Louhintakate 2026: kaksoispuristus ennen Q3-tuloksia

Kahdessa vuorokaudessa louhijan katelaskelma meni uusiksi kahdesta suunnasta yhtä aikaa. Keskiviikkona 28. lokakuuta Yhdysvaltain keskuspankki jätti ohjauskoron ennalleen haukkamaiseen sävyyn, ja kryptomarkkina, joka oli ehtinyt hinnoitella koronlaskua, valui alaspäin: Bitcoin putosi alle 80 000 dollarin ja kävi torstaina noin 77 000 dollarissa eli noin 68 800 eurossa CoinGeckon mukaan. Vuorokautta myöhemmin, 29. lokakuuta, verkon vaikeustaso nousi noin kuusi prosenttia ja palasi vajaan neljän prosentin päähän kaikkien aikojen huipusta. Ensimmäinen isku osui louhijan tuloihin, toinen hänen kilpailuasemaansa, ja molemmat samalla viikolla, jolla kvartaalin Q3-tuloskausi avautuu.

Hetki on louhintakatteen kannalta poikkeuksellisen havainnollinen. Kate syntyy, kun tulot ylittävät kustannukset, mutta Bitcoin-louhinnassa kumpikin puoli käyttäytyy omalla tavallaan. Tulot tulevat protokollalta kiinteänä palkkiona, jonka euromääräinen arvo heiluu kurssin mukana, ja kilpailu säätää sitä, kuinka suuren siivun yksittäinen louhija tuosta kiinteästä palkkiosta saa. Lokakuun lopussa molemmat vivut kääntyivät louhijaa vastaan samaan aikaan: kurssi laski ja kilpailu kiristyi. Tässä jutussa käydään läpi mitä oikeasti tapahtui, mitä viimeisimmät vahvistetut luvut kertovat, mitä marraskuun tulosjulkistusten pitäisi paljastaa, ja mitä tämä kaikki tarkoittaa suomalaiselle, joka maksaa sähkönsä euroissa ja Pohjoismaiden puhtaasta mutta ei halvimmasta verkosta.

Kaksoispuristus 48 tunnissa

Fed piti ohjauskoron haarukassa 3,75-4,0 prosenttia äänin 10-2. Poikkeuksellista oli se, kumpaan suuntaan eriävät äänet osoittivat: sekä keskuspankin johtokunnan jäsen Lisa Cook että Clevelandin aluepankin johtaja Beth Hammack olisivat nostaneet korkoa neljänneksellä. Komitea totesi, että inflaatio pysyy koholla, ja futuurimarkkina hinnoittelee jo vahvaa mahdollisuutta uudelle koronnostolle joulukuussa. Riskisijoituksille tämä on kylmä viesti: se poistaa sen rahapoliittisen myötätuulen, jolle syksyn kurssinousu nojasi.

Seuraavana päivänä verkko iski omasta suunnastaan. Vaikeustaso, joka säätää automaattisesti kuinka vaikeaa lohkon löytäminen on, nousi 29. lokakuuta noin kuusi prosenttia noin 149 biljoonaan. Luku on enää noin neljä prosenttia alle lokakuussa 2025 nähdyn ennätyksen (noin 156 biljoonaa). Kyseessä oli jo toinen raju nousu kahdessa viikossa: 16. lokakuuta vaikeustaso oli hypännyt 5,92 prosenttia 140,58 biljoonaan, vuoden kolmanneksi suurin kiristys. Samalla verkon laskentateho palasi yli yhden tsettahashin sekunnissa (ZH/s) ensimmäistä kertaa maaliskuun jälkeen. Mitä korkeampi vaikeustaso ja hashrate, sitä pienemmän osuuden palkkiosta sama kone louhii, eli sitä pienempi hashprice ja kate.

Lopputulos näkyy suoraan louhijan päiväpalkassa. Hashprice, eli odotettu tulo laskentatehon yksikköä kohti vuorokaudessa, oli 26. lokakuuta 35,95 dollaria petahashilta päivässä ja painui vaikeustason noston myötä noin 34 dollariin, vaikka kurssi ei juuri liikkunut. Alla on tilannekuva lokakuun lopusta.

