyhjä. SSV Labsin oma SSV 2.0 -julkistus luettelee kymmenen kategoriaa, joissa based-sovellukset voisivat toimia. Alla oleva taulukko kokoaa ne.

Osa näistä on jo tuttuja restaking-maailmasta: oraakkelit ja sillat ovat olleet AVS-esimerkkejä alusta asti. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin validaattorisitoumukset, kuten pre-confirmationit ja based-sekvensserit, joissa validaattori lupaa etukäteen sisällyttää tai järjestää transaktioita. Ne kytkevät bApp-mallin suoraan siihen keskusteluun, jota käydään Ethereumin rollup-tiekartasta ja MEV:stä. Jos yksikin näistä kategorioista löytää oikeaa kysyntää, markkinapaikka saa ensimmäisen maksavan asiakkaansa.

Kuka maksaa ja kuka saa: F1, F2 ja F3

Based-mallin talous nojaa kolmiportaiseen maksurakenteeseen, jonka SSV Labs merkitsee kirjaimin F1, F2 ja F3.

F1 on kiinteä maksu: noin yksi prosentti validaattorin Ethereum-stakingtuotosta. Se on perusmaksu verkon käytöstä. F2 on muuttuva, sovelluskohtainen maksu, jonka kukin bApp asettaa ostamastaan turvasta. F3 on transaktiomaksu tulevalla bApp-ketjulla (bApps chain), jos ja kun se toteutuu. Operaattori pitää osan maksuista velvoitteensa mukaan, ja loppu jaetaan delegoijille.

Tämä on se koneisto, jonka on tarkoitus tuottaa markkinapaikalle liikevaihtoa ja sitoa se SSV-tokeniin. Verkon keräämät maksut on määrä siirtää ETH-määräisinä tokenin panostajille cSSV:n kautta. Palasimme cSSV:n mekaniikkaan tarkemmin aiemmassa jutussa; olennaista tässä on, että F1, F2 ja F3 ovat se tulovirta, jonka pitäisi antaa tokenille sisältöä. Ilman maksavia sovelluksia rakenne on kaunis, mutta tyhjä.

Operaattori ja delegoija: kuka turvaa myy

Markkinapaikalla on kaksi myyjätyyppiä. Operaattori tuo validaattorit ja tekniikan: hän ajaa solmuja, allekirjoittaa ja hoitaa sen työn, joka pitää validaattorin toiminnassa. Delegoija tuo pääoman: hän voi asettaa SSV:tä tai muuta vakuutta operaattorin taakse ja saa osuuden maksuista vastineeksi.

Operaattorille based-mallin houkutus on, että hän voi kasvattaa ansaintaansa liittymällä useaan sovellukseen ilman, että hänen tarvitsee panttata 32 ETH:n pääomaa uudelleen tai lukita suuria määriä slashattavaa vakuutta. REM palkitsee siitä, että hän tuo enemmän validaattoreita ja panostaa enemmän SSV:tä. Delegoijalle malli tarjoaa tavan päästä osalliseksi tästä tulovirrasta ilman omaa laitteistoa. Kotivalidaattorille hajautettu validointi on samalla matalamman kynnyksen reitti; käsittelimme 4 ETH:n solo staking -reittiä ja sen riskit erikseen.

Tässä on myös SSV-tokenin ainoa vakava käyttötarkoitus. Koska REM painottaa panostettua SSV:tä, tokenilla on rooli markkinapaikan sisäisenä vakuutena ja äänivaltana. Kysymys, johon palataan alla, on, riittääkö tämä pitämään tokenin arvon pystyssä, jos maksavaa kysyntää ei synny.

Ääretön summa vai markkinointipuhe: turvabudjetin logiikka

Kun SSV Labs myy malliaan, se käyttää iskevää ilmausta: based-sovellukset ovat ”äärettömän summan peli” turvan tuottamisessa. Sen sijaan, että sovellukset kilpailisivat samasta rajallisesta pääomasta ja pakottaisivat validaattorit siirtämään sen paikasta toiseen, jokainen uusi validaattori lisää turvaa kaikille sovelluksille ja jokainen uusi sovellus tuo validaattoreille uuden ansaintamahdollisuuden. SSV:n oma muotoilu kuuluu, että jokainen uusi validaattori kasvattaa bApp-turvaa ja jokainen uusi bApp tuo validaattoreille uusia mahdollisuuksia.

