Louhintapoolit ja staking 2026: sama keskittymä, eri puolustus

Kun kysyt, kuka oikeasti hallitsee Bitcoinia, vastaus mahtuu kahteen nimeen: Foundry USA ja AntPool. Kun kysyt saman Ethereumista, vastaus mahtuu sekin kouralliseen: Lido, BitMine, Coinbase ja Binance. Lohkoketjut myydään hajautettuina, mutta niiden tuotantokoneisto on molemmissa tapauksissa kasautunut yllättävän harvoihin käsiin. Taustalla on sama mekanismi, poolaus.

Bitcoin kävi 9. lokakuuta 2026 noin 73 348 eurossa (noin 82 350 dollaria) ja Ethereum noin 2 217 eurossa. Kumpikin verkko on historiallisen arvokas ja historiallisen hyvin turvattu, ja kummankin turva nojaa siihen, ettei kukaan yksittäinen toimija pääse määräämään, mitä lohkoihin kirjataan. Juuri tätä oletusta poolien ja staking-palveluiden keskittymä koettelee.

HOGE Wire on käsitellyt Bitcoinin louhintapoolien keskittymää, bisnesmallia ja 51 prosentin uhkakuvaa aiemmin erikseen. Tämä juttu asettaa ne rinnakkain toisen poolimaailman kanssa: Ethereumin staking-poolien. Teesi on yksinkertainen. Keskittymä näyttää lähes samalta molemmin puolin, mutta se, mitä verkko voi tehdä väärin käyttäytyvälle enemmistölle, eroaa ratkaisevasti. Sama keskittymä, eri puolustus.

Vertailu ei ole pelkkä sanaleikki. Bitcoinin louhintapoolit ja Ethereumin staking-palvelut ratkaisevat saman taloudellisen ongelman ja päätyvät siksi samaan lopputulokseen: muutama koordinoiva taho istuu sen kysymyksen äärellä, mitä lohkoihin päätyy ja missä järjestyksessä. Erot paljastuvat vasta, kun kysytään, mitä verkko voi tehdä, jos joku näistä tahoista alkaa toimia vilpillisesti. Sitä ennen kannattaa katsoa tarkkaan, keitä ne tahot ovat ja kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet.

Miksi sekä louhijat että stakerit kasautuvat pooleihin

Molempien poolimaailmojen juuri on sama ongelma: varianssi. Bitcoin-louhinnassa yksittäinen laite kilpailee koko verkon tehoa vastaan, joka on lokakuussa 2026 lähes zettahashin luokkaa (noin 990 EH/s). Kotilouhija, jonka laite tuottaa muutaman terahashin, voi tilastollisesti odottaa oman lohkon löytyvän kerran tuhansien vuosien välein. Pooli muuttaa tämän lottoarvan tasaiseksi palkaksi: sadat tai tuhannet louhijat yhdistävät tehonsa ja jakavat palkkiot osuuksien suhteessa. Pooli siis myy vakuutusta varianssia vastaan, ja sen bisnes on käsitelty tarkemmin jutussa louhintamarginaaleista ja katteen hajonnasta.

Ethereumin puolella sama logiikka toistuu toisessa muodossa. Oman validaattorin pyörittäminen vaatii tasan 32 ETH:ta (lokakuun hinnoilla noin 71 000 euroa), oman solmun, jatkuvan käytettävyyden ja riskin slashing-sakosta, jos solmu käyttäytyy väärin. Harva yksityissijoittaja täyttää kaikki ehdot. Niinpä valtaosa stakaa epäsuorasti: antamalla ETH:nsa likvidille staking-palvelulle, kuten Lidolle, tai pörssille, kuten Coinbaselle tai Binancelle. Palvelu pyörittää validaattorit, kantaa teknisen riskin ja jakaa tuoton, aivan kuten louhintapooli. Tulos on sama molemmin puolin: yksittäiset osallistujat saavat tasaisemman tuoton, mutta valta siitä, mitä verkko tekee, siirtyy muutamalle koordinoivalle välikädelle.

