Louhinnan kate 2026: selviää sähköstä, kaatuu taseeseen

Bitcoin-verkon vaikeustaso loikkasi 16. lokakuuta 2026 peräti 5,92 prosenttia lukemaan 140,58 biljoonaa, mikä oli vuoden kolmanneksi suurin nousu ja korkein taso sitten maaliskuun alun. Samalla laskentateho palasi yli tsettahashin, noin 1 036 exahashiin sekunnissa. Louhijalle tämä tarkoitti yhtä asiaa: hashprice, eli odotettu tulo laskentatehoa kohti, valui alkukuun noin 40 dollarista noin 37,76 dollariin petahashilta päivässä. Bitcoinin hinta pyöri 22. lokakuuta noin 83 000 dollarissa eli noin 74 000 eurossa.

Otsikkokysymys kuuluu yleensä: onko louhinta kannattavaa? Se on väärä kysymys. CoinSharesin tuoreen kolmannen vuosineljänneksen louhintaraportin mukaan pörssilistattujen louhijoiden painotettu kassakustannus yhtä bitcoinia kohti nousi noin 55 950 dollariin, 13 prosenttia enemmän kuin toisella neljänneksellä. Se on selvästi alle markkinahinnan, joten kassavirta on plussalla. Mutta kun samaan laskelmaan lisätään poistot ja osakeperusteiset kulut, kokonaiskustannus kipuaa noin 106 000 dollariin, eli reilusti yli nykyhinnan. Toisin sanoen keskimääräinen louhija tekee juuri nyt positiivista kassavirtaa ja kirjanpidollista tappiota samaan aikaan.

Ero näiden kahden luvun välillä, noin 50 000 dollaria jokaista louhittua bitcoinia kohti, on tämän jutun ydin. Se ei synny sähkölaskusta. Se syntyy taseesta: ASIC-laitteiden poistoista, jotka juoksevat riippumatta siitä, pyöriikö kone vai ei. Louhinnan kate selviää halvasta sähköstä, mutta kaatuu taseeseen. Suomalaiselle louhijalle kuvioon tuli tänä vuonna vielä yksi mutka: konesalien sähkövero nousi heinäkuussa moninkertaiseksi, ja hallitus perui syyskuussa luvatun korvaavan tukiohjelman. Seurataan siis katetta sähkömittarilta poistoriville asti.

Lokakuun 2026 tilannekuva

Ennen kuin puramme kate-erät osiin, tässä on lokakuun lopun lähtötilanne. Luvut ovat tuoreita mutta volatiileja, joten käytä niitä suuruusluokkana, älä tarkkana totuutena. Hashprice on pudonnut kuukauden aikana, koska vaikeustasoloikka kasvatti verkon tehoa, jota vastaan sama bitcoinmäärä jaetaan.

Lähteet: CoinGecko (hinta), Hashrate Index ja miningdisrupt (hashprice), coindaro (vaikeustaso ja laskentateho) sekä kWhPrice (Suomen pörssisähkö).

Kolme katetta, ei yhtä

Kun louhija, analyytikko tai toimittaja puhuu katteesta, hän tarkoittaa lähes aina eri asiaa. Siksi sama yhtiö voi näyttää samaan aikaan terveeltä ja tappiolliselta, riippuen siitä, mihin riviin katsotaan. Louhinnassa kannattaa erottaa kolme eri katetta.

• Bruttokate: louhintatulo miinus suorat energiakustannukset. Yksinkertaisin ja imartelevin luku, koska se jättää kaiken muun pois.
• Kassakate: tulo miinus kaikki kassakulut, eli sähkö, hosting, henkilöstö, poolimaksut ja yleiskulut. Ei sisällä poistoja. Tämä on se »cost to mine excluding depreciation», jota yhtiöt mielellään korostavat tiedotteissaan.
• Kokonaiskate: kassakate miinus poistot, osakeperusteiset kulut, korot, arvonalennukset ja verot. Tämä on se, minkä tilintarkastaja ja tuloslaskelma lopulta näkevät.

Vuonna 2021 kaikki kolme katetta näyttivät leveiltä. Vuonna 2026 ne ovat hajaantuneet: kassakate on useimmilla yhä plussalla, mutta kokonaiskate on monella pakkasella. Juuri tähän rakoon CoinSharesin Q3-luvut osuvat, ja juuri sen rakon suuruuden poistot määräävät. Ennen kuin menemme poistoihin, on syytä ymmärtää, mistä kaiken yläpuolella oleva tulorivi, hashprice, tulee.

