Hashraten kasvun neljä moottoria 2026: miksi käyrä kääntyi ylös

Kesällä 2026 Bitcoinin hashrate teki jotain ennennäkemätöntä: se laski ilman, että yksikään hallitus oli kieltänyt louhintaa. Nyt käyrä on kääntynyt takaisin ylös. Syyskuun 5. päivänä verkon vaikeustaso (difficulty) nousi noin 1,31 prosenttia tasolle 127,45 biljoonaa, ensimmäistä kertaa selvästi pitkän leikkaussarjan jälkeen. Samaan aikaan hashprice, louhijan tulojen keskeisin mittari, on kohonnut noin 22 prosenttia kuukaudessa lukemaan 39,63 dollaria petahashilta päivässä (noin 34 euroa), ja 4. syyskuuta verkon laskentateho kävi hetkellisesti 1 001 exahashissa sekunnissa eli takaisin tsettahashin (1 000 EH/s) rajalla.

Otsikoissa hashraten kasvu näyttää yhdeltä luvulta, joka joko nousee tai laskee. Todellisuudessa sitä liikuttaa neljä erillistä moottoria: Bitcoinin hinta, ASIC-piirien tehokkuus, sähkön hinta ja saatavuus sekä louhintaan virtaava pääoma. Kevään lasku ja syksyn nousu ovat sama tarina eri suuntiin. Hinta on syklinen kiihdytin, joka hyytyi alkuvuonna ja käynnistyi elokuun rallissa; kestävä veturi, piirien tehokkuus, ei sen sijaan ole pysähtynyt kertaakaan koko Bitcoinin historian aikana.

Tämä artikkeli purkaa hashraten kasvun neljäksi moottoriksi, selittää miksi vaikeustaso toimii niiden termostaattina ja arvioi, onko syyskuun käänne kestävä vai lainattu. Suomalaiselle lukijalle mukana on paikallinen kulma: heinäkuussa 2026 voimaan tullut konesalien sähköveron korotus muutti laskelmaa siitä, kannattaako laskentatehoa ylipäätään pyörittää Suomessa.

Mitä hashrate on ja mitä sen kasvu mittaa

Hashrate kertoo, kuinka monta SHA-256-arvausta koko Bitcoin-verkko tekee sekunnissa etsiessään kelvollista lohkoa. Jokainen louhija kokeilee valtavaa määrää satunnaisia lukuja, kunnes joku osuu tavoitetta pienempään tiivisteeseen ja saa oikeuden kirjata seuraavan lohkon. Mitä enemmän arvauksia sekunnissa, sitä suurempi hashrate ja sitä kovempi kilpailu samasta 3,125 bitcoinin lohkopalkkiosta noin kymmenen minuutin välein.

Tärkeä yksityiskohta: hashratea ei mitata suoraan. Kukaan ei laske jokaista arvausta, vaan luku johdetaan tilastollisesti siitä, kuinka nopeasti lohkoja löytyy suhteessa voimassa olevaan vaikeustasoon. Siksi eri palvelut antavat hieman eri lukemia ja päivän sisäinen heilunta voi olla kymmeniä exahasheja suuntaansa. Kun sanotaan, että verkko on 934 EH/s tai lähellä yhtä tsettahashia, kyse on liukuvasta keskiarvosta, ei sekuntikellosta.

Yksiköt ovat kasvaneet Bitcoinin mukana tuhatkertaisin harppauksin. Alla oleva tikapuu näyttää, miten pienestä on tultu tsettahashiin.

Syyskuun käänne: difficulty nousi, hashprice repesi 22 prosenttia

Vuosi 2026 on ollut louhinnalle poikkeuksellisen myrskyisä. Vaikeustaso aloitti vuoden noin 146 biljoonasta ja valui kesäkuun 13. päivään mennessä pohjalukemaan 124,93 biljoonaa. Verkko on nähnyt vuoden aikana kahdeksan nousua (yhteensä +33,34 prosenttia) ja kymmenen laskua (yhteensä -45,27 prosenttia), eli nettona vaikeustaso on yhä noin 13 prosenttia alempana kuin tammikuussa. Kyseessä oli vasta toinen kerta koko historiassa, kun vaikeustaso painui vuositasolla edellisvuoden alle.