Mitä louhintakate tarkoittaa: brutto, kassa ja kokonaiskate

Louhintakatteesta puhutaan usein kuin se olisi yksi luku, mutta todellisuudessa niitä on kolme, ja ne kertovat eri tarinaa. Bruttokate on karkein: louhinnan tuotto miinus suora sähkölasku. Kassakate (cash cost) on jo tarkempi. Se laskee yhteen kaiken, mitä yhden bitcoinin louhiminen maksaa käteisenä: sähkön, hosting-maksut, poolimaksut, laitteiden huollon ja palkat, mutta ei poistoja. Kokonaiskate (all-in cost) lisää mukaan poistot eli sen, että kallis ASIC-laitteisto kuluu loppuun muutamassa vuodessa ja se on kirjanpidossa kustannus, vaikka rahaa ei kuukausittain lähtisikään ulos.

Ero on ratkaiseva, koska se määrää kaksi eri asiaa. Kassakate kertoo, kannattaako koneen antaa pyöriä tänään: niin kauan kuin louhinnan tuotto ylittää käteiskustannukset, jokainen päivä tuo rahaa, jolla kattaa kiinteitä menoja. Kokonaiskate kertoo, tuottaako toiminta voittoa tilinpäätöksessä. Juuri tästä syystä sama louhija voi raportoida saman kvartaalin, jolla se oli kassavirraltaan plussalla mutta kirjanpidollisesti tappiollinen. Palaamme tähän eroon konkreettisten lukujen kanssa, kun käsittelemme viime kvartaalin tulostaulua, sillä se on koko lokakuun lopun puristuksen ydin.

Kolmas tärkeä käsite on, että louhinta on raaka-ainebisnes. Palkkio on protokollan määräämä ja kiinteä (tällä hetkellä 3,125 BTC per lohko, kunnes kevään 2028 halving puolittaa sen 1,5625 bitcoiniin), joten kukaan louhija ei voi tuottaa enemmän bitcoinia hankkimalla lisää koneita. Hän voi vain viedä suuremman siivun samasta kiinteästä palkkiopotista, ja heti kun hän tekee niin, kilpailijat seuraavat ja vaikeustaso nousee. Kate kilpailtuu siis pois kohti marginaalisimman eli kalleimman vielä mukana olevan louhijan kustannusta. Tämä on se mekanismi, joka lokakuun lopussa jylläsi täysillä.

Hashprice on yhden työpäivän palkka

Jos louhintakate halutaan tiivistää yhteen mittariin, se on hashprice. Luxorin Hashrate Index loi termin vuonna 2019, ja se tarkoittaa odotettua tuloa laskentatehon yksikköä kohti vuorokaudessa, yleensä dollareina petahashilta päivässä (PH/pv). Kaava on suora: noin 144 lohkoa päivässä kerrottuna (lohkopalkkio plus siirtomaksut) kerrottuna Bitcoinin hinnalla, jaettuna koko verkon hashratella. Luku sisältää kaikki kolme muuttujaa, joita louhija ei voi hallita: palkkion, kurssin ja kilpailun. Ainoa, mitä hashprice ei kerro, on sähkön hinta, ja juuri siksi sama hashprice tuottaa aivan eri katteen Suomessa kuin Texasissa.

Vuoden 2026 hashprice-käyrä on tarina romahduksesta ja hauraasta elpymisestä. Se avasi vuoden noin 37,60 dollarissa, painui kesäkuun lopussa noin 27,70 dollariin (viiden vuoden pohjalukemiin), elpyi elokuun kurssinousun myötä ja kävi 2. lokakuuta noin 41,50 dollarissa, korkeimmillaan sitten tammikuun. Sieltä se on valunut takaisin: 18. lokakuuta noin 36,75 dollaria, 26. lokakuuta 35,95 dollaria ja 29. lokakuun vaikeustason noston jälkeen noin 34 dollaria. Olennaista on, että pudotus lokakuun aikana ei johtunut kurssista. Kurssi oli kuukauden alussa korkeampi kuin lopussa, mutta koko lasku tuli nimittäjästä: verkko kasvoi nopeammin kuin tuotto.