Hashprice on bruttotulon mittatikku

Hashprice on yksinkertainen kaava: noin 144 lohkoa päivässä kerrottuna lohkokohtaisella palkkiolla (3,125 BTC plus siirtomaksut) ja bitcoinin hinnalla, jaettuna koko verkon laskentateholla. Luku on sama jokaiselle louhijalle maailmassa; se ei tunne sähkön hintaa, laitteen ikää eikä sijaintia. Juuri siksi se on bruttotulon mittatikku, ei kate.

Lokakuussa hashprice kävi alkukuusta noin 40 dollarissa, mutta 16. lokakuuta tullut vaikeustasoloikka söi elpymisen: kun verkon teho kasvaa 5,92 prosenttia mutta bitcoinin hinta ei nouse samaa tahtia, jokaisen petahashin osuus palkkioista pienenee. Niinpä hashprice painui noin 37,76 dollariin petahashilta päivässä (noin 33,7 euroa). Bitcoineina mitattuna hashprice pysyi suunnilleen ennallaan, noin 0,000456 bitcoinissa. Tämä on olennaista: pudotus ei johtunut hinnasta vaan verkosta. Siirtomaksut tarjosivat vain vähän apua, 0,63 prosenttia lohkopalkkiosta, mikä oli viidestoista peräkkäinen kuukausi alle yhden prosentin.

Kun kerrot hashpricen oman laitekantasi petahasheilla, saat päivittäisen bruttotulon. Vähennä siitä sähkö, niin saat bruttokatteen; vähennä kaikki kassakulut, niin saat kassakatteen. Vasta sen jälkeen tulevat poistot, ja juuri ne kääntävät monen louhijan luvut punaisiksi.

CoinSharesin Q3-luku paljastaa raon: 55 950 vastaan 106 000

CoinSharesin kolmannen neljänneksen louhintaraportti, jonka laati tutkimusjohtaja James Butterfill, antaa koko toimialalle kaksi lukua. Pörssilistattujen louhijoiden painotettu kassakustannus yhtä bitcoinia kohti nousi noin 55 950 dollariin, kun se toisella neljänneksellä oli noin 49 500 dollaria, eli 13 prosentin nousu. Se on yhä mukavasti alle 83 000 dollarin hinnan, joten kassavirta pysyy plussalla. Toinen luku on se tärkeä: kun mukaan lasketaan ei-kassaperusteiset erät, ennen kaikkea poistot ja osakeperusteiset kulut, keskimääräinen kokonaiskustannus kipuaa noin 106 000 dollariin bitcoinilta. Nykyhinnalla se tarkoittaa, että keskivertolouhija on kokonaiskatteeltaan tappiolla, vaikka kassavirta hymyilee.

Rako on noin 50 000 dollaria jokaista louhittua kolikkoa kohti, ja se on lähes kokonaan poistoja. Butterfillin tiimi tekee vielä ikävämmän huomion tulevasta: koska ASIC-laitteiden hinnat seuraavat tiiviisti bitcoinin hintaa, nouseva bitcoin nostaa myös laitteiden ja investointien hintaa ja siten tulevien kvartaalien poistoja. Louhijat myös hajauttavat yhä enemmän joko pitämällä louhittua bitcoinia taseessaan tai investoimalla tekoälyyn, mikä hidastaa niiden oman laskentatehon kasvua. Kate ei siis parane pelkästään hinnan noustessa; osa noususta valuu suoraan kalliimpaan rautaan ja suurempaan poistoon.

Kannattaa huomata, kuinka paljon arviot »tuotantokustannuksesta» vaihtelevat juuri siksi, että poistot lasketaan eri tavoin. JPMorganin Nikolaos Panigirtzoglou arvioi kaiken sisältävän tuotantokustannuksen olleen noin 78 000 dollaria keskikesällä 2026, kun taas CoinSharesin täysin kuormitettu luku on nyt noin 106 000 dollaria. Ero kahden uskottavan arvion välillä on lähes 30 000 dollaria kolikolta, eikä se johdu laskuvirheestä vaan siitä, miten nopeasti rauta oletetaan poistettavan. Juuri tämä oletus on koko katekysymyksen piilotetuin ja ratkaisevin muuttuja.