Syyskuun 5. päivän retarget mursi trendin. Vaikeustaso nousi 125,81 biljoonasta 127,45 biljoonaan, ja hashprice on noussut 32,42 dollarista lukemaan 39,63 dollaria petahashilta päivässä. Nousun taustalla on elokuun kurssiralli: kun Bitcoin kävi jälleen lähellä 80 000 dollaria (noin 68 600 euroa), louhijoiden eurotulot samasta laskentatehosta hyppäsivät, sammutetut koneet kannatti käynnistää uudelleen ja verkon teho palasi hetkellisesti tsettahashin rajalle.

Alla on tuorein tilannekuva verkosta. Bitcoinin hinta on CoinGeckon mukaan noin 68 560 euroa ja vaikeustason kehitystä voi seurata reaaliajassa CoinWarzin difficulty-käyrältä. Koska hashrate ja hashprice heiluvat päivittäin, luvut kannattaa lukea suuruusluokkina eikä desimaalitarkkoina totuuksina.

Neljä moottoria hashraten kasvun takana

Hashraten kasvua on helpompi ymmärtää, kun sen jakaa neljäksi voimaksi, jotka työntävät käyrää eri tahtiin ja eri suuntiin. Kaksi niistä on nopeaa ja syklistä, kaksi hidasta ja rakenteellista. Kun ne osuvat samaan suuntaan, hashrate kiitää; kun ne vetävät ristiin, käyrä junnaa tai kääntyy, kuten kävi vuonna 2026.

Ensimmäinen moottori on hinta ja sen kautta hashprice: se määrää, kannattaako louhinta juuri nyt. Toinen on ASIC-piirien tehokkuus: se määrää, kuinka paljon laskentatehoa yhdestä watista irtoaa. Kolmas on energia: halvan ja vakaan sähkön saatavuus. Neljäs on pääoma: raha, joka ostaa koneet ja rakentaa konesalit. Alla oleva taulukko tiivistää, miten kukin niistä käyttäytyi vuonna 2026.

Moottori 1: hinta ja hashprice, syklinen kiihdytin

Hashprice on louhijan päiväpalkka: odotettu tulo yhtä laskentatehon yksikköä kohti. Se lasketaan karkeasti kaavalla, jossa noin 144 päivittäistä lohkoa kerrotaan lohkopalkkiolla ja siirtomaksuilla sekä Bitcoinin hinnalla, ja summa jaetaan verkon hashratella. Termin vakiinnutti Luxorin Hashrate Index. Kaavasta näkee heti, miksi hinta on kiihdytin: kun Bitcoinin kurssi nousee, hashprice nousee suoraan mukana, vaikka verkossa ei tapahtuisi mitään muuta.

Juuri näin kävi elokuussa. Kurssiralli nosti hashpricea noin 22 prosenttia ilman, että yksikään uusi kone oli vielä käynnistynyt; pelkkä hinnan nousu riitti. Se on louhinnan käyttökate pähkinänkuoressa: kiinteät kulut, muuttuvat tulot, ja siksi pieni kurssiliike heiluttaa katetta moninkertaisesti. Sama vipu selittää, miksi elokuun ralli tuntui louhijoiden tuloksessa paljon rajumpana kuin itse 25 prosentin kurssinousu; käsittelimme tätä vipuvaikutusta tarkemmin louhintamarginaaleja ja rallia koskevassa jutussa.