Bitcoin-määräisenä hashprice on itse asiassa ollut melko vakaa, noin 0,00045 BTC petahashilta päivässä. Se kertoo saman asian toisin päin: dollarimääräinen elpyminen oli kurssitapahtuma, ei verkkotapahtuma, ja kun kurssi ei enää vedä, jäljelle jää pelkkä verkon kiristyminen. Tätä samaa dynamiikkaa, jossa vaikeustason hyppy söi kurssinousun hyödyn, käsiteltiin tarkemmin hashpricen lokakuun katsauksessa. Syyskuun louhintatulot olivat silti noin 1,12 miljardia dollaria eli parhaat sitten tammikuun, millionminerin mukaan, mutta tuo luku jakautuu nyt entistä suuremmalle hashratelle, joten per kone tuotto ohenee.

Nimittäjä iski: vaikeustaso palasi lähelle ennätystä

Vaikeustaso on Bitcoin-protokollan sisäänrakennettu termostaatti. Se säätyy noin kahden viikon välein niin, että lohkoja syntyy keskimäärin kymmenen minuutin välein riippumatta siitä, kuinka paljon laskentatehoa verkossa on. Kun kone kytketään päälle, vaikeustaso nousee ja kaikki muut saavat pienemmän osuuden. Kun koneita sammutetaan, se laskee. Mikään muu liiketoiminta ei toimi näin: jos louhija kaksinkertaistaa kapasiteettinsa, hän ei saa kaksinkertaista tuottoa, vaan pakottaa koko verkon tuoton per yksikkö alemmas.

Alkuvuonna 2026 termostaatti toimi louhijan eduksi: vaikeustaso laski nettomääräisesti, kun kannattamatonta kapasiteettia sammui. Syksyllä suunta kääntyi, ja nopeasti. Alla oleva taulukko näyttää viimeisten viikkojen kiihtyvän nousukierron, joka on vienyt vaikeustason takaisin lähelle ennätystä.

JPMorganin analyytikko Nikolaos Panigirtzoglou kuvasi kesällä mekanismin, jolla verkko korjaa itseään: kun Bitcoin käy tuotantokustannuksensa (hänen arvionsa mukaan noin 78 000 dollaria) alapuolella, kalliimmat louhijat sammuttavat koneensa, hashrate laskee ja vaikeustaso säätyy alaspäin. Lokakuussa sama mekanismi pyöri toisin päin: kurssi oli elokuusta lähtien korkeammalla, koneet pysyivät päällä ja uutta kapasiteettia kytkettiin, joten hashrate ja vaikeustaso nousivat, kunnes ne söivät kurssin tuoman katteen takaisin. Termostaatti ei siis ole louhijan ystävä eikä vihollinen, vaan armoton vakauttaja, joka vetää katteen aina kohti marginaalilouhijan kustannusta.

Osoittaja petti: miksi korkotauko sattuu

Jos vaikeustaso on kateyhtälön nimittäjä, Bitcoinin kurssi on sen osoittaja. Se on ainoa muuttuja, joka voi nostaa koko louhijakentän katetta kerralla: kun kurssi nousee, hashprice nousee suoraan samassa suhteessa, eikä yksittäisen louhijan tarvitse tehdä mitään. Juuri siksi lokakuun lopun Fed-kokous oli louhijoille niin tärkeä, vaikka keskuspankki ei sano sanaakaan bitcoinista. Kolmas vuosineljännes oli Bitcoinille vahva, kurssin kannalta paras kvartaali pariin vuoteen, ja tuo nousu nojasi odotukseen rahapolitiikan keventymisestä.

Haukkamainen tauko vei tuon odotuksen. Kun korko pysyy paikallaan, kaksi jäsentä äänestää jopa noston puolesta ja komitea sanoo inflaation pysyvän koholla, markkina joutuu siirtämään keventymistoiveensa eteenpäin. Bitcoinin putoaminen alle 80 000 dollarin heti päätöksen jälkeen oli tästä suora seuraus. Louhijalle se tarkoittaa, että osoittaja ei tule hätiin: kateparannus, joka voisi tulla kurssinoususta, on juuri siirretty tuntemattomaan tulevaisuuteen, kun taas nimittäjä (vaikeustaso) nousi käden käänteessä. Tämä on puristuksen epäsymmetria: kilpailu kiristyy automaattisesti ja heti, mutta kurssiapu riippuu makrotalouden tuulista, joihin yksikään louhija ei voi vaikuttaa.