Poisto ei ole kulu, jonka voi sammuttaa

Sähkö ja poisto käyttäytyvät taloudellisesti päinvastoin. Sähkö on muuttuva kustannus: jos bitcoinin hinta painuu alle koneen kassarajan, louhija vetää pistokkeen seinästä ja sähkölasku pysähtyy samalla sekunnilla. Poisto taas on uponnut, kiinteä kustannus. Se juoksee joka päivä riippumatta siitä, pyöriikö kone vai onko se sammutettu, koska raha laitteeseen on jo maksettu ja sen arvo kuluu kalenterin, ei käyttötuntien mukaan.

Riot Platforms muotoili tämän toisen neljänneksen 2026 tuloksessaan suoraan: poisto on yhtiön sanoin »a non-cash expense and is not a variable operating cost that can be avoided even if we curtail operations temporarily». Toisin sanoen juuri se erä, joka kaataa kokonaiskatteen, on myös se, jota louhija ei voi säästää sammuttamalla koneita huonona päivänä.

Riotin omat luvut ovat siisti pienoismalli koko verkon tilanteesta. Yhtiön kassakustannus yhtä louhittua bitcoinia kohti oli toisella neljänneksellä 49 912 dollaria, mikä vastasi 69,6 prosenttia tuotannon arvosta (71 667 dollaria kolikolta). Samalla neljänneksellä, kun mukaan laskettiin poistot, kokonaiskustannus oli 90 631 dollaria eli 126 prosenttia tuotannon arvosta. Sama kvartaali oli siis kassavirraltaan reilusti plussalla ja kirjanpidollisesti selvästi tappiolla. Noin 40 700 dollarin ero näiden kahden välillä oli lähes kokonaan poistoa, täsmälleen samaa mekaniikkaa kuin CoinSharesin koko toimialan 50 000 dollarin rako.

Laiterumba: tehokkuuskisa pakottaa ostamaan lisää

Miksi poistot ovat louhinnassa niin raju erä? Koska ASIC-laite vanhenee taloudellisesti nopeammin kuin lähes mikään muu teollinen kone. Kyse on kahdesta samanaikaisesta rappeutumisesta. Ensimmäinen on tehokkuuskisa: Bitmainin uusi S23 Hydro hakkaa noin 9,5 joulea terahashilta, Bitdeerin A4 Ultra noin 9,45, kun taas muutaman vuoden takaiset S19-sukupolven koneet nielevät 21,5 (S19 XP) tai 29,5 joulea (S19j Pro). Heti kun markkinoille tulee tehokkaampi sukupolvi, vanha rauta muuttuu kannattamattomaksi samalla sähkön hinnalla, ja sen jälleenmyyntiarvo romahtaa.

Toinen rappeutuminen on verkon kasvu. Vaikeustaso toimii taloudellisena poistajana: kun koko verkon teho nousi 16. lokakuuta 5,92 prosenttia, jokaisen yksittäisen koneen osuus päivän palkkioista pieneni samassa suhteessa yhdessä yössä, vaikka itse laite oli yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä. Louhijan tuloa tuottava omaisuus siis kuluu kahdesti: fyysisesti ja epäkuranttiuden kautta sekä taloudellisesti verkon kasvaessa. Juuri siksi hashrate on vuosi lokakuun 2025 ennätyksen jälkeen palannut lähelle huippujaan, ja siksi vanha rauta poistuu käytöstä nopeasti; osa päätyy jälkimarkkinoille, osa elektroniikkaromuksi. Molemmat pakottavat ostamaan jatkuvasti uutta, ja juuri se jatkuva uusinta on poistorivin polttoaine.

Käyttöikäoletus on se vipu

Koska poisto määräytyy sen mukaan, kuinka monelle vuodelle laitteen hankintahinta jaetaan, kirjanpidollinen käyttöikä on koko kokonaiskatteen piilotetuin vipu. Jos yhtiö olettaa laitteelle viiden vuoden käyttöiän, vuotuinen poisto on pieni ja kokonaiskate näyttää hyvältä; jos oletus on kaksi vuotta, poisto kaksinkertaistuu ja sama kvartaali kääntyy tappiolliseksi. Mitään yhtä oikeaa lukua ei ole, ja juuri siksi yhtiöiden käyttöikäoletukset vaihtelevat rajusti, tyypillisesti noin puolestatoista viiteen vuoteen.