Bitcoinin kärkilista lokakuussa 2026

Bitcoinin louhintapoolien osuudet ovat julkisia ja luettavissa reaaliaikaisesti. Alla oleva tilannekuva perustuu Hashrate Indexin dataan 9. lokakuuta 2026 (verkon teho noin 996,8 EH/s) ja täsmää läheisesti mempool.space-palvelun viikkokeskiarvoon, jossa Foundry oli 26,36 ja AntPool 20,55 prosenttia.

Kaksi suurinta poolia kattaa yhdessä noin 47 prosenttia lohkoista ja kolme suurinta noin 64 prosenttia. Niin kutsuttu Nakamoto-kerroin eli pienin määrä toimijoita, jotka yhdessä ylittäisivät puolet verkosta, on näin ollen kolme. Luku on pysynyt samana koko vuoden. Syyskuussa AntPoolin osuus kiihtyi hetkeksi yli 22 prosenttiin ja synnytti puheita vallanvaihdosta kärjessä, mutta lokakuun alkuun mennessä nousu oli tasaantunut ja Foundry piti ykkössijansa reilun kuuden prosenttiyksikön erolla.

Numeroiden taustalla on ankara talous. Louhinnan hashprice eli odotettu bruttotuotto tehoyksikköä kohti oli lokakuun alussa noin 38-40 dollaria petahashilta päivässä (noin 34-36 euroa) Hashrate Indexin mukaan, ja vaikeustaso nousi ennätyslukemiin 132,7 biljoonaan. Kun kate on ohut, louhijat hakeutuvat pooleihin, jotka tarjoavat vakaimman maksun ja matalimmat palkkiot, ja se kasaa tehoa muutamalle suurimmalle. Markkinajohtaja Foundry on tunnetusti pitänyt institutionaalisten louhijoidensa FPPS-palkkion lähellä nollaa, mikä on klassinen tappiojohtajan asetelma.

Mitä pooli todella myy: maksumallit

Kun pooli myy vakuutusta varianssia vastaan, hinta ja ehdot määräytyvät maksumallin mukaan. Yleisin suurilla farmeilla on FPPS (Full Pay Per Share), jossa pooli maksaa louhijalle sekä lohkotuen että keskimääräiset transaktiomaksut riippumatta siitä, löytääkö pooli juuri sillä hetkellä lohkoja; pooli kantaa koko varianssin. PPLNS-mallissa (Pay Per Last N Shares) louhija saa osuutensa vain, kun pooli oikeasti löytää lohkon, mikä siirtää varianssin louhijalle mutta laskee palkkiota ja hillitsee poolihyppelyä. PPS+ yhdistää nämä, ja Oceanin TIDES-malli maksaa suoraan coinbase-transaktiosta ei-custodiaalisesti. D-Centralin vertailun mukaan palkkiot liikkuvat tyypillisesti nollasta neljään prosenttiin mallista ja poolista riippuen.

Ethereumissa staking-palvelu myy täsmälleen saman tuotteen ytimen, ennustettavuuden, mutta eri nimellä. Validaattorin tuotto koostuu protokollan liikkeeseenlaskusta, prioriteettimaksuista ja MEV-tuloista, ja ne ovat yksittäiselle validaattorille epätasaisia. Likvidi staking tasaa tämän: Lido kerää tuhansien validaattoreiden tuotot yhteen ja jakaa ne stETH-haltijoille tasaisesti, aivan kuten FPPS tasaa louhijan palkan. Palvelu ottaa tästä palkkion, Lidolla luokkaa kymmenesosa tuotosta ja pörsseiltä retail-asiakkailta tyypillisesti enemmän, Sparkin vertailun mukaan. Maksumalli on eri, mutta myytävä hyödyke on sama: satunnaisuuden poistaminen.