Joulukuun kokous pysyy elävänä riskinä kumpaankin suuntaan. Jos Fed todella nostaa korkoa vielä kerran, kuten futuurit hinnoittelevat, rahapoliittinen vastatuuli jatkuu talven yli. Jos taas inflaatio taittuu ja keskuspankki kääntyy, osoittaja voi palata louhijan puolelle nopeasti. Tässä on syytä muistaa, ettei louhijalla ole tähän mitään suojaa muuta kuin kustannuskuri: ainoa, mitä hän voi hallita, on oma sähkölaskunsa.

Viimeinen vahvistettu tulostaulu: Q2:n kassa- ja kokonaiskate

Ennen kuin katsotaan tulevaa, kannattaa katsoa viimeisintä varmaa dataa. Tuorein kvartaali, jolta on vahvistetut luvut, on Q2 2026, ja se on oppikirjaesimerkki kassakatteen ja kokonaiskatteen erosta. Riot Platformsin oma raportointi kertoo, että yhden bitcoinin louhiminen maksoi ilman poistoja 49 912 dollaria eli 69,6 prosenttia tuotannon arvosta (kassavirraltaan selvästi plussalla), mutta poistot mukaan laskien kustannus oli 90 631 dollaria eli 126 prosenttia tuotannon arvosta. Sama kvartaali, kaksi vastakkaista totuutta: käteistä tuli sisään, mutta tilinpäätös oli tappiolla.

Alla oleva taulukko kokoaa kentän hajonnan. Huomaa, että luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia: MARAn 38 690 dollaria on pelkkä ostetun energian kustannus omilla laitoksilla (noin 0,04 dollaria/kWh), ei Riotin kaltainen laajempi kassakustannus, ja TeraWulfin luvut ovat tekoälysiirtymän vääristämiä. Juuri tämä vertailukelvottomuus on syy, miksi mining-osakkeiden tulosraportteja pitää lukea tarkasti: jokainen yhtiö määrittelee kustannuksensa hieman eri tavalla.

CoinSharesin arvio on tässä karuin: koko julkisen louhijakentän painotettu kassakustannus oli Q2:lla noin 75 500 dollaria bitcoinilta, mikä itse asiassa ylitti kvartaalin keskimääräisen kurssin. Toisin sanoen keskimääräinen julkinen louhija louhi käteistappiolla jo ennen poistoja, ja arviolta 15-20 prosenttia vanhemmasta laitekannasta oli kokonaan kannattamatonta. Harvat, kuten IREN, louhivat alle toteutuneen kurssin ja olivat selvästi voitollisia. Se, mikä erotti voittajat häviäjistä, ei ollut hashprice, joka on kaikille sama, vaan sähkön hinta ja laitteiston ikä. Poistojen ja taseen puolta, eli miksi moni kassavirraltaan plussalla oleva louhija silti tekee tappiota, on käsitelty tarkemmin jutussa louhinnan kate selviää sähköstä mutta kaatuu taseeseen.

Q3-tuloskausi avautuu: mitä lukujen pitäisi kertoa

Marraskuun ensimmäinen viikko on louhijoille koetinkivi. Cipher raportoi kolmannen neljänneksen 2. marraskuuta, MARA 3. marraskuuta ja Riot 4. marraskuuta. Nämä raportit koskevat heinä-syyskuuta, siis juuri sitä vahvaa kvartaalia, jolla kurssi nousi. Siksi lukujen takapeili näyttää todennäköisesti valoisalta: tuotannon arvo per bitcoin oli Q3:lla korkeampi kuin Q2:lla, ja moni louhija palasi kassavirraltaan plussalle. Vaara on siinä, että sijoittaja lukee valoisan takapeilin ja unohtaa, että reaaliaikainen kate on jo lokakuun lopussa puristettu kasaan korkeammalla vaikeustasolla ja matalammalla kurssilla.