Erot näkyvät suoraan pörssiyhtiöiden raporteissa. American Bitcoin Corp poistaa laitteensa neljässä vuodessa, Bitdeer kahdesta kolmeen vuodessa, ja IREN lyhensi S21 Pro -koneiden käyttöikää loppuvuodesta 2025. Eräs pienempi louhija lyhensi oletustaan seitsemästä vuodesta yhteen vuoteen ja perusteli sitä alan tutkimuksella ja laitetekniikan nopealla vanhenemisella. Taloudellinen vanheneminen tapahtuu yleensä kolmesta viiteen vuodessa, vaikka kone kestäisi fyysisesti viidestä seitsemään. Seuraava taulukko on tarkoituksella yksinkertaistettu havainnollistus, ei markkinaluku: siinä oletetaan 20 dollarin laiteinvestointi terahashia kohti ja tasapoisto, jolloin yksi petahash vastaa 20 000 dollarin hankintaa.

Lue taulukkoa näin: jos rauta poistetaan kahdessa vuodessa, pelkkä poisto vie jo noin 73 prosenttia koko bruttotulosta, ennen kuin ainuttakaan senttiä on maksettu sähköstä tai palkoista. Yhden vuoden käyttöiällä poisto on 145 prosenttia bruttotulosta, eli laite ei ehdi maksaa itseään takaisin lainkaan pelkällä louhinnalla. Juuri tästä syystä koko verkon kokonaiskustannus (106 000 dollaria) on lähes kaksinkertainen kassakustannukseen (55 950 dollaria) nähden. Sähkö on se, mitä näet; poisto on se, mikä sinut kaataa.

Kassaraja koneittain: mitä sähkö saa maksaa

Jotta poistojen merkitys erottuu, katsotaan ensin pelkkää kassapuolta. Kassaraja kertoo, kuinka kallista sähkö saa olla, ennen kuin louhinta muuttuu kassavirraltaan tappiolliseksi. Kaava on yksinkertainen: kassaraja (USD/kWh) on hashprice jaettuna luvulla 24 kertaa laitteen tehokkuus jouleina terahashilta. Seuraava taulukko käyttää lokakuun hashpricea 37,76 dollaria ja euromuunnosta kurssilla 1,12.

Taulukko näyttää lohdulliselta: jopa vanha S19 XP kestää noin 6,5 sentin kilowattitunnin, ja uusi S21 Pro jopa yli yhdeksän sentin. Suomalaisella pörssisähköllä, joka pyöri 22. lokakuuta 2,24 sentissä kilowattitunnilta, melkein mikä tahansa rauta on kassavirraltaan plussalla. Mutta muista: tämä on kassaraja, joka jättää poistot kokonaan huomiotta. Lisää poistot taulukosta kaksi takaisin, niin todellinen kokonaiskatteen raja painuu paljon alemmas, ja monelle koneelle se menee jo pakkaselle. Halpa sähkö pelastaa kassan, ei tasetta.

Suomi nosti kustannuspohjaa: vero ylös, tuki pois

Suomalaiselle louhijalle kassapuoli muuttui tänä vuonna kahdella tavalla, ja molemmat huononsivat katetta. Ensin vero. Konesalien sähkövero nousi 1. heinäkuuta 2026 alemmasta veroluokasta II yleiseen luokkaan I. Käytännössä vero hyppäsi noin 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli noin 2,19 senttiä ylös. Valtiovarainministeriön mukaan muutos tuo valtiolle noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Analyysiyhtiö Blackridgen arvion mukaan jatkuvasti pyörivän 100 megawatin konesalin lisäverolasku on noin 21 miljoonaa dollaria vuodessa, ja tyypillisen kohteen kaikki kulut sisältävä sähkön hinta nousee noin 5,25 sentistä noin 7,5 senttiin kilowattitunnilta.

Sitten tuki, tai pikemminkin sen puute. Alun perin hallitus lupasi valmistella korvaavan tukiohjelman, jonka piti tulla voimaan syksyllä 2026 ja kohdistua erityisesti lisäarvoa tuottaviin konesaleihin. Syyskuun alussa 2027 budjettineuvotteluissa linja kääntyi: valtiovarainministeri Riikka Purra ilmoitti, että hallitus luopuu suunnitellusta uudesta tuesta. Purran mukaan uutta tukea ei enää tarvittu, koska Suomen vetovoima konesali-investointien kohteena ei riipu veroeduista. Ylen mukaan vanha veroetu maksoi valtiolle noin 47 miljoonaa euroa ja kaavailtu korvaava tuki olisi maksanut noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Pääministeri Petteri Orpo muistutti, että myös riittävä sähkön saanti on otettava huomioon, kun konesaleja rakennetaan ja suunnitellaan ympäri maata.