Väite kannattaa asettaa turvabudjetin näkökulmaan. Bitcoinissa turvasta maksetaan suoraan: louhijat saavat lohkopalkkion ja siirtomaksut, ja tuo hashprice on se raha, joka pitää hyökkäyksen kalliina. Kirjoitimme tästä logiikasta hashpricen ja turvabudjetin yhteydessä. Kysymys based-mallille on, tuottaako ei-slashattava turva samanlaisen taloudellisen esteen.

Jos hyökkääjän ei tarvitse pelätä pääoman menettämistä, vaan pelkkää poissulkemista joukosta, turva nojaa sybil-vastustukseen ja maineeseen, ei suoraan rahaan pelissä. Korkean arvon sovelluksille SSV vastaa tähän juuri vapaaehtoisella slashattavalla kerroksella; matalan panoksen sovelluksille pelkkä joukon aitous voi riittää. Tässä on mallin todellinen jännite: se lupaa turvaa ilman lukittua pääomaa, mutta juuri lukittu pääoma on se, mikä tekee hyökkäyksestä kallista. Kumpi voittaa, ratkeaa vasta kun oikeat sovellukset valitsevat, kuinka paljon slashattavaa vakuutta ne vaativat.

Anchor: markkinapaikan pohjan on itse oltava hajautettu

Markkinapaikan uskottavuus lepää sen perustan varassa, ja SSV:n perusta on hajautettu validointi (DVT). Siinä validaattorin avain pilkotaan Shamirin salaisuudenjaolla osiin useammalle toisistaan riippumattomalle operaattorille, jolloin kukaan yksittäinen operaattori ei hallitse koko avainta. Ongelma oli pitkään, että itse hajautuskerros pyöri yhdellä ainoalla Go-kielisellä ohjelmistolla. Jos siinä olisi bugi, se voisi kaataa tai slashata kaikki sen varassa olevat validaattorit yhtä aikaa.

Ratkaisu on Anchor, toinen client, jonka on kirjoittanut Sigma Prime (Lighthouse-tiimin takana oleva yhtiö) Rustilla. Rahoitus tuli hallintoehdotuksesta DIP-56, joka hyväksyttiin SSV DAO:ssa. Alla olevat luvut ovat suoraan ehdotuksesta.

Tämä ei ole sivujuonne markkinapaikan kannalta. Jos based-sovellukset ostavat turvaa DVT-operaattoreilta ja koko DVT-kerros nojaa yhteen ohjelmistoon, markkinapaikan myymä turva on juuri niin vahva kuin sen heikoin yhteinen komponentti. Anchor on yritys poistaa tämä yksittäinen vikapiste, ja se on siksi edellytys sille, että turvaa voi ylipäätään myydä uskottavasti.

Vitalikin varoitus: älä ylikuormita konsensusta

Based-mallin älyllinen tausta on kiista, joka on käyty Ethereum-yhteisössä jo vuosia. Vitalik Buterin varoitti jo vuonna 2023 esseessään älä ylikuormita Ethereumin konsensusta, että validaattoreille kasattavat lisätehtävät ovat vaarallisia. Hänen sanoin: ”Jokainen Ethereumin konsensuksen tehtävien laajennus kasvattaa validaattorin ajamisen kustannuksia, monimutkaisuutta ja riskejä.” Hän myös huomautti, että jokainen laajennus pakottaa yhteisön tekemään yhä useampia päätöksiä, joista kukin voi johtaa yhteisön hajaannukseen.

SSV:n vastaus tähän on rakenteellinen. Koska based-sovellukset eivät koske 32 ETH:n pääomaan eivätkä lisää slashausehtoja itse Ethereum-konsensukseen, ne eivät SSV:n mukaan ylikuormita perustaa: riski jää sovelluksen ja vapaaehtoisen vakuuden tasolle. Tämä on suora vastaus Buterinin huoleen, ja se on myös syy, miksi SSV korostaa ei-slashattavaa turvaa niin voimakkaasti. Avoin kysymys on, riittääkö ei-slashattava turva pitämään hyökkäykset kalliina, vai siirtyykö riski vain näkymättömämpään muotoon, korrelaatioon ja maineeseen.

Todellisuustarkistus: markkinapaikka on vielä suurelta osin tyhjä

Malli on elegantti paperilla. Todellisuudessa markkinapaikka on vielä suurelta osin tyhjä. Vaikka SSV:n etusivun mittaristo mainostaa yli seitsemää miljoonaa panostettua ETH:ta, yli 16 miljardin dollarin TVL:ää ja yli 120 000 validaattoria, nämä ovat kumulatiivisia ja huippuhintaan laskettuja lukuja, eivät kuva ulkoisten based-sovellusten käytöstä. Sivun mainostama 20 prosentin APR on niin ikään kampanja- tai boost-luku, ei Ethereumin perustuotto, joka on lähempänä kolmea prosenttia.