Kolme asiaa kannattaa poimia raporteista. Ensinnäkin hajonta: keskiarvo ei kerro mitään, koska kenttä on jakautunut tehokkaiden ja tehottomien välillä suuruusluokalla. Moni louhija painuu todennäköisesti osakekohtaiseen tappioon, vaikka kassakate olisi plussalla, kun poistot ja rahoituskulut syövät tuloksen. Toiseksi kustannuksen määritelmä: katso, ilmoittaako yhtiö kassakatteen ilman poistoja (imartelevampi) vai kokonaiskatteen, ja mitä kaikkea se laskee sähkön lisäksi mukaan. Kolmanneksi tekoälyn tulovirta: yhä suurempi osa näiden yhtiöiden liikevaihdosta tulee tekoäly- ja HPC-vuokrauksesta, eikä louhinnasta, ja tuo osuus on nopein tapa erottaa selviytyjät jumissa olevista.

Tuloskausi on siis todellisuustesti sille bifurkaatiolle, jota kateanalyysissa on ennakoitu koko syksyn: ennätyskvartaali ei kavenna kuilua tehokkaiden ja tehottomien välillä, vaan levittää sitä, koska vaikeustaso vetää keskiarvon kohti marginaalikustannusta mutta ei kavenna hajontaa. Katetta ei voi lukea yhdestä luvusta, vaan jakaumasta.

ASIC ja kipuraja: milloin kone kannattaa sammuttaa

Koska hashprice on kaikille sama, katepeli ratkeaa kahdessa muuttujassa: koneen hyötysuhteessa (kuinka monta joulea se kuluttaa terahashia kohti, J/TH) ja sähkön hinnassa. Näistä voi laskea kipurajan eli sen sähkön hinnan, jolla kassakate menee nollaan: kipuraja euroissa per kilowattitunti on suunnilleen hashprice jaettuna luvulla 24 kertaa koneen J/TH. Jos oma sähkö maksaa tätä vähemmän, kone kannattaa pitää päällä. Jos enemmän, jokainen pyörimispäivä polttaa rahaa, ja rationaalinen louhija sammuttaa sen.

Alla oleva taulukko näyttää kipurajat nykyisellä noin 34 dollarin hashpricella yleisimmille koneille. Vertailuksi on lisätty sähkön hintoja: Suomen pörssisähkön alkuvuoden 2026 keskiarvo oli noin 7,2 senttiä/kWh, Ruotsin teollisuussähkö noin 9,7 ja Saksan peräti 22,6 senttiä (Eurostat), kun taas Texasissa, Persianlahdella ja osassa Afrikkaa laitokset pääsevät noin 5-6 Yhdysvaltain senttiin.

Taulukko tiivistää koko puristuksen. Uusin laitekanta, kuten 9,5 J/TH:n Antminer S23, kestää jopa noin 13,4 sentin eurosähkön ja on reilusti kannattava melkein kaikkialla. Mutta jo muutaman vuoden vanha S19 XP (21,5 J/TH) vaatii alle kuuden sentin sähkön, ja vielä vanhempi S19j Pro on kannattamaton kaikkialla muualla kuin halvimmissa laitoksissa. Kun hashprice painuu 34 dollariin, kipurajat laskevat, ja yhä suurempi osa maailman laitekannasta liukuu nollarajan väärälle puolelle. Tämä on se mekanismi, jolla vaikeustaso lopulta korjaa itsensä: tappiolliset koneet sammuvat, hashrate laskee ja vaikeustaso tulee alas. Lokakuun lopussa tuo korjaus ei ollut vielä alkanut, joten paine kohdistui kokonaisuudessaan katteeseen.

Suomen lasku: puhdas muttei halvin sähkö

Suomalaiselle louhijalle kateyhtälön ratkaiseva muuttuja, sähkö, on kaksiteräinen. Verkko on yli 90-prosenttisesti fossiilivapaa, Olkiluoto 3:n 1 600 megawattia on tuotannossa, ja hukkalämmön voi myydä kaukolämpöverkkoon, mikä parantaa laitoksen taloutta. Mutta halpaa Suomen sähkö ei ole. Pörssisähkön keskihinta oli alkuvuonna 2026 noin 7,2 senttiä kilowattitunnilta, ja kun päälle lisätään siirto ja sähkövero, tehokkaankin laitoksen efektiivinen kustannus nousee helposti kipurajan tuntumaan tai yli. Taulukon valossa tämä tarkoittaa, että Suomessa vain uusin, alle 15 J/TH:n laitekanta on nykyisellä hashpricella selvästi kassapositiivinen, ja vanhempi kalusto on tappiolla.