Lopputulos louhijalle: sähkön kassakustannus nousi juuri kun maailmanlaajuinen poistopaine kiihtyi. Silti perspektiiviä kannattaa pitää. Vaikka pörssisähkön päälle lisää uuden veron ja siirtomaksut, suomalaisen louhijan toimitettu sähkön hinta jää yhä matalaksi eurooppalaisessa vertailussa, usein alle kymmenen senttiin kilowattitunnilta. Se riittää pitämään kassan plussalla, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että kate ratkaistaan taseessa. Sama logiikka toistui jo lokakuun katekatsauksessamme: hinnan elpyminen ja halpa sähkö eivät riittäneet, kun vaikeustaso ja vero puskivat vastaan.

Suomen etu on yhä fysikaalinen

Vero nousi, mutta Suomen varsinaiset edut ovat fysikaalisia, eikä verolakimuutos poistanut niitä. Kylmä ilmasto antaa ilmaista jäähdytystä suuren osan vuodesta, mikä laskee laitteiden käyttölämpötilaa ja pidentää niiden ikää. Sähköverkko on poikkeuksellisen vähäpäästöinen, noin 89 prosenttia tuotannosta on fossiilivapaata; ydinvoima kattaa reilun kolmanneksen, vesivoima ja biomassa kumpikin vajaan viidenneksen, ja tuulivoima kasvaa nopeasti. Lisäksi louhinnan hukkalämpö voidaan myydä kaukolämpöverkkoon, joka lämmittää noin puolet maan kodeista, ja kysyntäjousto tuo lisätuloa, kun kone sammutetaan kulutushuippujen ajaksi.

Nämä edut ovat aitoja, mutta ne kaikki vaikuttavat kassapuoleen: sähkön hintaan, jäähdytykseen, lisätuloihin. Yksikään niistä ei kosketa tasetta. Kylmä ilma ei lyhennä poistoaikaa eikä kaukolämpötulo korvaa sitä, että kolmen vuoden päästä sama rauta on epäkurantti. Tässä mielessä louhinnan katetalous eroaa jyrkästi esimerkiksi validaattorin katetaloudesta, jossa ei ole erikoisrautaa vanhenemassa taustalla; staking sitoo pääomaa, mutta ei pyöritä samaa laiterumbaa. Suomen fysikaaliset edut pitävät suomalaisen louhijan kentän tehokkaalla, kassapositiivisella puolella, mutta poistoputki on kaikkialla samanlainen.

Hosting vai oma louhinta: kuka kantaa poiston

Katetta vertailtaessa on tiedettävä, kenen taseessa rauta on. Omassa louhinnassa yhtiö omistaa koneet, ja poisto istuu sen omassa tuloslaskelmassa. Hosting- eli kolokaatiomallissa louhija vuokraa tilan ja sähkön ja maksaa siitä kiinteää tai sähköön sidottua maksua; silloin osa pääomakustannuksesta on muuttunut käyttökuluksi, mutta joku kantaa poiston silti, joko palveluntarjoaja tai laitteen omistaja. Siksi kahden louhijan »cost to mine» -lukuja ei voi verrata suoraan tietämättä, sisältääkö hosting-maksu raudan poiston vai ei.

Pääomaintensiteetti on tämän koko tarinan hiljainen taustavoima. Puhtaan louhinnan infrastruktuuri maksaa arviolta noin 0,7 – 1 miljoonaa dollaria megawatilta, kun taas tekoälykäyttöön rakennettu konesali maksaa noin 8 – 15 miljoonaa dollaria megawatilta. Mittakaava näkyy investointitahdissa: erään koosteen mukaan 14 pörssilistattua louhijaa investoi yhdellä vuosineljänneksellä 2026 yhteensä noin 18,6 miljardia dollaria. Se on laiterumba dollareissa mitattuna, ja jokainen investoitu dollari muuttuu tulevien kvartaalien poistoksi.