Kiihdyttimen ongelma on, että se toimii molempiin suuntiin. Kun kurssi laski alkuvuonna tuotantokustannusten alle, hashprice painui monivuotisiin pohjiin ja arviolta 15-20 prosenttia maailman laitekannasta pyöri tappiolla. JPMorganin analyytikko Nikolaos Panigirtzoglou tiivisti mekanismin: “Kun bitcoin käy tuotantokustannuksensa alle, kalliimmat louhijat sammuttavat koneensa, hashrate laskee ja vaikeustaso säätyy alaspäin.” Hän arvioi verkon keskimääräisen kokonaistuotantokustannuksen noin 78 000 dollariksi (noin 67 000 euroa) ja vaikeustason herkkyydeksi hinnalle noin 0,62. Termiinimarkkina hinnoittelee nousun osin ohimeneväksi: puolen vuoden hashprice-termiini on noin 37,59 dollaria eli spot-hintaa alempana.

Moottori 2: ASIC-tehokkuus, kasvun kestävä veturi

Jos hinta on kiihdytin, tehokkuus on veturi. ASIC (application-specific integrated circuit) on piiri, joka osaa vain yhden asian, SHA-256-tiivisteiden laskemisen, mutta tekee sen äärimmäisen tehokkaasti. Ratkaiseva mittari on J/TH eli kuinka monta joulea energiaa kuluu yhteen terahashiin. Mitä pienempi luku, sitä enemmän laskentatehoa samasta sähköstä.

Kehitys on ollut tasaista ja yksisuuntaista. Vuoden 2016 Antminer S9 kulutti noin 98 J/TH. Vuonna 2020 S19 painui alle 35 J/TH:n, ja S19 XP vei luvun 21,5:een. Vuosien 2024-2025 lippulaiva S21 XP on 13,5 J/TH. Vuonna 2026 Bitmainin S23 Hydro rikkoi kymmenen joulen rajan ensimmäisenä sarjatuotantokoneena: noin 560 TH/s teholla 5 349 wattia eli 9,5 J/TH. Se on noin kymmenkertainen tehokkuusloikka vajaassa vuosikymmenessä.

Piirit eivät synny tyhjästä. Käytännössä kaksi valmistajaa, kiinalaiset Bitmain ja MicroBT, hallitsevat maailman ASIC-tuotantoa, ja niiden sukupolvikilpailu määrää tahdin, jolla verkon tehokkuus paranee. Kuvasimme tätä kaksinvaltaa ja siihen kohdistuvia tullipaineita erikseen Bitmainin ja MicroBT:n vertailussa. MicroBT:n WhatsMiner M70 -sarja asettuu noin 14,5 J/TH:n tienoille, joten kilpailu käydään aivan tehokkuuskäyrän kärjessä.

Miksi tehokkuus irrottaa hashraten sähkönkulutuksesta

Tehokkuuden merkitys on suurempi kuin miltä yksi J/TH-luku näyttää. Koska jokainen sukupolvi tuottaa enemmän terahasheja samasta watista, verkon kokonaishashrate voi kasvaa, vaikka sen käyttämä sähkömäärä pysyisi ennallaan tai jopa laskisi. Hashrate ja energiankulutus eivät siis kulje käsi kädessä yksi yhteen.

Ajatellaan sataa megawattia sähkötehoa. Vanhoilla S9-koneilla (98 J/TH) se tuottaa tietyn määrän laskentatehoa. Samat sata megawattia S23 Hydro -koneilla (9,5 J/TH) tuottaa noin kymmenkertaisen hashraten, koska jokainen watti tekee kymmenkertaisen määrän arvauksia. Kun vanha laitekanta korvataan uudella, verkko voi siis kasvaa pelkästään korvausinvestoinneilla, ilman että yhtäkään uutta megawattia kytketään verkkoon.

Tämä on syy, miksi vuoden 2026 megawattien siirtyminen tekoälylaskennalle ei romahduttanut hashratea samassa suhteessa. Kun tehotonta kapasiteettia sammui, jäljelle jäänyt sähkö valui tehokkaampiin koneisiin, ja hashrate kesti paljon paremmin kuin pelkkä megawattilasku olisi antanut olettaa. Tehokkuus on hiljainen kasvumoottori, joka jauhaa taustalla silloinkin, kun hinta ja pääoma vetävät toiseen suuntaan.