Sähköveron rooli muuttui 1. heinäkuuta 2026. Vähintään 0,5 megawatin datakeskukset siirrettiin alennetusta sähköveroluokasta II (0,05 senttiä/kWh) normaaliin luokkaan I (2,24 senttiä/kWh), eli vero lähes 45-kertaistui. Lakimuutoksen perustana oli hallituksen esitys HE 156/2025 vp, joka hyväksyttiin lokakuussa 2025. Olennainen vivahde on tämä: sääntöjä noudattava kryptolouhija ei ollut koskaan oikeutettu luokkaan II, joten uudistus ei nostanut lainkuuliaisen louhijan veroa (hän oli aina luokassa I). Uudistuksen varsinainen kärki osuu laillisiin tekoäly- ja HPC-keskuksiin, jotka menettivät alennuksen, sekä niihin louhijoihin, jotka olivat sitä aiheetta saaneet.

Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura on todennut, etteivät louhijat ole oikeutettuja sähkötukeen eivätkä arvonlisävähennyksiin ja että osa on silti yrittänyt kaikin keinoin päästä näihin muotoihin; kahdeksassa 44:stä datakeskuksesta on havaittu kryptolouhintaa, ja kaikki 44 maksoivat yhteensä vain 7,7 miljoonaa euroa veroa vuonna 2024. Datakeskusyhdistyksen Antti Poikola on muistuttanut, ettei kryptolouhinta ole toimialaetu. Valtiovarainministeri Riikka Purra taas on linjannut, ettei veronmaksaja voi loputtomasti tukea jättiyhtiöiden kasvavaa sähkönkulutusta. Suunnitteilla oleva syksyn 2026 datakeskustuki suosii arvoa tuottavia keskuksia, mikä käytännössä tarkoittaa tekoälyä eikä louhintaa. Suomen sähköveron ja katteen suhdetta on puitu laajemmin jutussa louhintakate 2026 ja Suomen sähkövero.

Mistä muualta kate vuotaa: pooli ja maksutavat

Sähkö on suurin yksittäinen kuluerä, mutta kate vuotaa muualtakin. Lähes jokainen louhija liittyy pooliin tasatakseen tuoton, ja pooli ottaa palkkionsa, tyypillisesti nollasta neljään prosenttia tuotosta. Maksutapa ratkaisee, kuka kantaa riskin: FPPS-mallissa pooli maksaa sekä lohkopalkkion että siirtomaksut tasaisesti ja kantaa varianssin, kun taas PPLNS maksaa vasta löytyneistä lohkoista ja siirtää varianssin louhijalle. Parin prosentin ero poolimaksussa voi ohuella katteella olla sama kuin useiden senttien ero sähkön hinnassa. Poolin valinnan ja pörssipoolien aseman muutosta on käsitelty jutussa louhintapoolin valinta 2026.

Katenäkökulma yhdistää louhinnan myös staking-maailmaan, joka on tämän klusterin toinen puoli. Sekä louhija että validaattori myyvät samaa asiaa, lohkoketjun turvaa, ja saavat siitä tuoton: louhija energialla ja laitteistolla, validaattori sidotulla pääomalla. Molempien tuotto on 2026 painunut monivuotisiin pohjiin, kun turvan tarjonta on noussut ennätyksiin. Ero on siinä, että louhijan katetta korjaa automaattinen vaikeustaso, kun taas staking-tuottoa säätää inflaatio ja kilpailu validaattoreista. Näitä katetalouksia on vertailtu rinnakkain jutussa validaattorin katetalous vs louhinta ja staking.