Ethereumin staking-kärkilista: eri logo, sama kuvio

Siirrä katse Bitcoinin hashratesta Ethereumin panokseen, ja kuvio toistuu. Datawalletin kokoamien lukujen mukaan lokakuussa 2026 staussa oli noin 43,7 miljoonaa ETH eli noin 36 prosenttia liikkeessä olevasta tarjonnasta. Tämä panos on jakautunut hyvin samankaltaisen kärkilistan kesken kuin louhinnassa, kuten juttu Lidon, Rocket Poolin ja Fraxin voimasuhteista kuvaa.

Lido on edelleen suurin yksittäinen nimi noin 21 prosentilla kaikesta stakatusta ETH:sta ja noin 62 prosentilla kapeammasta likvidin stakingin segmentistä, vaikka sen osuus on pudonnut vuoden 2023 yli 30 prosentin huipusta. Huomionarvoisin uusi tulokas on BitMine Immersion Technologies, pörssilistattu yhtiö, joka on kerännyt reilussa vuodessa yli kuusi miljoonaa ETH:ta ja stakannut niistä noin 5,07 miljoonaa oman MAVAN-validaattoriverkkonsa kautta. KuCoinin mukaan BitMinen panos vastaa noin 11,8:aa prosenttia verkon aktiivisesta staussta, ja Tech Timesin mukaan yhtiö on noussut suurimmaksi yksittäiseksi yritysvalidaattoriksi ja tavoittelee noin 330 miljoonan dollarin vuotuisia staking-tuottoja.

Laske yhteen neljä suurinta, Lido, BitMine, Coinbase ja Binance, ja ne ylittävät yhdessä puolet stakatusta ETH:sta. Instituutioiden osuus koko panoksesta on Datawalletin mukaan noussut yli 35 prosenttiin, kun se oli vuoden alussa noin 26. Rocket Poolin kaltainen luvaton, tuhansien kotioperaattoreiden verkko jää tässä mittakaavassa pieneksi, noin 528 000 ETH:oon, vaikka se edustaa juuri sitä hajautusta, jota verkko tarvitsisi.

Lidon kohdalla on tehtävä sama erottelu logon ja operaattorin välillä kuin Bitcoinin pooleilla. Lido ei ole yksi yritys vaan DAO, jonka panos jakautuu kymmenien solmuoperaattoreiden kesken, ja protokolla on tietoisesti laajentanut tätä joukkoa hajautuksen nimissä. Silti nostotunnukset, hallintatokenit ja stETH-token muodostavat yhden koordinaatiopisteen, aivan kuten poolin palvelin niputtaa sadat louhijat yhden logon alle. Hajautus operaattoritasolla ei poista keskittymää hallinnan tasolla, ja juuri siksi pelkkä validaattoreiden tai operaattoreiden lukumäärä on petollinen mittari.

Nakamoto-kerroin: kolme, kaksi vai harhaa

Kärkilistojen suurin ongelma on, että ne luottavat logoihin. Todellinen kysymys ei ole, montako poolin tai palvelun nimeä näkyy, vaan montako toisistaan riippumatonta tahoa niiden takana on. Molemmilla ketjuilla vastaus on epämukavasti pienempi kuin lista antaa ymmärtää.

Bitcoinin puolella kehittäjä 0xB10C on osoittanut, että osa pooleista rakentaa lähes identtisiä lohkomalleja. Hänen mallivertailussaan esimerkiksi AntPoolin ja Poolinin sekä BTC.comin ja Poolinin mallit täsmäsivät 98-99 prosenttisesti, ja yhdeksän toisiinsa kytkeytyvää poolia kattoi yhteensä noin 37 prosenttia hashratesta. 0xB10C korostaa, ettei tämä todista yhtä omistajaa, mutta jos AntPoolin satelliittipoolit lasketaan yhteen, klusteri kilpailee Foundryn kanssa suurimman tosiasiallisen lohkontuottajan asemasta ja efektiivinen Nakamoto-kerroin voi olla kaksi kolmen sijaan. HOGE Wiren syyskuinen juttu kärkilistan sokeasta pisteestä käsitteli tämän Bitcoinin osalta perusteellisesti.