Moottori 3: energia, kilpailtu megawatti

Tehokkuudesta huolimatta hashrate pyörii lopulta sähköllä, ja halvan, vakaan sähkön saatavuus on koko toimialan pohjimmainen rajoite. Louhinta hakeutuu sinne, missä megawatti on halvin: Yhdysvaltain vapautetuille sähkömarkkinoille, Persianlahden valtioiden subventoituun energiaan, Paraguayn vesivoimaan. Marginaalilouhija, jonka koneet ovat lähimpänä kannattavuusrajaa, on aina se, joka ensimmäisenä sammuu, kun sähkö kallistuu tai kurssi laskee.

MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel on kuvannut energian roolia suorasukaisesti: “Se on nollasummapeliä. Kun kapasiteettia lisätään, se vaikeutuu kaikille muille. Katteet puristuvat, ja lattiana on energiakustannuksesi.” Saman haastattelun mukaan hän ennakoi, että vuoteen 2028 mennessä louhija on joko sähköntuottaja, sellaisen omistama tai sellaisen kumppani; pelkkä verkkoon kytketty kone ei enää riitä.

Suomessa energiamoottori sai heinäkuussa 2026 selvän jarrun. Konesalien sähkö siirrettiin takaisin alemmasta veroluokasta II yleiseen veroluokkaan I, mikä nosti sähköveron noin 45-kertaiseksi, karkeasti 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta. Suurelle, noin tuhat gigawattituntia vuodessa kuluttavalle laitokselle se tarkoittaa yksin sähköverossa noin 22 miljoonan euron lisälaskua vuodessa. Pohjoismaiden kylmä ilmasto ja runsas vesivoima ovat louhinnalle etu, mutta veromuutos siirtää Suomen kannattavuuslaskelmassa taaksepäin juuri, kun sama sähkö kelpaa myös tekoälyn konesaleille.

Moottori 4: pääoma ja tekoälyn imu

Neljäs moottori on raha. Hashraten kasvu vaatii investointeja: koneita, konesaleja, muuntajia, jäähdytystä. Vuonna 2026 tämä moottori kääntyi osittain pois louhinnasta, mutta ei kurssiromahduksen vaan houkuttelevamman vaihtoehdon takia. Sama sähkö ja samat tontit tuottavat enemmän, kun niillä pyöritetään tekoälyn ja suurteholaskennan (HPC) kuormia bitcoinin louhinnan sijaan.

CoinSharesin tutkimusjohtaja James Butterfill on kuvannut jaksoa yhdeksi haastavimmista kausista sitten edellisen puoliintumisen. Saman katsauksen mukaan pörssinoteeratut louhijat ovat ilmoittaneet yli 70 miljardin dollarin (noin 60 miljardin euron) arvosta tekoäly- ja HPC-sopimuksia, ja osa yhtiöistä voi saada jopa 70 prosenttia liikevaihdostaan tekoälystä vuoden 2026 loppuun mennessä, kun osuus nyt on noin 30 prosenttia. Needhamin analyytikko John Todaro on perustellut siirtymää yksinkertaisella laskelmalla: “Liikevaihto megawattia kohti ja EBITDA-katteet ovat paljon korkeammat HPC- ja AI-kolokaatiossa kuin louhinnassa.”

Tässä on vuoden 2026 kasvutarinan ydin. Aiemmat hashraten laskut, kuten 2018 ja 2022, olivat kapitulaatioita: louhijat menivät konkurssiin ja koneet sammuivat pakosta. Vuoden 2021 romahdus oli Kiinan louhintakielto. Vuoden 2026 lasku oli ensimmäinen, jonka takana ei ollut kielto eikä konkurssiaalto vaan pääoman vapaaehtoinen valinta. Se tekee laskusta hallitumman mutta myös oikukkaamman: raha voi palata yhtä nopeasti kuin lähtikin, jos hinta antaa siihen syyn.