Tekoäly on ainoa pakotie

Jos kate kilpailtuu pois kohti marginaalilouhijan sähkökustannusta, mihin suuri louhija pakenee? Vuonna 2026 vastaus on yhä selvemmin tekoäly. Suuret pörssilistatut louhijat ovat solmineet kymmenien miljardien dollarien edestä tekoäly- ja HPC-sopimuksia, koska saman megawatin voi myydä tekoälykonesalille moninkertaisella katteella verrattuna louhintaan. MARAn toimitusjohtaja Fred Thiel on kuvannut louhintaa nollasummapeliksi, jossa kapasiteetin lisääminen vaikeuttaa kaikkien muiden asemaa, kate pakkautuu ja lattiana on oma energiakustannus. Thielin mukaan vuoteen 2028 mennessä louhija on joko sähköntuottaja, sähköntuottajan omistama tai sellaisen kumppani; pelkkä verkkoon kytketty louhija on katoava laji.

Needhamin analyytikko John Todaro on tiivistänyt saman talouden: liikevaihto megawattia kohti ja käyttökate ovat HPC- ja tekoälykolokaatiossa huomattavasti louhintaa korkeammat. CoinSharesin tutkimusjohtaja James Butterfill on puolestaan kutsunut nykyvaihetta yhdeksi haastavimmista jaksoista louhijoille ja arvioinut, että joidenkin louhijoiden liikevaihdosta jopa 70 prosenttia voi tulla tekoälystä vuoden 2026 loppuun mennessä, kun osuus oli aiemmin noin 30 prosenttia. Juuri tämä osuus on se, mitä marraskuun tulosraporteista kannattaa katsoa: se erottaa ne, joille louhinta on enää yksi liiketoiminta muiden joukossa, niistä, jotka ovat pelkän hashpricen armoilla.

Suomelle tällä on erityinen kaiku. Puhdas, vakaa ja hyvin yhteen kytketty verkko on juuri sitä, mitä tekoälykonesalit etsivät, ja syksyn 2026 datakeskustuki on muotoiltu suosimaan juuri niitä. Sama megawatti, joka on louhinnalle marginaalinen, voi olla tekoälylle houkutteleva, ja tämä ohjaa suomalaisen datakeskuskapasiteetin pois louhinnasta. Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa, että Suomessa louhinta jää todennäköisesti niche-toiminnaksi, joka nojaa hukkalämmön myyntiin ja ylijäämäsähkön hetkiin, ei teolliseen mittakaavaan.

Finanssivalvonta ei valvo louhintaa

Suomalaisen lukijan on hyvä tietää, mihin louhinta sijoittuu sääntelyssä. Bitcoinin louhinta ei ole luvanvarainen rahoituspalvelu, joten Finanssivalvonta ei valvo louhintaa sinänsä. Finanssivalvonnan toimivalta MiCA-asetuksen alla koskee kryptovarapalvelun tarjoajia (CASP), kuten pörssejä ja säilytyspalveluita, ei lohkon louhimista. Suomen MiCA-siirtymäaika päättyi jo 30. kesäkuuta 2025, yhtenä EU:n lyhyimmistä, joten palveluntarjoajien on pitänyt olla toimiluvan piirissä pidempään kuin monessa muussa jäsenmaassa.

Louhinnan taloutta sivuavat silti kaksi muuta sääntelykulmaa. Ensinnäkin verotus: louhittu bitcoin on veronalaista tuloa jo louhintahetkellä käyvän arvon mukaan, ja myöhempi myynti synnyttää erikseen luovutusvoiton tai -tappion, mikä on louhijan katelaskennassa oma lukunsa. Toiseksi johdannaiset: hashprice-futuurit ja muut louhinnan suojausinstrumentit ovat rahoitusvälineitä MiFID II:n alla, siis markkinavalvojan eivätkä MiCAn piirissä. Louhija voi siis suojata hashpriceaan termiineillä, mutta se tapahtuu rahoitusmarkkinasääntelyn puolella. Käytännössä suomalaista pienlouhijaa koskettaa eniten verotus ja sähkön hinta, ei rahoitusvalvonta.