Ethereumissa harha kulkee toiseen suuntaan. Verkossa on noin 868 000 aktiivista validaattoria, mikä kuulostaa äärimmäisen hajautetulta, mutta luku on itse asiassa laskenut tammikuun noin 975 000:sta. Syy ei ole keskittymän väheneminen vaan Pectra-päivitys, joka nosti validaattorin enimmäispanoksen 2 048 ETH:oon ja antoi suurten toimijoiden niputtaa monta validaattoria yhteen. Validaattoreiden lukumäärä ei siis kerro, montako tahoa niitä ohjaa. Aivan kuten Bitcoinin logot peittävät operaattorit, Ethereumin validaattorimäärä peittää sen, että avainten ja nostotunnusten hallinta kasautuu samalle kouralliselle.

33 prosentin raja: Ethereumin oma kipupiste

Bitcoinin pelätty raja on 51 prosenttia hashratesta. Ethereumilla vaarallinen kynnys tulee vastaan aiemmin. Casper-lopullisuussäännön vuoksi yksi toimija, joka hallitsee yli kolmannesta panoksesta, voi estää verkkoa saavuttamasta lopullisuutta; yli puolella voi ohjata lohkoketjun kärkeä; ja kahdella kolmasosalla voisi periaatteessa vahvistaa mielivaltaisia tiloja. Ethereum.orgin dokumentaatio kuvaa nämä kynnykset suoraan. Juuri siksi se, että Lido hipoi aikoinaan 33:a prosenttia, aiheutti laajaa huolta.

Vuonna 2022 Lidon yhteisö äänesti siitä, pitäisikö protokollan rajoittaa oma kasvunsa johonkin kiinteään osuuteen panoksesta. Ehdotus kaatui murskaavasti: The Blockin mukaan yli 99,8 prosenttia äänivallasta vastusti itserajoitusta. Keskustelu Lidon hallintafoorumilla oli kiivas. Ethereum-säätiön tutkija Danny Ryan kuului niihin, jotka varoittivat, että Lidon hallintarakenne yhdistettynä sen panososuuteen on vaarallinen keskittymän piste. Äänestystulos oli silti selvä: markkinaosuudesta ei luovuta vapaaehtoisesti.

Itserajoituksen sijaan Lido on myöhemmin ottanut käyttöön niin sanotun kaksoishallinnan (dual governance), jossa stETH-haltijat saavat veto-oikeuden ja aikalukon LDO-pohjaisiin hallintopäätöksiin. The Block raportoi DAO:n hyväksyneen mallin. Se ei pienennä panososuutta, mutta pyrkii estämään, että yksi hallintoeliitti voisi käyttää panosta väärin. Vastaavaa sisäänrakennettua jarrua Bitcoinin pooleilla ei ole: pooliin liittyminen ja siitä lähteminen on puhtaasti louhijan oma päätös, eikä mikään äänestys sido Foundrya tai AntPoolia mihinkään osuuteen.

Sensuuri on todellinen riski, ei 51 prosentin hyökkäys

Kärkilistoja lukiessa mieleen nousee helposti kauhukuva avoimesta enemmistöhyökkäyksestä. Käytännössä realistisempi uhka on hiljaisempi: transaktioiden sensuuri. Kun harva toimija päättää, mitä lohkoihin kirjataan, se voi myös jättää jotain pois. Ja tämä on jo tapahtunut molemmilla ketjuilla, saman syyn, Yhdysvaltain OFAC-pakotelistojen, takia.

Bitcoinissa kehittäjä 0xB10C havaitsi jo vuonna 2023 OFAC-pakotettuihin osoitteisiin liittyviä transaktioita, jotka puuttuivat tietyistä lohkoista. Alkuvuodesta 2025 hän raportoi uudesta jaksosta, jossa 15 pakotettua transaktiota puuttui 14 lohkosta, ja valtaosan niistä oli louhinut F2Pool. Poolin perustaja Chun Wang oli jo 2023 myöntänyt ajaneensa suodatinpaikkaa ja kytki sen pois yhteisön painostuksen jälkeen. Wang on esittänyt, että sensuurinkestävyys kuuluu rakentaa protokollatasolle eikä yksittäisten toimijoiden omantunnon varaan, mikä on tarkalleen se, mihin Bitcoinin tekniset korjaukset tähtäävät.