Konkreettisin todellinen DVT-käyttö tulee yhä vanhasta käyttötapauksesta: Lidon Simple DVT -moduulista. Lidon omien lukujen mukaan moduulissa oli kesäkuussa 2025 noin 261 operaattoria, noin 9 500 validaattoria ja 308 320 ETH:ta, mikä oli 3,39 prosenttia Lidon talletuksista ja 0,88 prosenttia kaikesta panostetusta ETH:sta. Klustereita oli 82. Tämä on aitoa, mitattavaa DVT-adoptiota, mutta se on hajautettua validointia, ei uutta bApp-markkinaa.

Ulkoisesti täytettyä based-sovellusten markkinapaikkaa, jossa sillat, oraakkelit ja rollupit oikeasti ostaisivat turvaa, ei ollut vahvistetusti käytössä elokuussa 2026. Lido on samalla SSV:n suurin DVT-asiakas, mikä on oma jännitteensä: vertasimme Lidoa, Rocket Poolia ja Fraxia instituutioiden aikakaudella. Toisin sanoen markkinapaikan tärkein todiste käytöstä tulee toistaiseksi yhdeltä ainoalta suurelta asiakkaalta, joka käyttää vanhaa DVT-ominaisuutta, ei uutta bApp-mallia.

Token ja markkinapaikka: mitä 20 prosentin viikko todella kertoo

Palataan siihen viikon nousuun. Sijoittajan kannalta olennainen kysymys on, kertooko token markkinapaikan menestyksestä. Toistaiseksi ei kerro.

Taulukko tekee kaksi asiaa selväksi. Ensinnäkin koko sektori liikkui yhdessä: SSV:n reilut 20 prosenttia oli linjassa EIGENin 15 prosentin ja OBOLin 17 prosentin kanssa, ja Ethereum itse nousi neljänneksen. Se on beta-liike, ei uudelleenhinnoittelu based-mallin tulovirrasta. Toiseksi mittakaava on karu: SSV:n markkina-arvo on noin 30,9 miljoonaa euroa, ja se on yhä yli 96 prosenttia alle vuoden 2024 huippunsa, vaikka verkko mainostaa turvaavansa merkittävän osan Ethereumin validaattoreista. OBOL, saman DVT-ajatuksen toinen toteutus, on yli 99 prosenttia alle huippunsa alle miljoonan euron markkina-arvolla, vaikka sen Charon-ohjelmisto pyörittää oikeita validaattoreita muun muassa Lidossa.

Juuri tämän kuilun paikkaamiseksi SSV Labs rakensi cSSV:n: mekanismin, jolla F1-, F2- ja F3-maksut kertyvät ETH-määräisinä tokenin panostajille. Perustaja Alon Muroch on kirjoittanut, että tokenin arvo oli irronnut staking-tuottojen kasvusta ja että korjaus on ohjata verkon maksut ETH:na tokenin haltijoille. Se on suora yritys tehdä tokenista markkinapaikan omistusosuus. Malli toimii kuitenkin vain, jos markkinapaikalla on maksavia asiakkaita; muuten kyse on tuottotokenista ilman tuottoa.

Sääntely Suomessa: onko turvan myyminen palvelu

Suomalaiselle lukijalle olennainen kysymys on, mihin based-malli asettuu sääntelyssä. Lähtökohta on sama kuin muussakin ei-säilytyksellisessä stakingissa. Finanssivalvonta on Suomen toimivaltainen viranomainen MiCA-asetuksen alla, ja MiCA sääntelee kryptovarapalvelun tarjoajia (CASP), kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, ei itse protokollaa. Suomen kansallinen siirtymäaika rekisteröidyille virtuaalivaluuttapalveluntarjoajille päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n lyhyimmistä, joten palvelujen tarjoaminen suomalaisille edellyttää nyt MiCA-lupaa.

Based-malli tuo tähän uuden vivahteen. Jos yksityishenkilö ajaa omaa validaattoriaan tai delegoi pääomaa bApp:iin omilla avaimillaan ilman välikättä, kyse ei ole CASP-palvelusta; hän on protokollan käyttäjä. Mutta heti kun joku tarjoaa tämän palveluna, ottaa asiakkaiden varoja säilytykseen ja myy turvaa tuottona, kuvio alkaa muistuttaa säänneltyä toimintaa.