Tekoäly siirtää rumban, ei lopeta sitä

Siksi niin moni louhija kääntää katseensa tekoälyyn ja suurteholaskentaan. Needhamin analyytikko John Todaro on huomauttanut, että tulo megawattia kohti ja EBITDA-marginaalit ovat HPC- ja tekoälykolokaatiossa huomattavasti louhintaa korkeammat. MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel taas kuvaa louhintaa nollasummapeliksi, jossa »the floor is your energy cost», ja ennustaa saman lähteen mukaan, että »By 2028, you’ll either be a power generator, be owned by one, or be partnered with one.» Viesti on, että pelkkä verkkoon kytketty louhija on katoava laji.

Tekoälykäänne ei kuitenkaan pakene poistoputkea, vaan suurentaa sitä. Kun megawatin rakentaminen maksaa kymmenkertaisesti louhintaan verrattuna, myös poistorivi kasvaa, vaikka tulorivi paranisi. Käänne siis siirtää rumban kalliimmalle ja vakaammalle tulopuolelle, muttei lopeta sitä. CoinShares havaitsi samaa: louhijat hajauttavat tekoälyyn ja bitcoinin pitämiseen taseessa, mikä hidastaa niiden oman laskentatehon kasvua. Se jakaa myös kentän niihin, jotka pystyvät allekirjoittamaan ja rahoittamaan tekoälysopimuksia, ja niihin, jotka jäävät puhtaan louhinnan varaan kiristyvällä katteella.

Mitä Q3-tuloksista kannattaa lukea

Kolmas vuosineljännes päättyi 30. syyskuuta, ja luvut saapuvat marraskuun alkupäivinä. Riot Platforms pitää tulospuhelunsa 4. marraskuuta 2026, ja muut suuret louhijat raportoivat suunnilleen samassa ikkunassa. Analyytikot odottavat Riotilta tappiollista neljännestä, konsensusennuste on noin 0,33 dollaria osakkeelta miinusta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole louhittujen bitcoinien määrä vaan se, mitä kate-erät kertovat.

• Kassa- ja kokonaiskustannuksen ero: kuinka suuri kuilu yhtiön »cost to mine excluding depreciation» -luvun ja täyden GAAP-kustannuksen välillä on. Mitä leveämpi, sitä raskaampi poistotaakka.
• Käyttöikäoletukset: onko yhtiö muuttanut laitteiden kirjanpidollista käyttöikää, ja mihin suuntaan. Lyhennys kertoo rehellisyydestä mutta syö tulosta.
• Arvonalennukset: onko vanhasta raudasta tai keskeneräisistä hankkeista kirjattu alaskirjauksia, jos laitteiden arvo on laskenut.
• Tekoälyn osuus: kuinka suuri osa liikevaihdosta tulee jo HPC- tai tekoälysopimuksista louhinnan sijaan.
• Poiston suunta: CoinSharesin varoitus muistaen, kasvattaako kallistunut rauta tulevien kvartaalien poistoa.

Ja ennen tuloksia tulee vielä yksi verkon muistutus: seuraava vaikeustason säätö osuu arviolta 30. lokakuuta, ja sen ennakoidaan nousevan noin 1,89 prosenttia. Se nipistää hashpricesta hieman lisää juuri ennen kuin yhtiöt avaavat kirjansa.

Valvonta: Finanssivalvonta valvoo palvelua, ei louhintaa

Sääntelyn kannalta louhinnan katekysymys on energia- ja kirjanpitoasia, ei arvopaperikysymys. Bitcoinin louhinta ei ole Suomessa luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta valvoo kryptovarapalvelun tarjoajia (pörssejä ja säilytystä) MiCA-asetuksen nojalla, ei itse louhintaa. Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yksi EU:n ja ETA:n lyhimmistä. Kryptojohdannaiset, kuten hashrate-futuurit, ovat puolestaan MiFID II:n alaisia rahoitusvälineitä markkinavalvojan alla, eivät MiCA:n piirissä. Louhinnan verotus taas kulkee Verohallinnon kautta, ja juuri käsitelty sähkövero on energiaverotuksen, ei finanssivalvonnan, asia. Kate siis ratkeaa sähkömarkkinalla ja tuloslaskelmassa, ei valvojan pöydällä.