Ethereumissa sensuuri siirtyi lohkonrakennuksen markkinapaikalle. Kun Yhdysvallat pakotti Tornado Cashin elokuussa 2022, suuri osa MEV-Boostin releistä alkoi suodattaa pakotettuja transaktioita, ja OFAC-myönteisten releiden osuus lohkoista nousi hetkeksi korkeaksi. Tilanne on sittemmin kääntynyt: MEV Watchin mukaan neutraalit, sensuroimattomat releet rakentavat nykyisin noin 70 prosenttia lohkoista, ja sensuroivien releiden osuus on pudonnut muutamaan prosenttiin. Molemmilla ketjuilla sensuuri osoittautui siis todellisemmaksi ja samalla korjattavammaksi ongelmaksi kuin dramaattinen 51 prosentin kaappaus.

Kaksi korjausliikettä: Stratum V2 ja FOCIL

Molemmat ekosysteemit rakentavat parhaillaan protokollatason vastausta sensuuriin, ja ratkaisut ovat yllättävän samanhenkiset: anna lohkon sisällön valinta takaisin sille, jolla ei ole yhtä syytä sensuroida.

Bitcoinissa työkalu on Stratum V2 ja sen Job Declaration -ominaisuus. Vanhassa Stratum V1 -protokollassa pooli rakentaa lohkomallin ja louhija vain jauhaa sitä. V2:ssa louhija voi rakentaa oman mallinsa omalla solmullaan, ja pooli vain validoi ja tasaa maksut. Toukokuussa 2026 seitsemän poolia, jotka kattavat noin 75 prosenttia hashratesta, liittyi avointa standardia ajavaan työryhmään, CoinDeskin mukaan. Ensimmäinen Job Declaration -lohko louhittiin kesäkuussa 2026, kun DMND-pooli ja GoMining rakensivat mallin itse. Tuotannossa V2:ta ajavat toistaiseksi lähinnä Braiins ja DEMAND, ja Ocean saavuttaa saman DATUM-protokollallaan vanhan laiteohjelmiston päällä. Referenssitoteutuksen ylläpitäjä SRI arvioi, että V2 voisi olla uusien laitteiden oletus loppuvuoteen 2026 mennessä.

Ethereumissa vastaava hanke on FOCIL eli pakotetut sisällytyslistat (Fork-Choice Enforced Inclusion Lists). Idea on, että komitea ehdottajia voi yhdessä pakottaa tietyt transaktiot mukaan lohkoon, jolloin yksikään rakentaja ei voi systemaattisesti jättää niitä pois. CCN:n mukaan FOCIL on valittu tulevan verkkopäivityksen (lähteiden mukaan nimeltään Hegota) kärkiominaisuudeksi, tavoitteena loppuvuosi 2026. Ajoitus on osuva: molempien ketjujen sensuurinkestävyys siis kohenee rakenteellisesti suunnilleen samaan aikaan, eri tekniikalla mutta samasta syystä.

Sama keskittymä, eri puolustus

Tässä kohtaa ketjut eroavat jyrkästi. Oletetaan, että jokin enemmistö tosiaan alkaisi käyttäytyä väärin. Mitä verkko voi tehdä sille?

Bitcoinissa vastaus on karu: ei juuri mitään suoraan. Louhija, joka hyökkää, ei menetä laitteitaan. Chainlinkin selityksen mukaan 51 prosentin enemmistö voi järjestää lohkoja uudelleen, kaksoiskäyttää omia kolikoitaan ja sensuroida, mutta se ei voi varastaa muiden lompakoista eikä luoda kolikoita yli aikataulun. Ainoa todellinen pelote on talous: hyökkäys polttaa valtavasti pääomaa, ja jos se onnistuisi, se romahduttaisi juuri sen omaisuuden arvon, jota hyökkääjä louhii. Viimeinen keino olisi vaihtaa louhinta-algoritmi kovalla haarautumisella, mikä tekisi kaikista ASIC-laitteista hyödyttömiä, eräänlainen ydinvaihtoehto.