Mitä marraskuussa seurataan

Lyhyellä aikavälillä kalenteri on tiivis. Ensimmäinen marraskuun viikko tuo Q3-tulokset Cipheriltä, MARAlta ja Riotilta, ja niistä näkee, kuinka laajalle kassavirran elpyminen yltää ja kuinka suuri osuus liikevaihdosta tulee jo tekoälystä. Seuraava vaikeustason säätö osuu marraskuun puoliväliin: jos kurssi pysyy matalana eikä hashprice elvy, osa laitekannasta alkaa sammua, ja silloin termostaatti kääntyy vihdoin louhijan eduksi laskemalla vaikeustasoa. Jos taas kurssi nousee, koneet pysyvät päällä ja vaikeustaso jatkaa kiipeämistä kohti ennätystä.

Joulukuun Fed-kokous on makropuolen seuraava käännekohta. Koronnosto jatkaisi vastatuulta, kun taas pehmeämpi inflaatioluku voisi palauttaa osoittajan louhijan puolelle. Taustalla häämöttää kevään 2028 halving, joka puolittaa lohkopalkkion ja siten turvabudjetin pohjan: ellei kurssi tai siirtomaksut nouse merkittävästi, louhijan tulot per yksikkö puolittuvat kertaheitolla. Se tekee tämänhetkisestä kustannuskurista pakollista harjoittelua sille, mitä parin vuoden päästä on edessä.

Iso kuva on tämä: lokakuun lopun kaksoispuristus ei ollut poikkeus vaan tiivistymä siitä, mitä Bitcoin-louhinta on. Kate on operatiivista vipua kurssin päälle, jonka päällä on protokollatason säädin, jollaista millään muulla toimialalla ei ole. Jokainen kateparannus on ehdollinen sille, että kurssi juoksee vaikeustasoa nopeammin, ja juuri nyt kurssilta vietiin vauhti samalla, kun vaikeustaso kiihdytti. Selviytyjät ovat ne, joilla on halvin sähkö, uusin kalusto ja todellinen jalka tekoälyn ovenraossa.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on louhintakate ja miten se lasketaan?

Louhintakate on louhinnan tuoton ja kustannusten erotus. Käytännön mittari on hashprice, eli odotettu tulo laskentatehon yksikköä kohti vuorokaudessa, josta vähennetään sähkön ja muiden kulujen osuus; lokakuun lopussa 2026 hashprice oli noin 34 dollaria petahashilta päivässä.

Miksi hashprice laski lokakuussa 2026, vaikka Bitcoinin kurssi ei romahtanut?

Koska lasku tuli nimittäjästä eikä osoittajasta. Verkon vaikeustaso nousi 16. lokakuuta 5,92 prosenttia ja 29. lokakuuta noin kuusi prosenttia, jolloin sama kone louhi pienemmän osuuden kiinteästä palkkiosta ja hashprice painui noin 34 dollariin kurssin pysyessä suunnilleen paikallaan.

Kannattaako Bitcoinin louhinta Suomessa 2026?

Vain uusimmalla, alle 15 J/TH:n kalustolla. Suomen pörssisähkön noin 7 sentin keskihinta yhdistettynä siirtoon ja luokan I sähköveroon nostaa kustannuksen lähelle tehokkaankin koneen kipurajaa, joten vanhempi laitekanta on nykyisellä hashpricella tappiollista.

Mitä eroa on kassakatteella ja kokonaiskatteella?

Kassakate laskee vain käteiskulut, kuten sähkön ja poolimaksut, ja kertoo kannattaako kone pitää päällä. Kokonaiskate lisää mukaan poistot, ja juuri siksi louhija voi olla samalla kvartaalilla kassavirraltaan plussalla mutta kirjanpidollisesti tappiollinen, kuten Riotin Q2 2026 -luvuissa.

Miten 28. lokakuuta tehty Fedin korkopäätös vaikutti louhijoihin?

Fed jätti koron ennalleen haukkamaiseen sävyyn, kaksi jäsentä olisi jopa nostanut sitä, ja Bitcoin painui alle 80 000 dollarin. Louhijalle se poisti sen kurssinousun, joka olisi voinut nostaa koko kentän katetta, samaan aikaan kun vaikeustaso kiristyi.

Kirjoittaja: Yuki Tanaka, HOGE Wiren vanhempi toimittaja, louhinta ja staking.