Mitä tämä tarkoittaa sijoittajalle ja louhijalle

Tärkein oppi on, että kassavirraltaan positiivinen ei tarkoita kannattavaa. Kun seuraavan kerran luet otsikon »louhinta on taas voitollista», kysy heti, kumpaa katetta tarkoitetaan. Lokakuussa 2026 keskivertolouhija on kassaltaan plussalla mutta kokonaiskatteeltaan tappiolla, ja ero on poistoissa. Vuoden 2028 puolituksessa lohkopalkkio putoaa 3,125 bitcoinista 1,5625 bitcoiniin, mikä samalla hinnalla suunnilleen puolittaa bruttotulon, kun taas poistot jatkavat juoksuaan. Paine katteeseen siis kaksinkertaistuu juuri siltä puolelta, jota halpa sähkö ei korjaa.

Vaikeustaso toimii tässä itsekorjaavana säätimenä. JPMorganin Panigirtzoglou on kuvannut mekanismin: kun bitcoin käy alle tuotantokustannuksensa, kalliimmat louhijat sammuttavat koneensa, laskentateho laskee ja vaikeustaso säätyy alemmas. Se suojaa eloonjääneiden kassakatetta, mutta ei tee mitään taseelle. Voittajia ovat ne, joilla on halvin sähkö ja kuri hallita laitteiden uusintasykliä, yhä useammin tekoälytulon tukemana. Suomalaiselle louhijalle yhtälö on tuttu: puhdas ja edullinen sähkö pitää kassan hengissä, heinäkuun vero ja peruttu tuki nakertavat sitä, ja taseen laiterumba on se varsinainen koe. Kate selviää sähköstä, mutta se ratkaistaan taseessa.

Usein kysytyt kysymykset

Onko Bitcoin-louhinta kannattavaa lokakuussa 2026?

Kassavirran tasolla kyllä, taseen tasolla useimmiten ei. CoinSharesin Q3-raportin mukaan pörssilistattujen louhijoiden painotettu kassakustannus on noin 55 950 dollaria bitcoinilta, selvästi alle noin 83 000 dollarin hinnan, mutta kun mukaan lasketaan poistot ja osakeperusteiset kulut, kokonaiskustannus nousee noin 106 000 dollariin eli yli markkinahinnan. Moni louhija tekee siis positiivista kassavirtaa mutta kirjanpidollista tappiota.

Mitä eroa on kassakatteella ja kokonaiskatteella louhinnassa?

Kassakate on louhintatulo miinus kassakulut, kuten sähkö, hosting, palkat ja poolimaksut, eikä se sisällä poistoja. Kokonaiskate vähentää lisäksi ASIC-laitteiden poistot, osakeperusteiset kulut, korot ja mahdolliset arvonalennukset. Sähkön voi sammuttaa, poistoa ei: se juoksee, vaikka kone olisi sammutettu, joten juuri poistot erottavat kassapositiivisen ja GAAP-tappiollisen kvartaalin.

Miksi poistot ovat louhijoille niin suuri kuluerä?

ASIC-laite vanhenee taloudellisesti nopeasti: tehokkuuskisassa uusi noin 9,5 J/TH:n kone tekee vanhasta 29,5 J/TH:n koneesta kannattamattoman, ja verkon vaikeustaso kasvaa jatkuvasti, mikä pienentää oman laitteen osuutta palkkioista. Siksi kirjanpidollinen käyttöikä on usein vain kahdesta neljään vuotta, ja lyhyt käyttöikä tekee päivittäisestä poistosta ison osan hashprice-tulosta.

Miten Suomen sähköveron muutos vaikuttaa louhintaan?

Konesalien sähkövero nousi 1. heinäkuuta 2026 alemmasta veroluokasta II (noin 0,05 snt/kWh) yleiseen luokkaan I (2,24 snt/kWh), eli noin 2,19 senttiä kilowattitunnilta. Hallitus luopui syyskuussa 2026 suunnitellusta korvaavasta tukiohjelmasta. Muutos nostaa suomalaisen louhijan kassakustannusta, mutta ei poista Suomen fysikaalisia etuja, kuten kylmää ilmastoa ja vähäpäästöistä sähköä.

Milloin louhintayhtiöt julkaisevat Q3 2026 -tuloksensa?

Riot Platforms pitää kolmannen vuosineljänneksen tulospuhelun 4. marraskuuta 2026, ja muut suuret louhijat raportoivat marraskuun alkupäivinä. Tuloksista kannattaa katsoa kassa- ja kokonaiskustannuksen eroa, poistojen käyttöikäoletuksia ja mahdollisia arvonalennuksia, jotka paljastavat enemmän kuin pelkkä louhittujen bitcoinien määrä.

Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren louhinta- ja staking-toimittaja.