Ethereumissa on sisäänrakennettu rangaistus. Väärin käyttäytyvä validaattori voidaan slashata eli sen panos leikataan, ja korreloituneet virheet (saman operaattorin monta validaattoria kerralla) johtavat jyrkempiin sakkoihin. Vielä tärkeämpää: jos enemmistö yrittäisi vahvistaa petollisen tilan, yhteisö voi sosiaalisen kerroksen kautta haarauttaa hyökkääjän pois ja polttaa tämän panoksen. Ethereum.org kuvaa juuri tämän toipumismekanismin: hyökkäys on paitsi kallis myös kertaluonteinen, koska hyökkääjän pääoma ei selviä haarautumisesta. PoW:ssa laite jää jäljelle seuraavaa yritystä varten, PoS:ssa panos katoaa.

Hajautuksen työkalut: DVT, CSM ja Vitalikin ehdotukset

Jos sensuurin korjaukset ovat ketjujen välillä rinnakkaiset, keskittymän korjaukset eroavat. Ethereumilla on käytössä kokonainen työkalupakki, jota Bitcoinin pooleilla ei ole vastinetta.

Keskeisin on hajautettu validaattoriteknologia (Distributed Validator Technology, DVT), jossa yhden validaattorin avain pilkotaan usean toisistaan riippumattoman operaattorin kesken, niin ettei yksikään heistä yksin hallitse sitä. SSV Networkin ja Obolin kaltaiset hankkeet toteuttavat tätä, ja Ethereum.org suosittelee sitä nimenomaan keskittymän ja yksittäisen vikapisteen pienentämiseksi. Lido ajaa samaa ajatusta omalla yhteisöstaking-moduulillaan (Community Staking Module), joka päästää luvattomia kotioperaattoreita mukaan, ja Rocket Poolin koko malli perustuu tuhansiin luvattomiin operaattoreihin, jotka asettavat vakuuden.

Myös protokollaa itseään ehdotetaan muutettavaksi. Vitalik Buterin on pohtinut staking-suunnittelun uudistamista niin, että korreloituneista virheistä rangaistaisiin ankarammin, mikä tekisi saman infrastruktuurin päälle kasatusta jättipanoksesta riskialttiimpaa kuin hajautetusta. Tutkijat ovat esittäneet myös kaksitasoisia malleja, joissa likviditeettiprotokollille kirjattaisiin suoraan protokollaan esimerkiksi 25 prosentin yläraja. Yksikään näistä ei ole vielä tuotannossa, mutta suunta on selvä: Ethereum yrittää koodata hajautuksen sääntöihin, kun taas Bitcoin nojaa siihen, että louhijat vaihtavat poolia vapaaehtoisesti.

Miksi raha silti kasautuu

Jos työkaluja hajautukseen on, miksi keskittymä ei hellitä? Vastaus on molemmilla ketjuilla taloudellinen.

Bitcoinissa poolien palkkiokilpailu ajaa tehoa suurimmille. Kun Foundry pitää institutionaalisen FPPS-palkkionsa lähellä nollaa, pienempien poolien on vaikea kilpailla, ja ohuen hashpricen aikaan jokainen peruspiste merkitsee. Mitä alempi kate, sitä voimakkaampi veto kohti suurinta ja vakainta maksajaa, mikä on juuri se dynamiikka, jota louhintamarginaalien hajonta ruokkii.