Sama koskee cSSV:n kaltaista tuottoa maksavaa tokenia. Jos sitä markkinoidaan suomalaisille sijoittajille tuottolupauksin, on syytä kysyä, onko kyseessä MiCA:n alainen kryptovara vai mahdollisesti MiFID II:n alainen rahoitusväline. Krypton johdannaiset, kuten futuurit ja ikuiset, ovat jo nyt MiFID II:n piirissä, eivät MiCA:n. Finanssivalvonta ei ole antanut DVT- tai based-sovelluskohtaista ohjeistusta, joten raja kulkee toistaiseksi yleisten periaatteiden mukaan: säilytys ja palveluntarjonta tuovat luvanvaraisuuden, pelkkä protokollan käyttö ei.

Mitä suomalaisen kannattaa seurata

Miten tietää, onko markkinapaikka oikeasti heräämässä henkiin? Muutamaa mittaria kannattaa pitää silmällä loppuvuoteen 2026:

• Ulkoiset bApp-julkaisut: onko Lidon Simple DVT:n ulkopuolella oikeita sovelluksia, kuten siltoja, oraakkeleita tai rollupeja, jotka ostavat turvaa.
• Anchorin adoptio: kuinka suuri osuus SSV-operaattoreista ajaa Rust-clientiä Go-clientin rinnalla; kahden clientin tasapaino on hajautuksen mittari.
• F2- ja F3-maksujen volyymi: todiste siitä, että markkinapaikalla on maksavia asiakkaita, ei vain validaattoreita odottamassa.
• cSSV:n kertymä: paljonko ETH-määräisiä maksuja tosiasiassa virtaa tokenin panostajille.
• DVT:n osuus koko Ethereumin stakingista: kasvaako hajautettu validointi vai jämähtääkö se muutamaan prosenttiin.

Operaattorille johtopäätös on, että based-malli laajentaa ansaintaa ilman, että 32 ETH:n pääomaa tarvitsee panttata uudelleen, mutta lisätuotto on toistaiseksi enemmän lupaus kuin maksettu lasku. Sijoittajalle johtopäätös on kylmempi: SSV on käytännössä mikrokäppi, jonka arvostus nojaa markkinapaikkaan, jota vielä rakennetaan. Viikon 20 prosentin nousu ei muuta tätä; se kertoo Ethereumin betasta, ei based-mallin kassavirrasta. Ken uskoo malliin, ostaa optiota siihen, että turvasta tulee kaupankäynnin kohde; ken ei usko, näkee 30 miljoonan euron tokenin, joka etsii yhä asiakkaitaan.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä based-sovellukset (bApps) tarkoittavat?

Ne ovat sovelluksia, jotka ostavat turvansa Ethereumin olemassa olevalta validaattorijoukolta sen sijaan, että pystyttäisivät oman tokenin tai oman validaattorijoukon. Validaattori osallistuu roolinsa kautta, jolloin 32 ETH:n pääoma ei tule slashattavaksi bApp-osallistumisen takia.

Miten SSV 2.0 eroaa EigenLayerin restakingista?

Restakingissa panostettu pääoma pantataan uudelleen ja on slashattavissa. SSV 2.0:ssa turva syntyy validaattorin statuksesta, ja vain vapaaehtoisesti erikseen bondattu pääoma on slashattavissa; perus 32 ETH pysyy koskemattomana. SSV kutsuu tätä ei-slashattavaksi turvaksi.

Ansaitseeko SSV:n panostaminen ETH-tuottoa?

cSSV:n kautta verkon keräämät maksut on tarkoitus jakaa ETH-määräisinä tokenin panostajille. Tuotto riippuu kuitenkin siitä, kuinka paljon maksavia sovelluksia markkinapaikalla on, ja toistaiseksi tuo volyymi on pientä.

Onko based-malli riskitön, koska pääomaa ei slashata?

Ei. Ei-slashattava turva ei poista korreloituneen ohjelmistovian riskiä eikä hajautuksen keskittymistä. Korkean arvon sovellukset nojaavat yhä vapaaehtoiseen slashattavaan vakuuteen, ja koko malli lepää DVT-kerroksen luotettavuuden varassa, mihin Anchor-client pyrkii vastaamaan.

Miten Finanssivalvonta suhtautuu stakingiin ja SSV:hen Suomessa?

Finanssivalvonta valvoo MiCA:n alla kryptovarapalvelun tarjoajia, kuten pörssejä ja säilytystä, ei itse protokollaa. Oman validaattorin ajaminen tai ei-säilytyksellinen delegointi jää CASP-sääntelyn ulkopuolelle, mutta säilytyksellinen staking-palvelu tai tuottoa markkinoiva token voi kuulua MiCA:n tai MiFID II:n piiriin.

Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinnan ja stakingin toimittaja.