Ethereumissa vetovoima tulee likviditeetistä ja tuotosta. Lidon stETH ei ole vain kuitti panoksesta, vaan sitä voi käyttää vakuutena DeFi-protokollissa, mikä tekee suurimmasta likvidistä tokenista entistä houkuttelevamman, klassinen voittaja vie kaiken -ilmiö. Samaan aikaan staking-tuotto kilpailee perinteisten korkojen kanssa: kun se vertautuu Euroopan keskuspankin ohjauskorkoon, instituutioille ja treasury-yhtiöille kuten BitMinelle syntyy kannustin kasata ETH:ta ja stakata se suuressa mittakaavassa. Niinpä institutionaalisen panoksen osuus on noussut Datawalletin mukaan yli 35 prosenttiin.

Energia vastaan pääoma: kaksi tapaa maksaa turvasta

Keskittymän lisäksi ketjut eroavat siinä, millä turva maksetaan. Bitcoin maksaa jatkuvalla energialla: louhijat polttavat sähköä tuottaakseen uusia lohkoja, ja verkko laskee liikkeeseen noin 450 BTC päivässä (lokakuun hinnoilla karkeasti 33 miljoonaa euroa päivässä) palkkioksi tästä työstä. Ethereum maksaa lukitulla pääomalla: noin 43,7 miljoonaa ETH makaa panoksena, ja sen vaihtoehtoiskustannus sekä slashing-riski muodostavat turvan hinnan. Edellinen on toistuva meno, jälkimmäinen kertalukitus.

Ero näkyy myös ympäristökeskustelussa. PoW:n energialasku on näkyvä ja mitattava, PoS:n taas lähes olematon, mutta kuten juttu stakingin energialaskusta huomauttaa, lähes nolla ei ole nolla: validaattorit, solmut ja indeksointi-infrastruktuuri kuluttavat sekin sähköä, ja pääoman keskittyminen suuriin konesaleihin pätee kummassakin mallissa.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle sijoittajalle

Suomalaiselle lukijalle keskittymä ei ole vain akateeminen kysymys. Louhinta sinänsä ei ole Suomessa luvanvarainen finanssipalvelu, eikä validaattorin pyörittäminen ole sitä sekään. Finanssivalvonta valvoo MiCA-asetuksen nojalla kryptovarojen palveluntarjoajia eli pörssejä, säilytyspalveluita ja esimerkiksi staking-palveluita, ei protokollaa eikä louhintaa itsessään. Suomen MiCA-siirtymäaika oli yksi EU:n lyhimmistä ja päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, minkä jälkeen rekisteröityjen tarjoajien on pitänyt hakea MiCA-toimilupaa jatkaakseen; Finanssivalvonnan mukaan maassa oli 13 rekisteröityä virtuaalivaluutan tarjoajaa, joista osa on hakenut toimilupaa. Kryptojohdannaiset puolestaan kuuluvat MiFID II:n piiriin, eivät MiCA:n.

Käytännössä suomalainen altistuu poolien ja staking-palveluiden keskittymälle juuri niiden välikäsien kautta, joita hän käyttää. Jos ostat ETH:ta pörssistä ja annat sen stakaukseen, panoksesi todennäköisesti päätyy jollekin kärkilistan nimistä. Jos sijoitat spot-ETF:n kautta, altistut sen säilyttäjän ja mahdollisen staking-järjestelyn valinnoille. Hajautuksen ongelma ei siis koske vain louhijoita San Joséssa tai validaattoreita Virginiassa, vaan myös helsinkiläistä, joka napsauttaa pörssissä stakaa-nappia.

Verotus tekee eron vielä terävämmäksi. Verohallinnon ohjeistuksessa PoW-louhinnalla saatu krypto on saajalleen ansiotuloa sillä hetkellä käyvästä arvostaan, kun taas PoS-stakingista kertyvä tuotto katsotaan korkoa muistuttavaksi pääomatuloksi. Sama poolausilmiö, eri verolaji. Lisäksi jokainen myöhempi vaihto on luovutus, josta voi syntyä luovutusvoittoa tai -tappiota, kuten juttu siitä, miten jokainen vaihto on luovutus, muistuttaa. Palkkioiden ja niiden myöhempien siirtojen kirjanpito on tehtävä huolella OmaVerossa.

Näkymä loppuvuoteen 2026

Loppuvuosi 2026 on molempien poolimaailmojen kannalta poikkeuksellisen kiinnostava. Bitcoinin puolella katse on kahdessa asiassa: ottaako AntPool (tai sen satelliittiklusteri) Foundryn kiinni kärjessä, ja alkaako Stratum V2 todella levitä laiteohjelmistojen oletukseksi SRI:n ennakoimaan tahtiin. Jos template-hallinta siirtyy aidosti louhijoille, kärkilistan keskittymä menettää osan terästään, koska suurenkaan poolin logo ei enää tarkoita, että se valitsee lohkon sisällön.

Ethereumin puolella seurataan 33 prosentin rajaa ja FOCILin etenemistä. Lidon osuus on laskenut huippuvuosistaan, mutta BitMinen kaltaisten treasury-yhtiöiden nopea kasvu tuo uuden keskittymän vektorin, jota kukaan ei äänestänyt. Jos FOCIL toteutuu suunnitellusti, sensuurinkestävyys paranee, mutta itse panoksen keskittymään se ei puutu. Rehellinen johtopäätös on, että keskittymä on molemmilla ketjuilla rakenteellista, se syntyy varianssin ja talouden logiikasta eikä katoa pelkillä työkaluilla. Ero on puolustuksessa: Ethereum voi rangaista väärinkäyttäjää panoksen leikkauksella, Bitcoin voi vain luottaa siihen, että hyökkäys ei kannata. Sama keskittymä, eri puolustus.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on louhintapooli ja miksi louhijat käyttävät sitä?

Louhintapooli yhdistää monen louhijan laskentatehon ja jakaa lohkopalkkiot osuuksien suhteessa. Yksin louhiva kotilaite voisi odottaa omaa lohkoa tilastollisesti tuhansia vuosia, joten pooli muuttaa tämän lottoarvan tasaiseksi tuloksi. Käytännössä pooli myy vakuutusta palkkioiden satunnaisuutta vastaan.

Kuka hallitsee Bitcoinin louhintaa vuonna 2026?

Lokakuussa 2026 suurimmat poolit olivat Foundry USA noin 26 prosentilla ja AntPool noin 20 prosentilla hashratesta. Kaksi suurinta kattaa yhdessä lähes puolet ja kolme suurinta noin kaksi kolmasosaa lohkoista, joten Nakamoto-kerroin on kolme. Yksikään yksittäinen toimija ei siis hallitse verkkoa yksin, mutta keskittymä on merkittävä.

Onko Ethereumin staking liian keskittynyttä?

Lido on edelleen suurin yksittäinen toimija noin 21 prosentilla kaikesta stakatusta ETH:sta, ja neljä suurinta (Lido, BitMine, Coinbase ja Binance) ylittää yhdessä puolet panoksesta. Koska yli kolmanneksen panoksesta hallitseva taho voisi estää verkon lopullisuuden, keskittymää pidetään Ethereumin keskeisenä turvahuolena.

Mikä on Nakamoto-kerroin?

Nakamoto-kerroin on pienin määrä toisistaan riippumattomia toimijoita, jotka yhdessä voisivat hallita yli puolta verkosta. Bitcoinin louhinnassa se on lokakuussa 2026 kolme. Kriitikot huomauttavat, että todellinen kerroin voi olla pienempi, jos osa pooleista jakaa saman omistajan tai infrastruktuurin.

Miten louhinta- ja staking-tuloja verotetaan Suomessa?

Verohallinnon ohjeistuksen mukaan PoW-louhinnalla saatu krypto on saajalleen ansiotuloa käyvästä arvostaan saantihetkellä, kun taas PoS-stakingista kertyvä tuotto katsotaan pääomatuloksi. Lisäksi jokainen myöhempi myynti tai vaihto on luovutus, josta voi syntyä luovutusvoittoa tai -tappiota. Tulot ilmoitetaan OmaVerossa.

Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren vanhempi toimittaja (louhinta ja staking).